Opaskirjoja täydellisille naisille – ja miehille

Joitakin vuosia sitten sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi Nykynaisen käsikirjan (Rosamond Richardson: Iloa ja ideoita kiireiseen arkeen, Nykynaisen käsikirja, Gummerus 2001, alkuteos: Natural Superwoman). Äitini antoi kirjan varmaankin puoliksi leikillään, puoliksi kannustaen. Olen kaivanut oppaan kirjahyllystä useampaan otteeseen. Siinä on hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja naisille, mutta myös hyviä vinkkejä ja roppakaupalla käyttökelpoisia ohjeita.

Toinen hyvä teos on Karina Ericsson Wärn: Chic, valitse oikeat vaatteet – luo oma tyylisi (WSOY 2005). Kansi on sopivan naisellisesti provosoivan kiiltävä ja pinkki. Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle, ja hankkikin sen sitten pyynnöstäni. Sopii jokaisen naisen kirjahyllyyn niin kuin perustyylikkään garderoobin välttämättömät laatukuteet vaatekaappiin.

Palapelimeikki (Irmeri Castrén, Raili Hulkkonen, Gummerus 2002) on hyvä meikkauksen perusopas niin martan kuin tosinaisenkin beautybagiin. Ihan suoraviivaisesti eivät kaikki ohjeet mielestäni sellaisinaan sovi aivan kaikille, mutta erinomaisia vinkkejä, vaihtelua ja piristystä omaan meikkaukseen saa kirjasta joka nainen. Itse selailen kirjaa aina silloin tällöin. Viimeistään aina niinä hetkinä kun totean levittäväni täsmälleen samaa luomiväriä ja huulipunaa täsmälleen samalla tavalla täsmälleen liian monennetta kertaa pitkän ajan kuluessa.

Miehiäkään en tässä kirjoituksessa unohda. Mieheni sai ystäviltään pari vuotta sitten Fab Five –viisikon, Ted Allen, Kyan Douglas, Thom Filicia, Carson Kressley ja Jai Rodriguez, koostaman kirjan Sillä silmällä (Otava 2004), myös saman niminen tv-sarja on olemassa. Hieno teos jokaiselle itsestään huolta pitävälle trenditietoiselle miehelle! Ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita kaipaisin muutettavan hieman miehisempään muotoon. Mutta koostuuhan kirjan tekijäjoukko viidestä stailaamisen taidon omaavasta homomiehestä, joten ihan silmää hivelevää täydellisyyttä naisen näkövinkkelistä ei voikaan kirjalta vaatia. 😉 Silti aivan ykkösteos miesten tyylitietoisuuden tien näyttäjäksi.

(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)

Kesälomailijan dekkaritäkyjä

Kirjahulluna jännityksen ystävänä minun on mainittava pari romaania, joiden lukemista suosittelen myös muille dekkareiden ystäville. Stieg Larssonin kirjoittamat kirjat: Miehet jotka vihaavat naisiaTyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti ovat mielestäni laadukasta kirjallista viihdettä kaikille lukutoukille. Uskallan sanoa näin, vaikka vasta ensimmäinen kirja on itsellä kesken. Sen teksti on mukavan rennosti eteenpäin soljuvaa, juoni tarpeeksi nopeatempoinen ja kirja kykenee pitämään jännitystä ja mielenkiintoa yllä sivusta toiseen. Kirjailijan sisar Ulrika Larsson, on myös kirjailija, ja hänen teoksensa ovat itselläni seuraavaksi lukuvuorossa. Olen kuullut hänen dekkareistaan pelkkää hyvää, joten arvelen että kannattaa tutustua myös hänen tuotantoonsa.

Pidän myös Henning Mankellin, Liza Marklundin ja Ilkka Remeksen tuotannosta. Kaikki jollakin tavalla helppolukuista, laadukasta dekkarikirjallisuutta. Dekkareissa arvostan juuri tekstin kepeyttä ja sujuvasti eteenpäin rullaavaa juonta. Muun tyyppisessä kirjallisuudessa koukeroisempikin teksti ja juonenkäänteet ovat usein itselle positiivisia asioita, ellei sitten ole kyse lomaviihteeksi ostetusta leppoisasta kirjasta. Täytyy vielä lisätä että mielipiteeni vahvistaa poikkeus: olen lukenut myös joitakin koukeroisempia, taidokkaasti muotoiltuja dekkareita, joita arvostan samassa määrin. Klassinen dekkariviihteen tuottaja oli kirjailija Agatha Christie, jonka kirjoja voin suositella kaikille laadukkaista kirjoista pitäville.

(Kommentti: kirjoitettu 30.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)

Naisen muotokuva

Millainen on hyvä äiti? Millainen on ideaalivaimo? Millainen on ihannenainen? Kuka minä olen, ja miten sovin näihin kaikkiin rooleihin yhtäaikaisesti? Kysymykset ovat ajankohtaisia kaikille tuoreille vaimoille ja äideille. Eri asia on sitten pohtivatko kaikki niitä, ja kuka mitäkin pohtii.

Blogia perustaessani mielessäni pyöri juuri edellisen kaltaisia ajatuksia. Niistä sain idean blogin punaiseen lankaan.

Maailma on erilainen äidin kuin tyttären silmin. Ja puhun tässä nyt rooleista, en eri ihmisistä kuten minä ja oma äitini, tai minä ja oma tyttäreni. Puhun minussa tapahtuneesta muutoksesta raskauden ja lapseni syntymän myötä.

Ennen raskauttani olin huomattavasti lapsellisempi. En nähnyt sitä silloin, mutta pystyn toteamaan sen näin jälkikäteen. Siihen asti minun oli pitänyt pitää huolta pääasiassa vain itsestäni. Asioiden ajattelun lähtökohtana olin minä itse. Omat tarpeeni tulivat tietysti ensin, sillä jokainen itse on oman elämänsä päätähti, vaikka muilla läheisillä onkin elämässä suuri merkitys. Raskaana ollessani huomasin yllättäen ajattelevani asioita ensiksi mahassani kasvavan lapsen kannalta. Mikä on turvallista? Onko asia järkevää hoitaa tällä vai tuolla tavalla ottaen huomioon pienen sikiön.

Vielä suurempi mullistus ajattelussani tapahtui lapsen syntymän jälkeen. Tajusin yhtäkkiä roolini muuttuneen jonkun lapsesta siihen että olinkin ensisijaisesti jonkun vanhempi. Näiden välillä on suuri ero. Ja vasta tuolloin tajusin vanhempieni minulle antaman huolenpidon ja välittämisen määrän. Tunnen olevani suuressa kiitollisuuden velassa vanhemmilleni. He ovat suorastaan loistavia ihmisiä! Toivon hartaasti että itse kykenen samanlaisiin loistosuorituksiin kuin he aikanaan.

Sitten toiseen asiaan, josta tämänkertainen blogi-kirjoitukseni sai kipinänsä. Internet-yhteydessämme on viime aikoina ollut vikaa säännöllisin väliajoin. Taas tänään nettiselaimen avatessani tuli ilmoitus: ”Cannot find server”. Ongelma on rasittava, sillä nettiyhteyden toivoisi toimivan silloin kun sitä tarvitsee.

Tästä tuli mieleeni verrattavissa oleva tilanne äitien kohdalla. Äideille toimintakatkokset eivät ole sallittuja. Yhteyden äidin ja lapsen välillä on aina oltava avoinna ja toimintakunnossa. Äidin on oltava saatavilla kun häntä tarvitaan. Näin ei ehkä kuitenkaan kaikkien äitien ja lasten kohdalla ole. On erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita, erilaisia ihmisiä.

Äitien jaksaminen on lasten kannalta tärkeä asia. Äitikin tarvitsee omia ”karkkipäiviä” tai ainakin hetkiä, jolloin hän voi tehdä mitä häntä itseään huvittaa. Äitikin tarvitsee huomioimista, paapomista ja välittämistä, jotta jaksaa huomioida, paapoa ja välittää muista.

Tästä ajatus juoksee edelleen eteenpäin. Nykyään kiinnitetään paljon huomiota äitien jaksamiseen. Äitiysneuvolassa keskitytään ensisijaisesti raskaana olevaan äitiin. Synnytyksessä äiti ja lapsi ovat päätähtiä. Lastenneuvolassa puhutaan äidin jaksamisesta samalla kun seurataan vauvan ja lapsen kehitystä. Mihin ovat jääneet isät? Kuka huolehtisi isistä?

Nykyaikaisen naisen yksi parhaista tehtävistä vaimona ja puolisona onkin mielestäni antaa miehelle aikaansa, huomiotaan ja välittämistään. Arvostaa miestään ihmisenä ja kunnioittaa hänen mielipiteitään. Hyväksyä hänen erilaiset tapansa tehdä asioita. Tunnistaa asiat ja piirteet, joissa hän on hyvä tai parempi kuin mitä itse on, ja antaa miehelle tilaa hoitaa sellaiset asiat ilman sen suurempaa asioihin puuttumista. Ja kyllä, miehelläkin on hyviä taitoja. Ne vain välillä tuppaavat unohtumaan kaiken kodin- ja lastenhoitohässäkän keskellä, jossa naisellisista avuista ja osaamisesta on paljon apua. Vaimokin voi pitää vastavuoroisesti huolta miehestään ja välillä paapoa häntä. Kyllä mieskin sen on ansainnut. 🙂

Nykyaikaisen miehen rooli ei mielestäni ole helppo, jos ei naisenkaan. Miehen tulisi nykyihanteiden mukaan olla tasa-arvoinen. Antaa naiselle yhtäläiset oikeudet päättää asioista. Hänen tulisi osallistua yhtälailla kodin- ja lastenhoitoon. Miehen tulisi kuitenkin säilyttää miehisyytensä, jotta hän ei ole tossukka. On arvostettavaa että mies pärjää työurallaan ja tuo kotiin kohtuullisen palkkatulon, ainakin yhtä suuren kuin nainen. Muutenhan voi päätellä että nainen elättää perheensä, ja se jos mikä on tosimiehelle häpeäksi. Miehen tulee selviytyä perinteisistä miesten töistä, alkaen sulakkeen vaihdosta ja nurmikon leikkaamisesta aina erilaisiin remontointi- ja korjaustöihin, ja mielellään myös putki- ja sähkötöihin saakka, mutta kuitenkin hallita edes auttavasti irronneen napin kiinni ompelu ja paitojensa silitys. Ja missä kulkee raja tossukan ja ylimachon sovinistikarjun välillä, on vaikea määritellä.

Nykyaikaisen miehen tulee olla kaikissa asioissa vaimonsa huomioon ottava, eivätkä herrasmiehen tavatkaan ole pahitteeksi. Siinä miehen siis tulee olla vanhanaikainen. Naiselle on kohteliasta avata ovi, päästää nainen kulkemaan edellä, antaa naisen valita ensin riippumatta siitä mitä ollaan valitsemassa ja tuoda hänelle suklaata ja kukkia aina silloin tällöin, tai muistaa häntä jollain muulla tavalla, jotta nainen ilahtuu ja pysyy onnellisena. Toisaalta hänen on oltava uudenaikainen. Miehen asiat eivät enää aina ja yksiselitteisesti mene naisen asioiden edelle. Vaimon huolet ja mieltä askarruttavat kysymykset ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin miehenkin. Nykyaikainen mies kuuntelee mitä vaimolla on sydämellään, riippumatta vuorokauden ajasta, siitä onko kiire vai ei, äänensävystä jolla nainen puhuu, kuinka pitkästi hän asian kertoo ja siitä kuinka tärkeästä tai vähäpätöisestä asiasta miehen mielestä on kyse.

Samaan aikaan kun me naiset siis olemme ”päässeet livistämään” perheenpään määräysvallan alta ja saaneet sälytettyä puolet kotitöistä miestemme kontolle, vaadimme hanakasti miestä edelleen noudattamaan vanhanaikaisia kohteliaisuussääntöjä ja tapoja, jotka eivät tietenkään koske vastavuoroisesti meitä itseämme. Toisaalta, naisen rooli on monimuotoistunut. Nainen voi nykyään samanaikaisesti ahertaa kunnianhimoisesti työssään uraa luoden, ja samalla pyrkiä olemaan mahdollisimman kannustava ja lastensa elämässä aktiivisesti vaikuttava äiti. Jos nainen uhraa perheensä työn tähden, häntä saatetaan pitää kylmänä uraihmisenä. Jos hän taas uhraa työuran perheensä tähden, voidaan häntä syyttää mahdollisuuksiensa ja lahjojensa hukkaamisesta tai pitää jopa jollain tavalla lahjattomana kun ei ole pystynyt saavuttamaan elämässään jotain ammatillisesti kunnioitettavaa. Vaikkakin lasten kasvatus kunniallisiksi ja järkeviksi, itse pärjääviksi aikuisiksi on varmaan yksi hienoimmista asioista, joita vanhempi voi elämässään saavuttaa. Ainakin minun mielestäni.

Muistakaamme siis aina silloin tällöin vähän paapoa ihania miehiämme ja lapsiamme. Ja samaten aina säännöllisin väliajoin vaatia pientä paapomista rakkailtamme. Kyllä me naiset olemme sen aina välillä ansainneet. Olkaamme ihania toisillemme! Aurinkoista heinäkuun loppua kaikille!

-Vesta

(kommentti: kirjoitettu 29.7.2008, päivitetty blogiin myöhemmin)

Still (net)shopping

Miesten ikuinen kauhistuksen aihe tuntuu olevan naisten kyky shoppailla pitkään ja hartaasti. Tästä kertoo hauskalla tavalla mm. seuraava hääkakun koriste, jonka bongasin reilu vuosi sitten netistä: http://www.juhlantaika.fi/product_info.php?cPath=44&products_id=3683&osCsid=5160f89f2d1577bfbd53bbe874d419cd. Sulhoparka patsastelee yksin kakkukoristeessa, eikä morsianta näy. Morsiamen paikalla on vain kyltti, jossa lukee: ”Still shopping”. Itse en tuota omaan hääkakkuuni ottaisi, mutta huumori on koristeessa kyllä nasevasti kohdallaan!

”Kaikki naiset rakastavat shoppailua”, luki joskus jossain lehdestä lukemassani artikkelissa. Itse taidan olla poikkeus tuohon sääntöön. Jos suinkin kykenen välttämään Helsingin keskustaan kauppoihin lähtemisen, jätän sen väliin tai siirrän menoa niin pitkälle kuin mahdollista. Oma kauhuskenaarioni on Stockan Hullut päivät tai Sellon ostoskeskus joulusesonkiaikaan. Tietysti hienoja aikoja kelpohintaisia löytöjä etsiville ja kauppakeskuksen joulunalushulinaa rakastaville.

Arvostan toki tuotteita, joita ei ole hinnalla pilattu, mutta tuntuu että putiikkien väenpaljouden seassa tarpominen on liian kova hinta siitä. Olen tullut tulokseen että mieluummin maksan hieman enemmän laatutavarasta ja siitä että saan shoppailla rauhassa. Joulustakin pidän paljon – se on yksi vuoden suosikkijuhlistani – mutta eniten pidän siinä siitä, että voi kotona rauhassa valmistautua jouluun, leipoa ja kokkailla jouluruokia, siivota ja koristella kotia joulukuntoon ja haistella joulukuusen havujen, piparkakkujen ja muita jouluun kuuluvia tuoksuja.

Olenkin alkanut kaukaaviisaana hankkia joululahjoja jo hyvissä ajoin etukäteen. Aina kun näen jotain kivaa, joka tuo mieleen jonkun tutun tai tiedän että hän pitäisi lahjasta, hankin lahjan heti paikalla. Usein ”jotain kivaa” on joku kirja, jonka tiedän saattavan kiinnostaa lahjan saajaa. Kirjakerhoon kuuluminen tuo tällaisia kirjoja säännöllisin väliajoin eteen. Tätä nykyä minulla onkin makuuhuoneen kaapin ylähyllyllä lahjoille omistettu hylly, josta löytyy kaikkea mukavaa. Hyvä vinkki muuten muillekin aloitteleville täydellisille kotirouville! Lahjan hankinnan kanssa ei tule kiire kun on mistä valita. Lähimmille ihmisille nimittäin löytyy aika usein jotain mukavaa, joka saattaa odottaa kaapin hyllyllä jopa puolitoista vuotta ennen kuin annan sen joulu-, nimi-, syntymäpäivä- tai muuksi lahjaksi.

Kuitenkaan en lue itseäni anti-shoppailijaksi, sillä uusien vaatteiden, meikkien, hajuvesien, kirjojen – etenkin uusien kirjojen, sillä olen hulluna kirjoihin, oikea lukutoukka – huonekalujen, sisustustavaroiden, kokkausvälineiden, mausteiden ynnä muiden hankkiminen ja saaminen on mukavaa. Kampaajalla käynti ja uusi hiusväri tai raidat ja uudenlainen hiusmalli on itselle iloa tuottava asia. Vaihtelu virkistää aina – ja olen luonteeltani sellainen että se on tarpeellistakin tietyssä määrin aina välillä etten tylsisty – oli sitten kyse hiuksista tai huonekalujen järjestyksestä, tauluista tai vaikka verhojen ja tyynyjen väristä. Kuntosalilla kuntoilu tai ryhmäliikunta- ja -tanssitunneilla käyminen on ehdottomasti palkitsevampaa kuin yksin tv:n ääressä dvd-valmentajan tahtiin biccaaminen (lue yleistermiksi kaikenlaiselle aerobicille, pilatekselle, joogalle, ym.). Pidän siis shoppailusta tietyssä määrin, myönnettäköön. Ja joskus jopa haksahdan aletuotteisiin, kun kerran halvalla sai

Silti yritän nykyään välttää turhaa tuhlaamista ja turhia hankintoja. Olen tullut melkoisen ympäristötietoiseksi. Haluan kotiini ympäristösähköä. Käytän energiansäästölamppuja. Olen hommannut vauvalle kestovaippoja (joiden käytön opettelu tosin on vielä hieman vaiheessa). Kiinnitän huomiota sähkön ja veden käyttöön. Ostin ompelukoneen käytettynä (tosin onneksi perushuollettuna ja erikoistakuulla varustettuna). Olen innostunut luomutuotteista ja suosin lähellä tuotettuja tuotteita pitkien matkojen takaa tuotujen tuontiartikkelien sijaan. Toisin sanoen arvostan periaatetta: suosi suomalaista! Tästä tuli taas mieleeni mainita: kokeilkaa spelttiä. Loistavaa etenkin sämpylöissä ja letuissa.

Samaa ympäristötietoisuutta ja tiedostamista hyödykkeiden ja turhakkeiden suhteen yritän sivumennen iskostaa myös mieheni ja myöhemmin myös lapsieni ajatteluun (vauva on vielä niin pieni ettei taida vielä moisista paljon ymmärtää). Jokainen tekee omat valintansa, enkä tuomitse turhakkeiden ja muiden ylellisyystuotteiden shoppailua rakastavia. Ympäristöasioiden ja ilmastonmuutoksen huomioimisen, keinojen keksimisen ja käyttöön ottamisen tulisi mielestäni lähteä ennemminkin valtioiden johtajien ja yritysten taholta kuin yksittäisen kuluttajan toimesta. Kuitenkin, jokainen voi vaikuttaa omalla pienellä panoksellaan. Ei yksi kertakäyttövaipan sijaan käytetty kestovaippa päivässä hukkaan mene! Se tuntuu kovin pieneltä määrältä, mutta tekee yhteensä 365 vaippaa vuodessa! Se on jo jotakin. Ja jos seinänaapurit tekisivät saman, päätyisi kaatopaikalle yli 1000 vaippaa vähemmän vuodessa.

Vauvan myötä oma aika on kutistunut minimiin. Tiedän että lapsen kasvaessa omaa aikaa alkaa pikkuhiljaa jäämään taas enemmän, joten asia ei huolestuta minua ainakaan vielä kovin paljon. 😉 Kallisarvoista omaa aikaa ei halua enää käyttää shoppailuun – aivan kuin siihen olisikaan kaiken puurtamisen (vauvan- ja kodinhoidon) jälkeen kovin paljon ylimääräistä energiaakaan – vaan tarpeelliset ostokset haluaa hoitaa mahdollisimman pikaisesti, jotta pääsee nauttimaan omasta ajasta. Shoppailu ei siten enää tunnu kuuluvan osaksi omaa aikaa, vaan se tuntuu nykyään pikemminkin velvollisuudelta.

Tätä kautta olenkin keksinyt asialle loistavan ratkaisun: nettishoppailu! Internetin nettikaupoista löytyy kaikenlaista vauvaperheiden tarpeisiin aina äitiys-, imetys- ja vauvanvaatteista muuhun tarpeelliseen tavaraan, kirjoista perus arjen hyödykkeisiin. Vaatteita löytyy merkkivaatteita myyvästä Nellystä (http://www.nelly.com/), Gina Tricotista (http://www.ginatricot.com/fi/), Espritistä (http://www.esprit.fi) ja Peter Hahnista (http://www.peterhahn.fi) aina Henkkamaukkaan eli H&M:ään (http://www.hm.com/fi/), Josefssonsiin (http://www.josefssons.fi/) ja Halensiin (http://www.halens.fi) asti noin muutamia mainitakseni. Vauvatarvikkeita löytyy hyvin mm. Babyideasta (http://www.babyidea.fi/) ja Villiankasta (http://www.villiankka.fi/). Boob- ja muita imetyspaitoja esim. Nettiemosta (http://www.nettiemo.fi/). Tosin vaateliikkeillä ja vauvantarvikeliikkeillä saisi olla enemmänkin virtuaalikauppapaikkoja internetissä. Luulen että kysyntää riittäisi. Lapsiperheiden äidithän ovat tunnetusti kiireisiä, ja kuitenkin ehkä yksi otollisimmista kohderyhmistä erilaisille tuotteille.

Nettitörsäämiseen en ole onneksi internetin kautta shoppaillessa livennyt, vaan ennemminkin selaillut netin kautta erilaisia katalogeja, vertaillut ja harkinnut ennen ostopäätöksen tekemistä. Netin kautta tuotteiden hintojen vertailu on käynyt mukavan helpoksi. Törsäämiseen lankeamisen luulisi tosin olevan huomattavasti helpompaa netissä kuin varsinaisissa liikkeissä ja putiikeissa asioidessa. Onneksi maksaa täytyy virtuaalikaupassakin, ainakin sitten paketin mukana tulevalla laskulla.

”Oikeisiinkin” kauppoihin ehtii vauvan kanssa aina välillä. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päiväunia vaunuissa – mikä tapahtuu hyvin usein ainakin alkuaikoina vauvan ollessa pieni – jolloin voi samalla tehdä päivän kävelylenkin ja käydä kirjastossa tai kaupassa, tai jos intoa riittää niin juuri shoppaamassa. Jos päiväkävely osuu aamupäivään tai aikaiseen iltapäivään jonakin arkipäivänä, kaupat ovat melko tyhjillään asiakkaista, jolloin shoppaaminen onnistuu ainakin omasta mielestäni miellyttävämmin, rauhallisemmin ja nopeammin ilman turhanpäiväistä ruuhkassa puikkelehtimista ja kassoilla jonottelua. Toimii hyvänä virikkeenä kaksin vauvan kanssa neljän seinän sisällä kököttelyyn kyllästyneelle äidille, kunhan muistaa pukea imetyspaidan päälle ja ottaa vauvalle vaihtovaippoja mukaan.

Itselleni shoppaus ei riitä virikkeeksi, vaan kirjasto tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Siellä on aina myös rauhallista ja hiljaista, jolloin vauva nukkuu varmemmin koko kirjastossa käynnin ajan.

Kaupungissamme on lisäksi tarjolla avoin päiväkoti, perhekahvila ja muita äideille, vanhemmille, vauvoille ja lapsille tarkoitettuja tapaamisia, kokoontumisia ja kerhoja, joihin olen ajatellut mennä syksymmällä mukaan. Ensi syksynä kun vauva on muutaman kuukauden ikäinen, olen suunnitellut aloittaa vauvan kanssa vauvauinnin ja muskarin. Uintiin olen jo ilmoittautunut mukaan. Mieskin suostui tulemaan mukaan vauvauintiharrastukseen, mikä on tosi kiva juttu! Toivotaan että ryhmissä on tilaa ja että pikkuneiti pitää uimisesta ja laululeikeistä.

Palatakseni takaisin tämänkertaisen kirjoituksen pääaiheeseen, shoppailuun… Pääasiallinen rajoittava tekijä vauvaperheen äidillä shoppailussa on kuitenkin rahan lisäksi se aika. Olen huomannut että oma aika ei meinaa riittää aina edes tarpeeksi pitkään nukkumiseen, saati sitten nettishoppailuun. Ehkä ihan hyvä niin. Kunhan tukka ja vaatteet pysyvät nyt sentään jonkinmoisessa kuosissa. Harmaahiireltä ei ole kiva näyttää äidinkään!

Entisaikaan vaimon tuli olla huoliteltu miestään varten. Nykyään sanoisin että sama velvollisuus pätee edelleen, jos ei nyt suoranaisesti miestä niin ainakin itseä varten. Itsensä huoltamiseen saa (ja pitää) muistaa käyttää aikaa. Olen jo tässä vauvanhoidon alkumetreillä huomannut että ajan käyttäminen omaan itseen ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Vauva on merkityksellisempi. Silti itseään ei pidä unohtaa. Olen varma että itsestään huolta pitävällä äidillä on myös tyytyväisemmät lapset ja aviomies. =)

Ihan kuin me naiset emme olisi kauniita ja ihania aivan tällaisinaankin, liiemmin kehittämättä tai kaunistamatta. Vai mitä? 😉 Hyviä öitä ja mukavaa viikkoa kaikille upeille naisille, ja vähän muillekin, jotka tätä blogia sattuvat vilkaisemaan!

– Vesta

Lapsiperheen murkinat ja imetys

Hankin kirjan, jossa on lapsiperheen tarpeisiin sopivia reseptejä. Aila Paganus, Helena Voutilainen: Herkullista kotiruokaa lapselle (Tammi 2005).

Kirjassa on ruokaohjeiden lisäksi tietoa ja neuvoja vauvan syömiseen, kiinteiden ruokien syömisen opetteluun ja hyvään ravitsemukseen liittyen. Kirjassa on huomioitu myös kasvisruokavalio, allergiat ja eri ikäisille sopivat ruoat vauvasta koko perheen aterioihin. Vielä en ole ohjeita testannut, sillä vauva on vielä täysimetyksellä. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa reseptiohjeiden perusteella!

Kirjassa on neuvoja ensimmäisen vuoden syömistavoitteista. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana rintamaito – tai korvike – on paras vaihtoehto. Siitä puolen vuoden ikään saakka on suositeltua jatkaa täysimetystä ja sen jälkeen totuttaa lapsi hiljalleen kiinteään ruokaan esim. kasvis-, hedelmä- ja marjasoseiden sekä kiisseleiden ja kasvisraasteiden avulla, kuten peruna, banaani, omena, päärynä, kurkku ja porkkana. Kirjasta löytyy ohjeet edelleen tuosta eteenpäin aina noin 1-vuotiaaseen saakka.

Tutkin netistä löytyvän tietouden avulla täysimetyksestä ja kiinteisiin ruokiin totuttamisesta annettuja suosituksia. Täysimetystä suositellaan Suomessa äideille annettavan ohjeistuksen mukaan ainakin 6 kk:n ikään saakka. LLLI (La Leche League International) ja AAP (American Academy of Pediatrics) ovat antaneet samanlaiset suositukset. Suomessa imetystä kiinteiden ruokien ohella suositellaan ainakin yhden vuoden ikään asti, ja sen jälkeen niin pitkään kuin äiti ja lapsi itse haluavat. WHO:n (World Health Organization) uusi suositus on jatkaa täysimetystä 6 kk:n ikään saakka ja imetystä kiinteiden ruokien ohella aina kahteen ikävuoteen saakka. Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. seuraavien linkkien kautta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Imetys

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=category&sectionid=9&id=31&Itemid=133

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk1/lastenruokasuositukset.shtml
täällä myös tietoutta imetyssuositusten historiasta

Suomen lastenlääkäriyhdistys (SLY) on ottanut kantaa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön ja WHO:n antamiin imetyssuosituksiin. Yhdistyksen mukaan täysimetyksen jatkaminen 6 kk:n ikään saakka ja osittaisimetyksen 1-vuotiaaksi saakka soveltuu parhaiten kehitysmaihin, mutta Suomen oloissa riittäisi lyhyempikin imetys. Tässä linkki artikkeliin: http://www.suomenlastenlaakariyhdistys.fi/suositukset/LS_4_2002.html.

Imetystukilistan sivuilta löytyy paljon tietoa imetyksestä ja neuvoja imetysongelmiin:
http://imetystukilista.net/

Imetyksen tuki Ry:llä on myös imetystukipuhelin:
http://www.imetys.fi/itu/

Imetysportaali löytyy osoitteesta:
http://www.imetys.fi/

Palataan takaisin resepteihin. Tässä mukavia linkkejä resepteihin netissä. Näitä en ole vielä itse paljon testannut.

http://www.speltti.com/reseptit.php

http://www.mooseksenvilja.com/reseptit.php

http://www.hellapoliisi.fi/

Isoäiti Violetin kokkausvinkkejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/tips.htm

Samassa paikkaa muitakin perinteisen ruoanlaiton mukaisia reseptejä http://www.fruitfromwashington.com/Recipes/recipes.htm

Hauska terveellisten ruoka-aineiden ostoslista http://printables.familyeducation.com/tv/printables/HealthyShoppingList.pdf

Kokoa oma online-keittokirja http://www.midwestliving.com/app/mycookbook/?_requestid=1336233

-Vesta