Syysjuhlia

Sataa, sataa, ropisee… Syksy on hieno vuodenaika! Luonto tuntuu olevan syksyllä kaikkein voimakkaimmillaan ja jotenkin lähempänä kuin muina vuodenaikoina. Tuuli humisuttaa peltikattoa. Keltaiset, punaiset ja oranssit lehdet pyörähtelevät ja tanssivat ilmassa. Sade rummuttaa kattoa ja tekee kuvioita ikkunaan. Kävellessä kahisee, litsuu ja lätsyy kun kumisaapas osuu kuivuneisiin lehtiin tai pieniin vesilätäköihin tien kuopissa. Viileä, raikas ilma nostaa poskille punertavat läikät. Siilit köpöttelevät omia menojaan ja valmistautuvat talviunille. Jänikset – vai rusakkojako ne ovat – pinkovat loikkien niityn poikki, vaihtaen pian turkkiaan talvikarvaan. Autolla kotiin päin ajaessa kettu jolkottaa vastaan tien reunustaa pitkin, ja pari supikoiraa ryntää nopeana hujauksena moottoritien ylitse. Muuttolinnut ovat jo lennelleet suurina auroina taivaan poikki, suuntanaan etelän lämpöiset maat, niiden pohjolaan talveksi jäävien serkkujen kokoontuessa kotikadun varren pihlajiin herkuttelemaan marjoilla. Tulen ajatelleeksi että ehkä en sittenkään haluaisi asua maassa, jossa on ympärivuotisesti lämmin ja kesäinen ilmasto. Syksyä tulisi ikävä.

Ikävästä puheen ollen. Kuulin juuri äsken että tytön mummolassa, maalla asuva, toisen kissamme emo, Muari, oli eilen jättänyt maallisen maailman. Hieman meinaa silmäkulma kostua sitä muistellessa. Muari oli hieno, vanha kissa. Paljon elämää nähnyt. Parit poikueet synnyttänyt. Sitä tulee kyllä pikkuisen ikävä.

Sitten vähän iloisempaa asiaa. Eilen meillä pidettiin oikein syysjuhlat. Isäni ja siskoni viettävät kumpikin lokakuussa synttäreitään, joten yhdistimme juhlat ja pidimme kekkerit meillä isäni, siskoni ja siskon poikaystävän kanssa. Talossa riitti hulinaa, sillä kuusihenkisen juhlaporukan lisäksi talossa viilettivät ympäriinsä kaksi kissaamme ja pörröinen, musta koira, joka oli myös tullut kyläilemään. Tulivat muuten hienosti toimeen keskenään. 🙂

Pikku natiaiseemme eläimillä on ollut hauska vaikutus. Ihmettelimme eräs päivä, mistä kummasta tyttö oli oppinut läähättämään. Sitten mieleemme tuli koirakaverimme, jolla on tavan takaa tapana läähätellä. Tyttö on aina mummin luona kyläillessään suurella uteliaisuudella tarkannut koiraa. Ehkä hän on todennut että koska hänkin on melko pienikokoinen, hänenkin kuuluu varmasti läähättää. Tai sitten hän läähättää koska osaa. Hankala sanoa. Toinen eläimiltä opittu asia on naukuilu. Kerran kotiin tullessaan mieheni kysyi epämääräistä naukumista kuullessaan, oliko se kissa vai lapsi. Kysymys on yksinkertaisuudessaan sangen riemastuttava, sillä yleensä lapsen ja kissan luulisi olevan äänen perusteella melko helposti toisistaan erotettavissa… Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kyseisellä kerralla naukuja muuten oli rakas, pikkuinen tyttäremme.

Syksy on mukava vuodenaika järjestää juhlia lähimpien ihmisten kanssa. On kotoisaa kokoontua mukavalla porukalla sisälle, tehdä hyvää ruokaa, pelailla vaikkapa Trivial Pursuitia ja keskustella syntyjä syviä. Eilinen päivä ja ilta kuluivat meillä rattoisasti kun yhdessä porukalla väkersimme marsipaanitäytekun, kokkailimme ja saunoimme. Me naiset taisimme voittaa miehet tällä kertaa saunomisessa, sillä ajallisesti istuimme pälisemässä saunan lauteilla kauemmin kuin miehet, ja piipahdimmepa vielä toistamiseen saunassa ottamassa ”tappolöylyt” miesten jälkeen.

Sadesäätä uhmaten päätimme grillata katoksen alla. Kolmen kaasupolttimen grilli on sen verran tukevaa tekoa ja katos sen verran suojaisa että homma onnistui mukavasti. Ei ole grilliruoan voittanutta! Edes syksyllä. Ulkona kylmässä ei grillin ääressä tarvinnut onneksi värjötellä, vaan istuimme mukavasti sisällä sillä aikaa kun lihat ja maissit kypsyivät grillissä. Kohta ilmat varmaan sen verran kylmenevät, että grilli on pakko nostaa ”talviteloille” varastoon ja jatkaa grillailua sitten taas ensi keväänä kun säät antavat myöten.

Mukavan illan kruunasivat viinit. Jokaiselle, paitsi ei tietystikään tytöllemme, oli varattu sekä valko- että punaviinilasi, niin että kumpienkin viinien maistelu sujui mukavasti. Tarjolla oli muutamaa eri punaviiniä ja paria eri valkoviiniä. Isäni oli ne Alkon myyjän suositusten perusteella valinnut, ja viinit paljastuivatkin erittäin laadukkaiksi. Lisäksi oli alkoholitonta punkkua ja siideriä niille, jotka halusivat ”ryypiskellä” vähemmän. Kaikkea emme ehtineet illan aikana juoda, eikä se ollut kyllä itse tarkoituskaan. Omalla kohdalla viinien maistelu jäi imetyksen vuoksi tosiaan maisteluksi, ja oikeastaan mukavampi niin.

Kunnallisvaalipäivä osui sattumalta samaan sunnuntaihin, ja siitä saatiin kimmoketta poliittisellekin keskustelulle. Kävi ilmi että kaikki olivat käyneet äänestämässä, joten oli jännittävää seurata vaalivalvojaisia ja jännätä oman ehdokkaan tilannetta. Lisäksi mieheni kaveri oli toisessa kunnassa ensimmäistä kertaa vaaliehdokkaana, ja pidimme hänelle peukkuja pystyssä ehdokkuuden puolesta. Nykyinen asuinkunta tuntuu minusta sen verran pieneltä, että itsellä tuntuu nyt olevan enemmän vaikutusmahdollisuuksia kunnan asioihin kuin entisessä asuinkunnassa.

Jos syksyyn ei osu synttäreitä, on muitakin mukavia juhlan aiheita. Syksyn alussa voi viettää kekriä, muinaissuomalaista sadonkorjuujuhlaa. Ennen vanhaan juhlaan liittyi karjataikojen tekemistä. Syyskuun lopussa vietetään Mikkelinpäivää, jolloin voi vanhan tavan mukaan valmistaa tarjottavaksi lammasta. Loka-marraskuun vaihteessa on Halloween, meksikolaisittain Dia de la Muerte, espanjalaisittain Dia de los Santos. Silloin voi mm. pukeutua naamiaisasuihin ja tehdä hassuja kurpitsalyhtyjä. Eteläkarjalaisittain syksyllä voi juhlia syyskestejä. Koska kesteistä on kyse, pöytään voi kantaa runsain mitoin tarjolle monenlaisia syksyyn sopivia herkkuja. Myöhemmin syystalvesta tulee pikkujouluaika, jota sitäkin on kiva juhlistaa kokoontumalla porukalla glögiä ja piparkakkuja maistelemaan, tai vaikka valmistelemaan jouluherkkuja ja koristeita.

Nyt on maanantai ja hienon taloudenhoitosuunnitelmani mukaan virallinen pyykkipäivä. Pyykkipäivä on merkitty kahdelle päivälle viikossa, mutta välillä tuntuu että pyykkivuori on jatkuvasti sellainen että aina on hyvä päivä pyykätä. 😀 Tänään en ole vielä pesukoneen ääreen ehtinyt, joten lähden tästä suorittamaan päivän missiota. Huomenna uudet missiot ja kujeet tiedossa.

Mukavaa viikon alkua! Koittakaamme vältellä syysflunssia. Ja sateesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi: joka sää on hyvä sää ulkoilla! 😉

-Vesta

Vauvauintia

Tervehdys pitkästä aikaa!

Syksy on pyörähtänyt hyvin käyntiin ja erilaisia vauvaharrastuksia ollaan aloitettu yhdessä tytön kanssa. Muskari eli musiikkileikkikoulutunnit kerran viikossa ovat jo tuttu asia vauvalle. Ne tuntuvat olevan viikon kohokohta tytölle. Muskareita järjestää mm. Väkkärällä, http://www.vakkaralla.fi/, ja sen lisäksi monet muut tahot eri paikkakunnilla.

Muskarin lisäksi viikon toinen kohokohta on vauvauinti, jota harrastamme Pikku-delfiineissä, http://www.pikkudelfiinit.fi/. Tyttö on suorastaan hurmaantunut vedestä! Ensimmäisellä uintikerralla tyttö totutteli veteen ja altaassa uintiin silmät sädehtien. Vedessä kierrosten tekeminen oli jännä juttu. Toisella uintikerralla kokeiltiin jo kannusukellusta, ja kaadettiin varovasti vettä tytön naamalle. Tyttö ei ollut juuri millänsäkään siitä. Kolmannella uintikerralla kokeiltiin sitten jo pintasukellusta ja hyvin meni sekin. Yhtään itkua ei ole vielä päässyt tulemaan, ja tyttö tuntuu olevan vedessä kuin omassa elementissään.

Tänään on siivouspäivä, joten postaus jää nyt vähän lyhyemmänlaiseksi. Pesukone tuolla linkoaa, joten kohta pääsen laittamaan pyykkejä kuivumaan ja uusia koneeseen. Vauvan myötä pyykit muuten on yksi asia, jolla ei tunnu oleva mitään loppua. Uutta pestävää tuntuu kasautuvan melkein nopeammin kuin mitä ehtii pestä. Nyt alkaa tyttö venkoilla sylissä siihen malliin että taidan lopetella naputtelun tältä erää.

Mukavaa syksyä kaikille!

-Vesta