Nanowrimo


Marraskuu on hyvässä vauhdissa, ilmat kylmenevät, vettä sataa ja illat ovat yhä pimeämpiä. Silti kaiken viileyden, märkyyden ja valottomuuden keskellä listaan edelleen syksyn lempivuodenajakseni. Kuten mieheni vitsailee palindromilla: ”Oot hei kaunis, syys sinua kiehtoo”.😉 Hän ei voi ymmärtää miten joku voi pitää syksystä, sillä hän itse kuuluu niihin, jotka auttamatta potevat syysmasennusta joka ikinen syksy. Ehkä ihan hyvä että vastapainoksi meistä toinen rakastaa syksyä.

Syksyssä eniten pidän kuivasta ja kahisevasta alkusyksytä kun ilma on kirpeän raikas, tuulee, sataa ja värikkäät lehdet leijailevat ilmassa. Voimakkaiden sääilmiöiden lisäksi luonto ja eläimet valmistautuvat syksyllä talveen, ja omenat, erilaiset marjat ja hedelmät kypsyvät syötäviksi.

Ihmisille syksy tuntuu olevan kaiken uuden aloittamisen aikaa. Koulujen lukuvuosi alkaa. Vaikka vuosi lähenee loppuaan, tuntuu kuin töissäkin uusi työrupeama lähtisi syksyn myötä käyntiin. Kesälomat on pidetty ja edessä on kaikenlaista uutta ja mukavaa ennen seuraavia lomia. Myöhemmin syksyllä alkaa joulun odotus siihen liittyvine valmisteluineen. Lisäksi omat synttärit ovat edessä. Syksy oli lapsena osittain juuri siksi niin mukavaa aikaa, että tiesin pian saavani paljon lahjoja, kunhan jaksoin odottaa joulukuuhun, jolloin koittivat jouluaatto ja synttärit. Joulun jälkeen tulee uusi vuosi, jota sitäkin on kiva odotella ja suunnitella syksyllä.

Syksyllä on aikaa ja hyvä syy istua sisällä lämpimässä lukemassa kirjoja, selaamassa lehtiä ja katsomassa telkkarista sarjoja, joista monet alkavat juuri syksyllä. Syksyllä on hyvää aikaa sisustaa kotia. Kaikenlaisen uuden suunnittelu on hauskinta mielestäni juuri syksyllä. Seuraavan kesäloman matkaa tai reissua on mukava suunnitella hyvissä ajoin ja unelmoida lämpimistä, lokoisista päivistä. Syksy on minusta myös sopiva aika aloittaa jokin uusi harrastus. Varsinkin liikuntaharrastusten kannalta syksy on erinomaista aikaa. Sitä voi ryhdistäytyä, ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa urheilua kesätauon jälkeen tai kokeilla vaikkapa jotain aivan uutta lajia.

Viime vuosina syksyyn, ja etenkin marraskuuhun, on liittynyt yksi aivan odotettu ilo. Nimittäin Nanowrimo-tapahtuma, joka koittaa joka vuosi marraskuussa. Nanowrimo tulee sanoista: National novel writing month, vaikka nykyään kyse taitaa pikemminkin olla kansainvälisestä tapahtumasta, sen verran suosittu juttu Nanowrimo tuntuu olevan. Jos lokakuu on perinteisesti ollut October festin aikaa, voisi marraskuuta pitää november festin kuukautena, ainakin kaikkien kirjoitusintoisten kannalta.

Nanowrimo on tarkoitettu kenelle tahansa, joka siihen haluaa osallistua. Idean kannalta on oikeastaan aivan sama, missä päin maailmaa vaikuttaa, mitä työkseen tekee, minkä ikäinen on, tai osaako mielestään kirjoittaa hyviä juttuja. Tärkeintä on innostus kirjoittamiseen. Loppu vaatiikin sitten lähinnä hyviä perslihaksia ja kärsivällisyyttä.

Nanowrimon idea on kirjoittaa tietty määrä sanoja marraskuun aikana. Väliä ei ole sillä, mitä kirjoittaa, kunhan saa marraskuun loppuun mennessä tarvittavan sanamäärän kokoon. Kirjoittaa voi mitä tahansa, vaikka hölynpölyä tai täyttä humpuukia, jos haluaa, mutta edellytys on että kyse on luettavasta tekstistä, ei esim. pitkä pätkä sekalaisia kirjainjoukkoja tai yhtä ja samaa sanaa 50 000 kertaa. Tarkoitus on siis kirjoittaa, synnyttää jotakin luovaa, tuottaa jotakin uutta.

Omalla kohdallani tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana kokonainen, valmis tarina. Saada se kirjoitettua alusta loppuun, eikä jäädä hienosäätämään tekstiä ennen kuin koko juttu on kirjoitettu, kuten itselläni usein on tapana. Olen havainnut että tekstin hienosäätö kannattaa tehdä vasta tarinan valmistuttua. Muutoin on erittäin todennäköistä että kyllästyn tarinan kirjoittamiseen, ja päätän aloittaa jonkun uuden, mielenkiintoisemmalta tuntuvan jutun kirjoittamisen. Seurauksena on se, että minulla on miljoona keskeneräistä tarinaa – joita kukaan ei kirjoita valmiiksi – eikä yhtään valmista tuotosta. Pidemmän päälle melko ärsyttävää siis.

Nanowrimon edellyttämä sanamäärä on minulle se minimiarvo. Jos tarinan valmistuminen edellyttää enemmän sanoja, kirjoitan enemmän sanoja. Tosin tarinan suunnitteluvaiheessa saatan jakaa tarinan alustaviin jaksoihin, joista jokaisen tulee sisältää tietty sanamäärä, jolloin tarinan koko pituus muodostuu suurin piirtein nanowrimon edellytysten mukaisiksi.

Itse en ole minään vuonna virallisesti ilmoittautunut Nanowrimoon tai ladannut tekstiäni nettiin, vaan olen kirjoittanut itsekseni. Nanowrimo-sivustosta saa kirjoittamiseen kuitenkin hyvää tukea ja nostetta. On myös hauskaa ajatella useiden muidenkin tavoittelevan samaa tavoitetta ja naputtelevan jossakin toisella puolella maailmaa omaa tarinaansa.

Helpointa ja järkevintä tarvittavan sanamäärän kokoon saamiseksi olisi naputella tekstiä joka päivä. Jakaa tavoiteltu sanamäärä päivittäisiin ”annoksiin”, ja varmistaa Wordin word countin avulla että päivän tavoite on saavutettu. Itsellä päivittäinen kirjoittaminen ei ajan puolesta aina onnistu, joten kirjoitan niin usein kuin mahdollista. Toisin sanoen, mitä lähempänä marraskuun loppu on, sitä kiivaampaa on kirjoittaminen!

Joskus kirjoittamisen aloitus venyy kuun alusta myöhemmäksi, ja silloin tekstin tuottamisen kanssa tulee aikamoinen kiire. Mutta niin palkitsevaa homma on, että aloitan nanowrimo-kirjoittamiseni joka vuosi aina marraskuun tullen. Ja mikä parasta, myöhemmin tekstiä voi parannella ja korjailla mielin määrin.

Lisää Nanowrimosta osoitteessa http://www.nanowrimo.org/ ja säännöistä http://www.nanowrimo.org/eng/faq.

Nanowrimon toinen hyvä ominaisuus on se, että se jakaa syksyn tietyllä tavalla kolmeen jaksoon. Ensin tulee alkusyksy, siis syys-lokakuu, jolloin on mukava ulkoilla ja nauttia värikkäästä ruskasta. Sitä seuraa armoton kirjoitusrupeama marraskuussa. Marraskuun jälkeen alkaa jo joulukuu ja jouluvalmisteluiden tekemisen voi aloittaa täydellä höyryllä.

Taidankin vetäytyä tästä suorittamaan päivän kirjoitusurakkaa niin kauan kuin tätä harvinaislaatuista herkkua, jota omaksi ajaksi myös nimitetään, on tarjolla. Tsemppiä kaikille muillekin, jotka ovat tarpeeksi hulluja (tai ”kirjoituskärpäsen” puremia) ja ryhtyneet samanmoiseen urakkaan!

Marrasterkuin,

Vesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s