Sellainen vauva millainen raskaana oleva äiti?


Jokainen äiti on erilainen. Jokainen raskaus on erilainen. Ja jokainen lapsi on erilainen. Siinä tämän kirjoituksen teema lyhykäisyydessään.

Millainen äiti minä sitten olen? Millaisen äidin tyttäreni tarvitsee? Millainen raskaus minulla oli, ja onko sillä ollut vaikutusta siihen, millainen tyttöni on ja millainen aikuinen hänestä tulee?

Raskaana ollessani olin töiden puolesta todella kiireinen. Kävin tiuhaan palavereissa, puhuin paljon ja pontevasti erilaisissa kokouksissa, puhelimessa ja kollegoiden kanssa. Uusia asioita tuli eteen jatkuvasti ja nopealla tahdilla. Erilaisiin tilanteisiin piti sopeutua nopeasti ja jatkuvasti, ja uusia ideoita kehitellä ja pohtia kinkkisiä kysymyksiä suunnasta jos toisesta. Tätä jatkui aivan loman alkamiseen saakka. Viimeinen työviikko oli melkeinpä kaikkein kiireisin, ja loman alkaessa sitä todella tunsi ansainneensa vapaansa, vaikka työssä viihdynkin.

Vapaa ajallakin piti kiirettä. Muutimme mieheni kanssa kunnasta toiseen, sisustimme kotia, teimme jouluvalmisteluita, hankimme vauvan tarvikkeita uutta tulijaa varten… Jäljelle jäävän vapaa-ajan käytin harrastamalla liikuntaa – omia aiemmin aloitettuja harrastuksia sekä äitiysjumppaa – lukemalla erilaisia vauva- ja äitiyskirjoja, tapaamalla kavereita, jne. Liikuin, nauroin, tanssin ja kirjoitin paljon. Raskaus oli minulle iloista ja energistä aikaa, ja harvoin jäin pitkäksi ajaksi rötköttämään sohvan pohjalle. Alkupahoinvointien jälkeen tunsin voivani suorastaan erinomaisesti, vaikka myöntää täytyy että totta kai mahassa tapahtuviin muutoksiin oli kropan sopeuduttava ja se kyllä tuntui, näkyi ja kulutti energiaa. Silti sanoisin että voin aivan loppumetreille saakka melkeinpä paremmin kuin ennen raskautta. Aivan viimeisillä raskausviikoilla alkoi tulla vähän turvotusta ja oman sykkeen ja painon nopeampaa nousua, ja sitä alkoi toivoa ja odottaa synnytyksen käynnistymistä, mutta se on kai aika yleistä ison mahan kanssa eteenpäin könyävillä.

Näin jälkeenpäin huvittaa raskaana ollessa syntynyt ajatus siitä että homma helpottuisi synnytyksen jälkeen kun saisi leppoisasti työnnellä vauvaa vaunuissa ja tuuditella häntä rauhakseen sylissä. Kuuluuhan vauva-arkeen sellaistakin ihanuutta, mutta vähänpä silti tiesin etukäteen valvotuista öistä, vauvan itkun puuskista ja uudenlaisesta vuorokausirytmistä. Nautin suunnattomasti äitiyslomalla ja ryttäreni kanssa olosta, mutta olen vahvasti sitä mieltä että se, joka äitiysLOMA-nimityksen on keksinyt, ei ole itse kokenut hommaa käytännössä – siis joko mies tai vielä lapseton nainen – sillä lomaksi ei tätä itse tulisi mieleenkään nimittää. Erittäin mukavaksi työksi ennemminkin.

Lapsen synnyttyä aloin hänelle sellaiseksi äidiksi, jollainen kuvittelin hyvän äidin olevan: rauhallinen, lempeä, rauhoittavalla äänellä puhuva. Tyttöni näytti kuitenkin odottavan jotain aivan muuta. Hän itse on ollut alusta alkaen hyvin energinen, päättäväinen, sisukas ja tarmokas. Suorastaan jääräpäisen itsepäinen joissakin asioissa, sillä tytön itsepäisyys vetää joskus vertoja jopa meidän kummankin vanhemman itsepäisyydelle, joka voidaan lukea kummankin luonteenpiirteeksi, tosin onneksi sitä järkevimmässä määrin mitä vanhemmiksi meistä kumpikin vuosi vuodelta tulee, ja silti meillä tuntuu olevan välillä vaikeuksia pikkuisen kanssa, niin päättäväinen hän on.

Kuitenkin hän on todella kiltti. Ei kiukuttele turhista. Hän mukautuu melko nopeasti häntä koskeviin sääntöihin ja toimintatapoihin, kun ne esitetään hänelle selvästi ja päättäväisesti ja niistä tehdään arkipäiväisiä rutiineja. Hän tajuaa hyvin nopeasti että näin kuuluu toimia. Tyttö tuntuu olevan asiat nopeasti oivaltava, ja sen lisäksi äärimmäisen toimelias. Hän tarttuu uusiin asioihin innolla ja suurella riemulla, eikä kovin helposti arastele tai vierasta uusia juttuja. Hän on nauravainen, seurallinen ja paljon tekemistä ja aktiviteetteja odottava pikkuneiti, joka näyttää olevan aktiivisen kekseliäisyyden ja kokeilevuuden perusteella melkoisen välkky persoona. Välillä äidin roolina itsellä tuntuukin olevan pääasiassa super-energisen tahdin hillitseminen, toppuutteleminen ja vakaana taustavoimana toimiminen, kun etukäteen kuvittelin että vauvaa saisi rohkaista tekemään ja kokeilemaan eri asioita. Liiallista lässyttämistä ja hempeilyä tyttö suorastaan ihmettelee, vaikka hellittelystä ja paapomisesta pitääkin.

Olen myöhemmin miettinyt, millaisia vaikutuksia raskaudella on lapsen luonteeseen. Sikiön sanotaan nimittäin tottuvan kohdussa äidin tavanomaiseen elämänrytmiin, tapoihin ja jopa tapaan liikkua ja kävellä. Eräs ilta asiaa miettiessäni tajusin, että tyttö on sellainen, millaiseksi hän on jo mahassani kasvanut. Hän on oppinut tuntemaan minut jo raskaana ollessani, ja sellaista äitiä hän minusta odottaa.

Olen viime aikoina alkanut hoitaa tyttöä voimakastahtoisemmin ja reippaammin ottein (noin kuvaannollisesti). Ymmärsin että hän kaipaa päättäväisempää ja selvärajaisempaa huolenpitoa ja rakkautta heti alusta alkaen.

Tytön itsevarmuutta ja uusiin asioihin ennakkoluulottomasti heittäytyvyyttä olen arvostanut ja ihaillut alusta alkaen. Itse olen ollut kuuleman mukaan varovaisempi ja harkitsevaisempi lapsi – vaikka aimo annos ”pippuria” minusta löytyykin. Tytön valtavaa energiamäärää ja innokkuutta on naureskellut myös mieheni, joka edelleen on luonteeltaan rauhallinen ja leppoisa. Ehkä lapsi on perinyt minulta temperamentin ja innostuneen uteliaisuuden kaikkeen uuteen ja mieheltäni ennakkoluulottomuuden ja avoimuuden uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan. Meidän molempien sisu, itsepäisyys, seurallisuus ja energisyys on sitten varmaan summautunut tytössä.😀 Tätä tahtia saan ihailla lastani päivä päivältä yhä enemmän, sen verran rohkea, kekseliäs ja viisaan tuntuinen luonne hän on.

No jokohan olen suitsuttanut jälkikasvuani tarpeeksi tässä kirjoituksessa…😉 Jutun jujuna kuitenkin on että jokainen lapsi on erilainen. Jokainen on omanlaisensa persoona heti pienestä pitäen, oli persoona sitten perittyä tai raskauden aikana kehittyneitä taipumuksia tai osittain kumpaakin. Jokainen lapsi kaipaa siis erilaista tukea ja huolehtimista. Olen sitä mieltä että siten normien mukaista täydellistä äitiä ei voi kai olla olemassakaan, vaan jokainen äiti on lapselleen se täydellinen äiti. Sillä hän tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää mitä lapsi tarvitsee ja odottaa, miten hänen luonteenpiirteitään ja kehitystään ja kasvuaan voi parhaiten tukea ja miten hänestä voi huolehtia parhaansa mukaan.

-Vesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s