LASTEN SUUSTA: Et sä ookaan ihan oikea äiti? Ts. äideilläkin on äidit!

Tänään kävi hauska sattumus. Juttu noudattaa kategoriaa ”lasten suusta”, vai pitäisikö tässä nimenomaisessa tapauksessa sanoa: äidin suusta. Toisin sanoen maailma on erilainen lasten silmin.

Odotin tuttavaa ruokakaupan ulkopuolella vauvan ja rattaiden kanssa. Siihen tuli toinen äiti kolmen lapsen kanssa ja jätti kaksi nuorempaansa noin seitsenvuotiaan esikoisensa hoiviin siksi aikaa kun kipaisi itse nopeasti kaupassa. Pikkupoika siinä hetken tarkkasi minua sivusilmällä ja kysäisi sitten: ”Keitä te ootte?” Kysymyksen asettelu oli siinä mielessä hauska, että mielessä kävi, olisiko hyvä kaivaa laukusta meikkipeili ja vilaista nopeasti, vieläkö näytän ihmisrotuun kuuluvalta, vai onko ulkomuodolleni huomaamatta tapahtunut jotakin eriskummallista, joka kirvoittaa lapsen suusta tuon verran eriskummallisen kysymyksen.

Arvelin kuitenkin todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi sitä, että kysymyksen taustalla oli niinkin tavallinen tosiseikka kuin että poika oli tuon kyseisen lähikaupan kanta-asiakas, eikä hän ollut tunnistanut minua lähikulmien asukkaaksi, mikä sinänsä osui aivan oikeaan. Varmistin maaperää kuitenkin tarkentavalla vastakysymyksellä: ”Kuinka niin?”

”Mitä te teette tässä”, poika asetteli kysymyksen eri muotoon. ”Me odotellaan yhtä tuttua, joka on kaupassa”, kerroin asiantuntevasti. ”Ketä te ootatte”, kuului jatkokysymys. ”Me odotetaan mun äitiä”, vastasin pojalle.

Tuli hetkellinen, hämmästyneen mielenkiinnon sävyttämällä katseella varustettu hiljaisuus. Lapsen päässä raksutti. ”Et sä olekaan sitten ihan oikea äiti”, lapsi kysyi ihmeissään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys kirvoitti mielessäni herkullisen naurun, mutta pidin tiukasti ilmeeni peruslukemilla, ihan lapsen takia.

Kerroin lapselle että olen minä ihan oikea äiti. Mutta että kaupassa oli minun äitini, siis tytön – viittasin omaan pikkuiseeni rattaissa – mummi. Nyt poika todella katsoi minua kuin avaruusolentoa, mutanttia tai jotakin muuta täysin eriskummallista otusta. Katsoin asiakseni tarkentaa – tosin nyt pienellä huumorin sävyttämällä äänellä, ei mahtanut mitään – että äideilläkin on äidit. Kyllä oli lapsen ihmetys suuri! Ei ollut tainnut tulla aikaisemmin ajatelleeksi mokomaa asiaa.

Poika tuumaili juttua hetken itsekseen. Pyöritteli mukana olevaa jääkiekkomailaa käsissään ja ilmeisesti päätyi jonkinlaiseen, lapsen mieltä tyydyttävään loppupäätelmään (tai siihen että hän kyllä varmasti tarkistaisi asian äidiltään kunhan olisi päässyt minusta turvallisen kuulomatkan päähän), sillä hetken kuluttua poika katsoi minua hyväksyvästi ja sanoi: ”Kato, mä osaan pitää tätä näin, ilman käsiä!” Poika viittasi jääkiekkomailaan, jota tasapainotteli jalkojensa avulla. Sanoin lapselle ihastelevaa kunnioitusta kuvastavan kommentin ja puhuin odotellessani vähän ”lasten smalltalkia”.

Kannatan ajatusta että tuntemattomille ihmisille ei saa puhua (lapsille nykyään kai aika yleisesti annettu neuvo tai pikemminkin käsky), mutta täytyy sanoa että oli mukava jutella lasten kanssa. Pidin kuitenkin turvallista välimatkaa lapsiin, myös omien lauseideni lyhyytenä, mutta tällä kertaa ihan äidin takia. Me äidit kun välillä voimme olla ehkä turhankin neuroottisia siitä, kenen kanssa ja mitä lapsi keskustelee. Tai ainakin itse kuvittelen olevani vähän sellainen äiti. Hankalaa on vanhemmuus, rajat kun ovat hyviä lapselle, mutta liialliset rajat huonoja ja saattanevat ehkä hidastaa tai estääkin tietyssä määrin lapsen sosiaalista kehitystä.

No, takaisin itse asiaan. Koko tuon ajan oma tyttäreni seurasi rattaistaan lapsia ja tilannetta suurella mielenkiinnolla, eikä itse päästänyt koko aikana keskustelun pihaustakaan! Taisi olla lasten kanssa samalla aaltopituudella ilman puhettakin.

Tuntuu siltä että lapsen on vaikea käsittää että me äiditkin olemme joskus olleet yhtä pieniä kuin omat pienet lapsemme ja vauvamme nyt ovat. Ja että meidän oma äitimme on hoitanut meitä aivan samalla tavalla kuin me nyt omaa lastamme (josta suuri kiitos ja kaikkia kunnia heille), tai ainakin jotakin sinne suuntaan, sillä kasvatustapoja ja menetelmiä on useanlaisia ja lisäksi ajat muuttuvat. Mutta se onkin jo aivan toinen aihe, josta voidaan kiistellä vanhempien ja isovanhempien kesken, ja sanonpa tähän nyt vielä senkin kun asia kerran tuli mieleeni, että mielestäni vanhemmilla on oman lapsensa kasvatuksessa se viimeinen päätösvalta. Muut voivat tässä antaa ohjeita ja neuvoja, joita on hyvä kuunnella, sillä useimmat ihmiset ammentavat neuvonsa omista kokemuksistaan. Mutta vanhemmat itse tuntevat lapsensa parhaiten ja itse voivat – ja heidän kuuluu – päättää mikä heidän lapselleen on parasta ja kuinka he itse haluavat lapsensa kasvattaa.

No, palatkaamme jälleen itse asiaan. Oman äitini kanssa tuli edellä kuvatun episodin jälkeen puheeksi, että hän itse alkoi vahingossa omien lapsiensa saannin jälkeen kutsua äitiään mummiksi – siitä syystä että meille lapsille hän puhui mummista mummina – vaikka hänelle mummi tosiasiassa oli edelleen se ”äiti”. Mummi-nimityksestä tuli mummille aivan kuin uusi nimi. Samaan tapaan kuin ”äiti” on lapsen nimitys meille äidelle, todellisen etunimen sijaan. 

Totesimme että meidän kummankin mielestä lasten saannin jälkeen olisi tärkeää edelleen kutsua omia vanhempiaan äidiksi ja isäksi – tai miksi heitä aikaisemmin sitten onkin kutsunut – jotta vanhemmat pysyvät läheisinä koko aikuisiän. Äiti-sana terävöittää sen tosiseikan että isovanhempi on aivan toista sukupolvea kuin äiti, ja että häneen voi yhä aikuisiällä turvata ja saada tukea aivan samalla tavalla kuin ennen lasten saantia.

On tärkeää että äidilläkin on äiti – joku joka välillä katsoo vähän perään ja tarvittaessa hieman opastaa ja lohduttaa – vielä aikuisenakin. Tai jos se ei ole oma äiti, niin sitten isä, isovanhempi tai joku muu vahva ja rakas vaikuttaja omassa elämässä.

Vai olemmeko me äiteinä niin ”valmiita” aikuisia, ettemme kaipaa enää minkäänlaista tukea tai apua? En minä ainakaan.

-Vesta The Äiti

Barack Obama kiinnostaa

Barack Obama astuu presidentin virkaan. Asiasta uutisoidaan ympäri maailman. Kiinnostuneita riittää. Odotukset – ja siten myös paineet – Obamaa kohtaan ovat suuret. Samoin hänen suosionsa. Uudella presidentillä on paljon haasteita edessään ja paljon lupauksia lunastettavanaan. Astuessaan presidentin virkaan hän tuo mukanaan muutoksia, ja niitä odotetaan myös hänen presidentin kaudeltaan.

Tämän päivän uutisia lukiessani yleisin uutisaihe näytti selvästi olevan Obama ja virkaanastujaiset. Joten päätinkin liittyä joukon jatkoksi ja laittaa tästä päivän ”kuumasta” aiheesta blogiin juttua sekä muutamia uutislinkkejä. Alla muutamia eteen sattuneita mielenkiintoisia artikkeleita Obamasta:

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/01/yhdysvaltain_presidentti_barack_obama_astuu_virkaansa_490326.html

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Obamaa+kannattaa+84+prosenttia+amerikkalaisista/1135242861073?ref=rss

http://viihde.mtv3.fi/uutiset/muut.shtml/782551?obama_barack

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200901208944220_ul.shtml

http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=36470&tyyppi=1

http://www.tekniikkatalous.fi/ict/article206592.ece?s=r&wtm=-19012009

http://www.iltalehti.fi/viihde/200901208939957_vi.shtml

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/01/782619

http://www.taloussanomat.fi/aamukommentti/2009/01/20/aamukommentti-han-on-taalla-tanaan/20091560/170

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/T%C3%A4yteen+vauhtiin+pinkaissut+Obama+vannoo+t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n+virkavalansa/1135242864853?ref=rss

Lisää uutisia löytää helposti sivuston http://www.ampparit.com/ kautta. Ampparit.com kerää eri tietolähteiden uutiset samalle sivustolle. Uutiset on jaoteltu uusimmasta vanhimpaan, ensimmäisessä ryhmässä viimeisen viiden minuutin sisään julkaistut artikkelit. Mielestäni kätevä väline ajankohtaisten uutisten nopeaan seuraamiseen, sillä halutessaan voi lukea vain Ampparit.com-sivulla näkyvät otsikot. Otsikoita klikkaamalla pääsee edelleen kunkin uutisartikkelin nettisivulle.

Obaman virkaan astujaisia voi tänään illalla seurata suorana lähetyksenä YLE TV1:llä kello 18.30 alkaen. Lisäinfoa:

http://viihde.mtv3.fi/uutiset/muut.shtml/781922?obama_barack

-Vesta

Ihana IHANA muffini – ja Ganache!

Muffinien ystävänä huomasin netissä Washington Post -lehden Cupcake Wars -nimisen muffinikilpailu-jutun. Lehti etsi kahdeksan viikon ajan parasta ”cupcakea”, ja valitsi 141 vaihtoehdon joukosta Georgetown Cupcake -firman valmistamat Chocolate Ganache -muffinit kilpailun voittajiksi.

Ajattelin että voi kunpa, voi kunpa vain saisin tuon ihanaisen suklaaunelman reseptin jostain käsiini!

Saattaisi hyvinkin olla juuri sellaisen suklaamuffinin ohje, jota olen jo pidemmän aikaa haikaillut. No minä siltä istumalta sitten googlella ohjetta hakemaan. Omatunto vähän kolkutti kun ajattelin että jos tuo on yksi kaikkien aikojen parhaaksi muffiniksi äänestetty herkku, niin tuskin valmistaja sen ohjetta haluaisi vapaaehtoisesti jakaa muiden käyttöön, tai ainakaan haluaisi että joku kieroin keinoin reseptin itselleen hankkinut levittäisi ohjetta ympäri nettiä. Yllätykseni oli melkoisen suuri kun havaitsin että Washington Post on julkaissut nimenomaisen reseptin sivuillaan, ja koska kyse on niin virallisesta tahosta, täytyy leipomon hyväksyntä reseptin jakamiselle olla. Joten nyt puhtain omatunnoin voin todeta ilokseni, että minulla on yksi ihana muffiniresepti lisää kokeiltavana. Tuo ohje taisi mennä saman tien suoraan oman leivontakokeilu-listan kärkipäähän!

Tässä linkki lehtijutun sivulle:

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/story/2008/11/04/ST2008110402674.html

Georgetown Cupcake:

http://www.georgetowncupcake.com/

Tästä se kaikki alkoi (ensimmäinen lehtijuttu Georgetown Cupcakesta):

http://blog.washingtonpost.com/goingoutgurus/2008/02/heart_bakers.html?nav=rss_blog

Ja tässä se, mitä kaikki muffineja – ja etenkin suklaamuffineja – rakastavat cupcake-fanit haluavat edellisen tekstin lukemisen jälkeen, toisin sanoen se RESEPTI (tässä vaiheessa Vesta hihkuu ja riemuitsee: löysin kuin löysinkin sen suklaaherkun valmistusohjeen, joten tässä se tulee!!!!!):

http://projects.washingtonpost.com/recipes/2008/11/05/chocolate-squared-cupcakes/

Aion kokeilla tuota ensi tilassa. Jos resepti on yhtä herkullinen kuin miltä vaikuttaa, voi olla että väännän siitä suomenkielisen, oman näköiseni version tänne blogin Parhaiden Reseptien Valioliigaan, siis reseptivihkoon.

Lisäys 6.2.09: Kokeilin reseptiä ja täytyy myöntää että tosi herkullisia muuffineita tuli. Tämäkään ei ole aivan se kaipaamani ”Barcelonan Attick-ravintolan suklaamuffiniresepti”, mutta liippaa jo hyvin läheltä! Kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä nämäkin muffinit vievät kielen mennessään!! 😛 ”Suomalaistettu” ohje löytyy blogistani osoitteesta https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/06/suklaa-ganache-muffinit/.

Jos ehditte kokeilla tuota ennen minua, saa mielelihyvin laittaa kommentteja tänne päin, että oliko tuo herkku kaiken hehkutuksen ja vaivan arvoinen?

Nippelitietoa:

Ganache on ranskaa ja tarkoittaa sanatarkasti imbesilliä, tyhmyriä. Ganachella tarkoitetaan tietynlaista, sulatetusta suklaasta ja kermasta valmistettua, kuorrutetta, joka levitetään kakun, suklaamakeisen, tryffelin, tms. päälle. Miten sitten jokin niin hyvältä maistuva voi saada noin epäkunnioittavan nimen? Tässä selitys siihen:

http://en.wikipedia.org/wiki/Ganache

Perinteinen Ganache-resepti (ei siis liity millään tavalla suklaa-ganache-muffiniin):

http://www.joyofbaking.com/ganache.html

Tässä vielä löytämäni suklaa-ganache-kuorrutuksen resepti, jonka maustamiseen on käytetty tilkka rommia. Rommi on mielestäni loistava maustaja makeissa leivonnaisissa ja jälkiruoissa (tosin ei liiallisessa määrin!):

http://allrecipes.com/Recipe/Chocolate-Ganache/Detail.aspx

-Vesta