LASTEN SUUSTA: Et sä ookaan ihan oikea äiti? Ts. äideilläkin on äidit!


Tänään kävi hauska sattumus. Juttu noudattaa kategoriaa ”lasten suusta”, vai pitäisikö tässä nimenomaisessa tapauksessa sanoa: äidin suusta. Toisin sanoen maailma on erilainen lasten silmin.

Odotin tuttavaa ruokakaupan ulkopuolella vauvan ja rattaiden kanssa. Siihen tuli toinen äiti kolmen lapsen kanssa ja jätti kaksi nuorempaansa noin seitsenvuotiaan esikoisensa hoiviin siksi aikaa kun kipaisi itse nopeasti kaupassa. Pikkupoika siinä hetken tarkkasi minua sivusilmällä ja kysäisi sitten: ”Keitä te ootte?” Kysymyksen asettelu oli siinä mielessä hauska, että mielessä kävi, olisiko hyvä kaivaa laukusta meikkipeili ja vilaista nopeasti, vieläkö näytän ihmisrotuun kuuluvalta, vai onko ulkomuodolleni huomaamatta tapahtunut jotakin eriskummallista, joka kirvoittaa lapsen suusta tuon verran eriskummallisen kysymyksen.

Arvelin kuitenkin todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi sitä, että kysymyksen taustalla oli niinkin tavallinen tosiseikka kuin että poika oli tuon kyseisen lähikaupan kanta-asiakas, eikä hän ollut tunnistanut minua lähikulmien asukkaaksi, mikä sinänsä osui aivan oikeaan. Varmistin maaperää kuitenkin tarkentavalla vastakysymyksellä: ”Kuinka niin?”

”Mitä te teette tässä”, poika asetteli kysymyksen eri muotoon. ”Me odotellaan yhtä tuttua, joka on kaupassa”, kerroin asiantuntevasti. ”Ketä te ootatte”, kuului jatkokysymys. ”Me odotetaan mun äitiä”, vastasin pojalle.

Tuli hetkellinen, hämmästyneen mielenkiinnon sävyttämällä katseella varustettu hiljaisuus. Lapsen päässä raksutti. ”Et sä olekaan sitten ihan oikea äiti”, lapsi kysyi ihmeissään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys kirvoitti mielessäni herkullisen naurun, mutta pidin tiukasti ilmeeni peruslukemilla, ihan lapsen takia.

Kerroin lapselle että olen minä ihan oikea äiti. Mutta että kaupassa oli minun äitini, siis tytön – viittasin omaan pikkuiseeni rattaissa – mummi. Nyt poika todella katsoi minua kuin avaruusolentoa, mutanttia tai jotakin muuta täysin eriskummallista otusta. Katsoin asiakseni tarkentaa – tosin nyt pienellä huumorin sävyttämällä äänellä, ei mahtanut mitään – että äideilläkin on äidit. Kyllä oli lapsen ihmetys suuri! Ei ollut tainnut tulla aikaisemmin ajatelleeksi mokomaa asiaa.

Poika tuumaili juttua hetken itsekseen. Pyöritteli mukana olevaa jääkiekkomailaa käsissään ja ilmeisesti päätyi jonkinlaiseen, lapsen mieltä tyydyttävään loppupäätelmään (tai siihen että hän kyllä varmasti tarkistaisi asian äidiltään kunhan olisi päässyt minusta turvallisen kuulomatkan päähän), sillä hetken kuluttua poika katsoi minua hyväksyvästi ja sanoi: ”Kato, mä osaan pitää tätä näin, ilman käsiä!” Poika viittasi jääkiekkomailaan, jota tasapainotteli jalkojensa avulla. Sanoin lapselle ihastelevaa kunnioitusta kuvastavan kommentin ja puhuin odotellessani vähän ”lasten smalltalkia”.

Kannatan ajatusta että tuntemattomille ihmisille ei saa puhua (lapsille nykyään kai aika yleisesti annettu neuvo tai pikemminkin käsky), mutta täytyy sanoa että oli mukava jutella lasten kanssa. Pidin kuitenkin turvallista välimatkaa lapsiin, myös omien lauseideni lyhyytenä, mutta tällä kertaa ihan äidin takia. Me äidit kun välillä voimme olla ehkä turhankin neuroottisia siitä, kenen kanssa ja mitä lapsi keskustelee. Tai ainakin itse kuvittelen olevani vähän sellainen äiti. Hankalaa on vanhemmuus, rajat kun ovat hyviä lapselle, mutta liialliset rajat huonoja ja saattanevat ehkä hidastaa tai estääkin tietyssä määrin lapsen sosiaalista kehitystä.

No, takaisin itse asiaan. Koko tuon ajan oma tyttäreni seurasi rattaistaan lapsia ja tilannetta suurella mielenkiinnolla, eikä itse päästänyt koko aikana keskustelun pihaustakaan! Taisi olla lasten kanssa samalla aaltopituudella ilman puhettakin.

Tuntuu siltä että lapsen on vaikea käsittää että me äiditkin olemme joskus olleet yhtä pieniä kuin omat pienet lapsemme ja vauvamme nyt ovat. Ja että meidän oma äitimme on hoitanut meitä aivan samalla tavalla kuin me nyt omaa lastamme (josta suuri kiitos ja kaikkia kunnia heille), tai ainakin jotakin sinne suuntaan, sillä kasvatustapoja ja menetelmiä on useanlaisia ja lisäksi ajat muuttuvat. Mutta se onkin jo aivan toinen aihe, josta voidaan kiistellä vanhempien ja isovanhempien kesken, ja sanonpa tähän nyt vielä senkin kun asia kerran tuli mieleeni, että mielestäni vanhemmilla on oman lapsensa kasvatuksessa se viimeinen päätösvalta. Muut voivat tässä antaa ohjeita ja neuvoja, joita on hyvä kuunnella, sillä useimmat ihmiset ammentavat neuvonsa omista kokemuksistaan. Mutta vanhemmat itse tuntevat lapsensa parhaiten ja itse voivat – ja heidän kuuluu – päättää mikä heidän lapselleen on parasta ja kuinka he itse haluavat lapsensa kasvattaa.

No, palatkaamme jälleen itse asiaan. Oman äitini kanssa tuli edellä kuvatun episodin jälkeen puheeksi, että hän itse alkoi vahingossa omien lapsiensa saannin jälkeen kutsua äitiään mummiksi – siitä syystä että meille lapsille hän puhui mummista mummina – vaikka hänelle mummi tosiasiassa oli edelleen se ”äiti”. Mummi-nimityksestä tuli mummille aivan kuin uusi nimi. Samaan tapaan kuin ”äiti” on lapsen nimitys meille äidelle, todellisen etunimen sijaan. 

Totesimme että meidän kummankin mielestä lasten saannin jälkeen olisi tärkeää edelleen kutsua omia vanhempiaan äidiksi ja isäksi – tai miksi heitä aikaisemmin sitten onkin kutsunut – jotta vanhemmat pysyvät läheisinä koko aikuisiän. Äiti-sana terävöittää sen tosiseikan että isovanhempi on aivan toista sukupolvea kuin äiti, ja että häneen voi yhä aikuisiällä turvata ja saada tukea aivan samalla tavalla kuin ennen lasten saantia.

On tärkeää että äidilläkin on äiti – joku joka välillä katsoo vähän perään ja tarvittaessa hieman opastaa ja lohduttaa – vielä aikuisenakin. Tai jos se ei ole oma äiti, niin sitten isä, isovanhempi tai joku muu vahva ja rakas vaikuttaja omassa elämässä.

Vai olemmeko me äiteinä niin ”valmiita” aikuisia, ettemme kaipaa enää minkäänlaista tukea tai apua? En minä ainakaan.

-Vesta The Äiti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s