Purnausblogi: pakko olla kivaa! (siis vesikauhuisia hyeenoja ja pierupusuja)


Hyvä on, nyt luovutan ja teen tunnustuksen. Tämä päivä ei ole mennyt ihan putkeen. Tai tarkemmin sanoen: ollenkaan putkeen. Sisäinen blondi minussa irvistää ja kysyy: mitä helkattia minun oikein pitäisi tehdä?

Selvennetään vähän skenaariota. Naapurin koira haukkuu kuin vesikauhuinen hyeena. Mikä lie siihen iskenyt kun melkein tauotta on räkytettävä. Etäisesti kuuluu myös jonkin toisen koiran haukku, kun se kommentoi häiriköijän melskausta, sekin haukkumalla. Lapsi kitisee väsyneenä lattialla lelujensa joukossa, mutta ei halua syliinkään. Hampaiden tulosta kärsivä tyttö on aika sippi heräiltyään viime yön aamutunteina lähes tunnin välein kutisevien ikenien takia. Viime yönä kerätty univelka ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna mitä olen saanut tuta kahtena edeltävänä yönä. Mutta mitäs siitä, nukkuminen onkin aivan yliarvostettua hommaa!

Tässä tämän päivän todellisuudenmakuiset lähtökohdat. Kuin eläintarhassa olisi.

purnausblogi

Jotta en vahingossa torkahtaisi, yritän rättiväsyneenä tehdä mitä tahansa, mitä unen puutteesta kangerrellen toimivat aivoni vain kykenevät suorittamaan. Tämä missio on ollut käynnissä aina aamuvarhaisesta asti.

Nyt lähes puolen päivän aikaan huomaan roikkuvani edelleen yöpaidassa olohuoneen sohvalla, selaillen nettiä ja vahtien samalla Duracel-pupun lailla ympäriinsä ähräävää jälkikasvuani. Viimeisten viidentoista minuutin aikana hän on ehtinyt avata tv-tason kaapin ja tutkia digiboksin kytkentöjä (ennen kuin keskeytin puuhan), roikkua portaiden alapäähän eilen asennetussa portissa, huutaa silmittömän raivon vallassa kun pahvikantisen lastenkirjan sivut eivät tottele häntä ajatuksen voimalla, pulauttaa hetki sitten syödyn aterian ylijäämäpalat lattialle ja hinkata niitä kädellä paremmin kiinni lattiaan, ennen kuin ehdin rievun kanssa paikalle hätiin, ja hihkua ylitsevuotavan riemun vallassa tästä kaikesta häslingistä säikähtäneelle kissalle, joka hurjan pakokauhun vallassa ryntää ”(kissan arvion mukaan turvallisen välimatkan päästä, siis hyvin kaukaa) lapsen ohi ja ylös portaita kohti yläkertaa. Minä katson tätä touhua osittaisen epäuskon, osittaisen epätoivon siivittämän, väsymyksenhuuruisen uupumuksen vallassa. Minä en voi kitistä, vaikka mieli tekisi.

Huh, helpottipa vähän purkaa tunnon tuskia huonosti onnistuneesta päivärutiinista.🙂

Mielestäni äidin väsymyksestä huolimatta, ja varsinkin oman loistavan sisukkuuden (ne kipeät ikenet!) ansiosta tyttöni ansaitsee kivan päivän. Olen päättänyt että tänään on pakko olla kivaa. Nyt laitan siis koneen sivuun, keitän ison pannullisen kahvia ja menen vaihtamaan normaalit vaatteet päälle. Niin kuin kelpoäidin kuuluu.😉

Tsemppiä muillekin hammaskeijujen ja -peikkojen huoltojoukoille!

-Vesta

P.S. Lisäyksenä mainittakoon että kun poimin tyttöni lattialta, halasi hän minua innoissaan ja antoi ihanan, märän ”pierupusun” poskelleni. Se on todellista rakkautta!🙂 (*pierupusu tehdään vauvan toimesta, pärisyttämällä suulla kuin leikki-kuorma-autoa ajaessa, samalla kun naama painetaan tiukasti kiinni äidin poskea vasten)

P.P.S. Ykkösen aamu-tv:n ”Tänään otsikoissa”-ohjelman alussa toivotettiin ”oikein hyvä päivää”. Lausahdus naurattaa, mutta myös ilahduttaa. Toivotus tulee tarpeeseen. Kiitos ja oikein hyvää päivää ihan kaikille!!!🙂🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s