Helvettiin koko neuvolajärjestelmä!

Ryydyttää niin että pakko purkaa tuntoja. 9kk-ikäinen lapsi on nyt keksinyt että on hyvä juttu huutaa illalla nukkumaan mennessä sielunsa kyllyydestä, ja niin lujalla volyymillä kuin keuhkojen kapasiteetti antaa myöten. Kerrassaan hienoa! Huutoa jatkuisi varmaan iän kaiken, ellei uni voittaisi. Toisin sanoen muksumme huutaa itsensä uneen. Varsin terveellistä, epäilenpä.

Siinä meni sitten kankkulan kaivoon ne kaikki hienot teoriat ja rutiinit. En tiedä johtuuko iästä, kehitysvaiheesta vai hampaiden tulon myötä hieman höllenneistä periaatteista, mutta homma on karannut nyt käsistä. Päivisin lapsi on kuin herranterttu. Hän on 95% ajasta kuin kultainen auringonpaiste, mitä ihanin pikkuinen vauva. Mutta annas kun uniaika koittaa, niin kaikki kränä-materiaali pistetään peliin.

Mikä parasta, neuvolasta asiaan ei lohkea yhtään ainoaa kunnon neuvoa. Kesän aikanakin saatiin parempaa tukea neuvolasta kuin nyt, ja silloin tuuraamassa oli pari sijaista, joilla näytti olevan paljon kiireisempää kuin suurempilukuisella vakkariporukalla. Tuntuu että neuvolassa omalla vuorolla pitää niin kiirettä että terveydenhoitaja ehtii kuunnella asian enintään puolella korvalla ja lohduttelu-sanatkin kuulostavat rutiininomaiselta litanialta. Olisiko niin että meidän neuvolan th on niin leipääntynyt työhönsä, tai niin kiireinen tai ammattitaidoton ettei tukea tai apua sieltä löydy, edes pyytämällä?

Monisteita on saatu niin iso pino ettei kaikki materiaali kohta mahdu olohuoneen hyllyyn. Sen sijaan keskustelun kautta asiaa ei olla käyty läpi kunnolla kertaakaan. Sanalliset neuvot olisivat paljon parempia ja saattaisivat jäädä paremmin mieleen kuin paperista luettu ideologinen teoriapälpätys, joka ei ole tehonnut koskaan edes osittain. Monisteet eivät paljon lämmitä kun vauva huutaa pinnasängyssä, eikä niitä kyllä siinä hytäkässä jaksaisi ruveta uudelleen tavaamaankaan.

Monisteista löytyy jos jonkinlaista keinoa. Eipä ole nyt auttanut unikoulun tassuhoito. Ei viiden minuutin huudatus ja minuutin lohduttelu -kampanja. Tai auttaa se lopulta. Sitten kun itsekin on ihan väsynyt ja hermoraunio kun on ainakin 10 kertaa käynyt lohduttelemassa ja kuunnellut huutoa niin että omissakin korvissa soi, odottaen ilolla milloin naapurit tulevat ilmoittamaan häiritsevästä melusta. Ei auta sylissä hytkyttely. Ei iltavellin syöttäminen keittiössä, niin ettei sitä yhdistä nukahtamiseen. Pikemminkin paras keino on imettää makkarissa hämärässä valaistuksessa ja syöttää siihen perään iltavelli tuttipullosta. Parhaassa tapauksessa tyttö nukahtaa siihen.

Miljoonan erilaisen nukuttamistavan kokeilu ei muutenkaan innostaisi, sillä olen kuullut että vauvojen kanssa parhaiten toimii rutiini. Toisin sanoen: toimitaan sitten kuinka tahansa, aina tehdään samalla tavalla. Nyt kun vain tietäisi minkä tavan näistä miljoonista vaihtoehdoista valitsisi, kun se vanha, aikaisemmin toiminut rutiini ei nyt yhtäkkiä enää pelaakaan.

Kaipaisin siis ihan perusneuvoa, miten nukuttaa nukahtamisongelmainen 9-kuukautinen tyttö? Sillä mielestäni viime aikoina lähes jokailtainen huuto alkaa olla jo jonkin asteen nukahtamisongelma. Mitenhän ”vanha kansa” on tässä tilanteessa toiminut?

Tiedän että jokainen vauva on erilainen, ja siksi jokaisen vauvaun nukuttaminen on luku erikseen. Mutta luulisi ettei nyt ihan jokaiselle tarvitsisi kehitellä jotain spesiaalia nukutusrutiinia, vaan tavallisempikin kelpaisi. Ja jos se meidän neuvolan th olisi vähänkään perehtynyt vauvaamme, saattaisi hän tytön temperamentin ja luonteen perusteella osata suositella jotakin konstia. Mutta tuskin siitä kannattaa haaveilla, kun viime kerralla th ei viitsinyt edes huomioida lasta millään tavalla, vaikka neuvolassa juuri lapsesta on kyse. Hän ei sanonut käynnillä lapselle yhden yhtä sanaa , eikä käynnillä itseasiassa edes koskenut lasta. Uskokaa tai älkää! Pääasiallisesti th tuijotteli tietokoneensa ruutua, naputteli ja mittaili taulukoita. Niin ja antoi yhden monisteen lisää. Näin meillä hoidetaan vauvoja neuvolassa!

Siispä julistaudun nyt julkisesti olevani täysin pettynyt Suomen neuvolajärjestelmään.

Ehkä itselläni oli turhan suuret odotukset neuvolaan liittyen. Toisaalta raskausaikana tuki, seuranta ja neuvonta olivat mielestäni ensiluokkaista ja vauvankin kanssa alku lähti neuvolassa hyvin liikkeelle. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin että vauvaamme oli alettu kohdella yhä enemmän pakettina, eikä varsinaisena asiakkaana. Luulen kuitenkin ettei tunne ole yksin minun mielessäni, sillä muut vauva-asiakkaat näytetään otettavan vastaan samanlaisella liukuhihnatyylillä.

Silloin kun neuvolakäynnillä pääsee lisäksi lääkärin vastaanotolle, jää käynnistä mukava mieli. Lääkäri keskittyy vauvaan, juttelee hänelle ja kyselee meiltä vanhemmilta kuulumisia ja tiedustelee onko mieltä askarruttavia kysymyksiä. Hän antaa meille käynnillään aikaa, mikä on naperon kasvun, terveyden ja kehityksen seurannan lisäksi myös erittäin tärkeää kun vauvoista on kyse, sillä vauvat eivät osaa itse kertoa asioistaan, ja meille vanhemmille on hyvä antaa hetki aikaa niin että pystymme kertomaan asioista rauhassa ja muistamme kysyä epäselvistä jutuista.

Ainakin oman paikkakuntani osalta homma ei toimi. Ei sitten ollenkaan. Neuvola on tätä nykyä meille lähinnä paikka, jossa tyttö mitataan ja testataan, ja lokeroidaan sen perusteella normaali-kategoriaan. Kaukana on se Arvo Ylpön ideaan perustuva ihanne, jossa neuvola nimenomaan nimensä mukaisesti on paikka, josta neuvoja ja tukea saadaan. Neuvolasta on tullut mittauskeskus, joka kliinisesti määriteltyjen mittarien avulla pakottaa vauvat ns. ”oikean” muotin mukaiseen ihmismalliin, jo heti pienestä pitäen.

Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä mielestäni. Oikeastaan totaalisen hanurista koko systeemi!

Lisäys: Entisaikaan neuvolassa: ”Muutamia lapsia on tuotu punnittaviksi, heidän ei tällä kertaa tarvitse jäädä lääkärin vastaanotolle. Jokin äiti on tullut leikkaamaan lasten vaatteitten kaavoja tai puhumaan lapsestaan. Neuvoa kysytään, ruokintaa tarkistetaan. Jokaisen äidin kanssa täytyy vaihtaa sananen. Puhelin soi moneen kertaan. Milloin kysytään neuvoa, milloin ilmoitetaan niitten neuvolan piirissä asuvien äitien nimiä ja osoitteita, jotka ovat päässeet synnytyslaitokselta kotiin, jotta neuvolasta tiedetään mennä katsomaan vastasyntynyttä ja kertomaan äidille neuvolan työstä ja tarkoituksesta.”
(http://www.lapsenmaailma-lehti.fi/arkisto/vuosi_1938/helmikuu_1938/paiva_lastenlinnan_neuvolassa/)

 (Lisäys 22.2.2009: Jatkokirjoitus aiheesta https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/22/neuvola-tilitys-osa-2/, tietoa eroahdistuksesta ja vauvan kapinoinnista.)

Tällä kertaa tulistunut,

-Vesta