Korkkareissa kokkareissa


Korkkareissa kokkareissa

Eli juttu juhlista ja juhlapynttäytymisestä asiaankuuluvine tuskasteluineen, aina rinnoista kiristävine jakkuineen, piukkoine housuineen ja niin edespäin. Toteamus: ennen ja jälkeen raskauden tarkoittaa muitakin lisäyksiä kuin vauva; se tarkoittaa myös yhtä kokoa liian pieniä vaatteita kaapissa ja yhtä hermokimppua köyhempää naista peilin edessä.

Sievänä ja suittuna – ja koossa 38!

Pääsinpäs pitkästä aikaa tälläytymään ja juhlimaan tyylillä oikein olan takaa! Oltiin tänään isommassa juhlatilaisuudessa juhlistamassa miehen ikään päässyttä sukulaista. Nyt voin sen todeta: aikamoinen homma on saada itsensä, siippansa ja jälkikasvunsa suituksi ja puleeratuksi juhlatällinkiin.😀 Huh, sanonpa vaan! Näin jälkikäteen on helppo hymyillä.😉

Nyt juhlista kotiin päästyä on mukava kaataa itselleen lasi chileläistä punaviiniä – ovat tänä vuonna superhyvää vuosikertaa, etten sanoisi – rentoutua ja nautiskella rauhallisesta illasta. Toki olisi ollut kiva jäädä juhlimaan pidemmäksikin aikaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että tuli vauvan ansiosta lähdettyä juhlista parhaimpaan aikaan: silloin kun ilo oli ylimmillään mutta kaikki vielä suht’koht’ ajokunnossa.😉

Eilen illalla sovittelin mekkoja, jakkuja, hameita ja muita juhlavaatteita tuskastunut hiki otsalla.

 

”Miten nämä
pari strategista
ylimäärä-kiloa
oikein ovat päässeet
kotiutumaan vartaloon?”

 

Koon 34 ja 36 vaatteet sai hylätä suoralta kädeltä (kyllä, olen normaalisti mukavan minikokoinen). Koko 38:kin kiristi toisissa vaatekappaleissa ikävistä kohdista. Ja ilouutisena mainittakoon että kokoa 40 ei löytynyt kuin viime kesäinen punakukallinen ohut juhlamekko, jota käytin (huom!) juuri synnyttäneenä tytön ristiäisissä! Great!

Pitkällisen tuumailun jälkeen totesin että mustat suorat housut näyttivät ihan hyviltä. Ottaen huomioon sen että housut istuivat napakasti takamuksesta ja reisistä, joka voi tuottaa sen mielikuvan että haluan pukeutua seksikkäästi, mikä ei ehkä ihan ollut tavoitteena, koska baari-illasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan vähän hienostuneemmasta tilaisuudesta. Mutta menköön! Musta jakku ei imetyksestä johtuen ihan mennyt kiinni rintojen kohdalta, mutta näytti avonaisena oikein tyylikkäältä. Alle strassikoristeinen musta toppi, jalkaan sievät korkkarit ja voilá, mission completed!

Kaivoin korulippaan pohjalta vielä helmet korviin ja uskaltauduin laittamaan huomenlahjakorun kaulaan, ja näytin ihmeteltävän tyylikkäältä, huomioiden sen etten ole uusinut juhlavaate-arsenaaliani sitten… Täytyypä oikein miettiä. No, juu. Totesin että hyvännäköisiä vaatteita kaapista kyllä löytyy, mutta minun on ehdottomasti pudotettava muutama kilo, jotta pääsen jälleen hyödyntämään vaatekomeron aarteita! Onneksi mitään kovin suurta painonlisäystä raskauden jälkeen ei ole tapahtunut, vaan olen lähes samoissa mitoissa kuin ennenkin.

 

”Kunnonkohotuskin
– tai pikemminkin -P.A.L.A.U.T.U.S. –
on lähtenyt liikkeelle
upeasti!”

 

Make-up!

Meikkaussessio – todella nimensä mukaisesti – kesti tavallista kauemmin, johtuen siitä etten viime aikoina ole paljon tullut asiaa harrastaneeksi. Onneksi homma luonnistui vanhalla rutiinilla, ja sain illan aikana jopa kehuja, joten ei voinut mennä kovin pahasti pieleen. Minun sanottiin jopa kaunistuneen! En kehdannut sanoa että johtuisiko siitä että minut on viimeisen vuoden aikana nähnyt yleensä vähemmän tälläytyneenä ja suittuna?😀 Mitä sitä puleeraamaan ja pynttäytymään kun on töissä kotona?

 

 

”Kotiäidillä jakut ja korkkarit
ovat melkoisen vähässä käytössä!”

 

”Ihmisillä on lyhyt muisti.
Vaikka mikäs siinä,
pyöräytän vielä pari mukeloa lisää,
vanhenen tyylikkäästi 
ja sen kuin kaunistun vaan
päivä päivältä.😉
Odotettavissa ruusuinen tulevaisuus…”

 

No joo, täytyy myöntää että otsatukka ja blondimpi lookki saattavat ehkä vaikuttaa asiaan jonkun verran. Mutta onhan niitä jo nähty! Siis minulla.

Taidan ottaa illan kohteliaisuudet vaan riemulla vastaan, enkä analysoi niitä sen tarkemmin. Ne nimittäin tulivat ihmisiltä, jotka eivät ole tyhjän puhujia. Se tässä ihmetyttää.

Ehkä minä sitten olen kaunistunut.🙂🙂🙂

 

Pikku-rimprenza (lue: prinsesssa) ja mies

Emmille oli helppo valita vaatteet. Hän nyt näyttää niin somalta jo ihan muuten vaan. Myönnettäköön että useampia söpöjä mekkoja on tullut hankittua tytölle, joten niistä oli hyvä valita.

Miehenkin vaatteet löytyivät helposti. Sopiva puku roikkui eteisen komerossa siististi henkarissa, valmiina käyttöön. Oli jäänyt sinne miehen edellisistä kokkareista. Ei tosin ollut käynyt välissä pesulassa, mutta enpä kyllä havainnutkaan mitään tahroja. Puku ei kaivannut edes tuulettamista! Sopiva valkoinen paitakin löytyi – yllätys, yllätys – puhtaana vaatekaapista.

 

”Tätä kohtaa kyllä vähän ihmettelen,
tuntien omat rajoitteeni
taloudenhoidollisissa taidoissa.”

 

Tosin valkoista pyykkiä tulee pestyä harva se päivä, joten ehkei ole ihme että miehen juhla-kauluspaidat ovat menneet siinä samassa rytäkässä pesuohjelman läpi.

Fiinisti fiiliksellä

Pääsimme paikalle juhlataloon mukavasti: tarpeeksi ajoissa, järjestyksessä ja lahjat, kukat ja kortit mukana. Sitten pääsikin siemailemaan samppanjaa, kilisyttelemään kahvikupposta ja maistelemaan suolaisia ja makeita kakkuja ja muita herkkuja, joita oli karjalaiseen tapaan – no nyt tulivat ne perimmäiset sukujuuretkin esiteltyä – hyvin runsaasti tarjolla. Konjakkiakin näytti olevan saatavilla, tosin jätimme sen toisten juhlavieraiden nautittavaksi, minä vauvan, mies auton takia. Hyvä oikeastaan niin, vaikka olisi tainnut olla aika laadukasta tavaraa.😛

Populaakin oli runsaasti. Sanoisin että taloon ei olisi enempää porukkaa mahtunut, paitsi jos yläkerta olisi otettu käyttöön.

Juhlaväki oli pukeutunut hienosti, ellen sanoisi jopa että uskomattoman tyylikkäästi. Tarkemmin ajatellen olisin voinut laittaa päälleni vaikka punaisen juhlaleningin, enkä olisi erottunut joukosta! Tosin olisikohan tuo mahtanut mahtua päälle… Kiitos kuitenkin klassisen tyylikkään mustan jakkupuvun, sulauduin hyvin joukkoon!

 

”Taas se on tullut todettua:
jotakin mustaa 
tai jakkupuku,
kumpikin aina varma valinta!
Tähän voisi enää lisätä:
tai laita se pikkumusta,
jokaisen naisen kallein aarre!”

 

No, jokohan riittää tämä samppanjan- ja punaviininhuuruinen sepustus? No joo, ehkei nyt sentään ihan huuruinen, sillä ei lasillisella samppanjaa ja toisella punaviiniä taida saada edes hiprakkaa aikaan, varsinkin kun ne on nautittu viiden tunnin aikavälillä.😀

Linkitystä ilman lisäsepustuksia

http://korundi.blogspot.com/

http://materialdearth.blogspot.com/

http://beyondcontemporary.blogspot.com/

Hyviä öitä kaikille muillekin kauniille ja ihanille naisille!😉

Vesta

P.S. Vieläkään yhdessäkään kuvassa en ole minä itse, yritän saada omia kuvia blogiin lähitulevaisuudessa, siihen asti näitä linkitettyjä otoksia tekstiä värittämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s