WANTED: Haluan suklaata!, Trish Deseine

WANTED:

 

Haluan suklaata!, Trish Deseine

 

Hyvä on, nyt on koittanut se aika että minun on myönnettävä olevani sen verran haksahtanut suklaaseen ja erääseen nimenomaiseen kirjaan, että kirjoitan aiheesta omaan blogiini… 😀 Siis, takana on kuumempaakin kuumempi

Kuumeinen hakuprosessi

… mistä siis oikeastaan tarkalleen ottaen vouhkaan? Kyse on aivan tavalliselta näyttävästä kirjasta

 

”Haluan suklaata!”

 

kirjoittaja Trish Deseine, valokuvat Marie-Pierre Morel, WSOY. Ranskankielinen alkuteos ”Je veux du chocolat!”

Mutta kirjan sisältö on jotain aivan muuta kuin tavanomainen. Jokainen resepti, jota tähän mennessä olen kokeillut, on ollut mahdollista kuvata vain ja ainoastaan sanoilla:

a) syntisen hyvää
b) maailman paras
c) ehdottomasti ihanin
d) suussasulavin
e) herkullisin
f) kielen mennessään vievä
g) enemmän kuin vaivansa väärti
h) pahasti addiktoiva
i) pakko-saada-lisää-tyyppinen herkkusuiden ruoka-ansa
j) jne

Olen eri nettisivuilta, keskustelupalstoilta ja blogeista lukenut muita saman suuntaisia kommentteja. Itse asiassa, mitä enemmän olen asiaa tutkinut, sitä enemmän olen kummissani siitä kuinka laajalle tämä hypetys on levinnyt. Kuinka en ole aikaisemmin kuullut kirjasta tai kirjoittajasta? Miksi, voi miksi kirja ei tullut vastaan silloin kun sitä oli vielä myynnissä kaikissa kirjakaupoissa, tai miksi en silloin mennyt ja ostanut sitä!

Trish Deseinen suklaaherkut kuulemma ovat hurmanneet yhden sun toisen kokkailijan vieraskunnan. Ja nyt minä olen liittynyt joukon jatkoksi. Olen menettänyt lopullisesti sydämeni kirjalle, ja kärsin eittämättä varsin pahasta suklaa-addiktiosta, osin kirjan unelman-ihanien reseptien ”ansiosta”. 😀

Taustatiedoksi mainittakoon vielä, että ymmärtääkseni Trish Deseine on syntyjään Irlantilainen, nyttemmin Ranskan maalla asusteleva ”Ranskan Nigella Lawson”, joka on hurmannut ensin taidokkaasti valmistetuille kokkauksille persot ranskalaiset ja pikkuhiljaa myös muun Euroopan, ja nyt faneja alkaa olla jo muissakin maanosissa.

Kaikki haluavat suklaata!

Olen jo pidemmän aikaa kuumeisesti etsiskellyt omaa kappaletta kirjasta, mutta suomenkielinen laitos tuntuu olevan loppu niin kirjakaupoista kuin nettikaupoistakin.

Antikvariaateissa tilanne näyttää yhtä pahalta: kirjoja 0 kpl.

Kukaan ei myöskään näytä olevan myymässä kirjaa, vaan pikemminkin netissä on tällaisia saman tyyppisiä, surkuhupaisalta kuulostavia raapustuksia, joissa haikaillaan kirjan perään ja kysellään josko joku myisi tai vähintäänkin suostuisi vaihtamaan sen johonkin toiseen erinomaiseen keittokirjaan.

Jos sinulla siis sattuu hyllynkulmalla lojumaan yksi tuollainen käyttämättä jäänyt Deseinen kirja, niin kannattaa varmaan laittaa se myyntiin, siitä saa hyvät rahat! 😀

Kun hieman etsiskelin, tuli vastaan linkki turkulaiseen kirjakauppaan, johon soitin ja josta kävi ilmi että omistajakin oli jo vaihtunut eikä nykyisestä kirjatilanteesta ollut tietoa. Sain selvitettyä uuden omistajan puhelinnumeron ja soitin sinnekin, mutta sain kuulla että hän oli kolunnut jo kaikki hyllyt ja varastot läpi – ilmeisesti moni muukin oli tiedustellut kirjaa aikaisemmin – eikä kirjaa ollut enää myynnissä yhtään kappaletta.

 

”Voihan surkeuden surkeus!”

 

Wsoy:n sivulla on kuvaus kirjasta, mutta ei tietoa sattuisiko se mahdollisesti löytymään jostakin kolmesta WSOY:n kirjakaupasta (kaksi Helsingin keskustassa, yksi Porvoossa). Olen itseasiassa jo 99% varma että kirjaa ei heiltäkään löydy.

Onneksi minulla on turvallisesti yksi kappale kyseistä kirjaa kotona, mutta ikävä kyllä täytyy myöntää että tilanne on täysin väliaikainen. Kirja on nimittäin kirjaston omaisuutta. Olen pitänyt kirjaa hallussani jo hyvän aikaa. Ensin lainasin sen ”tappiin asti” kirjaston verkkosivujen kautta, sen jälkeen kävin uusimassa kirjan paikan päällä kirjastossa, ja nyt on toinen ”tappiin asti”-lainauskierros netin kautta menossa. Montakohan kuukautta siitä yhteensä tulee? Aika monta joka tapauksessa.

 

”Kuinka
epätoivoiselta
ihminen
voi
vaikuttaakaan…”
😀

 

Tätä kirjoittaessani jälkikasvuni viskelee omia opuksiaan alas portaiden lapsiportin välistä. Näin sitä meillä opetetaan kirjojen kunnioittamista pienestä pitäen. 😉 No, olen sitä mieltä että vauvakirjojen tärkein tarkoitus on tutustuttaa lapsi kirjojen maailmaan, niin että kirjat esineinä eivät tunnu hänestä vierailta. Kirjojen yhdessä lukeminen, selaaminen ja kuvien katselu, on sekin mukavaa puuhaa ja kirvoittaa usein monet naurut. Kirjat toimivat (valitettavasti) myös hyvinä puruleluina, monesti suositumpina kuin itse tarkoitukseen valmistetut kumiset ”iennitkuttimet”.

Tulos

Tässä rustaillessani olen edelleen punninnut vaihtoehtoja.

Nyt olen päätynyt seuraavaan uhkarohkeaan valintaan:

 

”Ostan ranskankielisen
alkuperäisteoksen!”

 

Kyllä vaan! 🙂 En tiedä olenko hullu, pimahtanut vai vaan helteestä kajahtanut, mutta päätin että jos on valittava englanninkielisen ja ranskankielisen välillä, satsaan alkuperäiseen teokseen, vaikka ranska taipuukin minulta huomattavasti kankeammin kuin englanti. Alkuperäiskielellä kirjoitettu tuntuu jotenkin hienommalta kappaleelta, sillä lauseet ovat varmasti siinä muodossa, jossa kirjan tekijä on ne tarkoittanut. Ja onhan reseptit joka tapauksessa käännettävä tai ainakin tavattava huolellisesti läpi ettei valmistusvirheitä tule. Samoin mittamuunnoksia todennäköisesti tarvitaan.

Eh bien, oui allors… mitä pitikään vielä sanoa? Hmm. 

 

”Tunnustan,
je veux
du chocolat!”

 

Sen pidemmittä puheitta… Au bientôt!

Jutun linkit

Librarythingissä juttua kirjasta

 http://www.librarything.com/work/1086393

 

WSOY:n kuvaus kirjasta

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-28102-6

 

Booky.fi:ssä loppuun myydyn kirjan esittely

https://www.booky.fi/book.php?book_id=9789510281024

 

  

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Vesta