Maailman kamalin ja ihanin koira

Maailman kamalin ja ihanin koira

 Katsoin äsken elokuvan ”Marley and me”. Suosittelen ehdottomasti! Ihana elokuva, joka saa hymyilemään.

Elokuva ja kirja ihmisen parhaasta ystävästä

”Marley and me” – tai ”Marley ja minä” – on kauniisti, lämpimästi, huumorintajuisesti ja hykerryttävän suorasukaisesti kuvattu tarina hallitsemattoman vauhdikkaasta labradorinnoutajasta. Itkettävä ja naurattava kertomus maailman kamalimmasta koirasta, joka oikeasti ei ole maailman kamalin, vaan omistajilleen se maailman paras koira.

Saman tunteen voi jakaa varmasti lähes jokainen koiran omistaja. Se juuri tekee elokuvasta niin herkullisen. Pureskeltavan herkullisen, sanoisi Marley ehkä. 😉 Vaikket omistaisi koiraa, mutta jos sinulla on sydän paikallaan ja olet joskus tavannut yhdenkin nelijalkaisen karvaturrin, joita ihmisen parhaaksi ystäväksi kutsutaan, ehdotan ettet jätä elokuvaa väliin.

Elokuva pohjautuu saman nimiseen kirjaan. Se on aivan yhtä hulvaton kuin filmikin. Suosittelen.

Roosa

Itselleni Marleystä tuli useassa kohtaa elokuvaa mieleen oma koirani Roosa. Ehkä maailman hyväntuulisin, intomielisin, suurisydämisin ja energisin vehnäterrieri, jonka koskaan olen tavannut. No olkoonkin, että Roosa ei ollut trimmattu kuin paras näyttely-yksilö. Ei, sen turkki leikattiin kotona suhteellisen säädyllisesti niin, että sen oli helteellä hieman viileämpi ja talvella lumi ei tarttunut sen pitkiin karvoihin jaloissa, mahassa ja kuonossa. Olkoonkin että koirakoulu jäi kangertelevan alkunsa jälkeen meiltä kesken ja kasvatimme koiran itse. Olkoonkin että sillä oli muutamia huonoja tapoja, jotka onneksi iän myötä jäivät pois kun koira hieman rauhoittui. Katsoo asiaa sitten kuinka päin tahansa, Roosa oli koira, joka toi elämäämme sanomattoman paljon iloa ja naurua. Se valtasi oman, sille kuuluvan paikkansa elämässämme ja loi muistoja, joita aikakaan ei voi haalistaa.

Roosan kanssa on koettu yhtä jos toista kommellusta. Onpa tuo karvakuono ollut erään aamuisen karkureissunsa päätteeksi yhden arkipäivän Valtion painatuskeskuksessa vierailevana tähtenä, käynyt Helsingin keskustan Stockmannin herkkuosastolla, matkustanut putkikassissa pyöräni tarakalla useampaankin otteeseen (älä kysy miten, lapsena keinot keksitään laukun – ja koiran – kiinnittämiseksi polkupyörään, mutta tärkeintä ehkä on että Roosa nautti noista reissuista).

Roosa on käynyt kesäteatterissa, jossa Peppi Pitkätossun hevosen ilmestyminen aiheutti haukkuvan katkoksen näytelmään. Se on matkustanut pitkiä matkoja autossamme, tyytyväisenä siitä että on päässyt mukaan kesälomareissuille. Se on käynyt Lapissa ja saaristossa, kiertänyt Suomea. Se on ollut veneessä, lossissa, junassa, linja-autossa, metrossa ja raitiovaunussa, nukkunutpa jopa riippumatossa.

Sopivan – lue valvomattoman – hetken tullen se on syönyt mm. kolmasosan synttärikakusta, mahtavan lautasellisen lettuja, ja pentuna vasemmanpuoleisen kengän lähes jokaisesta silloisesta äitini kenkäparista. Se tuntui olevan aina valmis retkiin, leikkeihin ja muihin seikkailuihin, joita olimme keksineet. Kuitenkin tarpeen tullen se osasi olla hyvin lempeä ja rauhallinen, tulla aivan viereen ja istua siinä hiljaa, kuin lohduttaen ja rauhoittaen. Se tuntui ymmärtävän paljon enemmän kuin pienen koiran olisi edes tarvinnut maailmasta ja elämästä ymmärtää. Se oli maailman paras kuuntelija, jolta salaisuudet eivät päässeet eteenpäin.

Lähes kaikki tapahtumat, joita muistan lapsuudesta, ovat sellaisia, joissa Roosa on ollut mukana. Koiran hauskat sattumukset ja edesottamukset värittävät omia lapsuus- ja nuoruusmuistojani.

Kuten Marleyn kohdalla, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös Roosasta on aika jättänyt jo vuosia sitten, kuten hulvattomasta Marleystakin.

Kaikki kunnia ihmisen parhaille ystäville, hienoille koirille, joita meillä on ollut ja tulee olemaan kunnia ja etuoikeus tuntea ja rakastaa.

-Vesta

Donitsit

Donitsit

 

2 munaa
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
2 rkl öljyä (tai sulatettua voita)
4 – 4 1/2 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
3/4 – 1 dl  maitoa
6-8 dl  öljyä uppopaistamiseen

koristeluun:

sokeria
tai tomusokeri-vesi-seosta (maustettuna sitruunalla) ja strösseliä
tai muuta sokeri-, suklaa-, tms. kuorrutetta

Vatkaa munat kevyesti.
Lisää sokeri, suola ja öljy.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.
Lisää jauhot taikinaan vuorotellen maidon kanssa kevyesti sekoittaen.

Taputtele taikinasta jauhojen avulla n. 0,75-1 cm paksu taikinalevy.
Leikkaa pyöreällä muotilla tai kapealla lasilla pyöreitä donitseja levystä, ja tee pienellä korkilla, omenankotaleikkurilla, tms. reikä keskelle.
Voit käyttää myös donitsiapuria apuna, jos sinulta sellainen löytyy, mutta tee tällöin taikinasta hieman löysempi, siis käytä n. 1 dl vähemmän jauhoja.

Kuumenna öljy kattilassa.
Uppopaisto öljyssä on verraten helppoa, mutta tässä varoituksen sana kaiken varalta.
* Öljyn kuumuutta voi testata pienellä määrällä taikinaa.
* Kun takina saa öljyn kevyesti poreilemaan taikinan ympärillä ja taikina alkaa ruskistua kauniisti paistuessaan, öljy on tarpeeksi kuumaa.
* Voit säätää levyn tehoa tässä vaiheessa hieman pienemmälle, niin että saavutettu lämpötila säilyy.
* Varo kuumentamasta öljyä liian kuumaksi, jottei se syty palamaan.
* Siinä tapauksessa peitä kattila kannella, ja odota hetki, kunnes palo tukahtuu.
* Älä missään tapauksessa laita kattilaan vettä, se vain pahentaa tilannetta.
* Liian kylmä öljy taas lisää donitsien paistoaikaa, jolloin ne eivät tahdo ruskistua ja imevät itseensä liikaa öljyä.
* Paisto ei kuitenkaan ole millintarkkaa puuhaa, kokeile niin näet kuinka helppoa se on!

Aseta reikäkauhalla (tai vaikka spagettiottimella, tavallinen ruokalusikkakin käy tarvittaessa) 1-3 donitsia paistumaan kuumaan öljyyn.
Riippuu kattilan koosta montako donitsia mahtuu samanaikaisesti paistumaan.
Käännä paiston aikana varovasti ja paista kunnes donitsit ovat kauniin ruskeita.
Nosta donitsit varovasti reikäkauhalla leivin- tai talouspaperin päälle valumaan.
Paista näin kaikki donitsit.

Anna jäähtyä pienen hetken.
Jos sokeroit donitsit, laita syvälle lautaselle tai kulhoon desi-pari sokeria ja kieritä donitsit sokerissa.
Jos kuorrutat donitsit, tee melko jähmeä tomusokeri-vesiseos, lisää mausteeksi muutama tippa sitruunaa ja halutessasi elintarvikeväriä.
Kuorruta donitsit ja ripottele päälle strösseliä.

Kata pöytään ja syö, donitsit ovat parhaimmillaan heti paiston jälkeen! =)

-Vesta

Ålandskt svartbröd – saaristolaisleipä

Ålandskt svartbröd – saaristolaisleipä

50 g hiivaa (mieluiten tuorehiivaa)
4 dl piimää
1 dl vettä
2 tl suolaa
2,5 rkl maltaita
1 dl tummaa siirappia
1/2 dl fariinisokeria
1 dl grahamjauhoja
4 1/2 dl karkeita ruisjauhoja
5 dl hiivaleipäjauhoja

leivän sivelyyn uunissa paiston aikana:

1,5 rkl tummaa siirappia
1,5 rkl erittäin vahvaa kahvia
1 tl pehmeää voita
(1/2 rkl hunajaa)

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään (voit lämmittää piimän astiassa, joka on laitettu tiskialtaaseen, jossa on lämmintä vettä.
Lisää vesi, suola, mallas, siirappi, sokeri, grahamjauho ja karkeat ruisjauhot.
Anna tekeytyä kunnes taikinajuuri kuplii (jos laitat kulhon tiskialtaaseen, jossa on lämmintä vettä ja peität sen liinalla, juuren tekeytyminen nopeutuu.

Lisää vehnäjauhoja kunnes saat tanakan, pikemminkin tarttuvan taikinan. Jos et käytä yleiskonetta, puuhaarukka on taikinan sekoittamisessa omiaan.

Voitele kaksi n. 1,5 l pitkulaista leipävuokaa (voit käyttää myös pyöreitä vuokia, joiden halkaisija on n. 22cm), ja levitä taikina vuokiin. Peitä tiiviisti muovikelmulla, ja anna kohota n. 1 h.

Lämmitä uuni 180 c:een. Paista leipiä uunissa alimmalla tasolla n. 40 min, voidellen kolme kertaa paiston aikana leipien pintaa siirappiseoksella (kahvi ja siirappi ovat tässä tärkeitä, antavat saaristolaisleivälle maun, joka on tehnyt siitä kuuluisan). Siirappiseoksen valmistus: sekoita ainekset keskenään, sivele uunissa paistuvien leipien yläpinnalle.

Vähennä uunin lämpö 175 c:een, ja paista leipiä vielä 5-15 minuuttia, kunnes leivän pinta on ruskea.

Anna leipien jäähtyä 10 minuuttia leipävuoissa uunista ulos ottamisen jälkeen. Kumoa sen jälkeen leivät ritilälle ja anna niiden jäähtyä ritilän päällä liinalla peitettynä.

Ja leipä on valmista syötäväksi! 😛

* Kastelholm-juusto ja merisuolavoi ovat loistavia kyytipoikia saaristolaisleivälle. Jälkimmäistä voit tehdä myös itse, sekoittamalla vähäsuolaiseen margariiniin hieman merisuolaa ja antamalla seoksen tekeytyä jääkaapissa tunnin-pari tai seuraavaan päivään. Nämä herkut sopivat mainiosti myös joulupöytään.

* Ankerias Vipusen versio reseptistä. Ilmeisen hyväksi haukuttu. 🙂 Taidanpa joskus kokeilla tätä. http://ankeriasvipunen.blogspot.com/2011/05/sukupolvelta-toiselle-saaristolaisleipa.html#.T1fUBnnlz5U

-Vesta