Taas on koittanut aika tehdä jouluolutta ja jouluruokia


Taas on koittanut aika tehdä jouluolutta ja jouluruokia

Jouluolut pannaan perinteisesti Annan-päivänä 9.12. ja aikaisintaan sitä saa vanhan perinteen mukaan maistella Tuomaan päivänä 21.12. Ennen vanhaan jouluolutta tehtiin niin paljon että sitä varmasti riitti Nuutinpäiväksi 13.1. saakka. Nykyisin ehkä hieman tätä pienempikin määrä voi riittää…

Jos jouluoluen teko unohtui eilen

… kuten minulla, voi asian korjata tänään. Tai seuraavana viikonloppuna. Vielä ensi viikollakin ehtii hyvin.🙂

Kuulun niihin ihmisiin, jotka tekevät kotikaljaa kerran vuodessa: jouluksi. Niinpä kotikaljan tekemiseen tulee yleensä paneuduttua hartaasti ja huolella. Edellisvuosien perusteella sitä miettii, olisiko sokerin määrää hyvä varovasti lisätä, vai olisiko sittenkin syytä kokeilla katajanoksia jouluista makua tuomaan.

Tänä vuonna olen hieman pohdiskellut uuden jouluolutreseptin kokeilemista. Minulla on pari uutta, kokeilematonta kotikalja-reseptiä takataskussa, ja mietin että nyt on hyvä aika kokeilla niitä. Siitä tuonnempana, jos juomasta tulee makoisampaa kuin aikaisempien vuosien jouluoluesta.

Jos etsit jouluoluen reseptiä:

Ohje edellisvuosina tekemääni jouluolueen löytyy reseptivihkosta.

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2008/12/11/jouluolut/

Suunnitelma jouluaskareiden tekoon

Jouluinnostuksen vallassa olen jo laatinut päiväkohtaisen suunnitelman parille seuraavalle viikolle, ja sen avulla jouluaskareet saa jaoteltua mukavasti eri päiville niin ettei minään päivänä – varsinkaan aatonaaton iltana, tai mikä vielä kamalammalta kuulostava ajatus: itse aattoaamuna – tarvitse huhkia hikihatussa.

Olen pitänyt tapana tehdä laatikot itse. Silloin niitä voi ylpeänä tarjoilla jouluvieraille.😛 Kätevänä emäntänä olen pyöräyttänytkin jo lanttu- ja porkkanalaatikot pakkaseen.

Huomenna on perunalaatikon vuoro. Tänään pieni kotiapuri vispasi innoissaan omalla kulhollaan ja vispilällään lattiatasossa leluja ja muuta mitä keksi kulhoon laittaa. Puolitoistavuotias toi keittiöön samalla tietämättään yhdessä tekemisen meiningin ja lisää kokkaamisen riemua.

Kätevä vinkki: tee laatikot useampiin pienempiin vuokiin – siis jaa kukin laatikko ennen paistoa useampaan normaalia pienempää vuokaan, esim. tilavuudeltaan 0,5-1 l – ja pakasta paistettuina tai paistamista vaille valmiina (itse suosin pakastamista paistettuna, sillä toinen lämmityskerta tuo mielestäni hyvin laatikoiden maut esiin), ja sulata ja lämmitä/kypsennä tarvittava määrä kutakin laatikkoa luoksesi saapuvien vieraiden määrän mukaan. Jos kaikki vieraat tulevat kerralla samana päivänä, ei tällaiseen ole tietenkään tarvetta varautua. Meillä on kuitenkin sellainen tilanne että vieraita on tänä jouluna tulossa kolmena eri päivänä: aatona, joulupäivänä ja tapaninpäivänä.

Vaikka olen sitä mieltä, että valmiina voi aivan hyvin ostaa jouluruokia, niin ettei kaikkea tarvitse alkaa itse alusta alkaen vääntämään, kuulun silti itse niihin kunnianhimoisiin jouluhengettäriin, jotka haluavat valmistaa kaiken itse joululimpusta ja piparkakuista aina laatikoihin, rosolliin ja hedelmäsalaattiin (täksi vuodeksi valikoitunut jälkiruoka; tässä ei ole meillä varsinaista perinnettä). Hedelmäsalaattiin on aikomus käyttää tuoreita hedelmiä: hedelmäosastolta löytyviä ananasta, omenaa, viinirypäleitä, jne. Jostain luin että karanbola-hedelmääkin voi käyttää hedelmäsalaatissa. Täytynee vielä varmistaa vinkki jostain. Ohjeita omatekoisen hedelmäsalaatin tekemiseen löytyy netistä.

Jouluruokia – on vaikka millä mitalla…

Jouluruokaperinne on meillä tarjolla olevien eri ruokalajien määrän suhteen varsin mielenkiintoinen. Koska olen tottunut, että joulupäivällisen kruununjalokiven, kinkun, lisäksi jouluna on tarjolla myös pala uunissa kypsennettyä lohta, tulee sitä löytyä myös omasta joulupöydästä joka vuosi. Mies on lisännyt tähän oman perinteensä: keitetyt perunat ja lihapullat. Ja koska kaikki vieraat eivät pidä perinteisistä, imelletyistä laatikoista, olen alkanut valmistaa myös lihaperunasoselaatikon (jota en imellytä), ja menekki on ollut sen verran hyvä että olen ottanut laatikon teon perinteeksi.

Kuulin että jotkut syövät jouluna perinteisten porkkana-, lanttu-, peruna- ja maksalaatikoiden seurana myös makaronilaatikkoa. Se ei – luojan kiitos – ole perinteenä meidän perheessä! Tuntuu että näissä muissakin on jo tarpeeksi! Enkä itseasiassa tarkoita valmistamiseen kuluvaa vaivaa ja aikaa, vaan itse syömistä!😀

Kun nyt lähdin avaamaan näitä mahdollisia jouluruokia, niin miehen suvun puolella on ollut tapana toisinaan valmistaa lipeäkalaa. Tämä on yhtä perinteinen jouluherkku kuin laatikot ja kinkkukin. Olen maistanut lipeäkalaa, ja vaikka se oli kyllä kieltämättä hyvää, sydäntä se ei vienyt siinä mielessä että olisin vielä itse opetellut valmistamaan sitä.

Toiset taas syövät kalkkunaa. Jotkut valmistavat kalkkunan rintafileestä (joka muuten on suuri!) kinkun ohelle kevyemmän herkkuruoan. Tästä edelleen on muunnoksena kalkkunarulla. Myös lammas kuuluu jouluruokiin. Ja edelleen karjalanpaisti.

Kalatarjottimella puolestaan komeilee käsittääkseni hyvin monessa kodissa – myös meillä – kraavilohta ja yhtä tai useampaa erilailla maustettua silliä. Jotkut lisäävät tähän valikoimaan mädin, muikut, silakat, jne.

Luullakseni en tiedä yhtään joulupöytää, johon ei kuuluisi rosollia. Tässäkin on variaatioita. Perinteisimmät ainekset ovat keitetyt porkkana- ja punajuurikuutiot, tuoreet omenakuutiot, valkosipuli- tai maustekurkut ja sipuli (joko tavallinen, puna- tai salaattisipuli). Koko komeus koristellaan punertavalla kermaviilikastikkeella, joka saa värinsä tilkasta punajuuren keitinlientä. Ja suuri osa maustaa rosollikastikkeen lisäksi erinäisillä mausteilla (joita en tarkasti nyt tähän hätään muista). Itse lisään listalle vielä keitetyt perunakuutiot ja keitetyt kananmunalohkot. Koska kaikki vieraat eivät halua rosolliinsa kahta viimeksi mainittua, tarjoilen rosolliainekset eri pikkukulhoista, joista jokainen voi valita haluamansa. Näin rosolli on aina tarjottu myös lapsuuteni joulupöydässä.

Joululimpun seuraksi voi valmistaa mustaa saaristolaisleipää (kuten itselläni on aikomus tänä jouluna tehdä, koska on tulossa sen verran vieraita ettei leipienkään luulisi menevän hukkaan). Jotkut valmistavat sisarussämpylöitä vuoassa. Karjalanpiirakatkin voivat kuulua joulupöytään. Mies näitä jo kyseli, oli ilmeisesti tykännyt karjalanpiirakoista, joita olen tehnyt jokusen aika sitten, joten ehkäpä, ehkäpä. Hieman vain hirvittää että jos nuo vielä lisään listalle, niin miten saan kaiken valmistettua ilman pahempaa hässäkkää, mihin saan kaiken ruoan mahtumaan ja kuka kumma aikoo syödä kaiken sen ruoan jota meillä on jouluna pöydät, laatikot ja kaapit täpötäynnään…😀 Ehkä on syytä harkita vielä.

Jos jälkiruokana aikoo tarjota erilaisia juustoja, voi niitäkin varten valmistaa erilaisia vaaleita tai maustettuja leipiä. Jos leivän leipominen ja erilaiset leipävaihtoehdot kiinnostavat, leipurimestari Jan Hedhin Leipäkirja on tässä tapauksessa omiaan, suosittelen! Olen kokeillut kirjasta useampaakin ohjetta, ja kaikki on tullut riemulla syötyä. Osa vaatii enemmän työtä, osa vähemmän. Suuri osa kirjan leipäohjeista vaatii myös leipäjuuren kypsyttelyä leivänvalmistusprosessin osana, joten näitä leipiä ei kannata valmistaa myöhään aatonaattoiltana.🙂

Viime kesänä kävimme Ahvenanmaalla lomareissulla, ja tulin maistaneeksi merisuolavoita. Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta on mitä ilmeisimmin saariston ruokapöydässä normaali nähtävyys. Merisuolakiteet oli kai murskattu pienemmiksi, sekoitettu voihin (tai margariiniin?) ja säilötty sitten jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Sen verran hyvältä maistui saaristolaisleivän ja Kastelholm-juuston kanssa, että suunnitelmissa on kokeilla tehdä merisuolavoita jouluksi.

Kinkun voi paistaa uunissa tai keittää, tai tehdä molemmat (jolloin suosittelen ensin keittämään, sitten paistamaan). Kinkun paistossa käytettäviä kuorrutteita löytyy suomalaisista jouluperinteistä sinappi-neilikka-tyyppisistä kuorrutteista erilaisiin hyytelöihin ja taikinakuoreen. Kinkun keitinliemenä taas voi käyttää kaikenlaista suolatusta vedestä CocaColaan (josta tulee ymmärtääkseni hieman grillattua lihaa muistuttava, aavistuksen makeahkoon liippaava maku, en ole tosin itse vielä kokeillut).

Kinkun valmistelu tarjoilua varten sekä mahdollinen kinkun koristelu on prosessi ja taidemuoto sinänsä. Siitä on esimerkkejä netti pullollaan. Kun kinkku on tarjoilukunnossa, sen ohessa voi tarjota kinkun paistoliemestä valmistettua kastiketta, erilaisia sinappeja, hyytelöitä, jne. Useiden joulupöydässä on myös makeahkoa puolukkahilloa.

Ruokajuomaksi sopii veden (vettä on mielestäni aina hyvä olla tarjolla pöydässä) lisäksi maito, jouluolut (alias kotikalja), puna– tai valkoviini, tuoremehu, vissyvesi, tms. Vaikka niin että jokaisella on vapaus valita muutamasta hyvästä ruokajuomavaihtoehdosta yksi tai kaksi (tai miksei vaikka kaikkia jos lasit vain pöydässä riittävät ;)).

Glögi kuuluu mielestäni tervetuliaisjuomaksi ulkoa pakkasesta saapuville vieraille. Glögiä voi valmistaa itsekin, ja sitä on olemassa punaista tai valkoista. Halutessaan glögin voi maustaa tilkalla puna- tai valkoviiniä (glögin värin, siis reseptin laadusta riippuen). Jouluna voidaan tarjota myös munatoteja, tms. Kahvi ja tee taas kuuluvat jälkiruokapöytään, jossa voi olla myös likööriä tai konjakkia, tai mitä sitten halutaankin. Näissä kohdin on hyvä muistaa myös autolla liikkuvat ja muutoin alkoholista kieltäytyvät henkilöt, ja ennen kaikkea lapset! Limonaadi, vaikkapa Pommac tai kunnon vanhan ajan sitruunalimonaadi sopivat tähän hyvin.

Jälkiruoat on osasto erikseen. Raskaan ja täyttävän jouluruoan perään on mielestäni hyvä tarjota jotain kevyttä. Esimerkiksi jäädykettä – mm. vadelma-, puolukka-, karpalojäädyke – hedelmäsalaattia, jäätelöä – esimerkiksi sorbetit käyvät tähän hyvin – rahkaa, kiisseliä, juustoja (ja leipää, suolaisia keksejä tai piparkakkuja sekä viinirypäleitä), hyytelöä, tuoreita hedelmiä, tms.

Perinteisesti kahvit on tarjoiltu jonkin ajan kuluttua päivällisestä, jotta ruoka ehtii laskeutua ja jotta maha täynnä edes jaksaa ajatella ruokaa.😉 Kahvin kanssa ehkä perinteisimmästä päästä jouluherkkuja ovat piparkakut ja joulutortut. Piparit voi koristella paistamisen jälkeen tomusokeri-vesi-seoksella (jotkut lisäävät pari tippaa sitruunaa, toiset karamelliväriä). Jotkut kokoavat pipareista piparkakkutalon, toiset kapungin siluetin tai lumisen kuusimetsän. Joulutorttujen täytteeksi voi käyttää perinteisen luumuhilloin sijaan myös aprikoosi-, omena-, vadelma-, tms. marmelaadia tai muuta paiston kestävää hilloa. Joulutorttujen muotoilu- ja taitteluvaihtoehtoja on useita. Paistettujen torttujen päälle voi sirotella siivilällä hieman tomusokeria.

Joiden mielestä joulu ei tule ilman joulupullaa.🙂 Näitä voi tehdä rusinoilla tai ilman, ja halutessaan inkiväärillä ja/tai sahramilla maustettuna. Joulupullia voi muotoilla pyöreistä pullista korvapuusteihin, kanelikierteisiin, rinkeleihin ja pitkoihin, taiteilla ukoiksi ja akoiksi rusinasilmineen, leikata piparkakkumuotilla erilaisia kuvioita, jne. Pullat voidellaan yleensä ennen paistoa kananmunalla ja ne voidaan koristella esim. raesokerilla, mantelirouheella, rusinoilla, voisilmällä, sokerilla, manteleilla, säilykekirsikoilla, jne. Maistuvat parhailta tervetuliaisglögin (joko punaista tai valkoista) tai ruoan jälkeen kahvin kanssa, tai tietysti ihan muuten vaan.

Leivoksia ja muita leivonnaisia on masariineista kaneliässiin ja muihin kekseihin. Unohtamatta kahvipöydän kruunaamatonta kuningatarta: täytekakkua! Suklaakakut ovat ehkä perinteisin joulutäytekakun muoto. Käpykakun olen myös nähnyt joulupöydässä. Kaikkia muita täytekakkuja en tässä luettele, niitä on niin monenlaisia että jokaisen makuun löytyy varmasti joku suosikki.

Jos kaipaa vähemmän makeaa vaihtoehtoa, erilaiset marjapiiraat tai juustokakku sopivat myös hyvin jouluiseen kahvipöytään. Ja sitten joukon jatkona, tosin herkullisuudessaan eivät mitenkään viimeisenä, tulevat kaikki enemmän ja vähemmän jouluiset maustekakut ja muut kuivakakut, joita voi halutessaan koristella suklaa- tai tomusokeri-vesi-seos-raidoilla tai pöllyttämällä tomusokeria kakun päälle, melkein kuin kakku olisi saanut lumisen peitteen koristeekseen…

Oma jälkiruokamuotonsa ovat erilaiset joulukaramellit erilaisista suklaista, tryffeleistä, nekuista, marmeladeista, toffeista ja marsipaaneista ties mihin makeaan houkutukseen. Jos tarjolla on karkkeja, on mielestäni niiden rinnalla hyvä olla myös hedelmiä, kuten appelsiineja, omenoita, viinirypäleitä, tms., jotta vieraille ei tule makea-äklötystä kaiken tuhdin ja makean ruoan popsimisesta.

Tässä vielä Elintarviketurvallisuusviraston linkki ruoan kylmäsäilytykseen ja tarjoilemiseen:

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/elintarviketietoa/hygienia_kotikeittiossa/jouluvinkkeja/

Onkohan vielä jotain, jonka olen unohtanut tästä seikkaperäisestä listasta? Jouluna on joka tapauksessa mahdollisuus valita jos jonkinlaisesta perinneruoasta, jo valmistusvaiheessa. Kai ne joulun perinneruoat koostuvat siitä, mitä on itse lapsuuden joulupöydissä syönyt, ja ennen kaikkea: mistä itse kukin eniten tykkää!

Intoa kaikille joulukokeille!

-Vesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s