Pienten asialla Arvo Ylpöstä Äiti Teresaan

Lasten hyväksi tekee moni taho hyvää työtä!

Hyvää alkanutta vuotta! WordPressin PostADay esitti tälle päivälle kysymyksen, kuka henkilö ansaitsisi enemmän tunnustusta osakseen. Koska tämä blogi käsittelee lapsiperheen arkia, päätin poimia henkilöitä ja järjestöjä, jotka toimivat lasten asialla. Ja miksi olen valinnut juuri seuraavat? He ovat kyllä saaneet tunnustusta osakseen, mutta liiaksi näitä ei mielestäni voi nostaa arvoon. Siksi. Tahojen tekemä työ on sen verran arvokasta. Siksi. Ovathan kyseessä lapset! Pienet, jotka itse eivät vielä osaa puolustaa omaa asiaansa ja ajaa omia oikeuksiaan. Juuri siksi.

Arvo Ylppö, suomalaisen neuvolajärjestelmän kehittäjä, joka parhaiten taidetaan muistaa uraa uurtavista keskostutkimuksista. Arvo ja Lea Ylppö Säätiön kotisivut http://www.alys.fi/. Oman äitiys- ja lastenneuvolasi yhteystiedot löydät oman kaupunkisi tai kuntasi internet-sivuilta. Ylppö eli muuten yli 100-vuotiaaksi! (lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Ylpp%C3%B6)

Lastenklinikoiden kummit kerää varjoja lasten hyväksi, tunnetaan parhaiten Lastenklinikoiden kummit -konserteista ja Teemu-nalle-kampanjasta. Lätkäpelaaja Teemu Selänne on ehkä mieleen muistuvin kampanjakasvo. Lastenklinikoiden kummit ry:n kotisivut http://www.kummit.fi/. (lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lastenklinikoiden_Kummit)

Mannerheimin lastensuojeluliitto, lyhyemmin MLL, on Suomessa toimiva lasten hyvinvointia ja terveyttä edistävä järjestö. Kotiäideille järjestetään eri puolilla Suomea paikallisyhdistysten toimesta mm. perhekahviloita, joissa äidit (ja isät) voivat tavata toisia samassa elämäntilanteessa eläviä vanhempia. MLL:n nettisivut http://www.mll.fi/. (lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mannerheimin_Lastensuojeluliitto)

Uniceff toimii kansainvälisellä tasolla maailman lasten hyväksi. Uniceff parantaa eri puolilla maailmaa köyhissä oloissa elävien lasten mahdollisuuksia päästä kouluun. Lisäksi hyväntekeväisyysvaroja käytetään katastrofiapuun sekä terveydenhuollon kehittämiseen, sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseen ja muuhun lasten oikeuksien toteutumista edesauttavaan työhön. Suomen Uniceffin kotisivut http://www.unicef.fi/. (lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Unicef)

Äiti Teresa on maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin hyväntekijä, joka toimi köyhien ja sairaiden hyväksi, ja siten myös köyhien ja sairaiden lasten hyväksi. Hänet palkittiin pitkäjänteisestä työstä Nobelin rauhan palkinnolla v. 1979. Hän on saanut myös lukuisia muita tunnustuspalkintoja. Äiti Teresa nimeä kantavan, Intian Calcuttassa sijaitsevan Mother Teresa Centerin englanninkieliset kotisivut http://www.motherteresa.org/. (http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84iti_Teresa)

Tänään pienten puolesta,

Vesta

Uuden vuoden rennot tuulet

Meri on aina rauhoittanut minua. Rauhoittumista tarvitsee välillä jokainen. Liiallinen kiire, suorittaminen ja kuluttaminen ei ole kenellekään hyvästä. Se ei voi olla elämän tarkoitus. Mutta mikä sitten on?

Musiikkia rentoutumiseen

Lähes jokaisen blogin, mainoksen ja julkaisun nurkalla tunnutaan puhisevan laihduttamisesta, kuntoilusta, ynnä muusta projektien aloittamisesta uuden alkaneen vuoden kunniaksi, joten päätin tehdä vastaiskun. Minun blogini ensimmäinen kirjoitus tänä vuonna käsittelee rentoutumista. Taitoa, jonka me kiireiset nykymaailman tehosuorittajat tuppaamme unohtamaan liiankin herkästi.

Linkin takaa löytyy tuokio Caribian rannikon leppoisia aaltoja. Kyseessä on oikeastaan video, joten vaaleahiekkaiseen rantaan rauhallisesti vyöryviä, turkoosin sinisiä aaltoja voi myös katsella. Sekin on rauhoittavaa, ainakin minusta.

Ja seuraavan linkin takaa löydät Feng Shui -musiikkia, aiheena meri.

Nämä ovat niin kauniita, että tuntui mukavalta ajatukselta linkittää ne tänne blogiin.

Se pyörii sittenkin!

Välillä on hyvä irrottautua hetkeksi kaikesta kiireestä ja varata itselleen oma rauhallinen, hiljainen hetki. On hyvä muistaa (ja huojentavaa – joskin ehkä vaikeaa – tunnustaa), että maapallo pyörii sittenkin, vaikka itse ei ihan joka hetki yrittäisikään kontrolloida kaikenlaisia arkipäiväisiä (ja väliin aika turhanpäiväisiäkin) asioita, jotka suttaantuvat kuitenkin sitten ihan itsestään. Vaikka asiat eivät välttämättä menisi aivan juuri siten kuin itse olisi toivonut, ellei itse niitä tee, ei se kaada maailmaa.

Olen alkanut huomata että rento ja iloinen mieli on paljon ihanampi asia, kuin se miten joku pikkujuttu on tehty. Oman kullan kainalossa on paljon mukavampi kuherrella ja kiherrellä maailman kauneudelle ja hassunkurisille sattumuksille, kuin rasittaa päätään (ja muidenkin hermoja) vaikkapa huomauttamalla siitä, mistä päästä hammastahnaa nyt kuuluikaan puristaa, tai mikä vielä pahempi, on joskus aikaisemmin yhdessä sovittu puristettavan. Tai jotain muuta aivan yhtä tyhjänpäiväistä ja yhdentekevää perheonnen ja maailmanrauhan kannalta, kuten astioiden järjestys tiskikoneessa, tai kenen vuoro seuraavaksi on päättää mitä televisio-ohjelmaa katsotaan. Mieluummin kiinni koko toosa! Sieltä tulee aina ja jatkuvasti jotain mielenkiintoista, jota voi seurata, vaikka pääosa ohjelmasta taitaa todellisuudessa kiinnostaa useimpia vain puolittain. Silti tv saattaa roikkua päällä tuntikausia, taustamelun luojana. Mutta palatakseni takaisin arkiaskareisiin ja muihin ”pikkukiviin”, siis niihin ei-niin-tärkeisiin asioihin elämässä: pääasia että joku on ne tehnyt, ettei itse tarvitse yrittää suoriutua aivan kaikesta yksin. Jokaisella toivoisi olevan useampia sellaisia läheisiä ihmisiä, jotka tekevät elämästä helpompaa, ja ennen kaikkea hauskempaa.

Ajatus tuntuu nyt pomppivan sen verran, että kirjoitus juoksee asiasta seuraavaan. Postauksen punainen lanka taitaa sentään olla vielä näkyvissä, ainakin langan pää. Tärkein sanoma joka tapauksessa on: pidä huolta myös itsestäsi! Ja, koko maailmaa ei tarvitse kantaa hartioilla. Sen lisäksi, muista rentoutua. Ja nukkua. =)

Vesta

P.S. Ai niin, tein tänä vuonna itselleni viisi uuden vuoden lupausta: 1. lisää kipinää suhteeseen 2. lisää naurua perheeseen 3. syyttäminen ja syyllistäminen kielletty 4. ulkoilen joka päivä lasten kanssa enemmän kuin vain ”tarpeeksi” 5. trimmaan kroppani takaisin huippukuntoon.

Edellisten tarkoituksena on tuoda hauskuus takaisin elämään. Minkään ei tule olla liian vakavaa. Ei suhteen siippaan tai lapsiin, kuten ei arkielämänkään. Ei myöskään kasvatuksen. Lapsista ei ole tarvis kasvattaa nykyajan Einsteineja. Riittää että jälkikasvu tajuaa mistä elämässä todellisuudessa ja pohjimmiltaan on kyse. Perheen yhteinen aika takaisin sille kuuluvaan arvoonsa. Kuten oma aikakin, jota on aina välillä oikeus vaatia itselleen.

Olen sitä mieltä että lupaukset kannattaa ja pitää julistaa kuuluviin, teki sen sitten verbaalisesti tai rustaamalla ne jopa blogiin. Niitä kannattaa itseasiassa kuuluttaa ainakin itselleen jokainen päivä. Siten lupaukset – jotka todellisuudessa ovat henkilökohtaisia tavoitteita – eivät pääse unohtumaan! Siten tavoitteet on helpompi saavuttaa. Kun tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä, ne todennäköisimmin myös toteutuvat. (Päivitys 6.1.: kirjoitin tämän muuten ennen kuin luin Minimalistin blogipostauksen, jossa käsitellään samaa aihetta, uuden vuoden lupauksia ja niiden julistamista kaikelle kansalle, jotta lupaukset eivät unohdu heti kun uuden vuoden tinat on heitetty roskiin. Tämä on mielestäni tosiaan hyvä tapa saada potkua lupausten pitämiseen ja toteuttamiseen. Pätee siis muihinkin kuin vain uuden vuoden lupauksiin. Oikeastaan kaikkiin tavoitteisiin elämässä.)