Mitä en ole koskaan kertonut…


… oli WordPressin Daily Postin kysymys tänään. No nyt sen kerron ja tunnustan.

Parsakaali, yksi monista terveellisistä superruoista

Oikeasti en ole aina pitänyt parsakaalista! Enkä ruisleivästä! Puhumattakaan pinaattikeitosta ja pinaattiletuista!

Lisää tähän vielä vähärasvainen kalkkunaleike. Niin ja karpalo- ja tyrnimehut. Kirpeät puolukat, porkkana-lantturaaste, nauris, pavut, kaurapuuro, keitetyt vihannekset, kasvisruoat, lehtisalaatti, purjo, selleri, mysli, leseet, tilli, maustamaton jogurtti, viili, piimä, kaikki muut kalat paitsi lohi ja savumuikut, sienet… ja vaikka mitä muuta!

Oikeasti olen välittänyt edellisistä melko vähän vielä kymmenisen vuotta sitten. Hyvä on, olen suoraan sanoen ja suorastaan vihannut ja välttänyt edellisten syömistä, aina kun se suinkin on ollut mahdollista!😀

Silti en ole ollut nirso. Olen aina syönyt sitä mitä on tarjolla, myös ”vihaamiani” ruokia jos niille ei ole ollut tarjolla muita vaihtoehtoja. Tämän olen oppinut kasvatuksen kautta. Lapsuudenkodissani söimme kiltisti ja mukisematta sitä, mitä meille tarjottiin. Ruoan syönnistä ei ollut lupa kinastella.

Ei muuten ole lupa omilla lapsillanikaan. Tosin erona taitaa olla se, ettei pöydässä tarvitse istua niin kauan että lautanen on tyhjä. Jos ruoka ei maita, sitä ei ole pakko syödä. Mutta esikoinen on jo oppinut sen, että ruoka-aikaan kannattaa syödä, sillä sen jälkeen ei heti tipu välipaloja. Eikä varsinkaan jälkiruokaa. Periaatteeni on, ettei jälkiruokaa voi jaksaa, jos ei pääruokaakaan.😉

Tervettä ruokavaliota voi oppia rakastamaan

Varsinkin kun huomaa kuinka hyvä olo siitä tulee. Hyvä olo on siten jo ”puoli ruokaa”.

Ruisleipä oli yksi ensimmäisistä vihatuista, joita opettelin rakastamaan, se tapahtui jo varhaisnuoruudessa. Sitä ennen tumma leipä oli minulle ”pakkopullaa”, jota syötettiin joka välissä ennen kuin sain jotain herkullisempaa syötävää.

Nykyään julistan manifestia kaikkiruokaisuudestani ja rakkaudesta terveelliseen ruokavalioon, koska se maistuu niin hyvältä. Oikeasti on vaatinut minulta melkoisen työn, että olen saanut ruuvattua makunystyräni pitämään näistä terveellisistä vaihtoehdoista. Se ei ole tullut minulta luonnostaan, enkä ole perinyt sitä lapsuuden kodista.

Mutta, kun oikein kovasti yrittää, pystyy mihin vain! Tätä nykyä voin sanoa pitäväni edellisistä. Oikeastaan pidän niistä nyt niin paljon, etten voisi enää kuvitella vaihtavani vaikkapa ruisleipää johonkin ”pullahötöjauhoiseen” vaaleaan leipään tai johonkin muuhun epäterveelliseen vaihtoehtoon. Terveellinen ruokavalio on ollut minulla käytössä niin kauan etten enää osaa syödä muuta.

Tietysti syön edelleen vaalea leipää, silloin tällöin. Mutta jos pöydässä on sekä tummaa että vaaleaa, usein valitsen tumman leivän ihan vapaaehtoisesti, pelkästään siitä syystä että minun yleensä tekee mieli enemmän tummaa leipää kuin vaaleata. Leivon edelleen säännöllisin väliajoin erilaisia herkkuja, croissanteista täytekakkuihin. Mutta aina kun mahdollista, lisään ohjeeseen vähän täysjyväviljaa, usein spelttiä, leseitä tai muuta kuituista jauhoa. Jopa pullataikinassa on usein jokin osa terveellisempää viljatuotetta. Jos näin toimii, kuituisempien jauhojen määrän kanssa tulee olla tarkka ja maltillinen, muuten pulla maistuu liikaa sämpylältä (tätäkin on kokeiltu).

Vaikutukset, ne ovat tuntuvia!

Päätös terveempien ravintotottumusten valitsemiseen on tapahtunut ihan itsestään, oman tietomäärän ja tiedostamisen lisääntyessä. Mitään sen kummempia syitä ei itselläni ole sen valitsemiseen ollut.

Mutta seuraukset ovat olleet huomattavat! Yhtäkkiä aikuisiässä ilmestyneet ja melko pahoiksikin äityneet heinä- ja eläinallergiat hävisivät pikku hiljaa aivan huomaamatta.

Lapsena ja nuorena minulla ei ollut minkäänlaisia allergioita. Harrastin ratsastusta, meillä oli kissa ja sen jälkeen koira. Asuimme omakotitalossa, jonka vierestä löytyi metsä. Siis luonnon keskellä, lukuisten eläin- ja siitepölyhiukkasten keskellä.

Allergiat puhkesivat jostain käsittämättömästä syystä aikuisena, vieläpä lukuisassa määrin. Olin muutamat vuodet allerginen lähes kaikelle ulkona kasvavalle joka voi allergisoida (lähinnä keväisin ja kesäisin) ja kaikelle karvaiselle mikä liikkuu.

Mutten enää. Pari kissan koltiaista meillä on edelleen. Harrastan ratsastusta säännöllisen epäsäännöllisesti edelleen. Yöpyminen kodissa, jossa on koiria, ei aiheuta enää kamalaa nenän vuotamista. En syö enää keväisin allergialääkkeitä, eikä minkäänlainen keväinen heinänuha enää vaivaa minua.

En olisi uskonut että ruokavaliolla voi olla minkäänlaista vaikutusta allergioihin. Se ei käynyt edes mielessä. Mutta aloin muuttaa syömistottumuksiani samalla kun kiinnostuin terveemmistä elintavoista. Hurahdin pilatekseen ja kiinnostuin joogasta. Aloin ihailla entistä enemmän kaikkea rauhallista ja rauhaa tuottavaa, kuten purjeveneitä, merta, tuulen huminaa, linnun liverrystä, vihreää teetä… Mainittakoon nyt että kahvista en silti voisi missään nimessä ikinä luopua!

Monipuolisen ruokavalion edut

Hyvä puoli siinä että pitää lähes kaikesta ruoasta, on se että on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja mistä valita. Uusien ruokienkaan maistelu ei ole niin vaikeaa. Niiden maistamatta jättäminen sen sijaan voisi olla. Pelkäisin että hienoja makuelämyksiä jäisi kokematta. Olen siis tätä nykyä hyvin ennakkoluuloton erilaisia ruokia kohtaan!

Samaa asennetta yritän opettaa myös lapsilleni nyt heti pienestä pitäen, jotta he pääsisivät aikuisena helpommalla. Heidät käännyttääkseni syön jopa kaalikääryleitä (joita en vieläkään rakasta, mutta jotka ovat ihan hyviä), jotta he eivät kopioi minun rajoittunutta asennettani.😉

Terveellisien ruokien ihanuudesta ympäriinsä huutelu johtuu siitä, että toivon että saan käännytettyä ruokien rakastajiksi myös muita ihmisiä. Osa tietysti pitää näistä jo luonnostaan, ja vastaavasti ei pidä jostain, mistä minä olen aina pitänyt.

Mutta uskon että en voi olla ainoa käännynnäinen. Maailma on todennäköisesti meitä heränneitä terveysintoilijoita ja tiedostavia syöjiä pullollaan!

Ruoka on nautinto, miksei siis nauttia siitä kaikin siemauksin?

Mukavaa päivää, älkää nirsoilko, se on turhuutta!

Vesta

P.S. Jos haluat kokeilla jotain uutta reseptiä, vaikkapa eri maalaista, etnistä, eurooppalaista tai jotain muuta, pääset hyvään kokkaustunnelmaan soittamalla kyseisen maan musiikkia. Samaa musiikkia voi soittaa hiljaisella vaikkapa myös aterian taustalla. Tällä hetkellä meillä soi keittiössä useimmiten italialainen, espanjalainen ja ranskalainen musiikki.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s