Kierrätys kunniaan!

Ekoilua. Kierrätys pähkinänkuoressa.

Mitä, miksi, kuinka, keneltä, kenelle?

Olipa kerran vaimo, joka päätti ryhtyä kierrättämään. Hän valjasti koko perheensä mukaan uuteen elämäntapaan. Pian kaikki perheen suurimmasta pienimpään oli käännytetty tuolle jalolle ja ympäristöä säästävälle aatteelle. Käytäntö vain oli hieman hankalampaa kuin periaatteen kannalta olisi voinut olettaa.

Siinä vaiheessa kun biojäteastiasta löytyy purkkaa, lehtipaperikorista huuhtelemattomia maitotölkkejä ja rasvaisia leivinpapereita ja sekajätesangosta käyttökelpoisia lasten leluja, on infopalaverin paikka! Noin tutkimusperiaatteellisista lähtökohdista ja puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta kyselen varovasti ruokakuntamme muilta jäseniltä, miten kyseisenlaisiin valintoihin oli päädytty.

Mies toteaa että maatuuhan se purkkakin. No juu, hieman hymyillen on todettava että kyllä varmaan jollain aikavälillä, ihan niin kuin metallinen paristokin hajoaa osiinsa luonnossa kosteuden ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Pyydän silti miestä laittamaan purkat mieluummin niihin sekajätteisiin, sillä en usko että komposti ainakaan ilostuu kohtuullisestakaan määrästä purkkaa. 😉 Maitotölkit ja leivinpaperitkin saavat paremman sijoituspisteen, ja perheen pienemmän väen kanssa tehdään suullinen sopimus siitä, että roskakoriin heitettään tavaraa jatkossa vain vanhempien valvovan silmän seuraamana. 😀

Kierrätys on helppoa, ja onnistuu kaikilta, jos vain viitsii. Kierrätys voi olla myös vaikeaa asiaan perehtymättömälle. Paljon on kiinni siitä, minkälaiset kierrätysmahdollisuudet asumisympäristöön on järjestetty. Ratkaisevan paljon on merkitystä myös omilla asenteilla. Huojentavaa on kuitenkin muistaa, että pienestä on hyvä lähteä liikkeelle. Pienilläkin teoilla on suuri merkitys. Pienistä vesipisaroista muodostuu suuri sade ja mahtava meri, pisara kerrallaan. Yksi ihminen kerrallaan. Yksi roska kerrallaan. Hyvä teko toisensa perään.

Mitä kierrätys tarkalleen ottaen on?

Sen avulla jätteet ja muu omistajalleen tarpeettomaksi käynyt tavara ja materiaali toimitetaan eteenpäin uudelleen käytettäväksi toisessa yhteydessä, joko sellaisenaan tai uusien tuotteiden raaka-aineena. Tällainen tavaran ja materiaalin uusiokäyttö tuo jo kertaalleen käytetyn roippeen uudelleen kulutusketjun alkupäähän. Siitä kierrätystavaran matka alkaa toistamiseen hyötykäytön kautta kohti kaatopaikkaa, tai mikä parempaa: palaa jälleen kierrätyksen kautta käyttöön yhä uudelleen ja uudelleen.

Miksi minä kierrättäisin?

Kierrätys vähentää ympäristön kuormitusta, ja vieläpä kahdella tehokkaalla tavalla. Kaatopaikalle lojumaan päätyvän jätteen määrä vähenee kun materiaalia saadaan uusiokäyttöön, ja samalla uusien tuotteiden raaka-ainetarve vähenee kun tuotteiden valmistuksessa voidaan hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Ihmiskunnan maapallolle painama jälki on suunnattoman suuri, eikä se monin osin ole ainakaan lisäämässä ekosysteemien sisäistä ja ekosysteemien ja ihmisen välistä tasapainoa. Meidän olisi korkea aika alkaa nähdä itsemme pääasiassa osana ympäröivää ekosysteemiä, kuin sen herrana. Ja oli niin tai näin: herrallakin on velvollisuutensa alaisiaan kohtaan, samoin myös ihmisellä luontoa kohtaan. Ei voi vain loputtomasti ottaa, antamatta mitään takaisin.

Kierrätysmateriaalista valmistetut tuotteet ovat jatkuvasti lisänneet suosiotaan, ja valveutuneiden, ympäristötietoisten kansalaisten piirissä niistä on tullut lähes muoti-ilmiö. Olen sitä mieltä että kenenkään ei tulisi enää ummistaa silmiään tältä vastuulta, joka lisäksi on itse kunkin vieläpä niin erinomaisen helppo suorittaa. 🙂 Lisää aiheesta kertoo Wikipedian artikkeli http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierr%C3%A4tys.

Kuinka kierrättää?

Kierrätyksen lähtökohta on jätteiden lajittelu. Lajittelun avulla roippeet erotellaan materiaalin perusteella: biojätteet, sanomalehtipaperi, kartongit, pahvit, lasi, muovi, paristot, maitotölkit, metalli, käyttämättä jääneet lääkkeet,  vanhat vaatteet, kengät, huonekalut… Ne jätteet, joita ei voida käyttää uudelleen, päätyvät ongelmajätteeksi, joka voidaan käsitellä jätteelle soveltuvalla tavalla, niin että lopputuotos kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Hyväksi lähtökohdaksi kierrätykseen perehtymiselle sopii Kierrätys.info http://www.kierratys.info/. Sieltä voi hakea tietoja oman paikkakuntansa ja kierrätettävän materiaalin perusteella. Toinen linkki listaa eri kaupunkien kierrätyskeskukset ja kirpparit http://www.kirpputorihaku.com/. Pääkaupunkiseudulla kierrätysneuvontaa tarjoaa Kierrätyskeskus osoitteessa http://www.kierratyskeskus.fi/. Turussa taas Ekotori http://www.turunekotori.fi/.

Työpaikatkaan eivät voi vetäytyä vastuusta, lisää tietoa on tarjolla mm. Re-office.fi:ssä http://www.re-Office.fi/.

Omat tavaransa saa helposti kiertoon myös myymällä ja lahjoittamalla. Lahjoittamiseen soveltuvia tahoja ovat esim. Kierrätyskeskus (linkki edellä) ja UFF http://www.uff.fi/. Jälkimmäinen on tosin viime aikoina saanut myös negatiivista julkisuutta, mikä on sääli sillä yritys toimii lähtökohdiltaan hyvän asian puolesta, keinot vain ovat olleet osin vääriä. Itselle tarpeettomaksi käyneen romun myynti onnistuu erilaisten lehtien ilmoituspalstojen kautta nykyään kovinkin kätevästi netin virtuaalisten ilmoituspalstojen kautta, mm. http://www.huuto.net/fi/, http://www.tori.fi/ ja http://www.keltainenporssi.fi/.

Lisää luettavaa mm. näiden linkkien takana:

http://www.greencall.fi/

http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/index.html

http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vastuullinen_kuluttaminen/kierratys_ja_jatteet/kierratysaakkoset/fi_FI/kierratyksen_aakkoset/

Ja aiheesta in english http://www.freecycle.org/.

Keneltä, kenelle?

Siltä joka ei tarvitse, sille joka tarvitsee! 🙂

Koska kierrättäminen on niin kivaa, ja yleishyödyllistä!

Vesta

Muutos on hyvästä

Muutos on jatkuvaa. Ja se on hyvästä.

Hyvät neuvot ovat tarpeen

Huomenta! On ihana aamu! Keittiössä soi rauhallinen musiikki. Kahvi tuoksuu. Lapset puuhailevat omiaan hihkuen. Ja minä päätän kirjoittaa parhaista ohjeista, joita olen muilta saanut.

Ihminen saa elämänsä varrella mitä erilaisimpia ohjeita ja neuvoja kanssakulkijoiltaan.

”Jos olet epävarma muuttaako asioita
vai jatkaako nykyisellään, muuta!
Jos tilanne huononee,
voit aina muuttaa asioita uudelleen!”

”Jos olet harkinnut muutosta,
et ole täysin tyytyväinen nykytilanteeseen
ja pohjimmiltasi kaipaat muutosta,
vaikka se pelottaisikin sinua. ”

”Älä kaada kahvinkeittimeen vettä keittimen omalla pannulla.”

Opettele sanomaan ”Tervetuloa!”

Meitä taitaa olla kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka hieman tai suunnattomasti vastustavat muutosta ja kaikkea uutta suhteessa vanhaan. Heille Status Quo on nykytilana täysin kelpaava ja paras vaihtoehto. Ja sitten on niitä, jotka toivottavat kaiken uuden ja sen tuomat muutokset ilolla tervetulleiksi, jos eivät suorastaan odota vaihtelua. Ihminen on vaihtelunhaluinen, mutta missä määrin, se riippuu jokaisesta itsestä.

Itse kuulun toiseen ryhmään. Olen melko ennakkoluuloton. Kaipaan vaihtelua, se virkistää.

Nyky-yhteiskunta vaatii jatkuviin muutoksiin sopeutumista. Minusta se on toisaalta hyvä. Toisaalta se voi välillä olla väsyttävää. Mutta se on vähemmän väsyttävää, jos uskaltaa riisua omat muutosvastarintapanssarinsa ja ottaa mitä tuleman piti hymyllä vastaan, sillä se tulee joka tapauksessa! 😉 Minusta elämä kannattaa elää niin täysinäisenä kuin mahdollista, käyttäen tarjotut ja eteen tulevat mahdollisuudet hyväksi, kuin elää vain puolittain, osaksi. Elämä on välillä epävarmaa, totuttele siihen. Jalat voi pitää maassa vaikka välillä hyppelisikin! 😉

Kaikki edellinen liittyy yhteen järkevimmistä ja käyttökelpoisimmista neuvoista, jotka olen ikinä saanut:

Jos et ole varma, muuttaako asioita vai jatkaa entiseen tapaan, muuta! Jos olet edes yhden pienen hetken harkinnut muutosta, vaikka vain ajatuksen tasolla, olet tyytymätön nykytilanteeseen. Huonoa, tai edes kohtalaista, nykytilaa ei kannata jatkaa. Ansaitset parempaa! Vaikka muutos epäonnistuisi ja huonontaisi tilannetta entisestään, voit aina muuttaa asioita uudelleen! ❤

Se on lohdullinen ja vapauttava viesti! Itse saan siitä mielenrauhaa. Turha huolehtia, sillä asiat tuppaavat suttaantumaan kyllä hyvin, ainakin lopulta! Silti ei kannata vain ajelehtia virran mukana, vaan tarttua itse härkää sarvista, luoda oma tulevaisuutensa. 😉

Kummallista mutta käytännöllistä!

Sen sijaan kummallisin, omituisin ja hulluin – mutta ehdottomasti yksi käyttökelpoisimmista – neuvo, jonka koskaan olen saanut, on:

Vettä ei tule kaataa kahvinkeittimeen sen omalla kahvipannulla tai astialla, johon valmis kahvi keitetään. Se huonontaa ennen pitkää keittimen toimintaa, ellei lopulta jopa riko sitä! Syynä on se, että vaikka kahvipannun pesisi huolellisesti käyttökertojen välillä, siihen pinttyy silti kahvipapujen rasvaa. Sitä ei pitäisi päätyä keittimen koneiston ”alkupäähän”. Kaada vesi jollain muulla astialla.

Hullu maailma! Miksei käyttää kahvin keittämiseen niitä osia, joita kahvinkeittokoneiston mukana tulee? Siksi että se on typerää, vaikka kuulostaa järkevältä.

Keitän siis kahvini aina kaatamalla vettä tavallisesta vesikannusta, lasista tms. Keitin toimii yhtä loistavasti kuin uutena, eikä ”korise” ja ”pulputa” kuten niin monen muun keittimen olen kuullut tekevän. Korina ja pulputus, vaikka kotoinen ääni onkin, ei kuulu kahvinkeittimen käyttöääniin, ellei keitin ole osittain tukossa.

Luulen että nuo keittimeen pinttyneet kahvin rasvat aikaa myöten alkavat myös vaikuttaa kahvin makuun (huonontavasti). Tuleeko mieleesi joku kamalan makuinen sumppi, jota muuten mukavan näköinen kahvila on sinulle joskus tarjonnut? Luulen että sumpin salaisuus on tässä! 😉

Pirteää päivää kaikille!

Vesta

P.S. Jos kahvinkeitin kuitenkin jo korisee, asiaa voi yrittää auttaa keittämällä keittimestä yhden kerran läpi sellaista vettä (täysi kahvipannullinen), johon on lisätty reilu teelusikallinen ruokasoodaa. Sekoita sooda veteen, jonka kaadat kahvinkeittimeen. Kun soodavesi on keittynyt, pese kahvipannu ja keittimen irtonaiset osat astianpesuaineella. Keitä sen jälkeen muutama täysi pannullinen pelkkää vettä keittimen läpi. Sen jälkeen voit keittää taas kunnon kahvit! Ruokasoodakäsittelyn voi tehdä säännöllisin väliajoin, vaikka kahvinkeitin olisi täysin ”oireeton”. Itse keitän ruokasoodalitkut muutaman kerran vuodessa. Jos tilanne on päässyt pahaksi, eikä korina ota laantuakseen, kaupasta löytyy myös kahvinkeittimen puhdistusaineita. Kannatan itse kuitenkin ruokasoodaa, joka on terveellisempi ja luontoystävällisempi vaihtoehto.