Relationship games… <3

Seksi. Se vaiettu mutta jokaiselle tuttu asia. Sitä voi olla aina ei-sopiva-määrä. Onhan kyseessä kahden individuaalisen ihmisen välinen kahdenkeskinen toiminta, ja jokaisella on yksilöllinen käsitys niin kyseisen toiminnan ideaalista määrästä kuin suoritustavastakin. Olettaen ettei puhuta masturbaatiosta. 😉

Kirjoitan tästä aiheesta, koska se kuuluu osaksi naisen ja miehen suhdetta, ja siten osaksi tätä blogia. Kirjoitan, vaikka aihe saattaa olla varsinkin meille käytännöllisille ja jäyhille suomalaisille hieman arka ja vaikea asia, ainakin julkisesti. Aiheesta vaietaan tai puhutaan melko niukalti neuvolassa, äitiyspakkauksen ohjemateriaalissa, ynnä muissa tahoissa. Eihän siitä ole kovin sovinnaista puhua julkisesti. Saati sitten että rustaa kirjoitelman blogiinsa, varsinkin jos se muilta osin on jotakuinkin sivistynyt ja kunnollinen. Mutta näin minä aion tehdä.

Lapsiperheessä tämä aikuisten ajanviete ja yksi suhteen suurista kulmakivistä vaatii päivittämistä. Enää ei olla kaksin. Oma ja kahdenkeskinen aika on yllättäen kutistunut minimiin, ainakin vauvaperheen arjessa. On muita henkilöitä, jotka on aina ja kaikessa otettava huomioon ennen omia tarpeita: lapset. Miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti, joskus tuntuu että hyvinkin pitkälti ensisijaisesti. Naiseus – ja miehisyys – siintää jossain sen ihanan, mutta kaiken muun alleen nielevän perhearjen takana.

Perhettä perustava saattaa olla täysin tietämätön näistä häntä odottavista haasteista suhderintamalla. Ainakin minulle asiain uusi tila valkeni kokonaisuudessaan ja pikkuhiljaa sitä myötä kuin vauva-arki alkoi rullata ja tajusin että se minkä olin luullut olevan väliaikainen tilanne, tulisikin olemaan paljon pysyväisempää laatua. Vaikka olin osannut jotain tuon suuntaista uumoilla, olin uumoillut täysin eri mittakaavassa!

Lapsiperheistä puhuttaessa puhutaan usein paljon perheen yhteisestä ajasta. Puhutaan velvollisuuksista, oikeuksista ja tarpeista. Puhutaan omasta ajasta. Puhutaan suhteen hoitamisesta, sen toisen puoliskon muistamisesta, huomioimisesta ja huomioon ottamisesta. Se mikä ennen on hoitunut kuin itsestään, tuottaa nyt yllättäen ylimääräistä päänvaivaa ja vaatii lisäenergiaa, jota ei muutenkaan tunnu olevan tarpeeksi tarjolla. Kahvikuppi tuntuu olevan jatkuvasti tyhjä, tai vähintäänkin puolityhjä.

Kuitenkin, jollain konstilla kaikki edellinen olisi saatava tasapainoon, jotta arki toimisi. Jotta suhde toimisi. Jotta lapsilla olisi turvallinen, huolehtiva ja rakastava koti. Jotta kaikki jaksaisivat. Ja ennen kaikkea: jotta kaikilla olisi edelleen hauskaa. Hauskuus ei saa unohtua elämästä! Silloin kaikki käy liian vakavaksi, ja pahimmassa tapauksessa tulee vaikeuksia. Joko omassa jaksamisessa, lasten hyvinvoinnissa tai parisuhteessa.

Kullan kanssa makuukammariin vetäytyminen ei käykään enää niin helposti, nopeasti ja yksinkertaisesti, varsinkin jos samassa huoneessa seisoo tukevasti pinnasänky. Romantiikka saattaa muutenkin olla välillä kaukana maidon tiputellessa rinnoista ja tuoksuessa jokaisessa vaatteessa, hiuskarvassa ja iholla, taustallaan vauvan pulautusten ödööri, joka – vaikka onkin rakkaan, söpön kullannuppusen aiheuttamaa – ei välttämättä ole se tehokkain parin välinen kiihotuskeino seksuaalisessa mielessä. Vauvan herätessä uniltaan ”juuri oikeaan aikaan” ja yöimetysten tummentamien silmänalusten yhä tummentuessa mieleen alkaa väistämättä hiipiä pelko: tätäkö se sitten on hamaan keski-ikään saakka? Siihen päälle liivinsuojilla varustetut rintsikat – olivatpa kuinka seksikkäät tahansa – ja peilistä katsova nainen, joka näyttää erehdyttävästi samalta kuin itse jotakuinkin 9 kk aikaisemmin oli, mutta tukka pystyssä, meikittä ja hajuvesittä, enemmän ja vähemmän rynttyisissä kotivaatteissa ja mielessä unelma siitä että maha – tai ainakin vatsanahka – jo pian kutistuisi täysin entiselleen (kyllä se useimpien kohdalla kutistuukin, ei hätää!). Joillekin tähän päälle tulevat vielä raskausarvet. Hyvää jatkoa ja onnea tulevaisuudelle. 😉 Sitä kyllä tarvitaan. Samoin kärsivällisyyttä. Paras lohdutus on se, että tilanne on todellakin ohimenevä. Kunhan jaksaa odottaa vähän aikaa, tilanne helpottaa, joskaan ei koskaan varmaankaan palaa täysin ennalleen.

Luulen että vauvaperheessä naisen ja miehen seksuaaliset tarpeet eivät muutenkaan täysin kohtaa, saahan äiti vauvaa hoitaessaan niin paljon vastavuoroista läheisyyttä ja hellyyttä suoraan vauvalta. Vaikka se onkin täysin eri asia kuin puolisolta saatava hellyys ja hellittely, voi käydä niin ettei nainen välttämättä koe enää ”tarvitsevansa” tämän päälle seksuaalisia huomionosoituksia mieheltään, ei juuri nyt, ei juuri tänään. Varsinkin kun sata muuta asiaa odottavat tekemistä. Nainen toteuttaa parhaillaan pitkän evoluutiokierron meihin leimaamaa roolia: äitiyttä. Päällimmäisenä unelmissa siintää kyllä sänky, mutta nukkumista varten. Miehestä tulee yllättäen se ”kolmas pyörä”, mutta on hyvä muistaa että vain hetkellisesti. Nainen ei ole lakannut rakastamasta. Eikä mies kiinnostamasta, tai jos näin tuntuu päässeen käymään, niin ei ainakaan lopullisesti. 😉

Toisaalta, kun nainen tiedostaa tämän suhteessa ja parin välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä tapahtuneen muutoksen, voi hän siihen itse yrittää vaikuttaa. 🙂 Vaikkei peiton heiluttelu juuri sillä hetkellä innostaisi itseä niin paljon kuin se joskus innosti, kumppani ja hänen tarpeensa on hyvä muistaa ottaa huomioon, vaikka hieman panostamalla asiaan oman innokkuuden tasosta riippumatta. Silloin kipinä pysyy yllä suhteessa. Usein voi käydä niinkin että huomaa homman olevan ihan hauskaa, kun siihen vain jaksoi ryhtyä. 😉 Ja päivä päivältä, mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen paremmaksi tilanne jatkuvasti muuttuu.

Tämän artikkelin kipinä sai alkunsa parisuhdepelistä nimeltä Relationship Games. Se on netistä löytyvä hupaisa, parisuhteessa eläville tarkoitettu peli, johon linkki tässä:

http://rela.east.fi/fbapp/.

Kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla, ihan huvin vuoksi! 🙂 Sain ainakin itse houkuteltua miehen tähän mukaan. Ja onhan tuosta hyötyä myös juuri miehisestä näkökulmastakin katsottuna, vaikka mies ensin epäileväisellä kannalla olisikin. ❤

Linkki peliin löytyy Helistin.fi-sivujen lisäksi Facebookista

http://apps.facebook.com/relationshipgames/

Feissarissa myös pelin fanisivu

http://www.facebook.com/RelationshipGames

mikäli mielii ryhtyä faniksi.

Sulokasta päivää kaikille pienten ja isojen äideille, isille ja muille hottiksille ikään, sukupuoleen ja suhdestatukseen katsomatta! Ylös ja ulos joka iikka, ihmisten keskelle. Rinta rottingille ja hymy suupieleen! Ollaan kaikki ihania, muistetaan myös se!

Mukavaa maanantaita,

Vesta

Toivo!

Otsikolla sekä kehotan toivomaan, että rohkaisen uskomaan ettei mikään koskaan missään tilanteessa ole toivotonta. Asiaa myös mielikuvaharjoittelusta, jota mm. huippu-urheilijat käyttävät menestyäkseen.

WordPress kysyy tänään, mikä antaa minulle toivoa?

Vastaan kohtuullisuus. Kaikkea on kohtuudella tässä maailmassa, vaikka välillä muulta tuntuisikin. Kaikkea on itse asiassa yllinkyllin.

Miksi toiset ovat onnekkaampia kuin toiset? Näin ei välttämättä ole. Totuus voi olla toinen vaikka päälle päin muulta vaikuttaisi. Kaikkein onnekkainkin voi olla kaikkein onnettomin, turhautunein, hukassa.

Tässä mammonaa ylistävässä maailmassa kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat vaikuttavat toisinaan kaikkein onnekkaimmilta. Mutta heilläkin voi olla seuranaan yksinäisyys, huoli turvallisuudestaan tai jotain muuta. Oletko huomannut että usein kaikkein leveimmin hymyilevät itseasiassa ne, joilla näyttää aineellisesti olevan kaikkein vähiten?

Toisaalta, vaikka raha ei tarkoita onnellisuutta, se voi tarkoittaa kuitenkin turvallisuutta. Pahan päivän varalle kerätyt säästöt voivat antaa mielenrauhaa, ja tarvittaessa avittaa hankalan tilanteen yli. Raha on siinä mielessä hitusen verran hyväksi. Kunhan rahan keräämisestä ei tule elämän itsetarkoitusta. 😉

WordPress kysyy, mitä sitten jos jokin saa minut kyseenalaistamaan toivon olemassa olon?

Asiat voivat toisinaan näyttää täysin toivottomilta. Silti on olemassa toivoa. Vaikka vain pieni ripaus, vain pienen pieni hippunen. Pitää vain osata katsoa, pohtia asiaa monelta kantilta, etsiä ratkaisuja. Koskaan ei pidä lakata uskomasta asiaintilan paranemiseen. Näin tapahtuu jossain vaiheessa vääjäämättä.

Yhtä vääjäämättä kuin tietyt numerot valikoituvat lottokuponkiin pelaajan kynän kärjestä, sillä jotkut numerot on valittava jos aikoo lotota. Se, ovatko ne onnekkaita, riippuu vain putkiloon pompahtelevien lottopallojen kylkeen kirjoitetuista numeroista. Ei sen kummempaa. Lottopallojenkin on valuttava putkiloon, koska näin homma toimii. Jotkut pallot siis vain valikoituvat sillä kerralla.

Elämä on julmaa, ja kaunista. Pakahduttavan onnellista, riipaisevan surullista. Kamalaa ja ihanaa, kamalan ihanaa! 😉

WordPress kysyy, mikä saa minut epäröimään oman kyseenalaistamiseni?

Vastaus tähän taisi tulla jo edellä. 🙂

Mielikuvaharjoitus

Nyt tehdään jotain helppoa ja yksinkertaista (mikäli haluat)! Mielikuvaharjoitus.

Mm. huippu-urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua apunaan. Nykyään maailman huipulla kilpailevien, huippuunsa trimmattujen urheilijoiden väliset erot ovat niin pieniä, että lopputulos on pitkälti kiinni korvien välistä! Psykologista itseluottamusta siis.

Ennen suoritusta urheilija voi käydä koko suorituksen alusta loppuun läpi mielessään. Nähdä itsensä onnistuvan. Tosipaikan tullen hän siis on jo kertaalleen suoriutunut tehtävästä kunnialla, loistavasti. Sitten riittää että hän luottaa itseensä, takana olevaan pitkäjänteiseen harjoitteluun ja keskittyy suoritukseen (ei murehtimiseen). Tämä pätee itse asiassa kaikkeen elämässä, vaikka kaikki eivät sitä tiedä tai muista.

Tämä on ratkaiseva ero unelmoijien ja menestyjien välillä: unelmoijat toivovat, menestyjät uskovat.

Kokeillaan: toivo jotain. Mitä tahansa. Sano se ääneen: ”Haluan [tähän toivomuksesi]!” Sulje silmäsi ja kuvittele miltä sinusta tuntuu kun toiveesi on toteutunut. Mitä teet, miltä näytät, missä olet. Kuvittele niin tarkasti että voit nähdä itsesi yhtä selvästi kuin jos toive olisi jo toteutunut.

Avaa sitten silmäsi. Jos sinua auttaa, sano ääneen: ”Kiitos.” Tunne oikeaa kiitollisuutta, aivan kuin toive olisi jo toteutunut. Luota siihen että toiveesi toteutuu. Voit myös kirjoittaa toiveen ylös muistiin paperille, mutta kirjoita se muodossa: Haluan [tähän toiveesi]. Kirjoitettu toive voi tuntua konkreettisemmalta. Myös toivetta kuvaava, esim. lehdestä leikattu kuva toivettasi kuvaavasta asiasta tai tilanteesta voi olla inspiroiva.

Sitten vain odottelet.

Odotellessasi voit alkaa tehdä (tai valmistella) niitä asioita, joita tekisit sitten kun toiveesi on toteutunut. Kulkea sen näköisenä kuin kulkisit ja käyttäytyä siten kuin käyttäytyisit sitten, kun toiveesi on toteutunut. Tunne hyvä olo ja ilo sisälläsi! Keskity siihen. Mikset toimisi jo tänään siten kuin haluaisit?

Kun alat elää sen mukaisesti, kuin haluaisit elää, tuot elämääsi huomaamattasi lisää niitä asioita, jotka vievät sinua kohti sitä, mitä haluat. Tuntemuksista syntyy ajatuksia. Ajatuksesi ovat kaikkien tekemiesi päätösten taustalla. Päätökset ratkaisevat sen mitä teet. Ja yksittäisistä teoista muovautuu koko elämä. So simple!

Jos olet malttamaton odotteluajan pituuden suhteen, aloita pienistä, helpommista toiveista, mutta panosta silti mielikuvaharjoitukseen yhtä tiukasti ja täysillä, kuin jos toive olisi mahtava, sinulle elämää suurempi asia!

Jos mielikuva upeammasta sinusta ja uudesta, hienosta elämästäsi alkaa odottelun aikana haalistua, sulje silmäsi ja näe itsesi uudelleen mielikuvaharjoituksen avulla. Paina kuva mieleesi, se olet sinä! Jos voit olla kuvassa sitä, sinun on mahdollista olla samaa myös todellisuudessa.

Vesta