Loistavat Ardennien perunat

Juusto ja perunat passaavat hyvin yhteen, sen todistaa tämä talonpoikaisruokakin. Resepti on alkujaan peräisin Belgian ja Luxenburgin välisiltä vuoristoylängöiltä. Alkuperäinen ohje on julkaistu Valittujen palojen kirjasarjassa ”Makujen maailma: Perunaherkut”. Meiltä kirjahyllystä löytyy vuoden 1997 painos, mutta alkuperäinen julkaisu on jo vuodelta 1986. Itse tuppaan jättämään kanan/kinkun pois perunoista, mutta sen voi myös hyvin lisätä muussatun perunan sisuksen joukkoon jauhettuna tai pieneksi silputtuna.

4 hengelle

8 isohkoa perunaa
3 kananmunankeltuaista
2 rkl voita
1,75 dl oltermannia, muuta kermajuustoa tai muuta mietoa juustoa
0,25 dl voimakkaan makuista Vuohenjuustoa (esim. Juustoportin Vuohen GR Grand Reserve tai Vuohen Gruyere, tms.)
reilu ripaus suolaa
reilu ripaus muskottipähkinää
pari ripausta mustapippuria
muutama voinokare
juustoraastetta (esim. Oltermanni, tms. pehmeä, rasvainen juusto)

Lämmitä uuni 200C. asteeseen.

Pese perunat ja pistele niihin haarukalla reikiä, aseta uuniritilän päälle. Kypsennä perunoita uunissa 1h ajan.

Sekoita sillä välin kulhossa keskenään munankeltuaiset, voi, juustoraaste, suola, muskottipähkinä ja pippuri. Jätä odottamaan.

Ota perunat uunista ja laita uuni lämpenemään 250C. asteeseen.

Leikkaa jokaisesta kansi pois. Koverra perunan sisus pois, jättäen n. 0,5 cm paksuisen reunuksen perunaan. Muussaa koverrettu sisus ja lisää se mausteseoksen joukkoon kulhoon hyvin sekoittaen. Aseta koverretut perunat leivinpaperilla päällystetylle matalalle uunipellille ja täytä ne seoksella. Lisää kunkin perunan päälle voilastu ja ripottele päälle reilusti juustoraastetta.

Paista perunoita 7-10 minuuttia uunin ylätasolla.  Jos uunissasi on grillivastukset käytä niitä, tai ylälämpöä.

Ota perunat pois uunista ja siirrä sopivaan tarjoiluastiaan.

* Ardennien perunat sopivat loistavasti lisukkeeksi vaikkapa Toscanalaisen sitruunakanan kanssa, https://domesticgoddezz.wordpress.com/2013/10/21/toscanalainen-sitruunakana/. Aterian valmistus käy kätevästi, sillä perunoiden ja kanan paistolämpötilat ovat samat ja paistoaikakin lähes yhtä pitkä.

* Jos perunoihin lisää kanan/kinkun, perunat toimivat kevyenä lämpimänä ruokana yksistäänkin. Alkuperäisessä ohjeessa perunan sisus sekoitetaan munankeltuaisen, voin, juustoraasteen sekä jauhetun kinkun ja kanan joukkoon, ja perunan sisusta kaiverrettaessa perunaan jätetään 1 cm paksuiset reunat. Perunoiden valmistuksessa käytettävää juustolaatua kuten myöskään sisukseen lisättävän kanan ja/tai kinkun määrää ei ole määritelty sen tarkemmin. Muilta osin resepti tehdään samalla tavalla kuin omani.

* Ruokalajin valmistuksesta jää yli kolme kananmunan valkuaista. Ne voi käyttää esim. marenkeihin, vatkaamalla munat kovaksi, valkeaksi vaahdoksi ja sekoittamalla joukkoon 12 rkl sokeria tai tomusokeria yksi ruokalusikallinen kerrallaan ja välissä hyvin vatkaten. Vatkaa lopuksi vielä hetken aikaa ja pursota tai nosta lusikalla matalalle, leivinpaperoidulle uunipellille haluamasi kokoisia nokareita. Voit myös tehdä marenkimassasta 1-2 levyä, jotka sopivat esim. kakkujen väliin tai päälle, jäätelön ja kermavaahdon, mansikoiden ja marjojen, tms. lisukkeeksi. Paista pikkumarenkeja uunissa n. 85C. asteessa n. 1h 30min tai hieman yli ja marenkilevyjä hieman korkeammassa lämpötilassa 2h 30min tai kauemmin. Käännä lämpö pois, avaa uunin luukku raolleen ja kuivata marenkeja vielä tunnin verran. Ota marengit pois leivinpaperilta ja siirrä tarjoiluastiaan tai kannelliseen laatikkoon, joka estää ilmankosteutta sitkeyttämästä marenkeja jos et syö niitä heti.

Toscanalainen sitruunakana

Ohjeen innoittajana on toiminut Tessa Kirosin keittokirjasta ”Twelve – A Tuscan Cook Book” löytyvä ohje ”Pollo al limone”. Padan sijasta valmistan kanan uunissa matalareunaisessa uunivuoassa ja olen tehnyt muutamia muitakin muutoksia reseptiin. Alla oma versioni tästä suositusta ruokalajista. 🙂

4 hengelle

1-1,5 kg kanaa (esim. kanan koipireisiä)
2 kokonaista valkosipulia (valkosipulin kynnet kiinni toisissaan)
1 sipuli
2 porkkanaa
1,5 dl vettä
1,5 dl kuivaa omenasiideriä (esim. Happy Joe)
reilu ripaus suolaa
muutama reiluhko ripaus mustapippuria
pieni ripaus valkopippuria
3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna (tai 3 tl kuivattua persiljaa)
1 rkl tuoretta salviaa silputtuna (tai 1 tl kuivattua salviaa)
2 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna (tai 2 tl kuivattua rosmariinia)
1 rkl tuoretta timjamia silputtuna (tai 1 tl kuivattua timjamia)
1,5 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200C. asteeseen.

Laita kanat vuokaan.

Leikkaa valkosipuli-”kukkasen” yläreunasta sen verran pois että jokaisen kynnen kärki paljastuu. Jos haluat voit kuoria kerroksen kuivaa kuorta valkosipulin ympäriltä, mutta varo etteivät kynnet erkane toisistaan, kynsien on tarkoitus olla omissa ”pusseissaan” paiston ajan. Aseta valkosipuli vuokaan paksu kanta alas päin ja leikattu puoli ylös päin. Tee samoin toiselle valkosipulille.

Kuori ja pilko sipuli ja porkkanat isohkoksi silpuksi ja laita vuokaan. Kaada päälle vesi ja omenasiideri. Ripottele päälle suola, pippurit ja yrtit. Halkaise sitruunat ja purista päälle sitruunamehu. Valele päälle hieman oliiviöljyä.

Paista 200C. asteisessa uunissa n. 55 minuuttia. Käännä sitten uuni kuumalle (250C. astetta) ja jos uunissasi on grillivastukset, käännä ne päälle ja paista vielä 5-10 minuuttia.

* Kanan lisukkeeksi sopivat suorastaan loistavasti juustoiset Ardennien perunat, https://domesticgoddezz.wordpress.com/2013/10/21/loistavat-ardennien-perunat/, joiden paistolämpötila on sama ja paistoaikakin lähes sama kuin kanalla.

* Alkuperäisessä Tessa Kirosin ohjeessa kana ruskistetaan pannulla oliiviöljyssä ja haudutetaan sen jälkeen kypsäksi suuressa padassa liedellä muiden ainesten kanssa. Valkosipulin, salvian, rosmariinin ja timjamin sijasta Kirosin ohjeessa käytetään varsiselleriä ja laakerinlehtiä, ja siiderin sijaan taas valkoviiniä.

* Vinkkinä tuoreiden ja kuivattujen yrttien käyttöohjeista ja määristä:

Hyvä nyrkkisääntö on että 1 dl tuoretta yrttiä vastaa n. 1 tl kuivattua yrttiä. 🙂

Ks. nettilinkki Santamarian sivuille

http://www.santamariaworld.com/fi/Mausteet/yrttiopas/maustaminen-yrteilla/

Ihana, ihana syksy!

Ihanat, keltaiset ja punaiset ja oranssit lehdet, niitä kieputtavat myrskytuulet ja kohisevat sateet ovat täällä! Kurahousut, kumisaappaat, rapaiset vaatteet, kuralätäköissä pomppimisesta litsuvat varpaat, ne ovat palanneet…

On syys.

     Sataa –

maailma kohisee ja jyrähtelee kun luonnonvoimat jylläävät uhmakkaasti, samalla kun kello hiljakseen raksuttaa seinällä tasaista ajan virtaa – ja istun ikkunan ääressä, hämmennän kahvia ja tuumailen. Hymyilen ohi vipeltävien lasten omenan punaisille poskille ja sadepäivän aurinkoa hilpeämmälle riemulle.

Illalla pörrötän pikkuisten myssyjen alla hassusti kähertyneitä hiuskiehkuroita ja suukotan poskea, lasten ryömiessä kainaloon kuulemaan tarinoita. Höpsöt iltasatukikatukset kynttilänvalossa kun istutaan sykkyrässä peittojen alla katsomassa satuaarteiden kuvia, varpaat mukavasti kippurassa pehmeissä villasukissa. Lämpöiset hyvän yön halit ja päälle ainakin sata rutistusta, sellaisia kuin Uppo Nalle -kirjoissa, selittävät pienet.

On hämärä ilta, saapuu sysipimeä yö. Kaipaan työmatkalla olevaa miestä, mutta ihan vähäsen vain, koska huomenna hän jo tulee takaisin ja ollaan kaikki jälleen kotona. Hiljaisten unen tuntien jälkeen herään hiljalleen. Verhojen takana maailma alkaa heräillä.

Aamuisin sitä tahtoisi vain torkkua, mutta kuuliaisesti tassutan keittiöön keittämään kahvia. Pienet katsovat pikku kakkosta. Katson ulos kaihoisan koleaan aamuun, pihan huurteista nurmikkoa. Kauniin värinen taivas kun aurinko vihdoin jaksaa herätä ja tuoda värit takaisin. Aamupalan jälkeen on edessä vaatevuorten ja kurahousukerroksen pukemisurakka. Ja sitten jollain iskee vessahätä.

Kun vihdoin ollaan pihalla, seuraa pomppimista, riemua, löytöretkiä ja kuraleikkejä. Toisina päivinä viedään ensin isoin kerhoon, parina päivänä keskimmäinenkin, kummallakin eväät prinsessasalkussa. Koko joukko ylpeänä marssimassa ylös mäkeä kamppeineen kaikkineen. Nyt pienin konttaa ympäriinsä hiekkalaatikossa ja taputtaa lapparilla hiekkalinnaa samalla kun isosiskot tekevät kuralöllöä ja leikkikaakaota ja suklaakakkua. Vaikea sanoa kuka olisi eniten ihastuksissaan.

Liian kosteaa lukea kirjaa, joten kaivan uuden Samsungin esiin, kirjoitan viestin ystävälle ja selaan päivän uutiset. Sitten menen mukaan lasten leikkeihin. Ilo on ihanan tarttuvaa, huomaan.

Kivet, tammenterhot ja eriskummallisen malliset oksat ovat prinsessojen aarteita. Ne kätketään pihan perällä olevaan keijumetsään, pieneen lehtimajaan.

Kohta kurahousu-urakka käänteisenä. Kenkien ja sadevaatteiden huuhtelua, omat sukat vahingossa siinä samalla. Haukotuttaa. Itselläkin olisi päiväuniaika. Paras palkinto on kuuma kaakao muumimukissa ja se hetki kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua ja syödä piparkakkuja. Tai isomummilta saatuja Euran rinkeleitä, kuten tänään.

Syksyssä on niin paljon ihanaa – ja myös jotain kamalan hankalia juttuja – ja on mahdotonta päättää pitäisikö syksystä oikein kovasti, vai odottaako oikeastaan  enemmän että koittaisi jo se hetki kun on aika aloittaa jouluvalmistelut ja  energisyys, innostus ja joulun tekemisen riemu valtaa koko perheen.

Se kaikki vaan kuuluu syksyyn: rauhoittuminen, asioiden askarointi, pohdiskelu, touhuaminen, kesästä luopuminen, talven odotus. Vastakohtaisuus. Syksy on ihana ja kamala. En osaa päättää kumpaa. Tai kumpaa se olisi enemmän. Varmastikin syksy on aivan omanlaisensa, kamalalla tavalla ihana.

Mukavaa syksyä kaikille! 🙂

Vesta