Ihana, ihana syksy!


Ihanat, keltaiset ja punaiset ja oranssit lehdet, niitä kieputtavat myrskytuulet ja kohisevat sateet ovat täällä! Kurahousut, kumisaappaat, rapaiset vaatteet, kuralätäköissä pomppimisesta litsuvat varpaat, ne ovat palanneet…

On syys.

     Sataa –

maailma kohisee ja jyrähtelee kun luonnonvoimat jylläävät uhmakkaasti, samalla kun kello hiljakseen raksuttaa seinällä tasaista ajan virtaa – ja istun ikkunan ääressä, hämmennän kahvia ja tuumailen. Hymyilen ohi vipeltävien lasten omenan punaisille poskille ja sadepäivän aurinkoa hilpeämmälle riemulle.

Illalla pörrötän pikkuisten myssyjen alla hassusti kähertyneitä hiuskiehkuroita ja suukotan poskea, lasten ryömiessä kainaloon kuulemaan tarinoita. Höpsöt iltasatukikatukset kynttilänvalossa kun istutaan sykkyrässä peittojen alla katsomassa satuaarteiden kuvia, varpaat mukavasti kippurassa pehmeissä villasukissa. Lämpöiset hyvän yön halit ja päälle ainakin sata rutistusta, sellaisia kuin Uppo Nalle -kirjoissa, selittävät pienet.

On hämärä ilta, saapuu sysipimeä yö. Kaipaan työmatkalla olevaa miestä, mutta ihan vähäsen vain, koska huomenna hän jo tulee takaisin ja ollaan kaikki jälleen kotona. Hiljaisten unen tuntien jälkeen herään hiljalleen. Verhojen takana maailma alkaa heräillä.

Aamuisin sitä tahtoisi vain torkkua, mutta kuuliaisesti tassutan keittiöön keittämään kahvia. Pienet katsovat pikku kakkosta. Katson ulos kaihoisan koleaan aamuun, pihan huurteista nurmikkoa. Kauniin värinen taivas kun aurinko vihdoin jaksaa herätä ja tuoda värit takaisin. Aamupalan jälkeen on edessä vaatevuorten ja kurahousukerroksen pukemisurakka. Ja sitten jollain iskee vessahätä.

Kun vihdoin ollaan pihalla, seuraa pomppimista, riemua, löytöretkiä ja kuraleikkejä. Toisina päivinä viedään ensin isoin kerhoon, parina päivänä keskimmäinenkin, kummallakin eväät prinsessasalkussa. Koko joukko ylpeänä marssimassa ylös mäkeä kamppeineen kaikkineen. Nyt pienin konttaa ympäriinsä hiekkalaatikossa ja taputtaa lapparilla hiekkalinnaa samalla kun isosiskot tekevät kuralöllöä ja leikkikaakaota ja suklaakakkua. Vaikea sanoa kuka olisi eniten ihastuksissaan.

Liian kosteaa lukea kirjaa, joten kaivan uuden Samsungin esiin, kirjoitan viestin ystävälle ja selaan päivän uutiset. Sitten menen mukaan lasten leikkeihin. Ilo on ihanan tarttuvaa, huomaan.

Kivet, tammenterhot ja eriskummallisen malliset oksat ovat prinsessojen aarteita. Ne kätketään pihan perällä olevaan keijumetsään, pieneen lehtimajaan.

Kohta kurahousu-urakka käänteisenä. Kenkien ja sadevaatteiden huuhtelua, omat sukat vahingossa siinä samalla. Haukotuttaa. Itselläkin olisi päiväuniaika. Paras palkinto on kuuma kaakao muumimukissa ja se hetki kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua ja syödä piparkakkuja. Tai isomummilta saatuja Euran rinkeleitä, kuten tänään.

Syksyssä on niin paljon ihanaa – ja myös jotain kamalan hankalia juttuja – ja on mahdotonta päättää pitäisikö syksystä oikein kovasti, vai odottaako oikeastaan  enemmän että koittaisi jo se hetki kun on aika aloittaa jouluvalmistelut ja  energisyys, innostus ja joulun tekemisen riemu valtaa koko perheen.

Se kaikki vaan kuuluu syksyyn: rauhoittuminen, asioiden askarointi, pohdiskelu, touhuaminen, kesästä luopuminen, talven odotus. Vastakohtaisuus. Syksy on ihana ja kamala. En osaa päättää kumpaa. Tai kumpaa se olisi enemmän. Varmastikin syksy on aivan omanlaisensa, kamalalla tavalla ihana.

Mukavaa syksyä kaikille!🙂

Vesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s