Keskisuuren perheen arkea


Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Kyllä se on aika paljon, muttei niin paljon. Riittävästi kuitenkin siihen että menoa ja meininkiä riittää, varsinkin meille, näiden suloisten, pienten, hassujen ja vilkkaiden vintiöiden vanhemmille.

Viimeisen viikon saldoa: entinen hieno puuvati on säpäleinä (no se olikin vasta 15 vuotta vanha ja olin vaalinut sitä tuholta, mutta ehkä pärjään jotenkin ilmankin), lastenhuoneen patterista löytyi kakkaa (ilmeisesti nuorimmaisen taaperon vaipasta, luojan kiitos sitä ei löytynyt mistään muualta, pyyhin läpi lopulta koko lastenhuoneen kaikkine pintoineen ja tarkistin koko kodin läpi, ihan varmuuden vuoksi) ja olohuoneen sohvapöytälevyssä on 1,5cm kolo. Kyllä, luit oikein, siis kolo. Toisin sanoen klommo. Ei, sitä ei ollut siinä eilen. Ja ei, se ei ole lainkaan sellaisessa paikassa että sen voisi peittää jotenkin. Pidän varmana ratkaisuna kuitenkin sitä että mies saa korjattua pöydän suunnilleen entiseen kuntoonsa, jotenkin. Enempää ei nyt tule mieleen, mutta kyllä niitä muitakin vähäisempiä juttuja oli…

Kaksi kissaa päättivät osallistua talkoisiin ja syödä muutaman huonekasvin ja leikkokukan ja oksentaa kissapuuhun sekä matolle. Toinen kissa vielä päälle päätteeksi kevätriemuissaan päätti merkata sekä keittiön että eteisen maton, ja mikä parasta: miehen nahkakengät. Aivan ennenkuulumatonta! Tässä vaiheessa olkkarin matto joka tapauksessa rullattiin pois parempaan talteen. Jäin vain pohtimaan kissan ja koiran eroa – kummastakin on kokemusta – koiralle riittää että osoittaa tiukasti että tehty asia on väärin ja hyvin todennäköisesti, ainakin oman kokemuksen mukaan, koira parantaa tapojaan. Mutta kissa, kissalle et voi tehdä muuta kuin näyttää ”ihanan tuoksuisia”, kusisia kenkiä ja torua (josta kissa ei todennäköisesti ymmärrä halaistua tavunpalastakaan), nostaa kissa huomionarvoisena vinkkinä omaan kissanvessaansa ja koota kengät turvapaikkaan eteisen kaapin ovien taakse.

Mutta loppukaneettina todettakoon: hienoa, kerrassaan hienoa! Olen silti suunnattoman riemuissani siitä, että minulla on tämä remonttitrio sekä Team Ahma eli kissat siihen päälle päätteeksi. Toisinaan kyllä unelmoin vaihtavani ne kaksi pitkähäntäistä karvakasaa yhteen selväjärkisempään koiraan. Ja palkkaavani osa-aikaisen lastenhoitajan.😀 Saahan sitä unelmoida.

Tsemppiä kaikille pikkulapsiperheen arkea pyörittäville mammoille ja ukonpahasille – kyllä me kaikki tästä selvitään, nehän ovat vain koloja pöydässä ja yleensä pestävissä olevia mattoja, korvattavissa olevaa materiaa joka ei ole niin kovin tärkeää. Siispä nauran koko härdellille, kaadan itselleni kupillisen kahvia ja surffaan hetken netissä. Sen jälkeen siivousurakka, tiskisavotta ja pyykin viikkaustalkoot odottavat, kera kaikkine, suloisine, normaaleine lastenhoitohärdelleineen siihen päälle.

Mukavaa kesää!

-Vesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s