Kaikki vauvan ruoasta

… lyhyesti. Tai noh, melkein kaikki. Maailman terveysjärjestö WHO muuten suosittaa imetystä aina kahden vuoden ikään saakka, alla olevassa artikkelissa puhutaan imettämisestä puolentoista vuoden ikään. 

http://www.kaksplus.fi/lapsi/vauvanruoka-kalaa-ja-viljaa-viisikuiselle

Meillä kuopus aloitti eilen peruna-porkkana-vellin maistelun. ☺ Meillä ollaan aika ennakkoluulottomasti ja monipuolisesti maistatettu ruokia heti alusta pitäen kun kiinteisiin ruokiin ollaan siirrytty. Kellään ei onneksi ole allergioita. Imetystähän voi, suositellaan ja kannattaa jatkaa kiinteiden syömisen rinnalla. Ravitsemustietoista päivää,

-Vesta

Onni on olotila

Me ollaan sankareita kaikki… Arki on parasta extremeä ja me olemme sen supersankareita, huipputyyppejä!

Linkin takaa aukenevan kirjoituksen alku kuulostaa juuri sellaiselta päivältä, jonka toivoisin voivani järjestää miehelleni syntymäpäivälahjaksi, jos voisin.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305939851510

Arki on kuitenkin vaikeinta – ja parasta – extremeä, kuten kirjoituksessa sanotaan! Joten mennään nyt kuitenkin tänä vuonna arkisen mukavilla ”extreme”-synttäreillä ja nautitaan luksuslomasta myöhemmin. 😉

Meillä onneksi keittiöön paistaa aamuaurinko ja kahvi tuoksuu hyvälle, vaikka onkin eri merkkiä kuin yllä mainitussa blogitekstissä… Kyllä aamu on päivän paras hetki!

Varsinkin kun uninen pikku-blondi kajauttaa hymyillen hyvät huomenet, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Ja kun unihiekkaa silmistään hierova, liikuttavan söpö vesirokko-pisamainen ”pääsiäisnoita” heiluvine maitohampaineen kiiruhtaa laittamaan Pikku kakkosen pyörimään. Ja kaksi melutasoa ja entropiaa lisäävää energistä mini-ihmistä aloittaa mekastuksensa… Joukon jatkona aina yhtä malttamaton ja aamunälkäinen Hemmo kerjää kupillaan ruokaa. Ja varsinkin kun ihana mies ihailtavan rauhallisesti suhtautuu kaikkeen tuohon epäjärjestykseen, viheltelee ja hyräilee itsekseen aamuaskareita tehdessään ja pohtii hauskoja parisuhteen rikastuttamiskeinoja kaiken kiireen ja hulinan sivussa. Ihanuutta! Minulla on ihana perhe.

Tajuan sen taas kerran. Saan olla paljosta kiitollinen. Ja ymmärrän taas kerran, että onni on asenne, ei tavoite. Se löytyy ihmisen itsensä sisältä, eikä tule jostain ulkopuolelta tai kovan työn, sattumuksen tai taikatempun avulla. Onni on olotila, itse valittu ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin, ihmisiin ja elämään. Onni ei riipu muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Itse me päätämme miten ihmisiin ja tapahtumiin suhtaudumme tai miten annamme niiden vaikuttaa itseemme. Itse valitsemme miten päätämme ajatella asioista, negatiivisesti vai positiivisesti. Itse teoillamme vaikutamme ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Vaikutamme asenteellamme ilmapiiriin ja siihen miten ympäristö vaikuttaa takaisin meihin itseemme. Siten vaikutamme itse osaltamme siihen, millaiseksi oma elämämme muodostuu ja millaisena sen itse kukin näemme. Vaikutamme valitsemalla miten kohtelemme muita ja miten näemme tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet: pessimistisesti vai optimistisesti. Kiitos, valitsen optimismin, se on paljon hauskempaa!

Onnellisuus on mielentila.
Onnelliset asiat elämässä
ovat vain kuorrutus kakun päällä,
mutta kakku on onnellisuus.
Minä valitsen kakun.

Sadesäälläkin voi nauttia pisaroiden ropinasta ja raikkaasta ilmasta, odotella hyvillä mielin pian koittavaa auringonpaistetta, vaaleansinistä poutataivasta ja upeaa sateenkaarta. Odota, ne tulevat!

Siispä hurmaavan positiivisella asenteella kohti uusia seikkailuja. Iloista pääsiäistä kaikille!

-Vesta

Carpe Diem!

Asiaa kevätväsymyksen selättämisestä ja imetyksestä.

Pian kevät on täällä taas ja arjen piristykseksi on mukava aloittaa kaikenlaista uutta projektia. On loistava aika syynätä omia tottumuksiaan ja elämäntapojaan, ja pohdiskella voisiko niitä jotenkin parantaa. Se lisää jaksamista ja antaa mukavasti tsemppiä valoisampien ja lämpimämpien aikojen odotteluun.

Noin vuosi sitten postasin blogiin tähän liittyvän artikkelin:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2014/04/02/kevatvasymykselle-kyytia/

Kuopustani imettävänä äitinä vinkkaan taas itselle ajankohtaisesta aiheesta, imetyksestä:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/19/imetys-todella-terveellista-ja-pahimmillaan-suuri-riski-vauvalle/

Ja jos joku muukin suunnittelee raskauskilojen tai muuten vain kehoon kummallisesti kerääntyneiden ylimääräisten kilojen karistamista tai kropan kevätremonttia, tässä boostia tempaukseen:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2014/01/16/kesaksi-kuntoon-2/

Pirteää kevättä!

-Vesta

Hyvää joulua!

Taas on aika aloittaa jouluvalmistelut.

Blogi on elänyt hiljaiseloa syksyn kiireiden keskellä. Samalla olen malttamattomana odottanut jouluaskareiden aloittamista. Olen pakahtua innosta kun vihdoin viimein on aika päästä kaiken joulutekemisen pariin. Joulussa riittää mukavaa puuhaa ja aherrusta kokkailusta askarteluihin ja lahjojen suunnitteluun.

Niiden lisäksi on hyvä muistaa kuitenkin välillä pysähtyä miettimään joulun ajan syvällisempää merkitystä ja muistella mistä kaikesta muusta kuin kaupallisesta hössötyksestä, siivouksesta ja asioiden järjestelystä tässä ihanassa talvisen vuodenajan juhlassa on kyse, ja rauhoittua välillä kaiken hulinan keskellä. Tai hulinaa se ainakin meillä on, siitä pitävät kolme pientä, iloista ja malttamatonta joulun odottajaa huolen. Joulukuu on hyvää aikaa alkaa rauhoittua menneen syksyn kiireistä ja valmistautua talven riemuihin ja vuoden vaihtumiseen.

Päivitän tänne blogiin jouluaiheisia juttuja, jos suinkin kerkiän. Meillä arkeen lisämaustetta tuo pian syntyväksi odotettu masuvauva, josta koko perhe on aika tohkeissaan pienintä vipeltäjää myöten.

Hyvää joulun odotusta! Ja hyvää itsenäisyyspäivää. Toivotaan että lumi pian sataa maahan jäädäkseen ja saadaan mukavat pakkaskelit jouluksi!

Muistakaa myös levätä ja nauttia joulusta! 🙂

– Vesta

Pieniä tassunjälkiä…

Eläinystävät koskettavat omalla suloisella tavallaan elämäämme.

Toissapäivänä 17.10.2014 tuli se hetki kun oli sen aika että rakas punatiikerin värinen kisumme Nalle lähti naukumaan ja viipeltämään autuaammille metsästysmaille. Pienen lemmikinkin hyvästely kirpaisee kovasti, olihan se oman perheen jäsen yli 12 vuotta.

Illalla kuunneltiin lasten kanssa Mikko Kuustosen: Enkelit lentää sun uniin, joka oli päivällä soinut mielessä, laulettiin Tuiki tähtönen (oma versio jossa kolme säkeistöä), luettiin mörönkarkotusrukous (iltarukous jonka päätteeksi lapset tahtovat aina sanoa ”turvassa”), sen jälkeen esikoinen vielä jutusteli Nallesta ja luettiin ”hiljaisuuden kynttilän” (tuikkukynttilä punaisessa myrskylyhdyssä) valossa kesken olevaa iltasatukirjaa, Nalle puhin kootuista kertomuksista kuudes luku jossa Puh keksii uuden leikin ja Ihaa tulee mukaan. Pienet jäivät sänkyihinsä halimaan nalle- ja tiikeriunilelujaan.

Valvoin Nallen kanssa viimeisen yön, en vain raatsinut mennä nukkumaan, sitten en saanut unta. Katsottiin televisiosta sattumalta tuleva Julia Robertsin elokuva Vihollinen vuoteessani ja jotain hömppäsarjoja nauhalta, oltiin, käveleskeltiin ympäri öisen hämärää kotia (kumpikin), kuunneltiin yön hiljaisuutta ja nukkuvan perheen tuhinaa, ja Nalle kaateli vesikuppia, seisoi siinä etutassuillaan, kuopi vettä ja minä pyyhin vedet pois ja lisäsin uutta, mikä lie ollut tarkoitus, yritti pieni kai juoda hassusti. Oltiin muuten vaan, turhan paljon olematta, kahdestaan kissani kanssa, vilkuiltiin toisiamme silmiin ja kumpikin tiesi, kerroin että ymmärrän. Rapsutin ja ”Nalle naksuliini” kehräsi kuuluvasti niin kuin sillä oli tapana. Aamu viideltä uni voitti ja menimme kumpikin nukkumaan.

Viimeisenä päivänä Nallea hemmoteltiin kovasti, rapsuteltiin, paijattiin, halittiin, siliteltiin ja sille juteltiin, puhallettiin kissanmintun tuoksuisia saippuakuplia, annettiin kissanruoka-kastikepussista ravulta ja lohelta maistuvaa lempiruokaa josta kumpikin kissa tykkää, syötettiin kissanminttunappeja, pidettiin sylissä. Toinen kissa, Hemmo nukkui Nallen kanssa keittiön ruokapöydän vierekkäisillä tuoleilla, putsasi sen turkkia korvan takaa, niskasta ja selästä, naukui sen kanssa ”Nalle” (Nallen tapa sanoa käheästi naukuen oma nimensä tai naukaista nopeasti ja terävästi ”Äh, äh” melkein kuin pikkukoira) ja pukkaili kissakaveria lempeästi otsalla kylkeen ystävyyden ja välittämisen merkiksi. Vaikutti siltä kuin sekin olisi vaistonnut, ainakin haistoi että toinen on kipeä, hoiti pientä. Lapset katsoivat televisiosta Viiru ja Pesonen: Muisti pätkii -elokuvan, katsoivat seuraavanakin päivänä, ja sitä seuraavana. 🙂

Kun Nalle oli halittu ja hyvästelty ja mies oli lähtenyt Nallen kanssa eläinlääkäriin, katsottiin muun perheen kanssa televisiosta elokuvaa Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) niiltä osin kuin se ei ollut liian jännittävä pienille. Oli haikean vaikea olo, vaikka toisaalta helpotti tieto siitä että pian pikku kissallamme olisi parempi olo ja kaikki hyvin.

Mies soitti pari kertaa tilannetietoja. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ei ollut kyse bakteerista, joten annettu antibiootti ei auttanut. Munuaiset menneet nopeasti todella huonoon kuntoon. Pahoinvointilääkettä voisi antaa ja kissa voisi pärjätä vielä pari viikkoa, mutta huonompaan vain menisi kunnes olisi sama tilanne edessä. Kumpikin tiesi että jos siihen päädyttäisiin, sitä ei tehtäisi kissan takia, vain meidän muiden vuoksi. Oli parempi päästää Nalle lepäämään vaikka ajatus kaihersikin suunnattomasti.

19.42 mies soitti että nyt on Nalle nukkunut pois. Oltiin hetki hiljaa lasten ja Hemmon kanssa kotosalla, ja juteltiin sitten että kyyneleet ja surun tunne ovat ihan hyvä juttu, ikävöinti helpottaa aikanaan.

Nyt Hemmo selvästi haikailee vähän kissakaverin perään ja sitä on hemmoteltu viime päivinä tavallista enemmän, ettei se tuntisi oloaan yksinäiseksi. Hemmo on alkanut jutella enemmän, koska kodissa on muuten ollut nyt hiljaista kun Nalle ei ole juttelemassa (yksi sen lempiharrastukista ”kikkailun” eli lasten jäljiltä lattialle jääneiden pikkulelujen pyörittelyn, kissapuun ylimmällä tasolla makailun ja lintujen ja oravien tarkkailun lisäksi). Hemmon bravuureita ovat ”Nalle”-sanan lisäksi korkeaäänisemmät ”kurrrrnau/kurrrnauskis”, ”jarru” ja ”uuuauau” (Nallelle ja ilmeisesti nyt meille tarkoitettu leikkiinkutsu-ääni) kissamaisesti mutta sangen huvittavasti ja selkästi tunnistettavissa!

Kyllä oli kaikilla silmät kosteana kun ”Nallen päivän” iltana kuunneltiin ihan muistelun vuoksi Mikko Kuustosen: Enkelit lentää sun uniin uudelleen koska se oli satuttu kuuntelemaan edellisenäkin iltana kun Nalle vielä kävi kurkkailemassa Hemmon kanssa hämärässä lastenhuoneessa iltasadun luentaa, rauhallista tunnelmaa ja pötköttelijöitä, hakemassa silitystä ja pyytämässä iltaruokaa. Esikoinen halusi laulaa laulun ”Minun ystäväni on kuin villasukka” ja lauloin sen lasten kanssa yhdessä. Luettiin taas Nalle Puhia, seitsemäs luku jossa Tikrun pomppimisesta tehdään loppua (kaikki ihmettelivät miksi siitä pitäisi tehdä loppua).

Iltasadun loputtua oli rauhallisen hiljentynyt olo ja kotona oli hassun hiljaista. Miehen kanssa valvottiin vielä hetki, sitten menin suosiolla yrittämään nukkumista päässä pyöriviltä ajatuksilta ja lukemaan kesken olevaa Nora Robertsin kirjaa Revontulet. Tuntui kuin olisi kulunut pidempi aika siitä kun viimeksi olin avannut kirjan, niin paljon tuntui tapahtuneen sen jälkeen. Kesken olevat asiat, joita jatkaa elämän isompien juttujen jälkeen, tuntuvat jotenkin merkityksellisemmiltä kuin tavallisesti. Toisaalta kovin turhanpäiväisiltä ja arkisilta, turhilta elämän mittaisen ajan ja suurempien asioiden rinnalla. Sitä tulee ihmetelleeksi, miten ja miksi kaikki muu vain jatkuu kuten ennenkin, maailma pyörii ja uusi yö ja päivä koittavat toinen toisensa jälkeen. Elämä jatkuu.

Aamu neljältä
keskellä hiljaista aamuyötä herään
siihen että mielessä soi Enigman kappale:
Return to Innocence,
haikeana nousen hiljaa kuuntelemaan sen
ja palaan takaisin nukkumaan.
Levollisia unia.

Kaikesta tästä herää mieleen ajatus siitä, että elämä on täynnä viisautta, jos vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan, katselemaan ja näkemään sen. Keskittyy todella katsomaan.

Jatkan elämää, asioiden tekemistä, katson televisiosta J. Karjalaisen konserttia, kuuntelen ”Missä se Väinö on?”-kappaletta ja mieli heittää hajamielisenä ajatuksen, missä, missä se Nalle on? Iloitsen hymyistä joita pienten kasvoilla välkähtelee taas välillä. Kaikki ovat olleet haikein ja hieman surullisin mielin, vanhin lapsi on täydentänyt ja parannellut aiemmin piirtämiään kuvia Nalle- ja Hemmo-kissoista ja kaikki lapset kantavat edelleen ”Nalle”-nimistä kissapehmolelua, pehmotiikeriä ja leijonaa kainalossaan, pitävät niitä unileluina ja isommat tirauttavat välillä kyyneleen kun Nalle tai joku muisto siitä tulee mieleen ja haikeus iskee äkkiarvaamatta. Onneksi hali auttaa. Itsellä on hetkittäin silmäkulma hyvinkin kosteana kun joku muisto arkisen askareen keskellä tulvii mieleen, sitä on odotettavissa varmaan jonkun aikaa. Kunnes jonain päivänä kyynelten sijasta tuleekin lämmittävä ailahdus ja ehkä hymy.

Kiitos ”maailman vahvin Nalle”. ❤

Lemmikit voivat opettaa meille tärkeitä asioita, kuten sen että rakastaa voi tässä ja nyt. Rakastaa ehdoitta, ilman vaatimuksia ja odotuksia, toisen juuri sellaisena hyväksyen kuin hän juuri sillä hetkellä on, omana itsenään. Vahvuuksineen, vikoineen ja hauskuuksineen päivineen, puutteellisena, upeana olentona. Sellainen rakkaus on tyynnyttävää, vapauttavaa, tekee levolliseksi, niin rakastavan kuin rakastettavan. Kunhan muistaa kertoa ja näyttää sen kaikin tavoin toiselle. Jokainen päivä ihan arkisessa elämässä. Luottaa että toinen on siinä, pysyy vierellä, rakastaa. Ja kertoa että itse aikoo pysyä, luottaa ja rakastaa. Rakastaa, huolehtia ja helliä niitä jotka ovat täällä ja muistella lämmöllä niitä jotka eivät enää ole. Ja elää tässä ja nyt. Seurata rohkeasti omaa polkuaan ja inspiraatiotaan. Tehdä niitä asioita jotka tekevät onnelliseksi, heti nyt tänään. Lakata liiaksi odottamasta huomista ja ”sitten kun”-asioita. Keskittyä hetkeen. Hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat ja tulevat. Hämmästellä maailman ja luonnon yksinkertaisia ja monimutkaisia, pieniä ja suuria ihmeitä. Iloita elämästä sellaisena kuin sen on saanut, kiitollisena. Löytää asioiden hyvät puolet ja pienet hyvät asiat arjessa. Uskoa tulevaisuuteen. Ja muistaa unelmoida.

Carpe Diem!

Inspiroivaa ja rauhallista syyspäivää kaikille,

-Vesta

Musiikki tuo iloa elämään mutta myös rauhoittaa lempeästi, tässä jotain itselle nyt rakkaita kappaleita: Enigma: Return to Innocence, Mikko Kuustonen: Enkelit lentää sun uniin, Eput: Repullinen hittejä, Bon Jovi: Bed of Roses ja muita, Richard Marx: Right Here Waiting for You, Dire Straits: Walk of Life, Robotti Vipusen kovalevy: Dodo-sorsa, italialainen, espanjalainen ja ranskalainen musiikki, Celtic Woman: Scarborough Fair, Sting: Fields of Gold, J. Karjalainen: Missä se Väinö on?, Villejä lupiineja, Ankkurinappi, Et ole yksin -albumi ja muita (http://areena.yle.fi/tv/1943196, http://areena.yle.fi/tv/2092717), Hits from the Blockbuster Movies: Walking After Midnight, Love Letters Straight from Your Heart, Hey Baby ja muita (50’s-60’s music), Scorpions: Wind of Change ja muita, Bryan Adams: Heaven ja muita, Stevie Wonder: I Just Called to Say I Love You, Whitney Houston: I Will Always Love You, When You Believe (with Mariah Carey), Beatles: Yesterday ja muita, Siiri Nordin: Sydämeni osuman sai, Nerdee: Broken Glass, Jenni Vartiainen: Missä muruseni on, Weather Girls: It’s Raining Men, Madonna: Like a Virgin, Lynyrd Skynyrd: Sweet Home Alabama