Sivistyneiden lasten salaisuus – eli kuinka kasvattaa bébé?

Jos haaveilet rauhallisesti ja järkevästi toimivasta uhmaikäisestä, koko yön nukkuvasta vauvasta, sosiaalisesta ja hyväkäytöksisestä taaperosta ja omasta ajasta, tämä kirja on ehdottomasti sinulle! Se sisältää nipun järkeenkäypiä lastenkasvatusohjeita (ei sääntöjä!). 

Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona ollessa sitä törmää jos jonkinlaisiin tilanteisiin ja joskus kovastikin päänvaivaa aiheuttaviin ongelmiin. Lapsia, lapsuutta ja lastenkasvatusta käsittelevät kirjat kiinnostavat. Niinpä satuin törmäämään tähän mielenkiintoiseen opukseen: Pamela Druckerman – Kuinka kasvattaa bébé? Vanhemmuus Pariisin malliin. Havaitsin että se on kirjastossa hyvinkin varattu teos. Sain varausjonosta ”jonotuspaikan” ja odottelin omaa kappalettani useampia kuukausia. Mutta vihdoinkin se on täällä, olen päässyt lukemisen alkuun ja hyvään alkuun päässytkin! Kirjan oppeja on testattu vaivihkaa oman jälkikasvun kanssa ja tulokset ovat suorastaan kutkuttavia…

Nyt olen niin rakastunut kirjaan että harkitsen oman kappaleen ostamista.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522341487

Kirjan – ja sen mukaan myös ranskalaisen lastenkasvatuksen – kantava voima on ”cadre”, kehys. Kehys tarkoittaa lapselle asetettuja sääntöjä, joita noudatetaan tiukasti ja peräänantamattomasti joka tilanteessa, mutta kehyksen sisällä lapsella on täysi vapaus toteuttaa itseään vapaasti, vapaus löytää maailma ja elämän kauneus.

Pääosa kirjasta kiteytyy termiin ”la pause”, tauko. Se tarkoittaa että lasta kasvatetaan kärsivällisyyteen, odottamisen taitoon, turhautumisen sietämiseen, jokaisesta hetkestä nauttimiseen ja muun maailman huomioon ottamiseen – ei pelkästään omiin tarpeisiin ja toiveisiin keskittymiseen ”kaikki-mulle-tänne-heti”-kamaluuden tapaan – jo pienestä pitäen. Ranskalaiset eivät sano ei, he sanovat: odota. Ei-sana on säästetty todellisiin ongelmatilanteisiin.

Lasta kannustetaan käyttäytymään – ei kiltisti – vaan viisaasti ja tyynesti, rauhallisesti ja järkevästi. Se on hyvä kannuste. Lapsi tietää että hän voi itse päättää käyttäytyä fiksusti. Taito ja tahto tähän löytyy jo valmiiksi hänestä. Jos häneltä kielletään jotain, syy kerrotaan lyhyesti. Turhia kieltoja yritetään välttää. Aikuinen näyttää mallia. Kun hän ei hermostu, huuda eikä vihastu, ei lapsenkaan tarvitse toimia siten. Kärsivällisyys on siis myös aikuisen hyve.

Tämän ohella kirjassa painotetaan todellista keskittymistä lapseen ja aitoa paneutumista hänelle tärkeisiin asioihin, lapsen kuulemista ja huomioimista hänestä aidosti kiinnostuneena, ja hänen hyväksymistään sellaisena kuin hän on. Jokainen on omanlaisensa persoona. Mutta jokaisen tulee ottaa myös toiset huomioon. Kukaan ei voi käyttäytyä miten sattuu.

Lapselle tarjotaan paljon tilaisuuksia kokea ja oppia – mutta pääasiassa omatoimisesti ja itse keksien – ilman että häntä määrätietoisesti sparrattaisiin tai opettamalla opetettaisiin suorittamaan asioita. Lapselle annetaan pikku hiljaa vaativampia ja vaativampia tehtäviä. Hän osallistuu arkipäivän askareisiin ja häntä opastetaan varovasti myös ruoanlaiton saloihin. Kirjassa on perinteisen joguttikakun ohje, kakun, jonka monet ranskalaislapset oppivat valmistamaan jo hyvinkin pienenä. Lasta viedään ravintoloihin ja häntä opetetaan arvostamaan ruokaa ja ruokakulttuuria, ja keskustelemaan siitä. Ranska on herkkusuiden luvattu maa, ja se näkyy myös lastenkasvatuksessa.

Kirjassa puhutaan tasapainosta. On hyvä muistaa pyhittää tarpeeksi aikaa myös muille elämänalueille kuin lapsille, lastenhoidolle ja kasvatukselle, jotta elämä pysyy tasapainossa.

Alla linkki Ylen nettisivulle jossa kirjaa on esitelty. Tuolla joku on tullut kommentoineeksi, etteivät kaikki perheet toimi Ranskassa näin – kuten eivät varmaan toimikaan – eiväthän äidit ja isät Suomessakaan toimi kaikki samalla tavoin. Sama se oikeastaan minulle käytetäänkö tätä mallia Ranskassa vai ei, meillä se toimii. Vanhempi lapsi on vähentänyt höseltämistä, uhmaikäinen karjumista ja kummankin kohdalla uhittelu ja kiukun puuskat ovat vähentyneet. Vauvan olen saanut ilman huutoa ja heräilyä nukkumaan läpi yön, ja meillä nukuttaisiin nyt rauhallisia öitä, ellen olisi päättänyt imettää häntä ”vapaaehtoisesti” kerran yössä. Omasta mielestäni poika on vielä sen verran pieni että imetys kerran yössä on järkevää, tuntuu myös että yöimetys tehostaa merkittävästi maidontuotantoa. Olen siis etsinyt tasapainon yöunien ja toimivan imetyksen välillä.

http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/pamela-druckerman-ja-ranskalainen-kasvatuskaytanto-kuinka-kasvattaa-bebe

Jogurttikakun – Gâteau au yaourt – resepti (kirjan resepti poikkeaa hieman alla mainitusta; sovellutuksia on monia ja kakkutaikinan sekaan voi halutessaan lisätä mainittujen ainesten lisäksi kaikenlaista pakastemarjoista, suklaarouheesta tai persikan palasista sitruunankuoriraasteeseen, tai vaikkapa tilkkasen ranskankermaa; ja mikäli pidät vähemmän makeista kakuista, vähennä rohkeasti sokerin määrää):

http://www.gateau-au-yaourt.info/recette-gateau-au-yaourt.html

Kuten tarkkasilmäiset ehkä huomasivat… 😉 …ohje on ranskankielinen, joten ranskankielentaidottomat voivat käyttää apuna Googlen sanakirjaa (copy-pastella tekstin pätkä siihen ja käännä) tai jotain muuta nettisanakirjaa:

http://translate.google.com/

Pamela Druckermanin kirja on hyvin toisenlainen kuin aiemmin blogiin linkittämäni lastenkasvatusohjeisto Domestic Goddezz – Apua lastenkasvatukseen, johon olin sattunut netissä törmäämään. Kumpikin on antanut rutkasti aihetta ajatteluun ja omien toimintamallien objektiivisempaan tarkasteluun. Kasvatusohjeita on jos jonkinlaisia, eivätkä mitkään niistä ole välttämättä suoralta kädeltä oikeita tai vääriä. Lastenkasvatus ei ole salatiedettä, eikä siitä tiedettä ole välttämätöntä minusta tehdäkään. Ilman kirjoja, oppaita, ohjeistoja, neuvoja, ynnä muita pärjää vallan mainiosti pelkkää maalaisjärkeä ja logiikkaa käyttämällä. Tosin en koe pahaksi toisinaan tuulettaa omia ajatusmalleja, pysähtyä katsomaan asioita eri näkökulmasta ja pohtia voisiko jonkun asian tehdä sittenkin toisin.

Ja vielä vinkki rauhallisiin öihin:

Kun vauva yöllä itkee, kuuntele onko itku oikeastaan pelkkää kitinää (meillä sekin toisinaan varsin kovaäänistä mölinää). Kitinä eroaa itkusta siten että itkussa on häivähdys hätäännystä, kitinässä ei. Kitinä on mölinää, itku parkumista. Kuulet kyllä eron jos maltat keskittyä tarkkailemaan. Jos kyseessä on kitinä, odota. Reagoi siinä vaiheessa kun kitinä muuttuu itkuksi tai parkumiseksi. Mene sitten vauvan luokse. Anna vauvalle tutti, paijaa hieman päätä ja mene takaisin nukkumaan. Toista tarvittaessa. Jos sama jatkuu ja vauva hätääntyy, lohduta ja tuudita tarvittaessa hetki sylissä. Jos vauva ei rauhoitu, syötä hänet. Vauvaa ei siis tarvitse ”huudattaa”, riittää että kuuntelee onko hänellä hätä. Tämä pätee alle 4 kk ikäisiin vauvoihin. Sen jälkeen yöimetyksestä pois tottuminen voi vaatia hieman huudattamistakin (lyhyt hetki itkua/parkua ennen kuin menee vauvan luokse, ei vauvan jättämistä huutamaan), opastaa kirja, vaikka itse en raatsi tällaista ”huudattamista” harrastaa. Olen sitä mieltä, että mieluummin vauva kitisee hieman yöllä, kuin että minä kitisen väsymyksestä pitkin päivää. Samaa kärsivällisyyttä opetetaan myös päivällä. Vauvan luokse ei tarvitse rynnätä salamannopeasti jokaisesta pienimmästäkin inahduksesta. Vauvaakin voi opettaa jo hieman odottamaan pienen pieniä hetkiä, kärsivällisyys on hyve. Pienikin jaksaa jo hetkisen odottaa kun tietää että se kestää vain lyhyen tovin ja odotus aivan kohta palkitaan.

Vauvan tarpeisiin on kuitenkin aina vastattava eikä vauvaa saa jättää yksin itkemään hädissään! Vauvan kohdalla odotustauko on hyvin minimaalinen!! Tässäkin tapauksessa – kuten lastenkasvatuksessa muutenkin – minusta ensi arvoisen tärkeää on empatia, empatia ja empatia!

Leppoisaa kevätpäivää! Jospa lumetkin kohta lähtisivät lopullisesti pois kesän tieltä kuljeksimasta. Kesäkuuhun on enää 52 piskuista päivää!

-Vesta

Pölliäinen arkiaamuna

Se tunne kun vispipuuron jämät odottavat kattilassa jääkaappiin laittoa, munavoi lämpenee ruokapöydällä yhdessä karjalanpiirakoiden ja pannukakkujen kanssa ja korjaamattomat aamiaisastiat odottavat nekin vuoroaan, vauva on jumppatuokionsa päätteeksi pulauttanut jättipalautukset niin että puuhamatto, vauvan koko pää ja puoli kehoa bodeineen, potkareineen päivineen on yltäpäältä maitosoosissa, esikoinen kitisee kuin hyeena barbin kaulaan jumittunutta toppia ja joutuu pylly-pissi-huutelun ja rymistelyn seurauksena jäähylle (ulisemaan) samalla kun keskimmäinen tenava ryntäilee ympäri huushollia kuin päätön kana, ärjyen leijonan karjahduksia: ”Tää metsästää!” (kyseenalaista, onko jälkikasvu ehtinyt nähdä telkkarista jotain hieman liian vakavaa luontopätkää), toteat että ulkoilu olisi nyt paikallaan mahdollisimman nopealla aikataululla toteutettuna (mahdotonta!) ja että päikkärit jäävät tänään väliin koska lääkäriajan silmätulehduksen hoitoon sai vain ja ainoastaan juuri lasten päikkäriajalle, huomaat taas unohtaneesi aamulla soittaa hammaslääkäriin siitä hampaasta jossa paikka on jo päivien ajan ollut jotenkin huonosti, tietoisuus siitä että tänä aamuna hampaiden pesu ei onnistu koska keskimmäinen remureeta on päättänyt pureskella kaikkien hammasharjat käyttökelvottomiksi (se siitä kariesbakteerin tarttumisen ehkäisystä), kahvinkeitin napsahtaa automaattisesti pois päältä ennen kuin olet ehtinyt kaataa kupillistakaan, makuuhuoneen sängyllä odottaa miestä korkeampi kasa viikkaamattomia vaatteita ja jotenkin tuntuu mahdottomalta uskoa että jokainen vaatekappale olisi mitenkään mahdollista lajitella, viikata ja saada sullottua siististi kaappeihin ennen kuin ne päätyvät takaisin päälle ja käyttöön, ja vauvaa pesulle viedessä kuulet kuinka joku tunkee lisää roinaa sisään postiluukusta.

Huomenna uudestaan, ja sen jälkeen ja sen jälkeen joka päivä ja joka ikinen hetki (koska sitä on jatkuvasti kiinni lapsilaumassa eikä ole viettänyt sitä varsinaista Omaa Aikaa sitten viime vuoden, jolloin viimeksi sai nauttia parin tunnin ajan ajasta kokonaan irrallaan muusta perheestä – vaikka ihania ovatkin, tekee välillä erittäin hyvää pääkopalle – tosin niin että vauva oli masussa mukana), kunhan ensin tulee ilta ja yö, käydään läpi iltarutiinit ja väsymyskiukuttelut, herätään yöllä pottakäynnille ja yösyötöille ja hyvässä lykyssä lohduttelemaan lisäksi pahaa unta nähnyttä taaperoa tai vaihtamaan kastuneet lakanat ja yöpuku, voidakseen herätä aamulla rättiväsyneenä mutta yllättävää kyllä aivan hykerryttävän onnellisena siitä että sinua on siunattu tällä ihanalla perheellä.

Ja se tunne kun muut kokevat tarpeelliseksi kertoa sinulle, joskin sangen hyväntahtoisesti ja pelkkää hyvää tarkoittaen, kuinka rutiinit ja logiikka kasvatuksessa ovat kaiken a ja o ja vanhemman tulee huolehtia että ne toteutuvat aina ja joka hetki. Ja kun joku purnaa siitä ettet soittele tarpeeksi tai tule käymään kylässä (milloin, millä resursseilla ja rahkeilla? Anteeksi nyt vaan, ymmärrän kyllä että ulkopuolisen on välillä vähän vaikea ymmärtää). Ja kun joku loukkaantuu siitä että olet toiminut niin kuin toimit ja takaraivossa muodostuu itsepintainen ajatus siitä että aina joku loukkaantuu, tekipä mitä hyvänsä, joten sitä voi hyvin tehdä aivan mitä huvittaa. 😀 Juu yritys on hyvä ja uskokaa tai älkää, meillä pyritään toteuttamaan näitä kaikkia edellisiä toiveita, neuvoja ynnä muita niin paljon kuin mahdollista, tosin oman perheen lähtökohtien kautta, tietenkin. Luulisin että parhaiten homma toimisi niin että jokaiselle perheelle annetaan tilaa toimia niin kuin toimivat, jokaiselle vanhemmalle tilaa olla itsenäisesti se vanhempi lapselleen, joka hän oikeutetusti on ja ohjata ja neuvoa silloin kun neuvoa pyydetään. 😉 Oikeasti. Tuntuu toisinaan että ainakin itse hukun neuvoihin, ohjeisiin ja hyvää tarkoittaviin sanoihin.

Ihminen tuntee nahoissaan oman ja omien kykyjensä rajallisuuden toisinaan hyvinkin rankasti. Evoluutio on kuulemma kehittänyt naisen tähän(kin) tehtävään, mutta ei se taida tehdä hommasta yhtään kevyempää. 😀

Ja se tunne kun neuvolassa joku tajuaa vihdoin kysyä: miten jakselet? 😀

Aurinkoista kevätpäivää (lumista huolimatta se kesä tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin) ja tsemppiä arkiruljanssin pyörittämiseen, te kaikki teräsmammat ynnä muut keväässä kärvistelijät! 🙂

-Vesta

P.S. Hörpin sen ”aamukahvin” (kylmänä ja ilman sokeria), samalla kun rustasin tämän ja odottelin että vanhemmat tenavat saavat taisteltua vaatteet päällensä. Nyt pääsemme ulos! 🙂

P.P.S. Pölliäinen on lastenkieltä ja tarkoittaa pörriäistä eli keltamustaa siipiveikkoa elikkäs perinteisemmin: mehiläistä.

Apua lastenkasvatukseen

Yksi parhaista lastenkasvatusvinkkejä sisältävästä nettisivusta, johon olen netissä törmännyt. Lyhykäinen ja selkeä. Esimerkkitapaukset ratkaisuineen kruunaavat kaiken. Kerro ongelma, kirjoittaja kertoo vastauksen. Eri mieltä olen lähinnä lapsen ruumiillista kuritusta koskevissa asioissa. Sen soisin olevan kiellettyjen listalla aina ja ehdottomasti! Tosin nykyään lakikin taitaa fyysisen kurituksen onneksi kieltää. Mutta, soisin tämän muilta osin olevan sen kaltaista viisautta, joka periytyisi sukupolvelta toiselle, äidiltä lapselleen tämän tullessa äidiksi tai isäksi – miksei isältä jälkikasvulleen yhtä kaikki – tai mikä vielä parempaa, mikäli se vain olisi mahdollista, imeytyä meihin jo äidinmaidossa. 😉 Ja lisättäköön nyt vielä, sen sijaan paras lastenkasvatusta käsittelevä opus, joka lähestyy aihetta melko erilaisesta näkövinkkelistä ja eri konstein, on mielestäni Pamela Druckermanin kirjoittama teos: Kuinka kasvattaa bébé – vanhemmuus Pariisin malliin. Suosittelen!! Menee omasta mielestäni vielä näiden netistä löytyneiden ohjeidenkin edelle. Ranskalainen kasvatusmalli on kannustavaa, hyväksyvää, lasta kunnioittavaa, lempeää ja järkevää lastenkasvatusta parhaimmillaan!

Etsin jotakin tietoa lasten kasvatukseen liittyen – en enää tarkalleen muista mitä – ja satuin törmäämään netissä tällaiseen sivustoon. Linkitän blogiin sillä mielestäni tämä on yksi parhaimmista ohjeista, joita olen lukenut. Mikäli muutamat tekstin joukossa olevat uskonnolliset viittaukset (raamattuun) eivät kiinnosta, jätä ne huomiotta, teksti on  kokonaisuudessaan silkkaa asiaa, ja mikä parasta: TOIMIVAA! 🙂 Vaikken ehkä itse aivan joka kohtaa ja näkemystä täysin sellaisenaan allekirjoitakaan, olen varma että näistä ratkaisuista on apua jokaiselle, elleivät ne ole jo onnistuneesti käytössä. Mutta silloinhan mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan! 🙂

APUA LASTEN KASVATUKSEEN (Lastenkasvatus vanhemmat vanhemmuus lapset nuoret perhe-elämä)

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen.html

LUKU1 – Osoita hyväksyntää!

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen1.html

LUKU2 – Jos esiintyy käytösongelmia

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen2.html

-Vesta

Taltuta uhmaikäinen leijona!

Mitä tehdä kun lapsi kiukuttelee? Lehdestä ja netistä poimittuja neuvoja uhmaikäisten vanhemmille.

Tärkein asia kuitenkin on

           itse

                        pysyä

                                     rauhallisena.

🙂

I. Uhkaavan tilanteen lähestyessä (tilanne ei vielä päällä)

– ehdota liikuntaa
– kysy haluaisiko lapsi juotavaa
– juo itsekin lasi vettä tarvittaessa rauhoittuaksesi
Liikkuessa/juodessa on hankala riehua samalla.

II. Kysy: ”Mikä hätänä?”

– ota lapsi syliin
– kuuntele ja lohduta
– hyväksy lapsen tunteet
– mieti mitä lapsi oikeasti haluaa?
– anna periksi jos mahdollista
– kiellä vain jos asia on vaarallinen
– anna lapsen kokeilla jotain uutta

III. Kyykisty lapsen tasolle

– sano rauhallisesti: ”Rauhoitu, nyt riittää, näin pitää olla, tee näin.”
– kerro mitä lapsi tuntee, lapsi oppii tunnistamaan tunteensa ja käsittelemään niitä
– kerro miten itse käsittelet tunteitasi ja rauhoitat mielesi

IV. Kiellä se mistä lapsi kieltäytyy

– sano rauhallisesti: ”Sitten et saa [tekeminen]. Tämä onkin hyvä vaihtoehto, tehdään [vastakkainen tekeminen] koko päivä.”
– tee oma olosi korostetun mukavaksi
– lapsen innostuttua pian tekemään asia, jatketaan vailla vähäisintäkään voitonriemua
– esim. ei halua kävellä, sano: ”Sitten et saa mennä kotiin. Tämä onkin hyvä paikka, tähän jäädään koko päiväksi.”

V. Jos lapsi ei rauhoitu

– poistu julkiselta paikalta, sinulla on kranaatti josta on jo sokka irti, pelasta siviilit
– ole lapsen lähellä kunnes ”manaaja” poistuu
– jatkakaa hauskaa tekemistä heti kun kiukku on laantunut

VI. Lähde ulos

– lähtekää yhdessä ulos mahdollisimman ripeästi
– raitis ilma ja liikunta tekevät kaikille hyvää
– huonolla säällä kierrä kortteli reippaasti kävellen ja laita lapset liikkumaan

VII. Hanki omaa aikaa

– pyydä joku toinen katsomaan lapsia
– tee jotain mukavaa yksin tai yhdessä puolison kanssa
– muistele puolison kanssa miksi alunperin päätitte hankkia lapsia
– tee/tehkää jotain mistä ennen nautitte, menkää vaikka pelaamaan tennistä, käykää leffassa tai syömässä

”Rauhoitu uhma, rauhoitu mieli, laitetaan taskuun surut sulta.”

Linkkivinkit:

http://www.vauva.fi/artikkeli/kasvatus/1295/5_keinoa_uhman_kasittelyyn?ref=lk_vv5

http://www.vauva.fi/artikkeli/kasvatus/41/apua_uhmaika_?ref=lk_vv_1

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/kasvatus/1748/perhehepulit_nain_niista_selviat?ref=lk_vv5

Nuhanenän letut

Joskus näinkin…

Tee kaksinkertainen lettutaikina kahteen eri kulhoon.
Pese, kuori ja raasta porkkana, ja lisää se toiseen kulhoon.
Toiseen silputtu pinaatti.
Aloita lettujen paisto.

Hajota puolessa välissä lasi tiskialtaaseen.
Kiroile äänettömästi.
Kerää sirut.
Pyyhi tasot.
Imuroi puoli huushollia koska sirut ehtivät levitä pienten jalkojen mukana ympäriinsä.

Keittiokaaos

 

 

 

 

 

 

 

Ignooraa päänsärky.
Jatka paistamista.
Totea että siruja on taikinassa ja lettutarjottimella.
Laske kaksi kertaa viiteensataan.

Heitä kaikki letut roskiin.
Lohduta nälkää huutavat lapset.
Ota panadol, mittaa ja totea että kaikilla on kuumetta/lämpöä.
Hengitä.

Kitchen Nightmares

Keitä uusi kupillinen kahvia.
Aloita toisen ruoan valmistus.
Totea että se toinenkin ruoka on fiasko, ei maistu.
Pienet haluavat räiskäleitä.

Tsemppiä kaikille muillekin nuhanenille!

-Vesta

Kitchendisaster