Hyvää joulun odotusta

Joulukuu on alkanut. Joulukalenterin ensimmäisen luukun sai vihdoin avata, sitä on meillä kovasti odotettu pienten toimesta. Luntakin on jo saatu, vaikka ainakin meillä maa odottaa jälleen kuraisena, syksyisenä ja paljaana uutta lumikerrosta satavaksi.

Eteisen seinälle kotiutui lasten ja aikuisten riemuksi ilmapuntari, joka näyttää myrskyääkö vai onko aurinkoinen sää. Ilmapuntarin hankintaa on meillä harkittu verkkaisesti ja hartaasti, ja pitihän sellainen lopulta saada kun Muumilaaksossakin on omansa.

Jouluvalojen ja koristeiden laitto sekä huopakankainen, taskullinen joulukalenteri ovat tänä vuonna saaneet toistaiseksi odottaa joulurompelaatikoissa, poissa muuton tieltä. Yksi aikakausi on päättymässä, edessä on muutto vanhasta kodista uuteen. Se tuo niin aikuisille kuin lapsille pakkaamisen, suunnittelun ja tekemisen lisäksi paljon puntaroitavaa ja mieltä askarruttavia kysymyksiä, joille on hyvä varata rauhallista aikaa yhdessä turinointiin, jotta uudet edessä olevat asiat eivät alkaisi jännittää ketään liian kanssa.

MLL:n sivuilla on hyviä vinkkejä lapsiperheelle muuttotouhujen pyörteissä:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/perhe_muuttaa/

Jouluaiheisia artikkeleita, mm. vinkkejä piparien, glögin, rosollin, laatikoiden, saaristolaisleivän, karjalanpaistin ja jouluoluen tekoon ja tietoa erilaisista perinneruoista ja ruokien säilytysvinkeistä,  löytyy täältä:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/category/kodin-hengetar/joulumuorin-muistikirja/

Mukavaa joulun odotusta ja toivotaan kimaltavan lumisia, paukkuvia pakkaskelejä! 🙂

Keskisuuren perheen arkea

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Kyllä se on aika paljon, muttei niin paljon. Riittävästi kuitenkin siihen että menoa ja meininkiä riittää, varsinkin meille, näiden suloisten, pienten, hassujen ja vilkkaiden vintiöiden vanhemmille.

Viimeisen viikon saldoa: entinen hieno puuvati on säpäleinä (no se olikin vasta 15 vuotta vanha ja olin vaalinut sitä tuholta, mutta ehkä pärjään jotenkin ilmankin), lastenhuoneen patterista löytyi kakkaa (ilmeisesti nuorimmaisen taaperon vaipasta, luojan kiitos sitä ei löytynyt mistään muualta, pyyhin läpi lopulta koko lastenhuoneen kaikkine pintoineen ja tarkistin koko kodin läpi, ihan varmuuden vuoksi) ja olohuoneen sohvapöytälevyssä on 1,5cm kolo. Kyllä, luit oikein, siis kolo. Toisin sanoen klommo. Ei, sitä ei ollut siinä eilen. Ja ei, se ei ole lainkaan sellaisessa paikassa että sen voisi peittää jotenkin. Pidän varmana ratkaisuna kuitenkin sitä että mies saa korjattua pöydän suunnilleen entiseen kuntoonsa, jotenkin. Enempää ei nyt tule mieleen, mutta kyllä niitä muitakin vähäisempiä juttuja oli…

Kaksi kissaa päättivät osallistua talkoisiin ja syödä muutaman huonekasvin ja leikkokukan ja oksentaa kissapuuhun sekä matolle. Toinen kissa vielä päälle päätteeksi kevätriemuissaan päätti merkata sekä keittiön että eteisen maton, ja mikä parasta: miehen nahkakengät. Aivan ennenkuulumatonta! Tässä vaiheessa olkkarin matto joka tapauksessa rullattiin pois parempaan talteen. Jäin vain pohtimaan kissan ja koiran eroa – kummastakin on kokemusta – koiralle riittää että osoittaa tiukasti että tehty asia on väärin ja hyvin todennäköisesti, ainakin oman kokemuksen mukaan, koira parantaa tapojaan. Mutta kissa, kissalle et voi tehdä muuta kuin näyttää ”ihanan tuoksuisia”, kusisia kenkiä ja torua (josta kissa ei todennäköisesti ymmärrä halaistua tavunpalastakaan), nostaa kissa huomionarvoisena vinkkinä omaan kissanvessaansa ja koota kengät turvapaikkaan eteisen kaapin ovien taakse.

Mutta loppukaneettina todettakoon: hienoa, kerrassaan hienoa! Olen silti suunnattoman riemuissani siitä, että minulla on tämä remonttitrio sekä Team Ahma eli kissat siihen päälle päätteeksi. Toisinaan kyllä unelmoin vaihtavani ne kaksi pitkähäntäistä karvakasaa yhteen selväjärkisempään koiraan. Ja palkkaavani osa-aikaisen lastenhoitajan. 😀 Saahan sitä unelmoida.

Tsemppiä kaikille pikkulapsiperheen arkea pyörittäville mammoille ja ukonpahasille – kyllä me kaikki tästä selvitään, nehän ovat vain koloja pöydässä ja yleensä pestävissä olevia mattoja, korvattavissa olevaa materiaa joka ei ole niin kovin tärkeää. Siispä nauran koko härdellille, kaadan itselleni kupillisen kahvia ja surffaan hetken netissä. Sen jälkeen siivousurakka, tiskisavotta ja pyykin viikkaustalkoot odottavat, kera kaikkine, suloisine, normaaleine lastenhoitohärdelleineen siihen päälle.

Mukavaa kesää!

-Vesta

Kierrätys kunniaan!

Ekoilua. Kierrätys pähkinänkuoressa.

Mitä, miksi, kuinka, keneltä, kenelle?

Olipa kerran vaimo, joka päätti ryhtyä kierrättämään. Hän valjasti koko perheensä mukaan uuteen elämäntapaan. Pian kaikki perheen suurimmasta pienimpään oli käännytetty tuolle jalolle ja ympäristöä säästävälle aatteelle. Käytäntö vain oli hieman hankalampaa kuin periaatteen kannalta olisi voinut olettaa.

Siinä vaiheessa kun biojäteastiasta löytyy purkkaa, lehtipaperikorista huuhtelemattomia maitotölkkejä ja rasvaisia leivinpapereita ja sekajätesangosta käyttökelpoisia lasten leluja, on infopalaverin paikka! Noin tutkimusperiaatteellisista lähtökohdista ja puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta kyselen varovasti ruokakuntamme muilta jäseniltä, miten kyseisenlaisiin valintoihin oli päädytty.

Mies toteaa että maatuuhan se purkkakin. No juu, hieman hymyillen on todettava että kyllä varmaan jollain aikavälillä, ihan niin kuin metallinen paristokin hajoaa osiinsa luonnossa kosteuden ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Pyydän silti miestä laittamaan purkat mieluummin niihin sekajätteisiin, sillä en usko että komposti ainakaan ilostuu kohtuullisestakaan määrästä purkkaa. 😉 Maitotölkit ja leivinpaperitkin saavat paremman sijoituspisteen, ja perheen pienemmän väen kanssa tehdään suullinen sopimus siitä, että roskakoriin heitettään tavaraa jatkossa vain vanhempien valvovan silmän seuraamana. 😀

Kierrätys on helppoa, ja onnistuu kaikilta, jos vain viitsii. Kierrätys voi olla myös vaikeaa asiaan perehtymättömälle. Paljon on kiinni siitä, minkälaiset kierrätysmahdollisuudet asumisympäristöön on järjestetty. Ratkaisevan paljon on merkitystä myös omilla asenteilla. Huojentavaa on kuitenkin muistaa, että pienestä on hyvä lähteä liikkeelle. Pienilläkin teoilla on suuri merkitys. Pienistä vesipisaroista muodostuu suuri sade ja mahtava meri, pisara kerrallaan. Yksi ihminen kerrallaan. Yksi roska kerrallaan. Hyvä teko toisensa perään.

Mitä kierrätys tarkalleen ottaen on?

Sen avulla jätteet ja muu omistajalleen tarpeettomaksi käynyt tavara ja materiaali toimitetaan eteenpäin uudelleen käytettäväksi toisessa yhteydessä, joko sellaisenaan tai uusien tuotteiden raaka-aineena. Tällainen tavaran ja materiaalin uusiokäyttö tuo jo kertaalleen käytetyn roippeen uudelleen kulutusketjun alkupäähän. Siitä kierrätystavaran matka alkaa toistamiseen hyötykäytön kautta kohti kaatopaikkaa, tai mikä parempaa: palaa jälleen kierrätyksen kautta käyttöön yhä uudelleen ja uudelleen.

Miksi minä kierrättäisin?

Kierrätys vähentää ympäristön kuormitusta, ja vieläpä kahdella tehokkaalla tavalla. Kaatopaikalle lojumaan päätyvän jätteen määrä vähenee kun materiaalia saadaan uusiokäyttöön, ja samalla uusien tuotteiden raaka-ainetarve vähenee kun tuotteiden valmistuksessa voidaan hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Ihmiskunnan maapallolle painama jälki on suunnattoman suuri, eikä se monin osin ole ainakaan lisäämässä ekosysteemien sisäistä ja ekosysteemien ja ihmisen välistä tasapainoa. Meidän olisi korkea aika alkaa nähdä itsemme pääasiassa osana ympäröivää ekosysteemiä, kuin sen herrana. Ja oli niin tai näin: herrallakin on velvollisuutensa alaisiaan kohtaan, samoin myös ihmisellä luontoa kohtaan. Ei voi vain loputtomasti ottaa, antamatta mitään takaisin.

Kierrätysmateriaalista valmistetut tuotteet ovat jatkuvasti lisänneet suosiotaan, ja valveutuneiden, ympäristötietoisten kansalaisten piirissä niistä on tullut lähes muoti-ilmiö. Olen sitä mieltä että kenenkään ei tulisi enää ummistaa silmiään tältä vastuulta, joka lisäksi on itse kunkin vieläpä niin erinomaisen helppo suorittaa. 🙂 Lisää aiheesta kertoo Wikipedian artikkeli http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierr%C3%A4tys.

Kuinka kierrättää?

Kierrätyksen lähtökohta on jätteiden lajittelu. Lajittelun avulla roippeet erotellaan materiaalin perusteella: biojätteet, sanomalehtipaperi, kartongit, pahvit, lasi, muovi, paristot, maitotölkit, metalli, käyttämättä jääneet lääkkeet,  vanhat vaatteet, kengät, huonekalut… Ne jätteet, joita ei voida käyttää uudelleen, päätyvät ongelmajätteeksi, joka voidaan käsitellä jätteelle soveltuvalla tavalla, niin että lopputuotos kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Hyväksi lähtökohdaksi kierrätykseen perehtymiselle sopii Kierrätys.info http://www.kierratys.info/. Sieltä voi hakea tietoja oman paikkakuntansa ja kierrätettävän materiaalin perusteella. Toinen linkki listaa eri kaupunkien kierrätyskeskukset ja kirpparit http://www.kirpputorihaku.com/. Pääkaupunkiseudulla kierrätysneuvontaa tarjoaa Kierrätyskeskus osoitteessa http://www.kierratyskeskus.fi/. Turussa taas Ekotori http://www.turunekotori.fi/.

Työpaikatkaan eivät voi vetäytyä vastuusta, lisää tietoa on tarjolla mm. Re-office.fi:ssä http://www.re-Office.fi/.

Omat tavaransa saa helposti kiertoon myös myymällä ja lahjoittamalla. Lahjoittamiseen soveltuvia tahoja ovat esim. Kierrätyskeskus (linkki edellä) ja UFF http://www.uff.fi/. Jälkimmäinen on tosin viime aikoina saanut myös negatiivista julkisuutta, mikä on sääli sillä yritys toimii lähtökohdiltaan hyvän asian puolesta, keinot vain ovat olleet osin vääriä. Itselle tarpeettomaksi käyneen romun myynti onnistuu erilaisten lehtien ilmoituspalstojen kautta nykyään kovinkin kätevästi netin virtuaalisten ilmoituspalstojen kautta, mm. http://www.huuto.net/fi/, http://www.tori.fi/ ja http://www.keltainenporssi.fi/.

Lisää luettavaa mm. näiden linkkien takana:

http://www.greencall.fi/

http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/index.html

http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vastuullinen_kuluttaminen/kierratys_ja_jatteet/kierratysaakkoset/fi_FI/kierratyksen_aakkoset/

Ja aiheesta in english http://www.freecycle.org/.

Keneltä, kenelle?

Siltä joka ei tarvitse, sille joka tarvitsee! 🙂

Koska kierrättäminen on niin kivaa, ja yleishyödyllistä!

Vesta

Muutos on hyvästä

Muutos on jatkuvaa. Ja se on hyvästä.

Hyvät neuvot ovat tarpeen

Huomenta! On ihana aamu! Keittiössä soi rauhallinen musiikki. Kahvi tuoksuu. Lapset puuhailevat omiaan hihkuen. Ja minä päätän kirjoittaa parhaista ohjeista, joita olen muilta saanut.

Ihminen saa elämänsä varrella mitä erilaisimpia ohjeita ja neuvoja kanssakulkijoiltaan.

”Jos olet epävarma muuttaako asioita
vai jatkaako nykyisellään, muuta!
Jos tilanne huononee,
voit aina muuttaa asioita uudelleen!”

”Jos olet harkinnut muutosta,
et ole täysin tyytyväinen nykytilanteeseen
ja pohjimmiltasi kaipaat muutosta,
vaikka se pelottaisikin sinua. ”

”Älä kaada kahvinkeittimeen vettä keittimen omalla pannulla.”

Opettele sanomaan ”Tervetuloa!”

Meitä taitaa olla kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka hieman tai suunnattomasti vastustavat muutosta ja kaikkea uutta suhteessa vanhaan. Heille Status Quo on nykytilana täysin kelpaava ja paras vaihtoehto. Ja sitten on niitä, jotka toivottavat kaiken uuden ja sen tuomat muutokset ilolla tervetulleiksi, jos eivät suorastaan odota vaihtelua. Ihminen on vaihtelunhaluinen, mutta missä määrin, se riippuu jokaisesta itsestä.

Itse kuulun toiseen ryhmään. Olen melko ennakkoluuloton. Kaipaan vaihtelua, se virkistää.

Nyky-yhteiskunta vaatii jatkuviin muutoksiin sopeutumista. Minusta se on toisaalta hyvä. Toisaalta se voi välillä olla väsyttävää. Mutta se on vähemmän väsyttävää, jos uskaltaa riisua omat muutosvastarintapanssarinsa ja ottaa mitä tuleman piti hymyllä vastaan, sillä se tulee joka tapauksessa! 😉 Minusta elämä kannattaa elää niin täysinäisenä kuin mahdollista, käyttäen tarjotut ja eteen tulevat mahdollisuudet hyväksi, kuin elää vain puolittain, osaksi. Elämä on välillä epävarmaa, totuttele siihen. Jalat voi pitää maassa vaikka välillä hyppelisikin! 😉

Kaikki edellinen liittyy yhteen järkevimmistä ja käyttökelpoisimmista neuvoista, jotka olen ikinä saanut:

Jos et ole varma, muuttaako asioita vai jatkaa entiseen tapaan, muuta! Jos olet edes yhden pienen hetken harkinnut muutosta, vaikka vain ajatuksen tasolla, olet tyytymätön nykytilanteeseen. Huonoa, tai edes kohtalaista, nykytilaa ei kannata jatkaa. Ansaitset parempaa! Vaikka muutos epäonnistuisi ja huonontaisi tilannetta entisestään, voit aina muuttaa asioita uudelleen! ❤

Se on lohdullinen ja vapauttava viesti! Itse saan siitä mielenrauhaa. Turha huolehtia, sillä asiat tuppaavat suttaantumaan kyllä hyvin, ainakin lopulta! Silti ei kannata vain ajelehtia virran mukana, vaan tarttua itse härkää sarvista, luoda oma tulevaisuutensa. 😉

Kummallista mutta käytännöllistä!

Sen sijaan kummallisin, omituisin ja hulluin – mutta ehdottomasti yksi käyttökelpoisimmista – neuvo, jonka koskaan olen saanut, on:

Vettä ei tule kaataa kahvinkeittimeen sen omalla kahvipannulla tai astialla, johon valmis kahvi keitetään. Se huonontaa ennen pitkää keittimen toimintaa, ellei lopulta jopa riko sitä! Syynä on se, että vaikka kahvipannun pesisi huolellisesti käyttökertojen välillä, siihen pinttyy silti kahvipapujen rasvaa. Sitä ei pitäisi päätyä keittimen koneiston ”alkupäähän”. Kaada vesi jollain muulla astialla.

Hullu maailma! Miksei käyttää kahvin keittämiseen niitä osia, joita kahvinkeittokoneiston mukana tulee? Siksi että se on typerää, vaikka kuulostaa järkevältä.

Keitän siis kahvini aina kaatamalla vettä tavallisesta vesikannusta, lasista tms. Keitin toimii yhtä loistavasti kuin uutena, eikä ”korise” ja ”pulputa” kuten niin monen muun keittimen olen kuullut tekevän. Korina ja pulputus, vaikka kotoinen ääni onkin, ei kuulu kahvinkeittimen käyttöääniin, ellei keitin ole osittain tukossa.

Luulen että nuo keittimeen pinttyneet kahvin rasvat aikaa myöten alkavat myös vaikuttaa kahvin makuun (huonontavasti). Tuleeko mieleesi joku kamalan makuinen sumppi, jota muuten mukavan näköinen kahvila on sinulle joskus tarjonnut? Luulen että sumpin salaisuus on tässä! 😉

Pirteää päivää kaikille!

Vesta

P.S. Jos kahvinkeitin kuitenkin jo korisee, asiaa voi yrittää auttaa keittämällä keittimestä yhden kerran läpi sellaista vettä (täysi kahvipannullinen), johon on lisätty reilu teelusikallinen ruokasoodaa. Sekoita sooda veteen, jonka kaadat kahvinkeittimeen. Kun soodavesi on keittynyt, pese kahvipannu ja keittimen irtonaiset osat astianpesuaineella. Keitä sen jälkeen muutama täysi pannullinen pelkkää vettä keittimen läpi. Sen jälkeen voit keittää taas kunnon kahvit! Ruokasoodakäsittelyn voi tehdä säännöllisin väliajoin, vaikka kahvinkeitin olisi täysin ”oireeton”. Itse keitän ruokasoodalitkut muutaman kerran vuodessa. Jos tilanne on päässyt pahaksi, eikä korina ota laantuakseen, kaupasta löytyy myös kahvinkeittimen puhdistusaineita. Kannatan itse kuitenkin ruokasoodaa, joka on terveellisempi ja luontoystävällisempi vaihtoehto.

Tarkoin suunnitelmin tavoitteeseen!

Mikä tavoitteesi sitten onkaan, pilko se osiin tai välietappeihin. Kirjaa ylös tavoitteesi, ja edistymisesi! Luo etukäteissuunnitelma ja aikatauluta se! Pysy suunnitelmassa. Muuta ei tarvita!

Hyvä suunnittelu varmistaa tavoitteeseen pääsyn

”Mikään ei ole niin hauskaa kuin suunnittelu!” Ainakin minusta tämä pätee lähes aina. Suunnittelu on valtavan mukavaa!

Mutta suunnitelma ilman toteutusta on kuin päiväuni. Toteutus ilman sen kummempia etukäteissuunnitteluita taas kuin painajainen! Näin sanoo vanha sananlasku ja tämä pitää usein hyvin paikkansa.

Kerron seuraavassa, minkälainen suunnittelu saa omat tavoiteprojektini onnistumaan.

Suunniteluvaihe

Suunnittelussa voi lähteä liikkeelle kirjaamalla tavoitteensa. Mitä minä haluan saavuttaa? Sitten miettimällä onko mahdollista listata välitavoitteita, joita kutsun tässä välietapeiksi. Miten tavoitteeseen päästään? Mitä välietappeja on suoritettava? Mitä tehtäviä on tehtävä? Käytä välietappien ja niihin sisältyvien tehtävien määrittelyssä tarvittaessa apuna vaikkapa mindmapia eli käsitekarttaa. Mind mapista lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sitekartta.

Sen jälkeen pääseekin jo aikataulun kimppuun. Minkä aikarajan asetan päätavoitteen saavuttamiselle? Milloin välietapit luulisi olevan mahdollista saavuttaa? Entä tehtävät? Näin syntyy päivämääriä, kellonaikoja ja muuta aikadataa, jolla olet mittaamassa tavoitteeseesi pyrkimistä.

Ole maltillinen aikataulun määrittelemisessä. Jätä mieluummin hieman reilummin pelivaraa, näin vältyt turhilta pettymyksiltä (ja turhalta stressiltä). Pettymykset syövät vain motivaatiota.

Takaiskuja ja odottamattomia lisämutkia tulee usein eteen väistämättäkin, hyvästä suunnitelmasta huolimatta. Jos aikataulussasi on hieman ylimääräistä pelivaraa, sinun ei tarvitse turhaan huolehtia, vaan voit pysyä suunnitelmassasi.

Kun aikataulu on määritelty, ota kukin välietappi erikseen käsittelyyn. Kirjaa keinot, joilla välietappiin päästään. Listaa tehtävät siinä järjestyksessä, jossa ne tulee suorittaa jotta välietapin tavoite täyttyy. Voit tarvittaessa aikatauluttaa tehtävätkin.

Kun olet käsitellyt yhden välietapin, hyppää seuraavan kimppuun, kunnes olet käynyt läpi kaikki välietapit. Nyt sinulla on kirkkaana mielessäsi kartta siitä, mitä sinun on tehtävä. Tavoitteeseen pääsy tuntuu jo nyt helpommalta, kun tietää tarkalleen mitä on tehtävä, ja milloin ja miten mikäkin on tehtävä.

Tee lukujärjestys

Edellisestä kannattaa piirtää lukujärjestyksen tyyppinen kaavio, josta välitavoitteet ja tehtävät käyvät selkeästi ilmi. Kun ne ovat tarvittaessa helposti nähtävillä, tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä! Älä anna itsellesi lupaa heittäytyä laiskaksi, olet ansainnut enemmän! =)

Toteutusvaihe

Seuraavaksi on kyse vain itsekurista. Noudata suunnitelmaasi. Keskity vain yhteen välietappiin tai tehtävään kerrallaan, kunnes olet suorittanut sen. Älä turhaan murehdi muusta.

Älä lipsu. Älä epäröi. Älä ryhdy epäuskoiseksi. Sen sijaan: ole tarmokas, ole määrätietoinen, usko itseesi! Siinä kaikki, muuta ei tarvita!

Paitsi se mukavin homma: jokaisen onnistuneesti suoritetun tehtävän ja välietapin suoritetuksi kuittaaminen. Ja itsensä onnitteleminen siitä, että taas on yksi tehtävä tai välietappi vähemmän ylitettävänä!

Jos epäonnistut, älä lannistu. Päivitä tavoitekaavio tarvittaessa välitavoitteiden, tehtävien tai aikataulun osalta uuden suunnitelman mukaiseksi. Jatka siitä mihin jäit.

Jos jokin tehtävä tai välietappi jää suorittamatta, suorita se jälkikäteen, merkitse suoritetuksi ja palaa alkuperäisen suunnitelman aikatauluun. Jos tämä ei ole mahdollista, päivitä suunnitelmasi aikataulua.

Älä anna itsellesi lupaa pinnata tehtävien suorittamisesta. Mitään hyviä tekosyitä ei ole olemassa! Sitä paitsi laiskottelusta seuraava morkkis on luultavasti tuhat kertaa kamalampaa ja pitkäkestoisempaa, kuin itse tehtävän tai välietapin suorittaminen. Varsinkin jos tavoite laiskottelemisen vuoksi lipsuu kauemmas. Tätä kannattaa pohtia etukäteen, niin pysyy motivoituneena, ja suunnitelmassa!

Tiivistettynä:

1. Kirjaa päätavoite

2. Listaa välitavoitteet siinä järjestyksessä kuin ne on suoritettava

3. Aikatauluta suunnitelma

4. Kirjaa välitavoitteiden sisältämät tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne on suoritettava ja aikatauluta ne tarvittaessa

5. Tee tarvittavat tarkennukset siitä, miten kukin tehtävä suoritetaan

6. Piirrä halutessasi lukujärjestyksen tyyppinen kaavio koko ”projektistasi” ja sijoita se paikkaan, jossa se on helposti nähtävillä tai saatavilla

7. Noudata suunnitelmaasi. Keskity vain yhteen välitavoitteeseen tai tehtävään kerrallaan, niin koko urakan kuorma ei paina niskassasi.

8. Kun saat tehtävän tai välitavoitteen suoritettua, merkitse se heti suoritetuksi. Muista onnitella itseäsi. Siten huomaat edistyväsi, ja se jos mikä on hyvä kannustin.

9. Jos epäonnistut, päivitä tavoitekaavio uuden suunnitelman mukaiseksi ja jatka siitä mihin jäit.

10. Käytä tarvittaessa ”papukaijamerkkejä”, toisin sanoen palkitse itsesi jokaisen saavutetun välitavoitteen osalta jollakin projektiisi liittymättömällä mukavalla asialla (mielellään sellaisella, joka ei huononna projektissa saavutettuja tuloksia tai vie projektin päätavoitetta etäämmäs ja saavuttamattomiin).

Muista hauskuus!

Monilla, myös itselläni toisinaan, jäävät omat tavoiteprojektit kesken, sillä niitä ei ole aivan ”pakko” suorittaa. Osa projekteista kaatuu juuri siihen, ettei kunnollisia välitavoitteita ole määritelty. Alkuinnostus hiipuu, motivaatio laantuu, projektista tulee suorittamista. Ei ole enää hauskaa.

Hauskuuden saa tuotua takaisin määrittelemällä itselleen palkintoja matkan varrelle. Jotakin kivaa, jonka saa kun välitavoite on saavutettu. Joskus pelkkä lopputavoitteet ajattelu tai jo näkyvissä olevat, saavutetut tulokset eivät riitä kannustimeksi. Silloin on hyvä turvautua itselle sopiviin lisäkannustimiin. Mitä ne sitten ovatkin. Keksi itse. 🙂

Tämä systeemi toimii pääpiirteissään kaikkeen, siivousrutiineista kunnon kohotukseen. Jos kyseessä on vaikkapa arkinen päivärutiini, jonka kanssa kamppailet lastesi kanssa, tai viikosta toiseen saman tavoitekasan saavuttaminen, tuloksia ei välttämättä tarvitse kirjata ylös. Kunhan muistaa olla ylpeä itsestään.

Liikaan kaavamaisuuteen ei sentään kannata ryhtyä. Elämän tulee olla hauskaa! =)

Lasten kasvatus on jotain aivan muuta

Lasten kasvatukseen edellinen tavoitemalli ei sitä vastoin sovi mitenkään päin. Lastenhoidossa ei päivän päätteeksi tule kukaan yleensä kehumaan, kuinka loistavaa työtä olet päivän aikana tehnyt. Se ei välttämättä edes näy missään. Ei muulla tavoin kuin esimerkiksi tyytyväisinä lapsina, siistinä kotina ja iloisena mielenä. Ja seuraavana päivänä on kaikki sama uudestaan edessä.

Joskus tulee hassu tunne siitä, ettei oikeastaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Mutta turhautuminen on turhaa. Lapsista näkee miten sinä päivänä on itse onnistunut. Tyytyväinen lapsi, tyytyväinen vanhempi.

Lasten kasvatus poikkeaa siten ”projektina” melkoisesti kaikista muista tavoiteurakoista. Sitä ei voi yhtä suoraan mitata. Jotkut tulokset näkee vasta huomattavasti myöhemmin, jotkut jopa vasta kun lapsi on aikuinen. Mutta eihän lapsi sinällään olekaan mikään projektin kohde. Tärkeintä on että hänen kanssaan on. Hellittelee, välittää ja täyttää hänen tarpeensa. Lastenkasvatuksen kulmakiviä ovat mielestäni huolenpito, rajat ja rakkaus. Ja se että antaa lasten kasvaa: tutkia maailmaa, keksiä ja löytää uusia asioita, hassutella, oppia uutta.

Mukavaa päivää kaikille, niin kasvattajille, kuin tavoiteprojektien kanssa painiskeleville,

Vesta

P.S. Jos on kyse luku-urakasta esim. opiskeluissa, edellisen apuna kannattaa lukemisen aikana käyttää niinkin yksinkertaista apuvälinettä kuin purukumia. Purkan syönnin on todettu tehostavan aivotoimintaa. Liika ei tässäkään tosin ole hyväksi. 😉