Hyvää joulun odotusta

Joulukuu on alkanut. Joulukalenterin ensimmäisen luukun sai vihdoin avata, sitä on meillä kovasti odotettu pienten toimesta. Luntakin on jo saatu, vaikka ainakin meillä maa odottaa jälleen kuraisena, syksyisenä ja paljaana uutta lumikerrosta satavaksi.

Eteisen seinälle kotiutui lasten ja aikuisten riemuksi ilmapuntari, joka näyttää myrskyääkö vai onko aurinkoinen sää. Ilmapuntarin hankintaa on meillä harkittu verkkaisesti ja hartaasti, ja pitihän sellainen lopulta saada kun Muumilaaksossakin on omansa.

Jouluvalojen ja koristeiden laitto sekä huopakankainen, taskullinen joulukalenteri ovat tänä vuonna saaneet toistaiseksi odottaa joulurompelaatikoissa, poissa muuton tieltä. Yksi aikakausi on päättymässä, edessä on muutto vanhasta kodista uuteen. Se tuo niin aikuisille kuin lapsille pakkaamisen, suunnittelun ja tekemisen lisäksi paljon puntaroitavaa ja mieltä askarruttavia kysymyksiä, joille on hyvä varata rauhallista aikaa yhdessä turinointiin, jotta uudet edessä olevat asiat eivät alkaisi jännittää ketään liian kanssa.

MLL:n sivuilla on hyviä vinkkejä lapsiperheelle muuttotouhujen pyörteissä:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/perhe_muuttaa/

Jouluaiheisia artikkeleita, mm. vinkkejä piparien, glögin, rosollin, laatikoiden, saaristolaisleivän, karjalanpaistin ja jouluoluen tekoon ja tietoa erilaisista perinneruoista ja ruokien säilytysvinkeistä,  löytyy täältä:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/category/kodin-hengetar/joulumuorin-muistikirja/

Mukavaa joulun odotusta ja toivotaan kimaltavan lumisia, paukkuvia pakkaskelejä! 🙂

Helsinki on maailman 13. kallein kaupunki!

Helsinki on Kauppalehden artikkelin mukaan maailman 13. kallein kaupunki. Helsingin tulos kertoo samalla koko Suomen hintatasosta. Elämme sikakalliissa paikassa!

”Vertailun mukaan ruoka on Helsingissä 13% kalliimpaa kuin esim. New Yorkissa, mutta vaatteet maksavat jopa 56% enemmän! Henkilökohtaiseen hygieniaan kuluu täällä 15% enemmän kuin New Yorkissa. ”

Lisää aiheesta kertoo Kauppalehden tuore artikkeli

http://www.kauppalehti.fi//5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110678977

Kauppalehden sivuilla sijaitsevassa Olli Herralan blogissa puhutaan samaa asiaa.

Mm. artikkeli ”Vertailussa Suomen ja USA:n elintaso”, http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/12747/vertailussa-suomen-ja-usa-n-elintaso, josta alla poimintoja.

”Elintarvikkeet. Brookynin Fairway Marketissa ruokalaskumme oli tyypillisesti 20 prosenttia alempi kuin Helsingissä. —

New York Cityssä taksimatkan hinta on 25 prosenttia kalliimpi kuin viisi vuotta sitten, mutta taksilla ajelun hinta on yhä alle puolet Helsingin vastaavasta. —

New York Cityssä kallis kertalippu maksaa 2,25 dollaria eli noin 1,50 euroa. Helsingissä kertalippu maksaa 2,50 euroa. —

Brooklynissa perusbensa maksaa 0,50 euroa litra. Helsingin seudulla seudulla se maksaa vähän yli 1,30 euroa, jos oikein asian kuulin. New Jerseyn puolella bensa on selvästi halvempaa kuin Brooklynissa. —

Mannertenvälinen menopaluu maksaa USA:sta ostettuna rajusti vähemmän kuin Helsingistä ostettuna. Kollega toi mainoksen, jossa JFK:ltä pääsi Eurooppaan ja takaisin 400 dollarilla eli 260 eurolla. Itse osti lippuni Suomesta ja maksoin samasta reissusta 500 euroa. —

Autojen hinnat ovat hyperkorkeita Helsingissä verrattuna Brooklyniin. —

Pysäköinti maksaa Helsingissä häiriintyneen paljon. Tallipaikka maksaa vähemmän jopa New York Cityssä, jota pidetään sentään hyperkalliina paikoituskaupunkina. —

Kansalle tiedoksi: New York Cityssä pormestari Bloombergin ruuhkamaksuidea kaatui kansan ja varsinkin yrittäjien vastustukseen. Onko Helsingissä samaa rohkeutta kaataa tämä täydellisen järjetön lisärangaistus? —

Perustallaaja Suomessa suhtautuu rahantekoon usein epäillen. Pidän sitä sangen outona varsinkin tämän lehden keskusteluissa. Vai onko mikä tahansa touhu sinänsä epäilyttävää, jos joku tekee hyvää tiliä? Tämäkö on se lähtökohta: jos minä en tee voittoa, niin kukaan muukaan ei saa tehdä? — Esimerkkejä on valtavasti: On Suomi köyhä ja siksi jää? Minusta elintasoero Yhdysvaltain eduksi on huikea.”

Lisää Olli Herralan blogissa, joka löytyy Kauppalehden sivuilta

http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/category/Merkinn%C3%A4t

Tämän jälkeen artikkeli ”New Yorkissa liian kallista – ihmiset luovuttavat”

http://www.uusisuomi.fi/raha/73838-new-yorkissa-liian-kallista-ihmiset-luovuttavat

aukenee lukijalle hieman erilaisesa valossa. Vaikka artikkeli on puolitoista vuotta vanha, viesti on sama: liian korkeat elinkustannukset ja ihmiset pakenevat muualle.

Ylempänä mainitun Kauppalehden artikkelin mukaan Suomi on kuitenkin niin pieni maa, ettei täällä ole tilaa paeta tarpeeksi kauas kalliita elinkustannuksia, siis huomattavan kallita koko maapallon mittakaavassa ja kaikkien sen kaupunkien keskiarvoilla mitaten.

Nyt voikin hyvillä mielin lähteä lomailemaan vaikkapa Nykkiin, Sydneyyn tai Pariisiin! Halvempaa siellä on kuin täällä kotona. Tulee syöminenkin halvemmaksi kuin kotinurkilla, sää on mukava ja yhteydet muualle maailmaan loistavat. 😉 Los Angeles ei ole edes koko listalla! Siellä on kaupan päällisiksi vielä loistavat rannatkin ja koko Hollywoodin kerma kaikkine varoineen ja tuloineen. Elintaso on siellä siten helposti paljon korkeampi kuin meillä täällä kylmässä, pimeässä, lyhytkesäisessä, kalliissa pohjolassa. Muu maa mustikka, oma maa mansikka, vai miten se meni? Taidan tykätä mustikoista, nykytietämyksen mukaanhan ne ovat sitä paitsi aivan älyttömän terveellisiä! 😉

Noin vertailun vuoksi, alla kuvamuotoinen elinkustannusvertailu vuodelta 2004, jolloin Suomalaisten – ja varsinkin stadilaisten – elinkustannukset olivat vielä vähän siedettävämmällä tasolla.

Elinkustannusvertailu 2004

Aika kallista, varsinkin nykyään. Elämä on, suorastaan sikamaisen kallista! Mutta tarvitseeko sen olla?

-Vesta

Kierrätys kunniaan!

Ekoilua. Kierrätys pähkinänkuoressa.

Mitä, miksi, kuinka, keneltä, kenelle?

Olipa kerran vaimo, joka päätti ryhtyä kierrättämään. Hän valjasti koko perheensä mukaan uuteen elämäntapaan. Pian kaikki perheen suurimmasta pienimpään oli käännytetty tuolle jalolle ja ympäristöä säästävälle aatteelle. Käytäntö vain oli hieman hankalampaa kuin periaatteen kannalta olisi voinut olettaa.

Siinä vaiheessa kun biojäteastiasta löytyy purkkaa, lehtipaperikorista huuhtelemattomia maitotölkkejä ja rasvaisia leivinpapereita ja sekajätesangosta käyttökelpoisia lasten leluja, on infopalaverin paikka! Noin tutkimusperiaatteellisista lähtökohdista ja puhtaasti tieteellisestä mielenkiinnosta kyselen varovasti ruokakuntamme muilta jäseniltä, miten kyseisenlaisiin valintoihin oli päädytty.

Mies toteaa että maatuuhan se purkkakin. No juu, hieman hymyillen on todettava että kyllä varmaan jollain aikavälillä, ihan niin kuin metallinen paristokin hajoaa osiinsa luonnossa kosteuden ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Pyydän silti miestä laittamaan purkat mieluummin niihin sekajätteisiin, sillä en usko että komposti ainakaan ilostuu kohtuullisestakaan määrästä purkkaa. 😉 Maitotölkit ja leivinpaperitkin saavat paremman sijoituspisteen, ja perheen pienemmän väen kanssa tehdään suullinen sopimus siitä, että roskakoriin heitettään tavaraa jatkossa vain vanhempien valvovan silmän seuraamana. 😀

Kierrätys on helppoa, ja onnistuu kaikilta, jos vain viitsii. Kierrätys voi olla myös vaikeaa asiaan perehtymättömälle. Paljon on kiinni siitä, minkälaiset kierrätysmahdollisuudet asumisympäristöön on järjestetty. Ratkaisevan paljon on merkitystä myös omilla asenteilla. Huojentavaa on kuitenkin muistaa, että pienestä on hyvä lähteä liikkeelle. Pienilläkin teoilla on suuri merkitys. Pienistä vesipisaroista muodostuu suuri sade ja mahtava meri, pisara kerrallaan. Yksi ihminen kerrallaan. Yksi roska kerrallaan. Hyvä teko toisensa perään.

Mitä kierrätys tarkalleen ottaen on?

Sen avulla jätteet ja muu omistajalleen tarpeettomaksi käynyt tavara ja materiaali toimitetaan eteenpäin uudelleen käytettäväksi toisessa yhteydessä, joko sellaisenaan tai uusien tuotteiden raaka-aineena. Tällainen tavaran ja materiaalin uusiokäyttö tuo jo kertaalleen käytetyn roippeen uudelleen kulutusketjun alkupäähän. Siitä kierrätystavaran matka alkaa toistamiseen hyötykäytön kautta kohti kaatopaikkaa, tai mikä parempaa: palaa jälleen kierrätyksen kautta käyttöön yhä uudelleen ja uudelleen.

Miksi minä kierrättäisin?

Kierrätys vähentää ympäristön kuormitusta, ja vieläpä kahdella tehokkaalla tavalla. Kaatopaikalle lojumaan päätyvän jätteen määrä vähenee kun materiaalia saadaan uusiokäyttöön, ja samalla uusien tuotteiden raaka-ainetarve vähenee kun tuotteiden valmistuksessa voidaan hyödyntää kierrätysmateriaaleja. Ihmiskunnan maapallolle painama jälki on suunnattoman suuri, eikä se monin osin ole ainakaan lisäämässä ekosysteemien sisäistä ja ekosysteemien ja ihmisen välistä tasapainoa. Meidän olisi korkea aika alkaa nähdä itsemme pääasiassa osana ympäröivää ekosysteemiä, kuin sen herrana. Ja oli niin tai näin: herrallakin on velvollisuutensa alaisiaan kohtaan, samoin myös ihmisellä luontoa kohtaan. Ei voi vain loputtomasti ottaa, antamatta mitään takaisin.

Kierrätysmateriaalista valmistetut tuotteet ovat jatkuvasti lisänneet suosiotaan, ja valveutuneiden, ympäristötietoisten kansalaisten piirissä niistä on tullut lähes muoti-ilmiö. Olen sitä mieltä että kenenkään ei tulisi enää ummistaa silmiään tältä vastuulta, joka lisäksi on itse kunkin vieläpä niin erinomaisen helppo suorittaa. 🙂 Lisää aiheesta kertoo Wikipedian artikkeli http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierr%C3%A4tys.

Kuinka kierrättää?

Kierrätyksen lähtökohta on jätteiden lajittelu. Lajittelun avulla roippeet erotellaan materiaalin perusteella: biojätteet, sanomalehtipaperi, kartongit, pahvit, lasi, muovi, paristot, maitotölkit, metalli, käyttämättä jääneet lääkkeet,  vanhat vaatteet, kengät, huonekalut… Ne jätteet, joita ei voida käyttää uudelleen, päätyvät ongelmajätteeksi, joka voidaan käsitellä jätteelle soveltuvalla tavalla, niin että lopputuotos kuormittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Hyväksi lähtökohdaksi kierrätykseen perehtymiselle sopii Kierrätys.info http://www.kierratys.info/. Sieltä voi hakea tietoja oman paikkakuntansa ja kierrätettävän materiaalin perusteella. Toinen linkki listaa eri kaupunkien kierrätyskeskukset ja kirpparit http://www.kirpputorihaku.com/. Pääkaupunkiseudulla kierrätysneuvontaa tarjoaa Kierrätyskeskus osoitteessa http://www.kierratyskeskus.fi/. Turussa taas Ekotori http://www.turunekotori.fi/.

Työpaikatkaan eivät voi vetäytyä vastuusta, lisää tietoa on tarjolla mm. Re-office.fi:ssä http://www.re-Office.fi/.

Omat tavaransa saa helposti kiertoon myös myymällä ja lahjoittamalla. Lahjoittamiseen soveltuvia tahoja ovat esim. Kierrätyskeskus (linkki edellä) ja UFF http://www.uff.fi/. Jälkimmäinen on tosin viime aikoina saanut myös negatiivista julkisuutta, mikä on sääli sillä yritys toimii lähtökohdiltaan hyvän asian puolesta, keinot vain ovat olleet osin vääriä. Itselle tarpeettomaksi käyneen romun myynti onnistuu erilaisten lehtien ilmoituspalstojen kautta nykyään kovinkin kätevästi netin virtuaalisten ilmoituspalstojen kautta, mm. http://www.huuto.net/fi/, http://www.tori.fi/ ja http://www.keltainenporssi.fi/.

Lisää luettavaa mm. näiden linkkien takana:

http://www.greencall.fi/

http://www.helsinki.fi/jarj/symbioosi/kierratys/index.html

http://www.yhteishyva.fi/yhteishyva/vastuullinen_kuluttaminen/kierratys_ja_jatteet/kierratysaakkoset/fi_FI/kierratyksen_aakkoset/

Ja aiheesta in english http://www.freecycle.org/.

Keneltä, kenelle?

Siltä joka ei tarvitse, sille joka tarvitsee! 🙂

Koska kierrättäminen on niin kivaa, ja yleishyödyllistä!

Vesta

Tarkoin suunnitelmin tavoitteeseen!

Mikä tavoitteesi sitten onkaan, pilko se osiin tai välietappeihin. Kirjaa ylös tavoitteesi, ja edistymisesi! Luo etukäteissuunnitelma ja aikatauluta se! Pysy suunnitelmassa. Muuta ei tarvita!

Hyvä suunnittelu varmistaa tavoitteeseen pääsyn

”Mikään ei ole niin hauskaa kuin suunnittelu!” Ainakin minusta tämä pätee lähes aina. Suunnittelu on valtavan mukavaa!

Mutta suunnitelma ilman toteutusta on kuin päiväuni. Toteutus ilman sen kummempia etukäteissuunnitteluita taas kuin painajainen! Näin sanoo vanha sananlasku ja tämä pitää usein hyvin paikkansa.

Kerron seuraavassa, minkälainen suunnittelu saa omat tavoiteprojektini onnistumaan.

Suunniteluvaihe

Suunnittelussa voi lähteä liikkeelle kirjaamalla tavoitteensa. Mitä minä haluan saavuttaa? Sitten miettimällä onko mahdollista listata välitavoitteita, joita kutsun tässä välietapeiksi. Miten tavoitteeseen päästään? Mitä välietappeja on suoritettava? Mitä tehtäviä on tehtävä? Käytä välietappien ja niihin sisältyvien tehtävien määrittelyssä tarvittaessa apuna vaikkapa mindmapia eli käsitekarttaa. Mind mapista lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sitekartta.

Sen jälkeen pääseekin jo aikataulun kimppuun. Minkä aikarajan asetan päätavoitteen saavuttamiselle? Milloin välietapit luulisi olevan mahdollista saavuttaa? Entä tehtävät? Näin syntyy päivämääriä, kellonaikoja ja muuta aikadataa, jolla olet mittaamassa tavoitteeseesi pyrkimistä.

Ole maltillinen aikataulun määrittelemisessä. Jätä mieluummin hieman reilummin pelivaraa, näin vältyt turhilta pettymyksiltä (ja turhalta stressiltä). Pettymykset syövät vain motivaatiota.

Takaiskuja ja odottamattomia lisämutkia tulee usein eteen väistämättäkin, hyvästä suunnitelmasta huolimatta. Jos aikataulussasi on hieman ylimääräistä pelivaraa, sinun ei tarvitse turhaan huolehtia, vaan voit pysyä suunnitelmassasi.

Kun aikataulu on määritelty, ota kukin välietappi erikseen käsittelyyn. Kirjaa keinot, joilla välietappiin päästään. Listaa tehtävät siinä järjestyksessä, jossa ne tulee suorittaa jotta välietapin tavoite täyttyy. Voit tarvittaessa aikatauluttaa tehtävätkin.

Kun olet käsitellyt yhden välietapin, hyppää seuraavan kimppuun, kunnes olet käynyt läpi kaikki välietapit. Nyt sinulla on kirkkaana mielessäsi kartta siitä, mitä sinun on tehtävä. Tavoitteeseen pääsy tuntuu jo nyt helpommalta, kun tietää tarkalleen mitä on tehtävä, ja milloin ja miten mikäkin on tehtävä.

Tee lukujärjestys

Edellisestä kannattaa piirtää lukujärjestyksen tyyppinen kaavio, josta välitavoitteet ja tehtävät käyvät selkeästi ilmi. Kun ne ovat tarvittaessa helposti nähtävillä, tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä! Älä anna itsellesi lupaa heittäytyä laiskaksi, olet ansainnut enemmän! =)

Toteutusvaihe

Seuraavaksi on kyse vain itsekurista. Noudata suunnitelmaasi. Keskity vain yhteen välietappiin tai tehtävään kerrallaan, kunnes olet suorittanut sen. Älä turhaan murehdi muusta.

Älä lipsu. Älä epäröi. Älä ryhdy epäuskoiseksi. Sen sijaan: ole tarmokas, ole määrätietoinen, usko itseesi! Siinä kaikki, muuta ei tarvita!

Paitsi se mukavin homma: jokaisen onnistuneesti suoritetun tehtävän ja välietapin suoritetuksi kuittaaminen. Ja itsensä onnitteleminen siitä, että taas on yksi tehtävä tai välietappi vähemmän ylitettävänä!

Jos epäonnistut, älä lannistu. Päivitä tavoitekaavio tarvittaessa välitavoitteiden, tehtävien tai aikataulun osalta uuden suunnitelman mukaiseksi. Jatka siitä mihin jäit.

Jos jokin tehtävä tai välietappi jää suorittamatta, suorita se jälkikäteen, merkitse suoritetuksi ja palaa alkuperäisen suunnitelman aikatauluun. Jos tämä ei ole mahdollista, päivitä suunnitelmasi aikataulua.

Älä anna itsellesi lupaa pinnata tehtävien suorittamisesta. Mitään hyviä tekosyitä ei ole olemassa! Sitä paitsi laiskottelusta seuraava morkkis on luultavasti tuhat kertaa kamalampaa ja pitkäkestoisempaa, kuin itse tehtävän tai välietapin suorittaminen. Varsinkin jos tavoite laiskottelemisen vuoksi lipsuu kauemmas. Tätä kannattaa pohtia etukäteen, niin pysyy motivoituneena, ja suunnitelmassa!

Tiivistettynä:

1. Kirjaa päätavoite

2. Listaa välitavoitteet siinä järjestyksessä kuin ne on suoritettava

3. Aikatauluta suunnitelma

4. Kirjaa välitavoitteiden sisältämät tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne on suoritettava ja aikatauluta ne tarvittaessa

5. Tee tarvittavat tarkennukset siitä, miten kukin tehtävä suoritetaan

6. Piirrä halutessasi lukujärjestyksen tyyppinen kaavio koko ”projektistasi” ja sijoita se paikkaan, jossa se on helposti nähtävillä tai saatavilla

7. Noudata suunnitelmaasi. Keskity vain yhteen välitavoitteeseen tai tehtävään kerrallaan, niin koko urakan kuorma ei paina niskassasi.

8. Kun saat tehtävän tai välitavoitteen suoritettua, merkitse se heti suoritetuksi. Muista onnitella itseäsi. Siten huomaat edistyväsi, ja se jos mikä on hyvä kannustin.

9. Jos epäonnistut, päivitä tavoitekaavio uuden suunnitelman mukaiseksi ja jatka siitä mihin jäit.

10. Käytä tarvittaessa ”papukaijamerkkejä”, toisin sanoen palkitse itsesi jokaisen saavutetun välitavoitteen osalta jollakin projektiisi liittymättömällä mukavalla asialla (mielellään sellaisella, joka ei huononna projektissa saavutettuja tuloksia tai vie projektin päätavoitetta etäämmäs ja saavuttamattomiin).

Muista hauskuus!

Monilla, myös itselläni toisinaan, jäävät omat tavoiteprojektit kesken, sillä niitä ei ole aivan ”pakko” suorittaa. Osa projekteista kaatuu juuri siihen, ettei kunnollisia välitavoitteita ole määritelty. Alkuinnostus hiipuu, motivaatio laantuu, projektista tulee suorittamista. Ei ole enää hauskaa.

Hauskuuden saa tuotua takaisin määrittelemällä itselleen palkintoja matkan varrelle. Jotakin kivaa, jonka saa kun välitavoite on saavutettu. Joskus pelkkä lopputavoitteet ajattelu tai jo näkyvissä olevat, saavutetut tulokset eivät riitä kannustimeksi. Silloin on hyvä turvautua itselle sopiviin lisäkannustimiin. Mitä ne sitten ovatkin. Keksi itse. 🙂

Tämä systeemi toimii pääpiirteissään kaikkeen, siivousrutiineista kunnon kohotukseen. Jos kyseessä on vaikkapa arkinen päivärutiini, jonka kanssa kamppailet lastesi kanssa, tai viikosta toiseen saman tavoitekasan saavuttaminen, tuloksia ei välttämättä tarvitse kirjata ylös. Kunhan muistaa olla ylpeä itsestään.

Liikaan kaavamaisuuteen ei sentään kannata ryhtyä. Elämän tulee olla hauskaa! =)

Lasten kasvatus on jotain aivan muuta

Lasten kasvatukseen edellinen tavoitemalli ei sitä vastoin sovi mitenkään päin. Lastenhoidossa ei päivän päätteeksi tule kukaan yleensä kehumaan, kuinka loistavaa työtä olet päivän aikana tehnyt. Se ei välttämättä edes näy missään. Ei muulla tavoin kuin esimerkiksi tyytyväisinä lapsina, siistinä kotina ja iloisena mielenä. Ja seuraavana päivänä on kaikki sama uudestaan edessä.

Joskus tulee hassu tunne siitä, ettei oikeastaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Mutta turhautuminen on turhaa. Lapsista näkee miten sinä päivänä on itse onnistunut. Tyytyväinen lapsi, tyytyväinen vanhempi.

Lasten kasvatus poikkeaa siten ”projektina” melkoisesti kaikista muista tavoiteurakoista. Sitä ei voi yhtä suoraan mitata. Jotkut tulokset näkee vasta huomattavasti myöhemmin, jotkut jopa vasta kun lapsi on aikuinen. Mutta eihän lapsi sinällään olekaan mikään projektin kohde. Tärkeintä on että hänen kanssaan on. Hellittelee, välittää ja täyttää hänen tarpeensa. Lastenkasvatuksen kulmakiviä ovat mielestäni huolenpito, rajat ja rakkaus. Ja se että antaa lasten kasvaa: tutkia maailmaa, keksiä ja löytää uusia asioita, hassutella, oppia uutta.

Mukavaa päivää kaikille, niin kasvattajille, kuin tavoiteprojektien kanssa painiskeleville,

Vesta

P.S. Jos on kyse luku-urakasta esim. opiskeluissa, edellisen apuna kannattaa lukemisen aikana käyttää niinkin yksinkertaista apuvälinettä kuin purukumia. Purkan syönnin on todettu tehostavan aivotoimintaa. Liika ei tässäkään tosin ole hyväksi. 😉

Uuden vuoden rennot tuulet

Meri on aina rauhoittanut minua. Rauhoittumista tarvitsee välillä jokainen. Liiallinen kiire, suorittaminen ja kuluttaminen ei ole kenellekään hyvästä. Se ei voi olla elämän tarkoitus. Mutta mikä sitten on?

Musiikkia rentoutumiseen

Lähes jokaisen blogin, mainoksen ja julkaisun nurkalla tunnutaan puhisevan laihduttamisesta, kuntoilusta, ynnä muusta projektien aloittamisesta uuden alkaneen vuoden kunniaksi, joten päätin tehdä vastaiskun. Minun blogini ensimmäinen kirjoitus tänä vuonna käsittelee rentoutumista. Taitoa, jonka me kiireiset nykymaailman tehosuorittajat tuppaamme unohtamaan liiankin herkästi.

Linkin takaa löytyy tuokio Caribian rannikon leppoisia aaltoja. Kyseessä on oikeastaan video, joten vaaleahiekkaiseen rantaan rauhallisesti vyöryviä, turkoosin sinisiä aaltoja voi myös katsella. Sekin on rauhoittavaa, ainakin minusta.

Ja seuraavan linkin takaa löydät Feng Shui -musiikkia, aiheena meri.

Nämä ovat niin kauniita, että tuntui mukavalta ajatukselta linkittää ne tänne blogiin.

Se pyörii sittenkin!

Välillä on hyvä irrottautua hetkeksi kaikesta kiireestä ja varata itselleen oma rauhallinen, hiljainen hetki. On hyvä muistaa (ja huojentavaa – joskin ehkä vaikeaa – tunnustaa), että maapallo pyörii sittenkin, vaikka itse ei ihan joka hetki yrittäisikään kontrolloida kaikenlaisia arkipäiväisiä (ja väliin aika turhanpäiväisiäkin) asioita, jotka suttaantuvat kuitenkin sitten ihan itsestään. Vaikka asiat eivät välttämättä menisi aivan juuri siten kuin itse olisi toivonut, ellei itse niitä tee, ei se kaada maailmaa.

Olen alkanut huomata että rento ja iloinen mieli on paljon ihanampi asia, kuin se miten joku pikkujuttu on tehty. Oman kullan kainalossa on paljon mukavampi kuherrella ja kiherrellä maailman kauneudelle ja hassunkurisille sattumuksille, kuin rasittaa päätään (ja muidenkin hermoja) vaikkapa huomauttamalla siitä, mistä päästä hammastahnaa nyt kuuluikaan puristaa, tai mikä vielä pahempi, on joskus aikaisemmin yhdessä sovittu puristettavan. Tai jotain muuta aivan yhtä tyhjänpäiväistä ja yhdentekevää perheonnen ja maailmanrauhan kannalta, kuten astioiden järjestys tiskikoneessa, tai kenen vuoro seuraavaksi on päättää mitä televisio-ohjelmaa katsotaan. Mieluummin kiinni koko toosa! Sieltä tulee aina ja jatkuvasti jotain mielenkiintoista, jota voi seurata, vaikka pääosa ohjelmasta taitaa todellisuudessa kiinnostaa useimpia vain puolittain. Silti tv saattaa roikkua päällä tuntikausia, taustamelun luojana. Mutta palatakseni takaisin arkiaskareisiin ja muihin ”pikkukiviin”, siis niihin ei-niin-tärkeisiin asioihin elämässä: pääasia että joku on ne tehnyt, ettei itse tarvitse yrittää suoriutua aivan kaikesta yksin. Jokaisella toivoisi olevan useampia sellaisia läheisiä ihmisiä, jotka tekevät elämästä helpompaa, ja ennen kaikkea hauskempaa.

Ajatus tuntuu nyt pomppivan sen verran, että kirjoitus juoksee asiasta seuraavaan. Postauksen punainen lanka taitaa sentään olla vielä näkyvissä, ainakin langan pää. Tärkein sanoma joka tapauksessa on: pidä huolta myös itsestäsi! Ja, koko maailmaa ei tarvitse kantaa hartioilla. Sen lisäksi, muista rentoutua. Ja nukkua. =)

Vesta

P.S. Ai niin, tein tänä vuonna itselleni viisi uuden vuoden lupausta: 1. lisää kipinää suhteeseen 2. lisää naurua perheeseen 3. syyttäminen ja syyllistäminen kielletty 4. ulkoilen joka päivä lasten kanssa enemmän kuin vain ”tarpeeksi” 5. trimmaan kroppani takaisin huippukuntoon.

Edellisten tarkoituksena on tuoda hauskuus takaisin elämään. Minkään ei tule olla liian vakavaa. Ei suhteen siippaan tai lapsiin, kuten ei arkielämänkään. Ei myöskään kasvatuksen. Lapsista ei ole tarvis kasvattaa nykyajan Einsteineja. Riittää että jälkikasvu tajuaa mistä elämässä todellisuudessa ja pohjimmiltaan on kyse. Perheen yhteinen aika takaisin sille kuuluvaan arvoonsa. Kuten oma aikakin, jota on aina välillä oikeus vaatia itselleen.

Olen sitä mieltä että lupaukset kannattaa ja pitää julistaa kuuluviin, teki sen sitten verbaalisesti tai rustaamalla ne jopa blogiin. Niitä kannattaa itseasiassa kuuluttaa ainakin itselleen jokainen päivä. Siten lupaukset – jotka todellisuudessa ovat henkilökohtaisia tavoitteita – eivät pääse unohtumaan! Siten tavoitteet on helpompi saavuttaa. Kun tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä, ne todennäköisimmin myös toteutuvat. (Päivitys 6.1.: kirjoitin tämän muuten ennen kuin luin Minimalistin blogipostauksen, jossa käsitellään samaa aihetta, uuden vuoden lupauksia ja niiden julistamista kaikelle kansalle, jotta lupaukset eivät unohdu heti kun uuden vuoden tinat on heitetty roskiin. Tämä on mielestäni tosiaan hyvä tapa saada potkua lupausten pitämiseen ja toteuttamiseen. Pätee siis muihinkin kuin vain uuden vuoden lupauksiin. Oikeastaan kaikkiin tavoitteisiin elämässä.)