Vähemmän on enemmän

Hidas elämä. Slow life. Downshifting. Minimalistinen kuluttaminen. Pienet asiat. Pehmeämmät arvot. Kevyempi elämä.

Näin joulumainostulvan aikaan ylenpalttinen kulutushysteria on saanut minut takajaloilleni. Myönnän että taidan joissain suhteissa olla jonkin asteinen materialisti. Silti en suostu lokeroitavaksi, en kyseisenlaiseen ryhmään.- Joukkoon jonka elämän tarkoituksena tuntuu olevan mahdollisimman hienojen hyödykkeiden ja turhakkeiden hankkiminen ja sitä kautta mahdollisimman suuren omaisuuden kerääminen.

Tätä kautta törmäsin muutamaan blogiin, jotka käsittelevät kyseistä aihetta mielenkiintoisella tavalla. Kaikkea blogeissa kirjoitettua en allekirjoita, mutta mielenkiintoisia näkökohtia ja viisaita ohjeita oman kulutushysteriansa hillitsemiseksi niistä voi poimia.

Jospa sitä itse kukin alkaisi sen sijaan pyrkiä kohti hieman hitaampaa, minimalistisempaa ja pienempää elämää? Kohtuus kaikessa. Kunnianhimossakin – tai rahanhimossa – mikä meitä kutakin sitten ajaa eteen päin. Teemme töitä elääksemme, emme elä tehdäksemme töitä. Sama pätee ruokaan, urheiluun, unen määrään, ihan kaikkeen. Paitsi rakkauteen. 😉 Ja onnellisuuteen. Luulen että mitä enemmän rakkautta ja iloa, sen parempi. Koskaan ei voi hymyillä tai halata liian usein. Eikä liiaksi nauraminen taida olla mahdollista. Mutta muuten, ihmiselle taitaa olla hyväksi sopiva määrä kutakin asiaa; töitä, harrastuksia, hyödykkeitä, ylellisyystuotteita, ruokaa, kahvia, kiirettä, joutilaisuutta, omaa aikaa, perheen yhdessä oloa, unta, liikuntaa, yhteistä aikaa ystävien kanssa, yksin oloa, ulkoilua, sohvalla loikoilua…

Me suomalaiset olemme usein niin kilpailuhenkistä kansaa, että joskus tuppaa unohtumaan että sopivasti on aivan tarpeeksi, ja ylenpalttisesti voi olla liikaa. Pieni elämä on aivan riittävää. Vaikkakin, hitaiden ja minimalististen elintapojen lopputuloksena ei taida olla ”riittävä elämä”, vaan ennen kaikkea ”hyvä elämä”, kun muut, aineettomat asiat nousevat takaisin niille kuuluvaan arvoonsa.

Kas tässä:

http://pientaelamaaetsimassa.blogspot.com/

http://minimalistisuus.blogspot.com/

Rauhallista joulunalusaikaa ja maltillisia joululahjaostoshetkiä toivotellen,

Vesta

Äitiys on rankka juttu! :)

Naisena olemisen peruskysymyksiä.

Tänään aamulla herätessäni, pyysin väsyneenä miestä nousemaan tällä kertaa lasten kanssa ylös, jotta saisin nukkua hieman pidempään ja saada vähän univelkoja pois. Mies kysyi kirkkain silmin: ”Mikset ilmoittanut tästä aikaisemmin, niin olisin osannut paremmin varautua?” En vastannut mitään.

Mutta kyllä nauratti sisäisesti, vaikka en päästänyt naurua kuplimaan ulos. Se ilmoitus taisi tulla silloin reilut 2 v. ja toisen kerran yli 9 kk sitten, kun tiesin olevani raskaana. 😉

Mutta jäin unisena pohtimaan, miksi se on niin, että lastenhoidon osalta päävastuu kääntyy aina naiselle? Onko se jotain vuosituhatperuista alitajuista olettamusta vai tuleeko se jo geeneissä? 😉 En muista että itsellä olisi koskaan ollut edes oikeutusta kysyä vastaavaa. Olettamushan on että minä nousen lasten kanssa ylös, oli kello sitten 9.00, 7.00 tai vaikkapa 5.00!

Toinen hyvä tekosyy on se, että mieshän on kesälomalla! Ei kai silloin tarvitse raataa ja rehkiä? Ehkei, mutta loma se on minullakin nyt samoihin aikoihin, kun mieskin on kotona. Itseasiassa tämän seurauksena totesin, ettei meillä naisilla taida olla äitiys”lomalla” ja hoitovapaalla lomia, kahvitaukoja tai vapaa-aamuja, paitsi erikseen sovittaessa. Ei, vaikka se oikeutettua välillä olisikin. Vaikka olisi sunnuntai, sitä herää vaikka ennen kukon laulua, jos pienet, virkeät, biodynaamiset vekkarit (=lapset) niin sanovat!

Nyt tulisi hyvään tarpeeseen kaikille aviomiehille ojennettava kirja, jossa käsitellään naiseutta, äitiyttä ja vaimoutta. Sen lisäksi että olen äiti ja vaimo, olen yhtälailla ja edelleen täysipainoisesti nainen. Itsellinen yksilö, jolla on myös omat tarpeet (huomio huomio). Naiseus ei poistu minusta naimisiin menon tai lapsen saannin myötä. Minusta ei tule toista henkilöä. En uusiudu ja luo nahkaani kuin käärme. En astu ulos kurpitsasta kuin Cinderella ikään. Ei, vaikka paremmasta super-minästä on ihana unelmoida.

On kylmästi tunnustettava se rankka ja arkipäiväinen totuus, että olen yhä edelleen se vajavainen ja epätäydellinen itseni, joka olen ollut koko ikäni. Voin yrittää kehittyä ihmisenä – ja sillä tiellä koko ajan ollaan – mutta muutos ei tapahdu yhden yön aikana. Jos isyys ottaa miehille välillä koville, on hyvä muistaa että helppoa ei ole meillä naisillakaan. Äitiys on rankka juttu! Niin hyvässä kuin pahassa. 😉 Pois en sitä vaihtaisi, mutta helpolla se ei varmasti päästä ketään!

Ja siinä silmän räpäyksessä pieni, sisäinen kodin hengetär nostaa minussa päätään. ”Periksi ei anneta”, se sanoo päättäväisesti. Minä pystyn ja jaksan. Muuta minun ei tarvitsekaan tehdä. Muitahan ei pysty muuttamaan, vain itsellä on merkitystä. Jos käytän aikani itseni kehittämiseen, ei minulle jää aikaa ja syitä toisten arvosteluun! Sitä paitsi useinhan tässä maailmassa on nähty, että hieno esimerkki vetää mukaansa rutkasti seuraajia.

Joten sitten kun olen saanut kehitettyä itsestäni sen super-minän, voin alkaa huhuilla mieheni suuntaan, missä se Super-man viipyy. 😉

Mukavaa päivää kaikille arkiolettamusten kanssa eläville äideille, meille todellisille super-naisille!

-Vesta

P.S. Pitäisiköhän perustaa uudet kategoriat ’Lastenhoidon pidempi oppimäärä’ ja ’Miesten suusta’, saattaisi olla käyttöä myöhemminkin…

Jokainen voi olla äiti – Unicefin kampanja

Jokainen voi olla äiti – Unicefin kampanja

Unicefilla on ollut käynnissä kampanja: Jokainen voi olla äiti. Maailma on täynnä lapsia, jotka kaipaavat apua ja tukea.

Maailman lapsilisä

Jokainen voi olla äiti / Ole hetken äiti -kampanja on päättynyt, sen nettisivut kuitenkin löytyvät vielä: www.unicef.fi/aiti.

Unicefilla on käynnissä uusia kampanjoita, mm. maailman lapsilisä, jonne linkki tämän jutun lopussa.

Itse täytin opiskeluaikoina lomakkeen, jolla liityin Unicefin kuukausilahjoittajaksi kampanjan ”Maailman tytöt kouluun” kautta. Kun kamppanja päättyi, siirryin automaattisesti samalla summalla kuukausilahjoittajaksi uuteen vastaavanlaiseen kampanjaan, Maailman lapsilisä. Jutun lopussa linkki maailman lapsilisä -kampanjaan.

Jos haluaa lahjoittaksi, summan ei tarvitse olla iso. Itse lahjoitan 10e kuukaudessa. Lahjoituksen saa lisättyä verkkopankkiin automaattisesti joka kuukausi erääntyväksi maksuksi. Lisäksi maksun voi joka kuukausi poistaa verkkopankista ennen kuin lasku menee maksuun, joten näin pystyy itse vaikuttamaan siihen kuinka paljon kokonaisuudessaan haluaa lahjoittaa. Ja jos tili sattuisi olemaan nollilla, lahjoitus ei eräpäivänä mene maksuun, vaan automaattinen lasku peruuntuu. 🙂 Mielestäni hyvä käytäntö, sillä varsinkin opiskeluaikana rahatilanne oli aika tiukka. Toisaalta kymppi on niin pieni raha, että se ei kuukausittaista rahatilannetta hetkauta suuntaan tai toiseen.

Erilaisia tapoja auttaa

Tehdessäni tämän vuotista kevätsiivousta kaapeista kertyi kierrätykseen sopivaa tavaraa tavallista enemmän. Siispä tutkin eri vaihtoehtoja, joiden kautta sain tavarat kiertoon niitä enemmän tarvitseville. Keräsin tähän alle tietoja näistä.

Punaisen ristin Kontti-vaatekeräyslaatikot

http://www.redcross.fi/punainenristi/kontti/kontti2/

http://www.redcross.fi/lahjoita/vaatelahjoitukset/fi_FI/

Uffin keltaiset vaatekeräyslaatikot

http://www.uff.fi/vaatekerays/kerayspaikat.html

http://www.uff.fi/

Luovuta verta ja haasta kaverit mukaan

https://www.haaste.fi/yksityiset/index.php

http://www.veripalvelu.fi/www/verenluovutustilaisuudet

http://www.veripalvelu.fi/www/veripalvelutoimistot

Kierrätyskeskus, toimipisteet

http://www.kierratyskeskus.fi/kaupat.php

Luomuruoan myyjät, Ruohonjuuri

http://www.ruohonjuuri.fi/myymalat/

Ruohonjuuren reseptit, terveellisiä kasvisruokia ainesosien perusteella listattuna

http://www.ruohonjuuri.fi/reseptit/ainesosahakemisto/

Lopuksi vielä linkki SPR:n ensiapuohjeisiin. Ohjeet eri tilanteisiin nenäverenvuodosta elvytykseen.

http://www.redcross.fi/ensiapu/ensiapuohjeet/fi_FI/

Ensiapukoulutusta saa puolestaan mm. täältä

http://www.suomenensiapukoulutus.fi/

Vielä lupaamani linkki Unicefin Maailman lapsilisä -kampanjaan, kuukausittainen lahjoitus

http://www.unicef.fi/unicef_lapsilisa

Jutun loppuun voisin todeta runollisesti:

 

”Maailma on täynnä rakkautta.
Sen löytää
jos vain malttaa etsiä,
pysähtyä kuuntelemaan.Se yltää pitkienkin matkojen päähän,
vaikkapa sinun sydämestäsi
toiselle puolelle maailmaa.
Se ei jakamalla vähene,
vaan vain vahvistuu siitä.

Mitä enemmän rakastaa,
sitä enemmän
tulee rakastetuksi!” 

-Vesta

Vaaralliset E-koodit?

Voi kun kaupan seinään tai hyllyn reunaan saisi listauksen E-koodeista vaikutuksineen! Luulisi kiinnostavan useampaa muutakin kuluttajaa.

Viime aikoina E-koodien terveellisyys – tai oikeammin haittavaikutukset ja kyseenalainen turvallisuus – ovat puhuttaneet yhä enemmän. Aihe on saanut huomiota myös eri medioissa.

Jokin aika sitten on ilmestynyt mielenkiintoinen kirja E-koodeista: Petos lautasella, Mats-Eric Nilsson. Tietoa kirjasta
www.kotiliesi.fi/kirjat/arkisto/2008/9/19/mats-eric-nilsson.aspx

Se kertoo elintarvikkeisiin lisätyistä säilöntä-, väri- ja muista lisäaineista. Kaikki lisätyt keinotekoiset aineet eivät aina ole täysin välttämättömiä tuotteessa. Esimerkiksi joillakin pyritään parantamaan ruoan ulkonäköä.

Kirjassa on lueteltu eri E-koodit, kerrottu mitä vaikutuksia milläkin E-koodilla elintarvikkeeseen on ja valaistu myös kunkin E-koodin osalta, minkälaisia mahdollisia haittavaikutuksia sillä saattaa olla ihmisen terveyteen.

Kirjaa voi ostaa mm. Bookplussasta, http://www.bookplus.fi/.

(Lisäys 11.2.2009: lisätiedot kirjasta,
https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/11/petos-lautasella/)

Mikä sitten on E-koodi?

E-koodeja löytyy elintarvikkeista, yleensä pakkauksessa tuotteen ainesosalistauksesta, jossa ne näkyvät muodossa E 123. E-koodilla merkitään elintarvikkeiden lisäaineita, jotka viranomaiset ovat määritelleet Euroopan unionin alueella sallituiksi.

E-koodeja ei ole pelkästään valmisruoissa. Niitä löytyy tätä nykyä lähes kaikista tuotteista.

Itse kiinnitän tätä nykyä paljon huomiota pakkausten tuoteselosteeseen. Mm. leipähyllyltä valikoituvat mukaan ne leivät, joissa E-koodeja ei ole. Maustehyllyltä poimin yleensä yksittäisiä mausteita, en maustesekoituksia, jotka sisältävät usein E-koodien lisäksi myös tarpeettoman paljon suolaa, jota me suomalaiset laitamme tutkimusten mukaan ruokiin edelleen liian paljon (ja tämä lisää mm. sydän- ja versisuonitautien, ym. riskiä). Mehuhyllyllä keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetut ja E-koodeja sisältävät tuotteet jäävät hyllyyn. Valitsen mieluummin E-koodittoman mehun, näitäkin löytyy vielä!

Keinotekoisia makeutusaineita kartan siitä syystä että olen kuullut paljon niiden syöpää aiheuttavista tekijöistä ja muista riskeistä. Jonkun tietolähteen mukaan – olisiko ollut tiedelehti tai joku muu tieteellinen julkaisu – keinotekoiset makeutusaineet itseasiassa vain lisäävät makeanhimoa, jolloin ihmisen tekee mieli kaikenlaista makeaa entistä enemmän – ja hän turvautuu ehkä taas keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuihin tuotteisiin – ja oravanpyörä on valmis!

Sen sijaan terveellisten ainesosien – kuten probioottiset bakteerit, d-vitamiini, ym. – lisäämistä elintarvikkeisiin en vastusta. Mutta nehän onkin lisätty terveysvaikutusten takia.

Jos en löydä E-kooditonta tuotetta, tuote jää joskus kokonaan ostamatta. Tosin jos aivan välttämättä tarvitsen kyseistä elintarviketta, valitsen tuotteen, joka sisältää vähiten E-koodeja. Eri E-koodien vaikutusten ja terveysriskien välillä on eroja, mutta koska en muista (ainakaan vielä) mitä mikäkin E-koodi tekee, tyydyn valitsemaan mahdollisimman ”vähä-E-koodisen” tuotteen.

E-koodien vaikutuksista, etenkin haittavaikutuksista, on monenlaista mielipidettä. Lisää tästä aiheesta

http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/tutkiva/jutut/vartikkeli_005.shtml.

Lisätietoa E-koodeista

http://fi.wikipedia.org/wiki/E-koodi

http://www.palvelu.fi/evi/files/55_519_355.pdf

E-koodilistaus

http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/elintarvikkeet/e-koodit.htm

E-koodien määrä tuotteissa huolestuttaa kovasti! Omille lapsilleen – kuten itselleenkään – ei halua syöttää kovin pitkälle jalostettua ja erilaisilla lisäaineilla ryyditettyä ruokaa. Ties minkälaisia terveysvaikutuksia pitkälle jalostetusta ruoasta on tuleville sukupolville myöhemmällä iällä. Minkälaiset määrät eri säilöntä- ja lisäaineita heidän elimistöönsä tällä menolla kertyy?

Pidän tärkeänä opettaa myös nuoremmille sukupolville aidon kotiruoan merkityksen. Niin että myös he oppivat arvostamaan itse valmistetun ruoan laatua, ja pääsevät oppimaan ja nauttimaan ruoan valmistuksen saloista ja nikseistä, yhdessä kokkaamisen riemusta ja aterioimisesta saman pöydän ääressä.

Yhdessä tekeminen ja perheen keskinäinen aika kunniaan! Samoin perheateriat takaisin sille sijalle, jolle ne kuuluvatkin! Perheen yhteinen ruokailuhetki on hyvää aikaa kiireen keskellä hetkeksi rauhoittumiselle, keskustelulle ja kuulumisten vaihtamiselle. Ranskalaiset tuntuvat osaavan vielä tämän kiireettömän aterioinnin ja yhdessä ruokapöydän ääressä ajan viettämisen hienon taidon! Me suomalaiset voisimme ottaa tästä keski-eurooppalaisesta kulttuurista tässä asiassa vähän oppia!

Tiivistän tämän kirjoituksen näin lopuksi yhteen lauseeseen: mielestäni parhainta ruokaa koko perheelle on perinteinen kotiruoka, mahdollisimman jalostamattomista perusraaka-aineista itse valmistettuna ja koko perheen voimin yhdessä nautittuna!

Mukavaa viikon alkua kaikille. Ja samoin paljon kokkausintoa! 😛

(Lisäys 21.2.2009: Koirablogissa on juttu koiranruokien lisä- ja väriaineista, ks. http://koirablog.blogspot.com/2009/02/tiedatko-mita-syotat-koiralle.html.)

-Vesta

Kalaa kahdesti viikossa

kalaa2vkossa

Heipä hei ja hyvää iltaa!

Löysin netistä kiinnostavan sivuston http://www.prokala.fi/.

Tuolta löytyy tietoa kalaruoista yleensä, kalan syönnin terveysvaikutuksista ja suosituksista sekä eri kalalajeista reseptien kera.

Kalaa neuvotaan syömään kaksi kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen. Kalan sisältämät hyvät rasva-aineet auttavat ehkäisemään suomalaisilla yleisiä sydän- ja verisuonitauteja. Pienentääpä se jopa joidenkin syöpien riskiä. Prokala-sivustosta oli itselle jo nyt hyötyä uuden tiedon muodossa: kalan syönti voi kuulemma vähentää myös ennenaikaisen synnytyksen riskiä! En ollut tätä tiennyt. Tuosta onkin hyvä mainita kaikille tutuille, joilla ”maha pömpöttää”.

Itse törmään kalan kanssa useimmiten siihen ongelmaan että kalaa tulee ostettua – ja siten syötyä – liian harvoin, ja toisaalta samaa kalalajia tulee syötyä turhan usein. Olen kirjolohen suuri ystävä, mutta muiden kalalajien tuntemus on jäänyt vähäiseksi. Silakkapihvejä teen toisinaan, mutta niillä saan herkutella yksin, sillä mies ei silakoista piittaa! Joitakin kertoja olen ostanut jotakin muuta kalaa, mutta sen valmistus on joko ollut hankalaa, ruoka on ollut kelvollista mutta (kunnollisen reseptin puuttuessa) aikamoista sössöä tai pahimmassa tapauksessa kala on unohtunut raakana jääkaappiin ja siirtynyt sieltä sutjakasti roskakoriin.

Prokala-sivustolla tähän tarjotaan oivallinen ratkaisu! Joka kuukaudelle on merkitty kauden kala, jota on tuona ajankohtana hyvin saatavilla, ja sivustolta löytyy myös reseptejä, joiden avulla kausiherkusta saa (toivon mukaan) loihdittua kelpo aterian. Sivustolla on myös kausikalenteri, josta näkee milloin mitäkin kalaa on saatavilla. Kalenterin perusteella en enää yhtään ihmettele miksi lohi on lempikalaherkkuni ja silakkapihvien teko luonnistuu: kumpaakin kalaa saa kaupasta ympäri vuoden, joten näitä on tullut syötyä selvästi eniten.

Aion testata sivustoa ja reseptejä tarkemmin. Helmikuu on mateen kuukausi. Sen valmistamiseksi löytyy Thaihenkinen madekeitto. Resepti kuulostaa itämaisuutensa takia hauskalta vaihtoehdolta kokeiltavaksi ja ainesten ja valmistusohjeen perusteella kuitenkin melko helppotekoiselta, joten mateen valmistus alkoi houkuttaa. Mietityttää vain että minkähänlaisissa hinnoissa tuo kala pyörii?

Nyt painun yöpuulle. Hyviä öitä! Nukkukaa hyvin tai viettäkää railakas ilta, kumpaa sitten olettekin tekemässä!

-Vesta