Taikalaatikon lumoissa

Hyvä, paha TV.

Jäin tässä päivänä muutamana pohtimaan TV:n ja kaikenlaisen hömppäviihteen merkitystä ihmisen elämässä. Olkoonkin että moni tv-sarja on melkoista soopaa, mutta ihmeen tehokkaasti ne toisinaan koukuttavat katsojan seuraamaan sarjaa jakso toisensa perään.

Tulee TV:stä onneksi kaikenlaista asiapitoisempaakin ohjelmaa, toisinaan. Uutiset, historia-, luonto- ja muut dokumentit, ajankohtaisohjelmat, jne. eivät ole onneksi jääneet kokonaan paitsioon alati lisääntyvien reality-ohjelmien alle. Niitä puolestaan alkaa olla minun mielestäni jo aivan tuskastuttavissa määrin, tosielämää riittäisi aivan tarpeiksi asti muutenkin.

Mutta ei asiaohjelmiakaan jaksa aina katsoa, varsinkaan pikkulapsiperheen kiireisen kotiäidin väsymyksen sumentamin silmin illalla kello 22.00 jälkeen kun sitkeinkin pikku sissi on vihdoin taintunut nukkumatin maille.

Silloin on ihana käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan tallenteita nauhalta. Nauhalta siksi että ainakaan itse en ehdi – tai väsymykseltäni jaksa – katsoa ohjelmaa juuri sen esitysaikaan. Ja vaikka joskus ihmeen kaupalla ehtisinkin, iskee jollain mini-ihmisistä kuitenkin vessahätä, jano, paha uni tai muu kiireellistä toimintaa vaativa kriisi juuri kaikkein parhaimmassa/pahimmassa kohdassa.

Omaan ehdottoman koukuttavaan hömppään kuuluvat tällä hetkellä Villi Pohjola, Revolution ja Mentalist. Muita parhaimmistoon kuuluvia ovat mielestäni Frendit, Tanskalainen maajussi, Hyvät ja huonot uutiset, Kohde, Olipa kerran, Grand Designs, McLeodin tyttäret, Sinkkuelämää, Uutisvuoto, … Reality-ohjelmat eivät ole koukuttaneet ainakaan toistaiseksi mitenkään pahasti, lukuun ottamatta Australian MasterChefia, vaikka sitä katson vain jos satun TV:n ääreen sopivalla hetkellä, nauhalle se ei ole vielä päätynyt. Kun alkaa miettiä, ohjelmia löytyy siinä määrin että sitä alkaa jo itsekin pohtia, onko sittenkin joutunut taikalaatikon pauloihin aivan liiaksi asti? Helpottava havainto on kuitenkin se, että Elisa Viihteen tallenteille varattu tila uhkaa meillä jatkuvasti täyttyä eli ohjelmia ei ehditä katsoa sitä tahtia kuin niitä kertyy nauhalle. Sen seurauksena on jo muutamaan kertaan toteutettu tallennetilan ruoppaus, jossa yli 50% vanhoista katsomatta jääneistä tallenteista poistetaan surutta. Muutama kansio on ns. pyhää maaperää, mm. lasten – ja minun – rakastama Muumilaakson tarinoita, jotka säilytetään hamaan tulevaisuuteen saakka. 🙂

Tv:stä tulee paljon viihdyttävää katsottavaa ja jokaiselle jotakin, ja joskus tuntuu ettei sieltä tule yhtään mitään järkevää. Hyvä, paha TV, koukuttava, sohvaperunoittava ja viihteellinen, joskus sivistäväkin. Ilman sitä en haluaisi olla, mutta toisinaan tekisi mieli laittaa koko rakkine boikottiin, etenkin lapsilta, joiden kohdalla katseluaikaa onkin rajattu aika rankasti melkein pelkästään Pikku kakkoseen, mielestäni kaikkien aikojen ehdottomasti parhaimpaan lastenohjelmaan. Mutta pienillä on niin paljon puuhaa, eskaria, kerhoa, harrastusta, kaverikyläilyä ja touhuttavaa ulkona ja sisällä ettei TV:n ääreen juuri ennätä. Jokaiseen päivään mahtuu – ja tarvitaan – myös sellaista aikaa, jolloin lapsi ehtii keskittyä rauhassa omiin juttuihin, leikkeihin ja ajatuksiin, ilman järjestettyä ohjelmaa tai kiirettä. Silloin ei telkkaria tarvita. Sama koskee itseä. Ja hyvä niin. 🙂

Mukavaa syksyä kaikille taikalaatikon ja ihanan, pirteän, kirpeän – ja luojan kiitos helteettömän – syksyn lumoihin kietoutuneille!

-Vesta

 

Helsinki on maailman 13. kallein kaupunki!

Helsinki on Kauppalehden artikkelin mukaan maailman 13. kallein kaupunki. Helsingin tulos kertoo samalla koko Suomen hintatasosta. Elämme sikakalliissa paikassa!

”Vertailun mukaan ruoka on Helsingissä 13% kalliimpaa kuin esim. New Yorkissa, mutta vaatteet maksavat jopa 56% enemmän! Henkilökohtaiseen hygieniaan kuluu täällä 15% enemmän kuin New Yorkissa. ”

Lisää aiheesta kertoo Kauppalehden tuore artikkeli

http://www.kauppalehti.fi//5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110678977

Kauppalehden sivuilla sijaitsevassa Olli Herralan blogissa puhutaan samaa asiaa.

Mm. artikkeli ”Vertailussa Suomen ja USA:n elintaso”, http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/12747/vertailussa-suomen-ja-usa-n-elintaso, josta alla poimintoja.

”Elintarvikkeet. Brookynin Fairway Marketissa ruokalaskumme oli tyypillisesti 20 prosenttia alempi kuin Helsingissä. —

New York Cityssä taksimatkan hinta on 25 prosenttia kalliimpi kuin viisi vuotta sitten, mutta taksilla ajelun hinta on yhä alle puolet Helsingin vastaavasta. —

New York Cityssä kallis kertalippu maksaa 2,25 dollaria eli noin 1,50 euroa. Helsingissä kertalippu maksaa 2,50 euroa. —

Brooklynissa perusbensa maksaa 0,50 euroa litra. Helsingin seudulla seudulla se maksaa vähän yli 1,30 euroa, jos oikein asian kuulin. New Jerseyn puolella bensa on selvästi halvempaa kuin Brooklynissa. —

Mannertenvälinen menopaluu maksaa USA:sta ostettuna rajusti vähemmän kuin Helsingistä ostettuna. Kollega toi mainoksen, jossa JFK:ltä pääsi Eurooppaan ja takaisin 400 dollarilla eli 260 eurolla. Itse osti lippuni Suomesta ja maksoin samasta reissusta 500 euroa. —

Autojen hinnat ovat hyperkorkeita Helsingissä verrattuna Brooklyniin. —

Pysäköinti maksaa Helsingissä häiriintyneen paljon. Tallipaikka maksaa vähemmän jopa New York Cityssä, jota pidetään sentään hyperkalliina paikoituskaupunkina. —

Kansalle tiedoksi: New York Cityssä pormestari Bloombergin ruuhkamaksuidea kaatui kansan ja varsinkin yrittäjien vastustukseen. Onko Helsingissä samaa rohkeutta kaataa tämä täydellisen järjetön lisärangaistus? —

Perustallaaja Suomessa suhtautuu rahantekoon usein epäillen. Pidän sitä sangen outona varsinkin tämän lehden keskusteluissa. Vai onko mikä tahansa touhu sinänsä epäilyttävää, jos joku tekee hyvää tiliä? Tämäkö on se lähtökohta: jos minä en tee voittoa, niin kukaan muukaan ei saa tehdä? — Esimerkkejä on valtavasti: On Suomi köyhä ja siksi jää? Minusta elintasoero Yhdysvaltain eduksi on huikea.”

Lisää Olli Herralan blogissa, joka löytyy Kauppalehden sivuilta

http://olliherrala.blogit.kauppalehti.fi/blog/category/Merkinn%C3%A4t

Tämän jälkeen artikkeli ”New Yorkissa liian kallista – ihmiset luovuttavat”

http://www.uusisuomi.fi/raha/73838-new-yorkissa-liian-kallista-ihmiset-luovuttavat

aukenee lukijalle hieman erilaisesa valossa. Vaikka artikkeli on puolitoista vuotta vanha, viesti on sama: liian korkeat elinkustannukset ja ihmiset pakenevat muualle.

Ylempänä mainitun Kauppalehden artikkelin mukaan Suomi on kuitenkin niin pieni maa, ettei täällä ole tilaa paeta tarpeeksi kauas kalliita elinkustannuksia, siis huomattavan kallita koko maapallon mittakaavassa ja kaikkien sen kaupunkien keskiarvoilla mitaten.

Nyt voikin hyvillä mielin lähteä lomailemaan vaikkapa Nykkiin, Sydneyyn tai Pariisiin! Halvempaa siellä on kuin täällä kotona. Tulee syöminenkin halvemmaksi kuin kotinurkilla, sää on mukava ja yhteydet muualle maailmaan loistavat. 😉 Los Angeles ei ole edes koko listalla! Siellä on kaupan päällisiksi vielä loistavat rannatkin ja koko Hollywoodin kerma kaikkine varoineen ja tuloineen. Elintaso on siellä siten helposti paljon korkeampi kuin meillä täällä kylmässä, pimeässä, lyhytkesäisessä, kalliissa pohjolassa. Muu maa mustikka, oma maa mansikka, vai miten se meni? Taidan tykätä mustikoista, nykytietämyksen mukaanhan ne ovat sitä paitsi aivan älyttömän terveellisiä! 😉

Noin vertailun vuoksi, alla kuvamuotoinen elinkustannusvertailu vuodelta 2004, jolloin Suomalaisten – ja varsinkin stadilaisten – elinkustannukset olivat vielä vähän siedettävämmällä tasolla.

Elinkustannusvertailu 2004

Aika kallista, varsinkin nykyään. Elämä on, suorastaan sikamaisen kallista! Mutta tarvitseeko sen olla?

-Vesta

Relationship games… <3

Seksi. Se vaiettu mutta jokaiselle tuttu asia. Sitä voi olla aina ei-sopiva-määrä. Onhan kyseessä kahden individuaalisen ihmisen välinen kahdenkeskinen toiminta, ja jokaisella on yksilöllinen käsitys niin kyseisen toiminnan ideaalista määrästä kuin suoritustavastakin. Olettaen ettei puhuta masturbaatiosta. 😉

Kirjoitan tästä aiheesta, koska se kuuluu osaksi naisen ja miehen suhdetta, ja siten osaksi tätä blogia. Kirjoitan, vaikka aihe saattaa olla varsinkin meille käytännöllisille ja jäyhille suomalaisille hieman arka ja vaikea asia, ainakin julkisesti. Aiheesta vaietaan tai puhutaan melko niukalti neuvolassa, äitiyspakkauksen ohjemateriaalissa, ynnä muissa tahoissa. Eihän siitä ole kovin sovinnaista puhua julkisesti. Saati sitten että rustaa kirjoitelman blogiinsa, varsinkin jos se muilta osin on jotakuinkin sivistynyt ja kunnollinen. Mutta näin minä aion tehdä.

Lapsiperheessä tämä aikuisten ajanviete ja yksi suhteen suurista kulmakivistä vaatii päivittämistä. Enää ei olla kaksin. Oma ja kahdenkeskinen aika on yllättäen kutistunut minimiin, ainakin vauvaperheen arjessa. On muita henkilöitä, jotka on aina ja kaikessa otettava huomioon ennen omia tarpeita: lapset. Miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti, joskus tuntuu että hyvinkin pitkälti ensisijaisesti. Naiseus – ja miehisyys – siintää jossain sen ihanan, mutta kaiken muun alleen nielevän perhearjen takana.

Perhettä perustava saattaa olla täysin tietämätön näistä häntä odottavista haasteista suhderintamalla. Ainakin minulle asiain uusi tila valkeni kokonaisuudessaan ja pikkuhiljaa sitä myötä kuin vauva-arki alkoi rullata ja tajusin että se minkä olin luullut olevan väliaikainen tilanne, tulisikin olemaan paljon pysyväisempää laatua. Vaikka olin osannut jotain tuon suuntaista uumoilla, olin uumoillut täysin eri mittakaavassa!

Lapsiperheistä puhuttaessa puhutaan usein paljon perheen yhteisestä ajasta. Puhutaan velvollisuuksista, oikeuksista ja tarpeista. Puhutaan omasta ajasta. Puhutaan suhteen hoitamisesta, sen toisen puoliskon muistamisesta, huomioimisesta ja huomioon ottamisesta. Se mikä ennen on hoitunut kuin itsestään, tuottaa nyt yllättäen ylimääräistä päänvaivaa ja vaatii lisäenergiaa, jota ei muutenkaan tunnu olevan tarpeeksi tarjolla. Kahvikuppi tuntuu olevan jatkuvasti tyhjä, tai vähintäänkin puolityhjä.

Kuitenkin, jollain konstilla kaikki edellinen olisi saatava tasapainoon, jotta arki toimisi. Jotta suhde toimisi. Jotta lapsilla olisi turvallinen, huolehtiva ja rakastava koti. Jotta kaikki jaksaisivat. Ja ennen kaikkea: jotta kaikilla olisi edelleen hauskaa. Hauskuus ei saa unohtua elämästä! Silloin kaikki käy liian vakavaksi, ja pahimmassa tapauksessa tulee vaikeuksia. Joko omassa jaksamisessa, lasten hyvinvoinnissa tai parisuhteessa.

Kullan kanssa makuukammariin vetäytyminen ei käykään enää niin helposti, nopeasti ja yksinkertaisesti, varsinkin jos samassa huoneessa seisoo tukevasti pinnasänky. Romantiikka saattaa muutenkin olla välillä kaukana maidon tiputellessa rinnoista ja tuoksuessa jokaisessa vaatteessa, hiuskarvassa ja iholla, taustallaan vauvan pulautusten ödööri, joka – vaikka onkin rakkaan, söpön kullannuppusen aiheuttamaa – ei välttämättä ole se tehokkain parin välinen kiihotuskeino seksuaalisessa mielessä. Vauvan herätessä uniltaan ”juuri oikeaan aikaan” ja yöimetysten tummentamien silmänalusten yhä tummentuessa mieleen alkaa väistämättä hiipiä pelko: tätäkö se sitten on hamaan keski-ikään saakka? Siihen päälle liivinsuojilla varustetut rintsikat – olivatpa kuinka seksikkäät tahansa – ja peilistä katsova nainen, joka näyttää erehdyttävästi samalta kuin itse jotakuinkin 9 kk aikaisemmin oli, mutta tukka pystyssä, meikittä ja hajuvesittä, enemmän ja vähemmän rynttyisissä kotivaatteissa ja mielessä unelma siitä että maha – tai ainakin vatsanahka – jo pian kutistuisi täysin entiselleen (kyllä se useimpien kohdalla kutistuukin, ei hätää!). Joillekin tähän päälle tulevat vielä raskausarvet. Hyvää jatkoa ja onnea tulevaisuudelle. 😉 Sitä kyllä tarvitaan. Samoin kärsivällisyyttä. Paras lohdutus on se, että tilanne on todellakin ohimenevä. Kunhan jaksaa odottaa vähän aikaa, tilanne helpottaa, joskaan ei koskaan varmaankaan palaa täysin ennalleen.

Luulen että vauvaperheessä naisen ja miehen seksuaaliset tarpeet eivät muutenkaan täysin kohtaa, saahan äiti vauvaa hoitaessaan niin paljon vastavuoroista läheisyyttä ja hellyyttä suoraan vauvalta. Vaikka se onkin täysin eri asia kuin puolisolta saatava hellyys ja hellittely, voi käydä niin ettei nainen välttämättä koe enää ”tarvitsevansa” tämän päälle seksuaalisia huomionosoituksia mieheltään, ei juuri nyt, ei juuri tänään. Varsinkin kun sata muuta asiaa odottavat tekemistä. Nainen toteuttaa parhaillaan pitkän evoluutiokierron meihin leimaamaa roolia: äitiyttä. Päällimmäisenä unelmissa siintää kyllä sänky, mutta nukkumista varten. Miehestä tulee yllättäen se ”kolmas pyörä”, mutta on hyvä muistaa että vain hetkellisesti. Nainen ei ole lakannut rakastamasta. Eikä mies kiinnostamasta, tai jos näin tuntuu päässeen käymään, niin ei ainakaan lopullisesti. 😉

Toisaalta, kun nainen tiedostaa tämän suhteessa ja parin välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä tapahtuneen muutoksen, voi hän siihen itse yrittää vaikuttaa. 🙂 Vaikkei peiton heiluttelu juuri sillä hetkellä innostaisi itseä niin paljon kuin se joskus innosti, kumppani ja hänen tarpeensa on hyvä muistaa ottaa huomioon, vaikka hieman panostamalla asiaan oman innokkuuden tasosta riippumatta. Silloin kipinä pysyy yllä suhteessa. Usein voi käydä niinkin että huomaa homman olevan ihan hauskaa, kun siihen vain jaksoi ryhtyä. 😉 Ja päivä päivältä, mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen paremmaksi tilanne jatkuvasti muuttuu.

Tämän artikkelin kipinä sai alkunsa parisuhdepelistä nimeltä Relationship Games. Se on netistä löytyvä hupaisa, parisuhteessa eläville tarkoitettu peli, johon linkki tässä:

http://rela.east.fi/fbapp/.

Kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla, ihan huvin vuoksi! 🙂 Sain ainakin itse houkuteltua miehen tähän mukaan. Ja onhan tuosta hyötyä myös juuri miehisestä näkökulmastakin katsottuna, vaikka mies ensin epäileväisellä kannalla olisikin. ❤

Linkki peliin löytyy Helistin.fi-sivujen lisäksi Facebookista

http://apps.facebook.com/relationshipgames/

Feissarissa myös pelin fanisivu

http://www.facebook.com/RelationshipGames

mikäli mielii ryhtyä faniksi.

Sulokasta päivää kaikille pienten ja isojen äideille, isille ja muille hottiksille ikään, sukupuoleen ja suhdestatukseen katsomatta! Ylös ja ulos joka iikka, ihmisten keskelle. Rinta rottingille ja hymy suupieleen! Ollaan kaikki ihania, muistetaan myös se!

Mukavaa maanantaita,

Vesta

Mitä mies haluaa – unelmien nainen

Millainen on täydellinen nainen miehen mielestä? Sanonta ”Show naked, bring food” taitaa osua aika lähelle.

Linkitän tähän Mtv3:n sivuilla julkaistun hauskan artikkelin: Näin huijaat miehen luulemaan että olet täydellinen:

http://www.mtv3.fi/helmi/rakkaus/artikkeli.shtml/2011/01/1250711

Lyhyesti edellistä lainaten, millainen on täydellinen nainen miehen mielestä:

– ole kodin hengetär

– kokkaa miehen lempiruokia

– pukeudu seksikkäästi, esim. kokatessa pieneen seksikkääseen essuun (tiedän, kuulostaa hupaisalta!)

– ystävysty miehen ystävien kanssa

– suo miehelle ”poikien iltoja” ja muita vastaavia rientoja vastaan mukisematta (muista kuitenkin myös itse vaatia toisinaan samoja oikeuksia itsellesi, tyttöjen iltoja tarvitaan yhtälailla!)

– pidä hiukset auki, ja jos ne vieläpä sattuvat olemaan pitkät ja hulmuavat, sen parempi

– suosi kirkkaan punaista huulipunaa

– käytä korkkareita

– liiku itsevarmasti, lantiotasi keinutellen

– puhu tuhmia, yksityisesti ja toisinaan julkisestikin kuiskuttelemalla miehen korvaan

– katso hänen kanssaan pornoa (kyllä, näin tuolla artikkelissa lukee!)

– hurmaa suikkarilla (tämän tarkemmin en suostu tätä blogiin kirjaamaan), ja muista vaatia vastapalveluksia dominan elkein

Vakavasti puhuen, jos olet saanut pyydystettyä sen ”täydellisen miehen” (oikeasti täydellistä ihmistä ei ole olemassakaa, taidamme kaikki olla toivottoman epätäydellisiä, joten älä vaadi täydellisyyttä mieheltäsikään, vaan keskity sen sijaan mieluummin itsesi kehittämiseen), älä silti unohda itseäsi! Ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää myös vaimolle, avovaimolle ja tyttöystävälle, ehkä jopa tärkeämpää kuin sinkulle! Ainakin pitäisi olla. Miksi ei ilahduttaisi miestään pukeutumalla kauniisti ja huolehtimalla ulkonäöstäni? Vaikka se ei olekaan välttämätöntä? Eikö varsinkin rakkaitaan halua ilahduttaa? Tuntemattomilla ei ole niin paljon väliä. Sitä paitsi mikä tärkeintä, kun itse pitää peilistä näkyvästä kuvasta, se hivelee myös omaa sisintä, ja hymy irtoaa herkemmin. 😉

Suhteessa tarvitaan kipinää ja elämässä hauskuutta! Kumppanin muistaminen, kuunteleminen ja huomioon ottaminen on tärkeää, samoin hänen ja hänen mielipiteidensä arvostus, joka ulottuu myös miehen lähipiiriin. Muista vaatia – tai mieluummin pyytää – samoja oikeuksia myös itsellesi.

Vesta

P.S. WordPressin tämänpäiväinen kysymys oli, mistä haluat itsesi muistettavan. Suuri kysymys, hankala vastata suoralta kädeltä. Tuli mieleeni kirjoittaa paremmasta ihmisyydestä. Sekin on melko laaja aihe, joten supistin aiheen hyvään äitiyteen ja ”vaimouteen”, jotka ovat tällä hetkellä itselleni erityisen ajankohtaisia. Hyvästä äitiydestä olen kirjoittanut blogissa laajemmin ja useammin kuin hyvästä vaimoudesta, joten valitsin tämän postauksen aiheeksi jälkimmäisen. Aihe jalostui edelleen lukemani artikkelin pohjalta. Se inspiroi minua, joten ajattelin että siitä voisi olla hupia, ja ehkä jotain hyötyä, myös teille muille.

Sinkkuelämää

Kauan olen näistä haaveillut, mutta eivätpä ole vieläkään tarpeeksi halventuneet. Melkoisen paljon olisi kenkälaatikosta pulitettava!

Sex and the City -boxia myy mm. http://www.puolenkuunpelit.com/.

Harmi että Sex and the City loppui, oli yksi parhaista tietämistäni tv-sarjoista. Nyt televisiossa pyörii Lipstick Jungle, mutta en ole kunnolla ehtinyt perehtyä sarjaan. Mahtaakohan olla yhtä hyvä kuin edeltäjänsä?

-Vesta

P.S. Tässä samalla voin paljastaa että blogin yläpalkin kuva on siis New Yorkista, osoitteesta 66 Perry Street. Kyseisessä osoitteessa sijaitsi Sinkkuelämää-sarjan Carrie Bradshaw:n asunto. Toisin sanoen tunnustaudun tämän HBO:n sarjan faniksi. 🙂