Exercere ergo sum

Tai jotain sinne päin…

”Urheilen, olen siis olemassa.”

Viimeaikaiset postaukset ovat olleet melkoisen ruokapainotteisia, joten tässä vastapainoksi kaksi loistavaa linkkiä treeniohjeisiin netissä.

YouTuben BeFit channel

http://www.youtube.com/user/BeFit/videos?view=0

Fitness blender

http://www.fitnessblender.com/v/full-length-workouts/?time_min=&time_max=&cal_min=&cal_max=

Hyviä liikuntalinkkejä tavoitteellisen kunnonkohotus-projektin tueksi ovat myös melkein kaksi vuotta sitten blogiin linkittämäni simppelit lihaskuntoa nostavat treeniohjeet:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2011/01/05/kesaksi-kuntoon/

Jos syksy tuntuu synkältä ja myrskyisältä aivan liian kanssa, joogasta voi olla apua! Aurinkotervehdys:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotervehdys

Ja oma ikisuosikki pilates. Siitä lisätietoa alla, treenivideoita löytyy netissä mm. YouTubesta. 🙂

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pilates

Lopuksi vielä WOD-linkki (Workout of the Day), jossa päivän treeniä toistetaan 5 päivänä peräkkäin ja pidetään 2 päivän lepotauko, tai vaihtoehtoisesti 3 päivän treeniohjelma ja päivän lepotauko:

http://www.ryhmaliikunta.fi/uutiset/wod-murph/

Terve sielu terveessä kehossa. Kun keho voi hyvin, mielikin on iloinen. 🙂

Piristävintä mahdollista liikuntaa tähän aikaa vuodesta taitaa kuitenkin olla kunnon happihyppely kirpakassa syyssäässä! Liikut sitten ulkona tai sisätiloissa: inspiroivan liikunnallista päivää!

-Vesta

Urheile, se pitää nuorena! Oikeasti.

Liikunta pitää nuorena ja vireänä. Oikeasti. Ratkaisevan suuressa määrin. Merkittävän radikaalilla tavalla. Nyt se on todistettu hiirillä. Tulokset olivat yllättävän voimakkaita. Urheilulla on ratkaiseva merkitys elämässä.

Nuoruuden lähde

Liikunta muuttaa ikääntymisen kurssia, pitää hiukset päässä ja sukupuolirauhaset kunnossa.

Aamu_Balilla

10 km juoksulenkki, 50 minuutin painojen nostelu tai muuta aerobista, raskasta liikuntaa kolmesti viikossa. Sillä solujen mitokondrioiden toiminta pysyy kunnossa, vaikuttaen siten kehon lihasten, kuten sydämen terveyteen.

http://well.blogs.nytimes.com/2011/03/02/can-exercise-keep-you-young/

-Vesta

P.S. Kesälomasta ja matkustelusta unelmoiville suosittelen elokuvaa Eat Pray Love (Omaa tietä etsimässä). Omaa itseä, omaa tietä ja elämän tarkoitusta etsiessä siinä vieraillaan Italian Roomassa ja Napolissa, Intian Ashramissa ja Indonesiassa sijaitsevan Balin Ubudissa.

Italiaa voidaan syystä pitää ruoan mekkana, Napolia pizzan kotina. Roomaa puolestaan kuvaa sana seksi, ainakin leffassa esiintyvien roomalaisten mukaan. Roomasta tulee mieleen myös rakkaus, onhan sana toisin päin amor. Intia on samaan aikaan meluisan, saasteisen hektinen ja seesteisen, puhdistavan rauhallinen. Ja Bali, tuo viimeinen maanpäällinen paratiisi…

Jos jokaiselle kaupungille, paikalle ja ihmiselle on olemassa oma sana, mikä mahtaa olla sinun sanasi? Traversiamo? Let’s cross, ylittäkäämme, joka leffassa viittaa heittäytymiseen, uskallukseen, vapautumiseen, toisiin luottamiseen, siihen ettei jättäydy paikalleen, yksin ”omaksi saarekseen”, vaikka suhteet toisiin ihmisiin joskus horjuttavatkin omaa sisäistä tasapainoa ja mielenrauhaa? Vai kenties lause ’Dolce far niente’ (suloinen joutilaisuus)? Minun sanani on selkeästi ja ehdottomasti lena! Se tarkoittaa italiaksi samaa kuin englannin kielen sanat energy, pulse ja stamina, siis energiaa, voimaa, tarmokkuutta, kestävyyttä, sitkeyttä, sisua. Valitsin sanan, koska tätä nykyä tunnen yhä useammin olevani energinen, sisukas ja toimelias. Täynnä virtaa, liikunnallinen, päättäväinen. Jatkuvasti uusia ideoita, näkökulmia ja kokemuksia etsivä, sellainen ilopilleri! On se kyllä vähän elämänohjeenakin. 😉

Pitkän iän salaisuus

on säännöllinen elämänrytmi, positiivinen elämän asenne, terveellinen ruokavalio, tarpeeksi unta, ulkoilua ja liikuntaa, eikä ruokaa ilta kuuden jälkeen, muun muassa.

Ainakin jos Dominiquella asuvaa 125-vuotiasta pirteää naista on uskominen. Hän on siis syntynyt jo vuoden 1885 paikkeilla!

Tv oli meillä poikkeuksellisesti päällä, joten näin tämän ohjelman. Annan lasten katsoa tv:tä oikeastaan vain aamuisin. Muuten telkkari on tätä nykyä meillä oikeastaan kiinni. Itse tulen katsoneeksi useimmiten nykyään vain puoli yhdeksän tai kympin uutiset. Tämä on tietoinen valinta. Liittyy samaan kuin tietokoneella roikkumisen lopettaminen, blogin kirjoittamisen harventaminen, facebook-addiktiosta luopuminen ja kannettavan korjaaminen kaappiin.

Tänä aamuna tv jäi vahingossa päälle aamun lasten ohjelmien päätyttyä. Satuin menemään olohuoneeseen kun tv:ssä oli 125-vuotias, Dominiquella asuva nainen. Hän oli vanha, mutta ei tuntunut kovin vanhalta. Ohjelmassa kyseltiinkin mikä oli naisen pitkän iän ja vireyden salaisuus:

  1. Nainen kertoi ettei koskaan ollut juonut rommia – siis ei alkoholituotteita.
  2. Hän ei oikeastaan tiennyt mikä tv oli – siis ei television tuijottelua
  3. Hän kertoi menevänsä aina aikaisin nukkumaan – siis säännöllinen päivärytmi, varhain nukkumaan, varhain ylös ja tarpeeksi unta
  4. Nainen ei koskaan syö ilta kuuden jälkeen – siis ei ruokaa muutamaan tuntiin ennen nukkumaan menoa, puhumattakaan iltaherkuttelusta
  5. Nainen kertoi syövänsä paljon banaanimunkkeja, joihin on käytetty vihreitä banaaneja – munkit tuskin ovat terveellisiä mutta hedelmät ovat, siis paljon hedelmiä ruokavalioon
  6. Nainen uskoi vakaasti Pagoda-jumalaan – luulen että vankka luottamus siihen että tulevaisuus ja asiat järjestyvät hyvin, murehtimatta oleminen ja positiivinen suhtautumistapa asioihin auttaa, siis optimistinen, jämäkkä ja hyväntuulinen elämänasenne
  7. Lisäisin edellisiin vielä että naisen luona istuskeli paljon sukulaisia ja ystäviä kyläilemässä ja rupattelemassa iloisesti, naisella oli siis hyvät suhteet lähipiiriinsä, pitkävihaisuutta ja huonoja välejä kannattaa siis välttää, ne vain painavat mieltä turhaan – siis tukiverkoston lähellä asuminen ja vilkas sosiaalinen elämä
  8. Tv- ja tietokoneruutujen boikotointi taitaa lähes kaikkien kohdalla johtaa suurempaan määrään liikuntaa ja ulkoilua, ja nainen olikin hoikka ja hyväkuntoinen, joten lisään tämän listaan – siis ylös, ulos ja lenkille joka päivä
  9. Nainen asui Dominiquella, joten hän saa joka päivä kelpo annoksen auringon valoa, joka pitää pirteänä ja hyvän tuulisena, mutta itseään hän ei silti ollut kohtuuttomissa määrin ruskettanut, sillä iho oli hyvässä kunnossa – siis meille pohjoisen pallonpuoliskon suomalaisille etelänmatkoja hiihtolomalla, d-vitamiinilisä talvikuukausina ja kirkasvalolamppu käyttöön
  10. Lopuksi voisin lisätä, että nainen kertoi ettei koskaan ollut ollut sairaalassa leikkauksessa tai hoidettavana, elämä tuntui kulkeneen tasaisesti kuin juna raiteilla, hän oli hyväntuulinen ja rauhallinen, vaikutti jalat maassa seisovalta, jämäkältä persoonalta, jolla oli ollut ja vaikutti olevan edelleen tulevaisuuden suunnitelmia ja unelmia – siis terveet elämäntavat johtavat yleensä terveeseen elämään, joten älä hötkyile turhia, anna iloisen asenteesi vaikuttaa myös muihin ihmisiin ja pyri välttämään negatiivisuutta, ja mikä tärkeintä, muista olla kiitollinen niistä asioista, joita sinulla jo on ja joita olet tulevaisuudessa saamassa, muista unelmoida ja tarttua eteen aukeaviin mahdollisuuksiin, niiden toteuttaminen avaa aina uusia mahdollisuuksia, tänään voi olla elämäsi paras päivä!

Lähdenkin tästä toteuttamaan itseäni ja tätä terveellistä elämäntapaa!

Vesta

P.S. Vaikuttaisi myös siltä että lapset pitävät nuorena. Lueskelin juttuja maailman vanhimmista naisista. Vaikuttaa siltä että useampikin kuin yksi on synnyttänyt nuorimman lapsensa melko vanhana. Iltatähden hankkiminen perheeseen voi siis olla hyvin hieno idea!

P.P.S. Jos haluat välttää dementiaa, uusimman tutkimuksen mukaan jeera eli juustokumina (tai roomankumina) ja kahvi estävät dementiariskille altistumisen. Jeera on hyvin monikäyttöinen mauste, sitä käytetään paljon mm. intialaisissa ruoissa ja se sopii lähes kaikkiin ruokiin. Kahvia ei kannata kokonaan vaihtaa vihreään teehen.

Tavalliseen mustaan teehen muuten vaihtoi eläkkeelle siirtyessään mm. toinen mummini, joka vanhemmiten kärsi melko pahasta dementiasta, tiedä sitten onko tällä ollut suuri merkitys. Toinen mummini taas on kahvin suurkuluttaja, jo kahvia muutamaan otteeseen päivässä, joka ikinen päivä. Hän on hyvin virkeä ja teräväpäinen, käy edelleen kahdeksankymppisenä pilkki- ja onkikisoissa, taisipa joku vuosi sitten voittaakin jonkun sarjan. Häntä kutsutaan täydellä oikeutuksella teräsmuoriksi.

Kahvia kannattaa siis juoda, mutta toisten suositusten mukaan kahvia suositellaan juotavan epäsäännöllisen säännöllisesti, enintään neljä kuppia päivässä. Itsellä tämä määrä kyllä toisinaan ylittyy… 😀 Yritän silti pysyä kohtuudessa. Toisina päivinä juon kahvia enemmän, joinakin päivinä lakkoilen, niin että kahvin kofeiini piristää kun piristystä tarvitsen.

Urho valkealla ratsulla

… oli rohkea!

Arkipäivän rohkeutta

… on monenlaista. Tässä päivän teema by The Daily Post at WordPress.com.

Olen nähnyt ihailtavaa rohkeutta työpaikalla, siis äitiyslomalla kotona, kun Emilia tuli kertomaan että oli vahingossa rikkonut lelun (mikä parasta, onneksi se oli korjattavissa!) ja kun Anna ryömi ensimmäisen kerran tutustumaan kissaan, joka, ihailtavan rohkeasti sekin, pysyi kiltisti aivan hiljaa paikoillaan ja antoi vauvan paijata.

Olen nähnyt ihailtavaa rohkeutta omin silmin, kun sisko lähti vuodeksi Skotlantiin opiskelemaan. Ulkomaille muutto aivan omilleen vaatii rohkeutta. Se on melkoinen muutos.

Olen nähnyt ihailtavaa rohkeutta omassa Prinssi Rohkeassani (miehessäni) kun hän antoi minulle kirjan ”The surrendered wife” (Laura Doyle).

Tarkennus kirjaan liittyen, siltä varalta että kiinnostuit. Mies oli sattunut kuulemaan kirjasta televisiodokumentin kautta. Hän ei arvostanut kaikkia dokumentin (ja kirjan) tarjoamia malleja ihannevaimosta – kuten en totta tosiaan minäkään – mutta kertoi että dokumentissa, ja siten myös varmaan kirjassa, oli monia, hyvältä vaikuttavia ideoita, joilla parisuhdetta voisi kehittää eteen päin ja saada arjesta ruusuisempaa. Kirjan luettuani olen samaa mieltä. Vaikka mieheni jalkavaimoksi en ryhtynytkään, on turhanpäiväinen asioista kiistely jäänyt joiltain osin historiaan, luojan kiitos! Mutta mieheni rohkeutta tässä asiassa en unohda varmaan koskaan! Minut tuntien ei varmasti ollut maailman helpoimmin tehtävä asia. Se vaati uskallusta.

Omakohtaiset, lämpimät muistot omasta rohkeudesta liittyvät valashaihin, hevoseen, korkeaan rakennukseen, alligaattoreihin…

Ensimmäisten kanssa uskalsin hypätä snorklausvälineet ainoana turvanani uiskentelemaan keskellä aavaa merta yhdessä muiden rohkelikkojen kanssa. Upeita otuksia!

Toisen kanssa tuli kokeiltua, miltä kunnon pukkilaukka maistuu. Hevonen ei meinannut pysähtyä millään, ja oma olo oli kuin rodeosankarilla, tosin vellihousuversiolla. 😉 Kun sain vihdoin hevosen pysähtymään, en halunnut nousta pois selästä vaikka melkein tutisutti, en vaikka minulle tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa helpompaan ja rauhallisempaan hevoseen. Tiesin että takaisin selkään nouseminen – minkä tahansa hevosen – olisi ollut sen jälkeen todella haastavaa. Sen sijaan jatkoin sisukkaasti ratsastustunnin loppuun saakka samalla otuksella. Hyvin meni! Siitä ei ole jäänyt huonoja muistoja, pikemminkin hieno tunne omasta onnistumisesta ja uskalluksesta! Nykyään muistelen tuota omapäistä heppakaveria lämmöllä.

Kolmannessa pakottauduin itse laskeutumaan korkean rakennuksen seinää alas pelkän kiipeilyköyden varassa. Hankalin paikka oli katon reuna, jolla seisten piti nojautua selkä edellä maata kohti, kunnes oli lähes vaakatasossa. Sen jälkeen alas ”käveleminen” seinää pitkin onnistui yllättävän helposti, kuin hämähäkkimiehellä ikään. Mutta itse katolta alas päin nojautuminen ei onnistunut ellei ensin päästänyt köydestä irti! Se soti täysin ja täsmälleen omia itsesuojeluvaistojani vastaan. Tein sen, vaikka pelotti järkyttävästi. Sillä tiesin että muuten minua harmittaisi jälkikäteen valtavasti ja pitkään. Itse asiassa kävi niin, että kun pääsin alas asti, olisin halunnut kiivetä heti takaisin ylös ja tehdä homman uudelleen!

Neljänsiä uhmasin päättäväisesti lähtiessäni mieheni kanssa pienellä kajakilla melomaan Meksikon rämeille. Meille vakuutettiin sen olevan turvallista, alligaattorit pikemminkin kaihtaisivat kajakkeja kuin tulisivat niiden lähelle ja olihan opas mukana. Ruskea vesi vain oli niin lähellä kapean ja matalan kajakin kylkeä, että ensi alkuun hirvitti! Retki meni mukavasti. Rämeellä oli kaunista ja rauhallista. Paljon erilaisia lintuja, joista mieheni räpsi välillä kuvia. Emme törmänneet alligaattoriin.

Kannattaa olla rohkea (mutta ei uhkarohkea!). Siitä saa voimaa tulevaisuudessa, silloin kun rohkeutta tarvitaan. Kerran rohkea, aina rohkea! 😉

Vesta

Toivo!

Otsikolla sekä kehotan toivomaan, että rohkaisen uskomaan ettei mikään koskaan missään tilanteessa ole toivotonta. Asiaa myös mielikuvaharjoittelusta, jota mm. huippu-urheilijat käyttävät menestyäkseen.

WordPress kysyy tänään, mikä antaa minulle toivoa?

Vastaan kohtuullisuus. Kaikkea on kohtuudella tässä maailmassa, vaikka välillä muulta tuntuisikin. Kaikkea on itse asiassa yllinkyllin.

Miksi toiset ovat onnekkaampia kuin toiset? Näin ei välttämättä ole. Totuus voi olla toinen vaikka päälle päin muulta vaikuttaisi. Kaikkein onnekkainkin voi olla kaikkein onnettomin, turhautunein, hukassa.

Tässä mammonaa ylistävässä maailmassa kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat vaikuttavat toisinaan kaikkein onnekkaimmilta. Mutta heilläkin voi olla seuranaan yksinäisyys, huoli turvallisuudestaan tai jotain muuta. Oletko huomannut että usein kaikkein leveimmin hymyilevät itseasiassa ne, joilla näyttää aineellisesti olevan kaikkein vähiten?

Toisaalta, vaikka raha ei tarkoita onnellisuutta, se voi tarkoittaa kuitenkin turvallisuutta. Pahan päivän varalle kerätyt säästöt voivat antaa mielenrauhaa, ja tarvittaessa avittaa hankalan tilanteen yli. Raha on siinä mielessä hitusen verran hyväksi. Kunhan rahan keräämisestä ei tule elämän itsetarkoitusta. 😉

WordPress kysyy, mitä sitten jos jokin saa minut kyseenalaistamaan toivon olemassa olon?

Asiat voivat toisinaan näyttää täysin toivottomilta. Silti on olemassa toivoa. Vaikka vain pieni ripaus, vain pienen pieni hippunen. Pitää vain osata katsoa, pohtia asiaa monelta kantilta, etsiä ratkaisuja. Koskaan ei pidä lakata uskomasta asiaintilan paranemiseen. Näin tapahtuu jossain vaiheessa vääjäämättä.

Yhtä vääjäämättä kuin tietyt numerot valikoituvat lottokuponkiin pelaajan kynän kärjestä, sillä jotkut numerot on valittava jos aikoo lotota. Se, ovatko ne onnekkaita, riippuu vain putkiloon pompahtelevien lottopallojen kylkeen kirjoitetuista numeroista. Ei sen kummempaa. Lottopallojenkin on valuttava putkiloon, koska näin homma toimii. Jotkut pallot siis vain valikoituvat sillä kerralla.

Elämä on julmaa, ja kaunista. Pakahduttavan onnellista, riipaisevan surullista. Kamalaa ja ihanaa, kamalan ihanaa! 😉

WordPress kysyy, mikä saa minut epäröimään oman kyseenalaistamiseni?

Vastaus tähän taisi tulla jo edellä. 🙂

Mielikuvaharjoitus

Nyt tehdään jotain helppoa ja yksinkertaista (mikäli haluat)! Mielikuvaharjoitus.

Mm. huippu-urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua apunaan. Nykyään maailman huipulla kilpailevien, huippuunsa trimmattujen urheilijoiden väliset erot ovat niin pieniä, että lopputulos on pitkälti kiinni korvien välistä! Psykologista itseluottamusta siis.

Ennen suoritusta urheilija voi käydä koko suorituksen alusta loppuun läpi mielessään. Nähdä itsensä onnistuvan. Tosipaikan tullen hän siis on jo kertaalleen suoriutunut tehtävästä kunnialla, loistavasti. Sitten riittää että hän luottaa itseensä, takana olevaan pitkäjänteiseen harjoitteluun ja keskittyy suoritukseen (ei murehtimiseen). Tämä pätee itse asiassa kaikkeen elämässä, vaikka kaikki eivät sitä tiedä tai muista.

Tämä on ratkaiseva ero unelmoijien ja menestyjien välillä: unelmoijat toivovat, menestyjät uskovat.

Kokeillaan: toivo jotain. Mitä tahansa. Sano se ääneen: ”Haluan [tähän toivomuksesi]!” Sulje silmäsi ja kuvittele miltä sinusta tuntuu kun toiveesi on toteutunut. Mitä teet, miltä näytät, missä olet. Kuvittele niin tarkasti että voit nähdä itsesi yhtä selvästi kuin jos toive olisi jo toteutunut.

Avaa sitten silmäsi. Jos sinua auttaa, sano ääneen: ”Kiitos.” Tunne oikeaa kiitollisuutta, aivan kuin toive olisi jo toteutunut. Luota siihen että toiveesi toteutuu. Voit myös kirjoittaa toiveen ylös muistiin paperille, mutta kirjoita se muodossa: Haluan [tähän toiveesi]. Kirjoitettu toive voi tuntua konkreettisemmalta. Myös toivetta kuvaava, esim. lehdestä leikattu kuva toivettasi kuvaavasta asiasta tai tilanteesta voi olla inspiroiva.

Sitten vain odottelet.

Odotellessasi voit alkaa tehdä (tai valmistella) niitä asioita, joita tekisit sitten kun toiveesi on toteutunut. Kulkea sen näköisenä kuin kulkisit ja käyttäytyä siten kuin käyttäytyisit sitten, kun toiveesi on toteutunut. Tunne hyvä olo ja ilo sisälläsi! Keskity siihen. Mikset toimisi jo tänään siten kuin haluaisit?

Kun alat elää sen mukaisesti, kuin haluaisit elää, tuot elämääsi huomaamattasi lisää niitä asioita, jotka vievät sinua kohti sitä, mitä haluat. Tuntemuksista syntyy ajatuksia. Ajatuksesi ovat kaikkien tekemiesi päätösten taustalla. Päätökset ratkaisevat sen mitä teet. Ja yksittäisistä teoista muovautuu koko elämä. So simple!

Jos olet malttamaton odotteluajan pituuden suhteen, aloita pienistä, helpommista toiveista, mutta panosta silti mielikuvaharjoitukseen yhtä tiukasti ja täysillä, kuin jos toive olisi mahtava, sinulle elämää suurempi asia!

Jos mielikuva upeammasta sinusta ja uudesta, hienosta elämästäsi alkaa odottelun aikana haalistua, sulje silmäsi ja näe itsesi uudelleen mielikuvaharjoituksen avulla. Paina kuva mieleesi, se olet sinä! Jos voit olla kuvassa sitä, sinun on mahdollista olla samaa myös todellisuudessa.

Vesta