Optimistin onnenpäivät

Miksi positiivisuus toimii?

Vinkkaan seuraavasta kirjoituksesta Hidasta elämää -sivustolla:

http://hidastaelamaa.fi/2015/04/15-asiaa-joita-sinun-ei-tulisi-tehda-itsellesi/

Usein ihmiset omilla kielteisillä ajatuksillaan ja itsensä vähättelyllä tietämättään rajoittavat omia mahdollisuuksiaan. Mahdollisuuksia onneen ja siihen elämään, josta he unelmoivat. Me suomalaiset taidamme olla aika hyviä tässä. 🙂

Ja kuten sanonta – nimenomaan suomalainen sanonta – kuuluu: ”Ettei vain ylpistyisi”. Kyse ei ole ylpeydestä tai itserakkaudesta, vaan siitä että rakastaa myös itseään, armollisuudesta omaa itseä kohtaan. Olkapäällä istuva sisäinen kriitikko on lupa hätistää pois latistamasta elämää. Ihminen osaa olla ankara itselleen! Mutta omatunto ei tarkoita itsekriittisyyttä.

Sarkastisen asenteen elämää ja toisten (omannäköisiä) valintoja kohtaan voi hylätä yhtä kaikki. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja elämä on seikkailujen polku. Kuulostaakin jo hauskemmalta kuin pessimistisempi vaihtoehto. Joskus kuulin sanonnan, että ihminen on tullut vanhaksi sillä nimenomaisella hetkellä kun hän päättää alkaa suhtautua asioihin kyynisesti.

Jos näin on päässyt jo tapahtumaan, on mahdollista muuttaa oma ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin. Vaikkapa. Juuri. Tässä. Nimenomaisessa. Hetkessä. Vaikkapa… juuri tänään. Miksei juuri tänään?

Jotkut vanhenevat iältään, mutta eivät mieleltään, vaan pysyvät pirteinä ja iloisina koko elämänsä ajan. Pessimisti höristää hämmästyneenä korviaan, pudistaa päätään ja kohauttaa harteitaan kaikkitietävän tympääntyneenä. Ei mitään uutta auringon alla, hän sanoo. Sanonta ei taida pitää paikkansa, jos totta puhutaan. Totuus on tarua ihmeellisempää. Ja sitä saa mitä odottaa. Miksei odottaisi hyvää, sitä kaikkein parasta mahdollista olemassa olevaa vaihtoehtoa? Tai vielä mieluummin, rajoitteista ja ennakkouskomuksista vapaata, uskomattoman onnekasta vaihtoehtoa, parasta mitä voi kuvitella? Jos se on mahdollista kuvitella, se on mahdollista toteuttaa. Jälleen kerran yhden viisaan ajattelijan lausahduksia jostain historian havinasta…

Kaikki kiteytyy kiitollisuuteen. On mahdotonta olla samaan aikaan kiitollinen siitä mitä on saanut ja kritisoida. On mahdotonta olla kiitollinen saamistaan mahdollisuuksista ja suhtautua tulevaan kyynisesti. On mahdotonta olla kiitollinen siitä mikä ON juuri nyt, ja nurista siitä mitä ei ole. On mahdotonta olla kiitollinen tapahtumista, jotka vaativat sopeutumaan uusiin asioihin ja kasvamaan ihmisenä, ja samalla pelätä muutosta. On mahdotonta olla kiitollinen ympärillään olevista ihmisistä, ja tuomita heidän puutteensa, tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. On mahdotonta olla kiitollinen siitä kuka on, millaiseksi on kasvanut, ja tuomita itsensä vähäpätöisyyteen. On yksinkertaisesti mahdotonta olla kiitollinen ja samalla negatiivinen. Ja nyt tarkoitan: aidosti kiitollinen.

Jokainen päivä tuo mukanaan uuden mahdollisuuden aloittaa se elämä, josta unelmoi. Jokainen päivä antaa mahdollisuuden kasvaa siksi ihmiseksi, jonka unelmoi olevansa. Elämä on Tänään. Kun tänään tekee jotain mistä on kauan unelmoinut, voi huomenna tehdä jotain vielä enemmän.

Joskus vaaditaan oikeanlaista uskallusta ja luottamusta omaan itseen, muihin ihmisiin ja maailmaan, koko elämään ylipäänsä, jotta näkisi kaikki ne mahdollisuudet joita maailma tarjoaa. Mitä hyötyä siitä sitten on, kysyy pessimisti epävarmana. Jotta mahdollisuuksiin voisi tarttua, ne on ensin hahmotettava. Havahduttuaan hereille, ihmisen on mahdollista huomata ihmeet joita elämä meihin tuhlaa. Silloin on mahdollista kutsua unelmat osaksi omaa elämää.

Riittää kun vain hieman luottaa itseensä,
ja myöntää itselleen oikeuden
nauttia elämästä.

Toinen todellisuusko? Rinnakkais-universumi? Haihattelua? Parempiosaisten etuoikeus? Ei, ei ei! Se on olemisen toinen puoli. Jokaisella käden ulottuvilla. Ei tarvitse tulla joksikin toiseksi henkilöksi, tullakseen onnelliseksi. Kyse ei ole muutoksesta. Kyse on kasvusta ihmisenä. 🙂

Positiivista päivää!

-Vesta

Onni on olotila

Me ollaan sankareita kaikki… Arki on parasta extremeä ja me olemme sen supersankareita, huipputyyppejä!

Linkin takaa aukenevan kirjoituksen alku kuulostaa juuri sellaiselta päivältä, jonka toivoisin voivani järjestää miehelleni syntymäpäivälahjaksi, jos voisin.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305939851510

Arki on kuitenkin vaikeinta – ja parasta – extremeä, kuten kirjoituksessa sanotaan! Joten mennään nyt kuitenkin tänä vuonna arkisen mukavilla ”extreme”-synttäreillä ja nautitaan luksuslomasta myöhemmin. 😉

Meillä onneksi keittiöön paistaa aamuaurinko ja kahvi tuoksuu hyvälle, vaikka onkin eri merkkiä kuin yllä mainitussa blogitekstissä… Kyllä aamu on päivän paras hetki!

Varsinkin kun uninen pikku-blondi kajauttaa hymyillen hyvät huomenet, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Ja kun unihiekkaa silmistään hierova, liikuttavan söpö vesirokko-pisamainen ”pääsiäisnoita” heiluvine maitohampaineen kiiruhtaa laittamaan Pikku kakkosen pyörimään. Ja kaksi melutasoa ja entropiaa lisäävää energistä mini-ihmistä aloittaa mekastuksensa… Joukon jatkona aina yhtä malttamaton ja aamunälkäinen Hemmo kerjää kupillaan ruokaa. Ja varsinkin kun ihana mies ihailtavan rauhallisesti suhtautuu kaikkeen tuohon epäjärjestykseen, viheltelee ja hyräilee itsekseen aamuaskareita tehdessään ja pohtii hauskoja parisuhteen rikastuttamiskeinoja kaiken kiireen ja hulinan sivussa. Ihanuutta! Minulla on ihana perhe.

Tajuan sen taas kerran. Saan olla paljosta kiitollinen. Ja ymmärrän taas kerran, että onni on asenne, ei tavoite. Se löytyy ihmisen itsensä sisältä, eikä tule jostain ulkopuolelta tai kovan työn, sattumuksen tai taikatempun avulla. Onni on olotila, itse valittu ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin, ihmisiin ja elämään. Onni ei riipu muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Itse me päätämme miten ihmisiin ja tapahtumiin suhtaudumme tai miten annamme niiden vaikuttaa itseemme. Itse valitsemme miten päätämme ajatella asioista, negatiivisesti vai positiivisesti. Itse teoillamme vaikutamme ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Vaikutamme asenteellamme ilmapiiriin ja siihen miten ympäristö vaikuttaa takaisin meihin itseemme. Siten vaikutamme itse osaltamme siihen, millaiseksi oma elämämme muodostuu ja millaisena sen itse kukin näemme. Vaikutamme valitsemalla miten kohtelemme muita ja miten näemme tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet: pessimistisesti vai optimistisesti. Kiitos, valitsen optimismin, se on paljon hauskempaa!

Onnellisuus on mielentila.
Onnelliset asiat elämässä
ovat vain kuorrutus kakun päällä,
mutta kakku on onnellisuus.
Minä valitsen kakun.

Sadesäälläkin voi nauttia pisaroiden ropinasta ja raikkaasta ilmasta, odotella hyvillä mielin pian koittavaa auringonpaistetta, vaaleansinistä poutataivasta ja upeaa sateenkaarta. Odota, ne tulevat!

Siispä hurmaavan positiivisella asenteella kohti uusia seikkailuja. Iloista pääsiäistä kaikille!

-Vesta

Hyvää naistenpäivää!

Joka ikinen päivä voi olla naistenpäivä, onhan sentään kyse sinun elämästäsi! En tarkoita itsekkyyttä oman itsensä ja oman elämänsä suhteen toisten kustannuksella, vaatien tai toisten tarpeet ja toiveet sivuuttaen, vaan sitä että ymmärtää ja muistaa kuinka yksilöllinen, upea ihminen myös itse on – jokainen ihminen ON, älkää antako kenenkään väittää mitään muuta – ja sitä että avaa silmänsä ympärillä oleville mahdollisuuksille, ja tarttuu niihin!

Mukavaa naistenpäivää kaikille ahkerille, erityislaatuisille, ihanille kodinhengettärille! Mukavaa naistenpäivää kaikille kauniille, vahvoille, lempeäsydämisille äideille, isoäideille, vaimoille, avovaimoille, anopeille ja tyttöystäville! Mukavaa naistenpäivää kaikille itsenäisille, omaperäisille, upeille sinkuille ja oman tiensä kulkijoille! Mukavaa naistenpäivää kaikille suloisille pikku naisille ikään katsomatta! Mukavaa naistenpäivää ihan kaikille Naisille isolla N:llä! ❤

Jokainen päivä voi olla naistenpäivä, jos on rinnalla hyvä mies jonka kanssa pyörittää kiireistä (lapsiperhe-) arkea ja joka kulkee kanssasi elämän pituista matkaa, siinä vierellä, yhdessä. Siitä voi olla kiitollinen. Myös niinä päivinä kun myrskyää. Ja niinä päivinä kun on tarvottava sateessa pitkää, harmaan sumuista tietä eteen päin. Koskaan ei tiedä mitä ihanaa odottaa seuraavan mutkan tai kukkulan takana. Elämä on seikkailu! Kliseistä, mutta, ah, niin totta! Ja myös niinä päivinä kun aurinko paistaa kirkkaasti mutta lempeästi, lämpimästi tai kuumasti, tai tuuli tuo tuoksuja seikkailuista, uusista mahdollisuuksista, kuljettaa mukanaan hiekanjyväsiä kuin muistoja, arjen onnen hippusia ja haaveiden palasia, niitä kaikkia yhtä aikaa…

Kun maailma heittää tielle kaikuja unelmista, on hyvä tarttua mahdollisuuksiin ja seurata intuitiotaan, sydämensä ääntä tai mikä itselle sitten tuntuukin luontevimmalta. Se tuppaa joskus unohtumaan arjen pyörteissä ja kaiken suorittamisen keskellä. Pysähtyä. Kuunnella. Itseään ja maailmaa. Etenkin maailmaa, sillä sen kauneus menee monelta monesti ohi, itseltäkin. Pysähtyä aidosti kuulemaan ja näkemään, nauttimaan hetkestä. Ja jatkaa sitten eteen päin, ja usein suunta on selkeä. Joskus pysähtyminen auttaa näkemään oikean tien.

Heittäydyinpä runolliseksi tänään. 😀 Mutta ei lisä pahitteeksi!

Naistenpäivä voi olla vuoden jokainen päivä, riippumatta parisuhdestatuksesta. Niin vaimon kuin sinkunkin on hyvä muistaa että

elämä odottaa kaikkine mahdollisuuksineen,
minkä tien valitset?
Maailma ihmisineen odottaa tuolla ulkona,
riittää että muistaa käyttää ilolla
jokaisen päivän jokaisen hetken.

Mitä syytä olisi murehtia,
kun voi riemuita?

Mitä syytä olisi surra tekemättömiä asioita,
kadotettuja mahdollisuuksia,
vääriä valintoja

(jotka eivät todennäköisesti ole lainkaan niin vääriä,
vaan asioilla tuppaa olemaan syvempi merkitys,
vähintäänkin askelmina tiellä
joka johdattaa

johonkin upeaan ja ihmeelliseen)
tai pelätä tulevia vaikeuksia,
kun voi keskittyä
optimistisimpiin
tulevaisuuden mahdollisuuksiin?

Mitä syytä olisi huolestua ja huolehtia
milloin mistäkin
potentiaalisesta huolenaiheesta,
kun voi nauttia hetkestä,
unelmoida tulevasta ja
laatia mukavia suunnitelmia siitä kuinka edetä?

Kuvittele jokin suurenmoinen unelma,
pidä siitä kiinni!
Jos jokin on mahdollista kuvitella,
se on mahdollista toteuttaa!

Koskaan ei kannata lakata haaveilemasta! 🙂

Aurinkoisia, energiaa tuovia, keväisiä tuulia kaikille ihanille naisille!

-Vesta

Taikalaatikon lumoissa

Hyvä, paha TV.

Jäin tässä päivänä muutamana pohtimaan TV:n ja kaikenlaisen hömppäviihteen merkitystä ihmisen elämässä. Olkoonkin että moni tv-sarja on melkoista soopaa, mutta ihmeen tehokkaasti ne toisinaan koukuttavat katsojan seuraamaan sarjaa jakso toisensa perään.

Tulee TV:stä onneksi kaikenlaista asiapitoisempaakin ohjelmaa, toisinaan. Uutiset, historia-, luonto- ja muut dokumentit, ajankohtaisohjelmat, jne. eivät ole onneksi jääneet kokonaan paitsioon alati lisääntyvien reality-ohjelmien alle. Niitä puolestaan alkaa olla minun mielestäni jo aivan tuskastuttavissa määrin, tosielämää riittäisi aivan tarpeiksi asti muutenkin.

Mutta ei asiaohjelmiakaan jaksa aina katsoa, varsinkaan pikkulapsiperheen kiireisen kotiäidin väsymyksen sumentamin silmin illalla kello 22.00 jälkeen kun sitkeinkin pikku sissi on vihdoin taintunut nukkumatin maille.

Silloin on ihana käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan tallenteita nauhalta. Nauhalta siksi että ainakaan itse en ehdi – tai väsymykseltäni jaksa – katsoa ohjelmaa juuri sen esitysaikaan. Ja vaikka joskus ihmeen kaupalla ehtisinkin, iskee jollain mini-ihmisistä kuitenkin vessahätä, jano, paha uni tai muu kiireellistä toimintaa vaativa kriisi juuri kaikkein parhaimmassa/pahimmassa kohdassa.

Omaan ehdottoman koukuttavaan hömppään kuuluvat tällä hetkellä Villi Pohjola, Revolution ja Mentalist. Muita parhaimmistoon kuuluvia ovat mielestäni Frendit, Tanskalainen maajussi, Hyvät ja huonot uutiset, Kohde, Olipa kerran, Grand Designs, McLeodin tyttäret, Sinkkuelämää, Uutisvuoto, … Reality-ohjelmat eivät ole koukuttaneet ainakaan toistaiseksi mitenkään pahasti, lukuun ottamatta Australian MasterChefia, vaikka sitä katson vain jos satun TV:n ääreen sopivalla hetkellä, nauhalle se ei ole vielä päätynyt. Kun alkaa miettiä, ohjelmia löytyy siinä määrin että sitä alkaa jo itsekin pohtia, onko sittenkin joutunut taikalaatikon pauloihin aivan liiaksi asti? Helpottava havainto on kuitenkin se, että Elisa Viihteen tallenteille varattu tila uhkaa meillä jatkuvasti täyttyä eli ohjelmia ei ehditä katsoa sitä tahtia kuin niitä kertyy nauhalle. Sen seurauksena on jo muutamaan kertaan toteutettu tallennetilan ruoppaus, jossa yli 50% vanhoista katsomatta jääneistä tallenteista poistetaan surutta. Muutama kansio on ns. pyhää maaperää, mm. lasten – ja minun – rakastama Muumilaakson tarinoita, jotka säilytetään hamaan tulevaisuuteen saakka. 🙂

Tv:stä tulee paljon viihdyttävää katsottavaa ja jokaiselle jotakin, ja joskus tuntuu ettei sieltä tule yhtään mitään järkevää. Hyvä, paha TV, koukuttava, sohvaperunoittava ja viihteellinen, joskus sivistäväkin. Ilman sitä en haluaisi olla, mutta toisinaan tekisi mieli laittaa koko rakkine boikottiin, etenkin lapsilta, joiden kohdalla katseluaikaa onkin rajattu aika rankasti melkein pelkästään Pikku kakkoseen, mielestäni kaikkien aikojen ehdottomasti parhaimpaan lastenohjelmaan. Mutta pienillä on niin paljon puuhaa, eskaria, kerhoa, harrastusta, kaverikyläilyä ja touhuttavaa ulkona ja sisällä ettei TV:n ääreen juuri ennätä. Jokaiseen päivään mahtuu – ja tarvitaan – myös sellaista aikaa, jolloin lapsi ehtii keskittyä rauhassa omiin juttuihin, leikkeihin ja ajatuksiin, ilman järjestettyä ohjelmaa tai kiirettä. Silloin ei telkkaria tarvita. Sama koskee itseä. Ja hyvä niin. 🙂

Mukavaa syksyä kaikille taikalaatikon ja ihanan, pirteän, kirpeän – ja luojan kiitos helteettömän – syksyn lumoihin kietoutuneille!

-Vesta

 

Relationship games… <3

Seksi. Se vaiettu mutta jokaiselle tuttu asia. Sitä voi olla aina ei-sopiva-määrä. Onhan kyseessä kahden individuaalisen ihmisen välinen kahdenkeskinen toiminta, ja jokaisella on yksilöllinen käsitys niin kyseisen toiminnan ideaalista määrästä kuin suoritustavastakin. Olettaen ettei puhuta masturbaatiosta. 😉

Kirjoitan tästä aiheesta, koska se kuuluu osaksi naisen ja miehen suhdetta, ja siten osaksi tätä blogia. Kirjoitan, vaikka aihe saattaa olla varsinkin meille käytännöllisille ja jäyhille suomalaisille hieman arka ja vaikea asia, ainakin julkisesti. Aiheesta vaietaan tai puhutaan melko niukalti neuvolassa, äitiyspakkauksen ohjemateriaalissa, ynnä muissa tahoissa. Eihän siitä ole kovin sovinnaista puhua julkisesti. Saati sitten että rustaa kirjoitelman blogiinsa, varsinkin jos se muilta osin on jotakuinkin sivistynyt ja kunnollinen. Mutta näin minä aion tehdä.

Lapsiperheessä tämä aikuisten ajanviete ja yksi suhteen suurista kulmakivistä vaatii päivittämistä. Enää ei olla kaksin. Oma ja kahdenkeskinen aika on yllättäen kutistunut minimiin, ainakin vauvaperheen arjessa. On muita henkilöitä, jotka on aina ja kaikessa otettava huomioon ennen omia tarpeita: lapset. Miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti, joskus tuntuu että hyvinkin pitkälti ensisijaisesti. Naiseus – ja miehisyys – siintää jossain sen ihanan, mutta kaiken muun alleen nielevän perhearjen takana.

Perhettä perustava saattaa olla täysin tietämätön näistä häntä odottavista haasteista suhderintamalla. Ainakin minulle asiain uusi tila valkeni kokonaisuudessaan ja pikkuhiljaa sitä myötä kuin vauva-arki alkoi rullata ja tajusin että se minkä olin luullut olevan väliaikainen tilanne, tulisikin olemaan paljon pysyväisempää laatua. Vaikka olin osannut jotain tuon suuntaista uumoilla, olin uumoillut täysin eri mittakaavassa!

Lapsiperheistä puhuttaessa puhutaan usein paljon perheen yhteisestä ajasta. Puhutaan velvollisuuksista, oikeuksista ja tarpeista. Puhutaan omasta ajasta. Puhutaan suhteen hoitamisesta, sen toisen puoliskon muistamisesta, huomioimisesta ja huomioon ottamisesta. Se mikä ennen on hoitunut kuin itsestään, tuottaa nyt yllättäen ylimääräistä päänvaivaa ja vaatii lisäenergiaa, jota ei muutenkaan tunnu olevan tarpeeksi tarjolla. Kahvikuppi tuntuu olevan jatkuvasti tyhjä, tai vähintäänkin puolityhjä.

Kuitenkin, jollain konstilla kaikki edellinen olisi saatava tasapainoon, jotta arki toimisi. Jotta suhde toimisi. Jotta lapsilla olisi turvallinen, huolehtiva ja rakastava koti. Jotta kaikki jaksaisivat. Ja ennen kaikkea: jotta kaikilla olisi edelleen hauskaa. Hauskuus ei saa unohtua elämästä! Silloin kaikki käy liian vakavaksi, ja pahimmassa tapauksessa tulee vaikeuksia. Joko omassa jaksamisessa, lasten hyvinvoinnissa tai parisuhteessa.

Kullan kanssa makuukammariin vetäytyminen ei käykään enää niin helposti, nopeasti ja yksinkertaisesti, varsinkin jos samassa huoneessa seisoo tukevasti pinnasänky. Romantiikka saattaa muutenkin olla välillä kaukana maidon tiputellessa rinnoista ja tuoksuessa jokaisessa vaatteessa, hiuskarvassa ja iholla, taustallaan vauvan pulautusten ödööri, joka – vaikka onkin rakkaan, söpön kullannuppusen aiheuttamaa – ei välttämättä ole se tehokkain parin välinen kiihotuskeino seksuaalisessa mielessä. Vauvan herätessä uniltaan ”juuri oikeaan aikaan” ja yöimetysten tummentamien silmänalusten yhä tummentuessa mieleen alkaa väistämättä hiipiä pelko: tätäkö se sitten on hamaan keski-ikään saakka? Siihen päälle liivinsuojilla varustetut rintsikat – olivatpa kuinka seksikkäät tahansa – ja peilistä katsova nainen, joka näyttää erehdyttävästi samalta kuin itse jotakuinkin 9 kk aikaisemmin oli, mutta tukka pystyssä, meikittä ja hajuvesittä, enemmän ja vähemmän rynttyisissä kotivaatteissa ja mielessä unelma siitä että maha – tai ainakin vatsanahka – jo pian kutistuisi täysin entiselleen (kyllä se useimpien kohdalla kutistuukin, ei hätää!). Joillekin tähän päälle tulevat vielä raskausarvet. Hyvää jatkoa ja onnea tulevaisuudelle. 😉 Sitä kyllä tarvitaan. Samoin kärsivällisyyttä. Paras lohdutus on se, että tilanne on todellakin ohimenevä. Kunhan jaksaa odottaa vähän aikaa, tilanne helpottaa, joskaan ei koskaan varmaankaan palaa täysin ennalleen.

Luulen että vauvaperheessä naisen ja miehen seksuaaliset tarpeet eivät muutenkaan täysin kohtaa, saahan äiti vauvaa hoitaessaan niin paljon vastavuoroista läheisyyttä ja hellyyttä suoraan vauvalta. Vaikka se onkin täysin eri asia kuin puolisolta saatava hellyys ja hellittely, voi käydä niin ettei nainen välttämättä koe enää ”tarvitsevansa” tämän päälle seksuaalisia huomionosoituksia mieheltään, ei juuri nyt, ei juuri tänään. Varsinkin kun sata muuta asiaa odottavat tekemistä. Nainen toteuttaa parhaillaan pitkän evoluutiokierron meihin leimaamaa roolia: äitiyttä. Päällimmäisenä unelmissa siintää kyllä sänky, mutta nukkumista varten. Miehestä tulee yllättäen se ”kolmas pyörä”, mutta on hyvä muistaa että vain hetkellisesti. Nainen ei ole lakannut rakastamasta. Eikä mies kiinnostamasta, tai jos näin tuntuu päässeen käymään, niin ei ainakaan lopullisesti. 😉

Toisaalta, kun nainen tiedostaa tämän suhteessa ja parin välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä tapahtuneen muutoksen, voi hän siihen itse yrittää vaikuttaa. 🙂 Vaikkei peiton heiluttelu juuri sillä hetkellä innostaisi itseä niin paljon kuin se joskus innosti, kumppani ja hänen tarpeensa on hyvä muistaa ottaa huomioon, vaikka hieman panostamalla asiaan oman innokkuuden tasosta riippumatta. Silloin kipinä pysyy yllä suhteessa. Usein voi käydä niinkin että huomaa homman olevan ihan hauskaa, kun siihen vain jaksoi ryhtyä. 😉 Ja päivä päivältä, mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen paremmaksi tilanne jatkuvasti muuttuu.

Tämän artikkelin kipinä sai alkunsa parisuhdepelistä nimeltä Relationship Games. Se on netistä löytyvä hupaisa, parisuhteessa eläville tarkoitettu peli, johon linkki tässä:

http://rela.east.fi/fbapp/.

Kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla, ihan huvin vuoksi! 🙂 Sain ainakin itse houkuteltua miehen tähän mukaan. Ja onhan tuosta hyötyä myös juuri miehisestä näkökulmastakin katsottuna, vaikka mies ensin epäileväisellä kannalla olisikin. ❤

Linkki peliin löytyy Helistin.fi-sivujen lisäksi Facebookista

http://apps.facebook.com/relationshipgames/

Feissarissa myös pelin fanisivu

http://www.facebook.com/RelationshipGames

mikäli mielii ryhtyä faniksi.

Sulokasta päivää kaikille pienten ja isojen äideille, isille ja muille hottiksille ikään, sukupuoleen ja suhdestatukseen katsomatta! Ylös ja ulos joka iikka, ihmisten keskelle. Rinta rottingille ja hymy suupieleen! Ollaan kaikki ihania, muistetaan myös se!

Mukavaa maanantaita,

Vesta