Pieniä tassunjälkiä…

Eläinystävät koskettavat omalla suloisella tavallaan elämäämme.

Toissapäivänä 17.10.2014 tuli se hetki kun oli sen aika että rakas punatiikerin värinen kisumme Nalle lähti naukumaan ja viipeltämään autuaammille metsästysmaille. Pienen lemmikinkin hyvästely kirpaisee kovasti, olihan se oman perheen jäsen yli 12 vuotta.

Illalla kuunneltiin lasten kanssa Mikko Kuustosen: Enkelit lentää sun uniin, joka oli päivällä soinut mielessä, laulettiin Tuiki tähtönen (oma versio jossa kolme säkeistöä), luettiin mörönkarkotusrukous (iltarukous jonka päätteeksi lapset tahtovat aina sanoa ”turvassa”), sen jälkeen esikoinen vielä jutusteli Nallesta ja luettiin ”hiljaisuuden kynttilän” (tuikkukynttilä punaisessa myrskylyhdyssä) valossa kesken olevaa iltasatukirjaa, Nalle puhin kootuista kertomuksista kuudes luku jossa Puh keksii uuden leikin ja Ihaa tulee mukaan. Pienet jäivät sänkyihinsä halimaan nalle- ja tiikeriunilelujaan.

Valvoin Nallen kanssa viimeisen yön, en vain raatsinut mennä nukkumaan, sitten en saanut unta. Katsottiin televisiosta sattumalta tuleva Julia Robertsin elokuva Vihollinen vuoteessani ja jotain hömppäsarjoja nauhalta, oltiin, käveleskeltiin ympäri öisen hämärää kotia (kumpikin), kuunneltiin yön hiljaisuutta ja nukkuvan perheen tuhinaa, ja Nalle kaateli vesikuppia, seisoi siinä etutassuillaan, kuopi vettä ja minä pyyhin vedet pois ja lisäsin uutta, mikä lie ollut tarkoitus, yritti pieni kai juoda hassusti. Oltiin muuten vaan, turhan paljon olematta, kahdestaan kissani kanssa, vilkuiltiin toisiamme silmiin ja kumpikin tiesi, kerroin että ymmärrän. Rapsutin ja ”Nalle naksuliini” kehräsi kuuluvasti niin kuin sillä oli tapana. Aamu viideltä uni voitti ja menimme kumpikin nukkumaan.

Viimeisenä päivänä Nallea hemmoteltiin kovasti, rapsuteltiin, paijattiin, halittiin, siliteltiin ja sille juteltiin, puhallettiin kissanmintun tuoksuisia saippuakuplia, annettiin kissanruoka-kastikepussista ravulta ja lohelta maistuvaa lempiruokaa josta kumpikin kissa tykkää, syötettiin kissanminttunappeja, pidettiin sylissä. Toinen kissa, Hemmo nukkui Nallen kanssa keittiön ruokapöydän vierekkäisillä tuoleilla, putsasi sen turkkia korvan takaa, niskasta ja selästä, naukui sen kanssa ”Nalle” (Nallen tapa sanoa käheästi naukuen oma nimensä tai naukaista nopeasti ja terävästi ”Äh, äh” melkein kuin pikkukoira) ja pukkaili kissakaveria lempeästi otsalla kylkeen ystävyyden ja välittämisen merkiksi. Vaikutti siltä kuin sekin olisi vaistonnut, ainakin haistoi että toinen on kipeä, hoiti pientä. Lapset katsoivat televisiosta Viiru ja Pesonen: Muisti pätkii -elokuvan, katsoivat seuraavanakin päivänä, ja sitä seuraavana. 🙂

Kun Nalle oli halittu ja hyvästelty ja mies oli lähtenyt Nallen kanssa eläinlääkäriin, katsottiin muun perheen kanssa televisiosta elokuvaa Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future) niiltä osin kuin se ei ollut liian jännittävä pienille. Oli haikean vaikea olo, vaikka toisaalta helpotti tieto siitä että pian pikku kissallamme olisi parempi olo ja kaikki hyvin.

Mies soitti pari kertaa tilannetietoja. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ei ollut kyse bakteerista, joten annettu antibiootti ei auttanut. Munuaiset menneet nopeasti todella huonoon kuntoon. Pahoinvointilääkettä voisi antaa ja kissa voisi pärjätä vielä pari viikkoa, mutta huonompaan vain menisi kunnes olisi sama tilanne edessä. Kumpikin tiesi että jos siihen päädyttäisiin, sitä ei tehtäisi kissan takia, vain meidän muiden vuoksi. Oli parempi päästää Nalle lepäämään vaikka ajatus kaihersikin suunnattomasti.

19.42 mies soitti että nyt on Nalle nukkunut pois. Oltiin hetki hiljaa lasten ja Hemmon kanssa kotosalla, ja juteltiin sitten että kyyneleet ja surun tunne ovat ihan hyvä juttu, ikävöinti helpottaa aikanaan.

Nyt Hemmo selvästi haikailee vähän kissakaverin perään ja sitä on hemmoteltu viime päivinä tavallista enemmän, ettei se tuntisi oloaan yksinäiseksi. Hemmo on alkanut jutella enemmän, koska kodissa on muuten ollut nyt hiljaista kun Nalle ei ole juttelemassa (yksi sen lempiharrastukista ”kikkailun” eli lasten jäljiltä lattialle jääneiden pikkulelujen pyörittelyn, kissapuun ylimmällä tasolla makailun ja lintujen ja oravien tarkkailun lisäksi). Hemmon bravuureita ovat ”Nalle”-sanan lisäksi korkeaäänisemmät ”kurrrrnau/kurrrnauskis”, ”jarru” ja ”uuuauau” (Nallelle ja ilmeisesti nyt meille tarkoitettu leikkiinkutsu-ääni) kissamaisesti mutta sangen huvittavasti ja selkästi tunnistettavissa!

Kyllä oli kaikilla silmät kosteana kun ”Nallen päivän” iltana kuunneltiin ihan muistelun vuoksi Mikko Kuustosen: Enkelit lentää sun uniin uudelleen koska se oli satuttu kuuntelemaan edellisenäkin iltana kun Nalle vielä kävi kurkkailemassa Hemmon kanssa hämärässä lastenhuoneessa iltasadun luentaa, rauhallista tunnelmaa ja pötköttelijöitä, hakemassa silitystä ja pyytämässä iltaruokaa. Esikoinen halusi laulaa laulun ”Minun ystäväni on kuin villasukka” ja lauloin sen lasten kanssa yhdessä. Luettiin taas Nalle Puhia, seitsemäs luku jossa Tikrun pomppimisesta tehdään loppua (kaikki ihmettelivät miksi siitä pitäisi tehdä loppua).

Iltasadun loputtua oli rauhallisen hiljentynyt olo ja kotona oli hassun hiljaista. Miehen kanssa valvottiin vielä hetki, sitten menin suosiolla yrittämään nukkumista päässä pyöriviltä ajatuksilta ja lukemaan kesken olevaa Nora Robertsin kirjaa Revontulet. Tuntui kuin olisi kulunut pidempi aika siitä kun viimeksi olin avannut kirjan, niin paljon tuntui tapahtuneen sen jälkeen. Kesken olevat asiat, joita jatkaa elämän isompien juttujen jälkeen, tuntuvat jotenkin merkityksellisemmiltä kuin tavallisesti. Toisaalta kovin turhanpäiväisiltä ja arkisilta, turhilta elämän mittaisen ajan ja suurempien asioiden rinnalla. Sitä tulee ihmetelleeksi, miten ja miksi kaikki muu vain jatkuu kuten ennenkin, maailma pyörii ja uusi yö ja päivä koittavat toinen toisensa jälkeen. Elämä jatkuu.

Aamu neljältä
keskellä hiljaista aamuyötä herään
siihen että mielessä soi Enigman kappale:
Return to Innocence,
haikeana nousen hiljaa kuuntelemaan sen
ja palaan takaisin nukkumaan.
Levollisia unia.

Kaikesta tästä herää mieleen ajatus siitä, että elämä on täynnä viisautta, jos vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan, katselemaan ja näkemään sen. Keskittyy todella katsomaan.

Jatkan elämää, asioiden tekemistä, katson televisiosta J. Karjalaisen konserttia, kuuntelen ”Missä se Väinö on?”-kappaletta ja mieli heittää hajamielisenä ajatuksen, missä, missä se Nalle on? Iloitsen hymyistä joita pienten kasvoilla välkähtelee taas välillä. Kaikki ovat olleet haikein ja hieman surullisin mielin, vanhin lapsi on täydentänyt ja parannellut aiemmin piirtämiään kuvia Nalle- ja Hemmo-kissoista ja kaikki lapset kantavat edelleen ”Nalle”-nimistä kissapehmolelua, pehmotiikeriä ja leijonaa kainalossaan, pitävät niitä unileluina ja isommat tirauttavat välillä kyyneleen kun Nalle tai joku muisto siitä tulee mieleen ja haikeus iskee äkkiarvaamatta. Onneksi hali auttaa. Itsellä on hetkittäin silmäkulma hyvinkin kosteana kun joku muisto arkisen askareen keskellä tulvii mieleen, sitä on odotettavissa varmaan jonkun aikaa. Kunnes jonain päivänä kyynelten sijasta tuleekin lämmittävä ailahdus ja ehkä hymy.

Kiitos ”maailman vahvin Nalle”. ❤

Lemmikit voivat opettaa meille tärkeitä asioita, kuten sen että rakastaa voi tässä ja nyt. Rakastaa ehdoitta, ilman vaatimuksia ja odotuksia, toisen juuri sellaisena hyväksyen kuin hän juuri sillä hetkellä on, omana itsenään. Vahvuuksineen, vikoineen ja hauskuuksineen päivineen, puutteellisena, upeana olentona. Sellainen rakkaus on tyynnyttävää, vapauttavaa, tekee levolliseksi, niin rakastavan kuin rakastettavan. Kunhan muistaa kertoa ja näyttää sen kaikin tavoin toiselle. Jokainen päivä ihan arkisessa elämässä. Luottaa että toinen on siinä, pysyy vierellä, rakastaa. Ja kertoa että itse aikoo pysyä, luottaa ja rakastaa. Rakastaa, huolehtia ja helliä niitä jotka ovat täällä ja muistella lämmöllä niitä jotka eivät enää ole. Ja elää tässä ja nyt. Seurata rohkeasti omaa polkuaan ja inspiraatiotaan. Tehdä niitä asioita jotka tekevät onnelliseksi, heti nyt tänään. Lakata liiaksi odottamasta huomista ja ”sitten kun”-asioita. Keskittyä hetkeen. Hyväksyä asiat sellaisina kuin ne ovat ja tulevat. Hämmästellä maailman ja luonnon yksinkertaisia ja monimutkaisia, pieniä ja suuria ihmeitä. Iloita elämästä sellaisena kuin sen on saanut, kiitollisena. Löytää asioiden hyvät puolet ja pienet hyvät asiat arjessa. Uskoa tulevaisuuteen. Ja muistaa unelmoida.

Carpe Diem!

Inspiroivaa ja rauhallista syyspäivää kaikille,

-Vesta

Musiikki tuo iloa elämään mutta myös rauhoittaa lempeästi, tässä jotain itselle nyt rakkaita kappaleita: Enigma: Return to Innocence, Mikko Kuustonen: Enkelit lentää sun uniin, Eput: Repullinen hittejä, Bon Jovi: Bed of Roses ja muita, Richard Marx: Right Here Waiting for You, Dire Straits: Walk of Life, Robotti Vipusen kovalevy: Dodo-sorsa, italialainen, espanjalainen ja ranskalainen musiikki, Celtic Woman: Scarborough Fair, Sting: Fields of Gold, J. Karjalainen: Missä se Väinö on?, Villejä lupiineja, Ankkurinappi, Et ole yksin -albumi ja muita (http://areena.yle.fi/tv/1943196, http://areena.yle.fi/tv/2092717), Hits from the Blockbuster Movies: Walking After Midnight, Love Letters Straight from Your Heart, Hey Baby ja muita (50’s-60’s music), Scorpions: Wind of Change ja muita, Bryan Adams: Heaven ja muita, Stevie Wonder: I Just Called to Say I Love You, Whitney Houston: I Will Always Love You, When You Believe (with Mariah Carey), Beatles: Yesterday ja muita, Siiri Nordin: Sydämeni osuman sai, Nerdee: Broken Glass, Jenni Vartiainen: Missä muruseni on, Weather Girls: It’s Raining Men, Madonna: Like a Virgin, Lynyrd Skynyrd: Sweet Home Alabama

Hyvän elämän Salaisuus!

Vinkkaan mielenkiintoisesta kirjasta, joka tuo uutta asennetta elämään ja tuulettaa pinttyneitä ajatusmalleja.

Hurraa-huuto Rhonda Byrnen kirjalle The Secret – Salaisuus, hurraa-huuto elämälle! 😉

Kirjan voi ostaa esim. täältä:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951033782X

Rhonda Byrnen The Secret -nettisivusto, jolta voi tilata myös viikoittain ilmestyvän piristysruiskeen sähköpostin muodossa:

Official Website of The Secret, www.thesecret.tv

Ajatusrikasta, myönteistä päivää toivottelee:

-Vesta

Julian keittiössä – ranskalaisia unelmia

Tässäpä mainio opus jokaisen kotikokin hyllyyn: Ranskalaisen keittiön salaisuudet – Julia Child, Louisette Bertholle & Simone Beck. Ilman sitä – tai ilman suussa sulavia crepejä ynnä muita herkkuja ja reseptejä – en tulisi toimeen!

Eilen televisiosta tuli leffa Julie & Julia, http://www.imdb.com/title/tt1135503/. Tajusin että se käsittelee kokkauskirjaa, joka löytyy omasta hyllystä. Hyvä elokuva, oli hauska nähdä tarina kirjan takana.Vinkkaan sekä kirjasta että elokuvasta, molemmat ehdottomasti tutustumisen arvoisia!

Kirjan voi hankkia vaikkapa täältä http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510115886. Itseltä löytyy hieman vanhempi versio, 9. painos vuodelta 2001. Alkuperäistä vuonna 1961 julkaistua keittokirjaa Mastering the Art of French Cooking (http://en.wikipedia.org/wiki/Mastering_the_Art_of_French_Cooking) pidetään kirjana, joka opetti amerikkalaiset kokkaamaan. Kirjaa on myyty ennätysmäiset määrät ja vuosikymmenien myötä siitä on julkaistu yhä uusia painoksia, kaikkiaan yli 30 uutta painosta. Ilmeisen selvää että kyseessä on erinomainen reseptikirja!

Herkullista päivää,

-Vesta

Sivistyneiden lasten salaisuus – eli kuinka kasvattaa bébé?

Jos haaveilet rauhallisesti ja järkevästi toimivasta uhmaikäisestä, koko yön nukkuvasta vauvasta, sosiaalisesta ja hyväkäytöksisestä taaperosta ja omasta ajasta, tämä kirja on ehdottomasti sinulle! Se sisältää nipun järkeenkäypiä lastenkasvatusohjeita (ei sääntöjä!). 

Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona ollessa sitä törmää jos jonkinlaisiin tilanteisiin ja joskus kovastikin päänvaivaa aiheuttaviin ongelmiin. Lapsia, lapsuutta ja lastenkasvatusta käsittelevät kirjat kiinnostavat. Niinpä satuin törmäämään tähän mielenkiintoiseen opukseen: Pamela Druckerman – Kuinka kasvattaa bébé? Vanhemmuus Pariisin malliin. Havaitsin että se on kirjastossa hyvinkin varattu teos. Sain varausjonosta ”jonotuspaikan” ja odottelin omaa kappalettani useampia kuukausia. Mutta vihdoinkin se on täällä, olen päässyt lukemisen alkuun ja hyvään alkuun päässytkin! Kirjan oppeja on testattu vaivihkaa oman jälkikasvun kanssa ja tulokset ovat suorastaan kutkuttavia…

Nyt olen niin rakastunut kirjaan että harkitsen oman kappaleen ostamista.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522341487

Kirjan – ja sen mukaan myös ranskalaisen lastenkasvatuksen – kantava voima on ”cadre”, kehys. Kehys tarkoittaa lapselle asetettuja sääntöjä, joita noudatetaan tiukasti ja peräänantamattomasti joka tilanteessa, mutta kehyksen sisällä lapsella on täysi vapaus toteuttaa itseään vapaasti, vapaus löytää maailma ja elämän kauneus.

Pääosa kirjasta kiteytyy termiin ”la pause”, tauko. Se tarkoittaa että lasta kasvatetaan kärsivällisyyteen, odottamisen taitoon, turhautumisen sietämiseen, jokaisesta hetkestä nauttimiseen ja muun maailman huomioon ottamiseen – ei pelkästään omiin tarpeisiin ja toiveisiin keskittymiseen ”kaikki-mulle-tänne-heti”-kamaluuden tapaan – jo pienestä pitäen. Ranskalaiset eivät sano ei, he sanovat: odota. Ei-sana on säästetty todellisiin ongelmatilanteisiin.

Lasta kannustetaan käyttäytymään – ei kiltisti – vaan viisaasti ja tyynesti, rauhallisesti ja järkevästi. Se on hyvä kannuste. Lapsi tietää että hän voi itse päättää käyttäytyä fiksusti. Taito ja tahto tähän löytyy jo valmiiksi hänestä. Jos häneltä kielletään jotain, syy kerrotaan lyhyesti. Turhia kieltoja yritetään välttää. Aikuinen näyttää mallia. Kun hän ei hermostu, huuda eikä vihastu, ei lapsenkaan tarvitse toimia siten. Kärsivällisyys on siis myös aikuisen hyve.

Tämän ohella kirjassa painotetaan todellista keskittymistä lapseen ja aitoa paneutumista hänelle tärkeisiin asioihin, lapsen kuulemista ja huomioimista hänestä aidosti kiinnostuneena, ja hänen hyväksymistään sellaisena kuin hän on. Jokainen on omanlaisensa persoona. Mutta jokaisen tulee ottaa myös toiset huomioon. Kukaan ei voi käyttäytyä miten sattuu.

Lapselle tarjotaan paljon tilaisuuksia kokea ja oppia – mutta pääasiassa omatoimisesti ja itse keksien – ilman että häntä määrätietoisesti sparrattaisiin tai opettamalla opetettaisiin suorittamaan asioita. Lapselle annetaan pikku hiljaa vaativampia ja vaativampia tehtäviä. Hän osallistuu arkipäivän askareisiin ja häntä opastetaan varovasti myös ruoanlaiton saloihin. Kirjassa on perinteisen joguttikakun ohje, kakun, jonka monet ranskalaislapset oppivat valmistamaan jo hyvinkin pienenä. Lasta viedään ravintoloihin ja häntä opetetaan arvostamaan ruokaa ja ruokakulttuuria, ja keskustelemaan siitä. Ranska on herkkusuiden luvattu maa, ja se näkyy myös lastenkasvatuksessa.

Kirjassa puhutaan tasapainosta. On hyvä muistaa pyhittää tarpeeksi aikaa myös muille elämänalueille kuin lapsille, lastenhoidolle ja kasvatukselle, jotta elämä pysyy tasapainossa.

Alla linkki Ylen nettisivulle jossa kirjaa on esitelty. Tuolla joku on tullut kommentoineeksi, etteivät kaikki perheet toimi Ranskassa näin – kuten eivät varmaan toimikaan – eiväthän äidit ja isät Suomessakaan toimi kaikki samalla tavoin. Sama se oikeastaan minulle käytetäänkö tätä mallia Ranskassa vai ei, meillä se toimii. Vanhempi lapsi on vähentänyt höseltämistä, uhmaikäinen karjumista ja kummankin kohdalla uhittelu ja kiukun puuskat ovat vähentyneet. Vauvan olen saanut ilman huutoa ja heräilyä nukkumaan läpi yön, ja meillä nukuttaisiin nyt rauhallisia öitä, ellen olisi päättänyt imettää häntä ”vapaaehtoisesti” kerran yössä. Omasta mielestäni poika on vielä sen verran pieni että imetys kerran yössä on järkevää, tuntuu myös että yöimetys tehostaa merkittävästi maidontuotantoa. Olen siis etsinyt tasapainon yöunien ja toimivan imetyksen välillä.

http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/pamela-druckerman-ja-ranskalainen-kasvatuskaytanto-kuinka-kasvattaa-bebe

Jogurttikakun – Gâteau au yaourt – resepti (kirjan resepti poikkeaa hieman alla mainitusta; sovellutuksia on monia ja kakkutaikinan sekaan voi halutessaan lisätä mainittujen ainesten lisäksi kaikenlaista pakastemarjoista, suklaarouheesta tai persikan palasista sitruunankuoriraasteeseen, tai vaikkapa tilkkasen ranskankermaa; ja mikäli pidät vähemmän makeista kakuista, vähennä rohkeasti sokerin määrää):

http://www.gateau-au-yaourt.info/recette-gateau-au-yaourt.html

Kuten tarkkasilmäiset ehkä huomasivat… 😉 …ohje on ranskankielinen, joten ranskankielentaidottomat voivat käyttää apuna Googlen sanakirjaa (copy-pastella tekstin pätkä siihen ja käännä) tai jotain muuta nettisanakirjaa:

http://translate.google.com/

Pamela Druckermanin kirja on hyvin toisenlainen kuin aiemmin blogiin linkittämäni lastenkasvatusohjeisto Domestic Goddezz – Apua lastenkasvatukseen, johon olin sattunut netissä törmäämään. Kumpikin on antanut rutkasti aihetta ajatteluun ja omien toimintamallien objektiivisempaan tarkasteluun. Kasvatusohjeita on jos jonkinlaisia, eivätkä mitkään niistä ole välttämättä suoralta kädeltä oikeita tai vääriä. Lastenkasvatus ei ole salatiedettä, eikä siitä tiedettä ole välttämätöntä minusta tehdäkään. Ilman kirjoja, oppaita, ohjeistoja, neuvoja, ynnä muita pärjää vallan mainiosti pelkkää maalaisjärkeä ja logiikkaa käyttämällä. Tosin en koe pahaksi toisinaan tuulettaa omia ajatusmalleja, pysähtyä katsomaan asioita eri näkökulmasta ja pohtia voisiko jonkun asian tehdä sittenkin toisin.

Ja vielä vinkki rauhallisiin öihin:

Kun vauva yöllä itkee, kuuntele onko itku oikeastaan pelkkää kitinää (meillä sekin toisinaan varsin kovaäänistä mölinää). Kitinä eroaa itkusta siten että itkussa on häivähdys hätäännystä, kitinässä ei. Kitinä on mölinää, itku parkumista. Kuulet kyllä eron jos maltat keskittyä tarkkailemaan. Jos kyseessä on kitinä, odota. Reagoi siinä vaiheessa kun kitinä muuttuu itkuksi tai parkumiseksi. Mene sitten vauvan luokse. Anna vauvalle tutti, paijaa hieman päätä ja mene takaisin nukkumaan. Toista tarvittaessa. Jos sama jatkuu ja vauva hätääntyy, lohduta ja tuudita tarvittaessa hetki sylissä. Jos vauva ei rauhoitu, syötä hänet. Vauvaa ei siis tarvitse ”huudattaa”, riittää että kuuntelee onko hänellä hätä. Tämä pätee alle 4 kk ikäisiin vauvoihin. Sen jälkeen yöimetyksestä pois tottuminen voi vaatia hieman huudattamistakin (lyhyt hetki itkua/parkua ennen kuin menee vauvan luokse, ei vauvan jättämistä huutamaan), opastaa kirja, vaikka itse en raatsi tällaista ”huudattamista” harrastaa. Olen sitä mieltä, että mieluummin vauva kitisee hieman yöllä, kuin että minä kitisen väsymyksestä pitkin päivää. Samaa kärsivällisyyttä opetetaan myös päivällä. Vauvan luokse ei tarvitse rynnätä salamannopeasti jokaisesta pienimmästäkin inahduksesta. Vauvaakin voi opettaa jo hieman odottamaan pienen pieniä hetkiä, kärsivällisyys on hyve. Pienikin jaksaa jo hetkisen odottaa kun tietää että se kestää vain lyhyen tovin ja odotus aivan kohta palkitaan.

Vauvan tarpeisiin on kuitenkin aina vastattava eikä vauvaa saa jättää yksin itkemään hädissään! Vauvan kohdalla odotustauko on hyvin minimaalinen!! Tässäkin tapauksessa – kuten lastenkasvatuksessa muutenkin – minusta ensi arvoisen tärkeää on empatia, empatia ja empatia!

Leppoisaa kevätpäivää! Jospa lumetkin kohta lähtisivät lopullisesti pois kesän tieltä kuljeksimasta. Kesäkuuhun on enää 52 piskuista päivää!

-Vesta

Apua lastenkasvatukseen

Yksi parhaista lastenkasvatusvinkkejä sisältävästä nettisivusta, johon olen netissä törmännyt. Lyhykäinen ja selkeä. Esimerkkitapaukset ratkaisuineen kruunaavat kaiken. Kerro ongelma, kirjoittaja kertoo vastauksen. Eri mieltä olen lähinnä lapsen ruumiillista kuritusta koskevissa asioissa. Sen soisin olevan kiellettyjen listalla aina ja ehdottomasti! Tosin nykyään lakikin taitaa fyysisen kurituksen onneksi kieltää. Mutta, soisin tämän muilta osin olevan sen kaltaista viisautta, joka periytyisi sukupolvelta toiselle, äidiltä lapselleen tämän tullessa äidiksi tai isäksi – miksei isältä jälkikasvulleen yhtä kaikki – tai mikä vielä parempaa, mikäli se vain olisi mahdollista, imeytyä meihin jo äidinmaidossa. 😉 Ja lisättäköön nyt vielä, sen sijaan paras lastenkasvatusta käsittelevä opus, joka lähestyy aihetta melko erilaisesta näkövinkkelistä ja eri konstein, on mielestäni Pamela Druckermanin kirjoittama teos: Kuinka kasvattaa bébé – vanhemmuus Pariisin malliin. Suosittelen!! Menee omasta mielestäni vielä näiden netistä löytyneiden ohjeidenkin edelle. Ranskalainen kasvatusmalli on kannustavaa, hyväksyvää, lasta kunnioittavaa, lempeää ja järkevää lastenkasvatusta parhaimmillaan!

Etsin jotakin tietoa lasten kasvatukseen liittyen – en enää tarkalleen muista mitä – ja satuin törmäämään netissä tällaiseen sivustoon. Linkitän blogiin sillä mielestäni tämä on yksi parhaimmista ohjeista, joita olen lukenut. Mikäli muutamat tekstin joukossa olevat uskonnolliset viittaukset (raamattuun) eivät kiinnosta, jätä ne huomiotta, teksti on  kokonaisuudessaan silkkaa asiaa, ja mikä parasta: TOIMIVAA! 🙂 Vaikken ehkä itse aivan joka kohtaa ja näkemystä täysin sellaisenaan allekirjoitakaan, olen varma että näistä ratkaisuista on apua jokaiselle, elleivät ne ole jo onnistuneesti käytössä. Mutta silloinhan mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan! 🙂

APUA LASTEN KASVATUKSEEN (Lastenkasvatus vanhemmat vanhemmuus lapset nuoret perhe-elämä)

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen.html

LUKU1 – Osoita hyväksyntää!

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen1.html

LUKU2 – Jos esiintyy käytösongelmia

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen2.html

-Vesta