Hyvän elämän Salaisuus!

Vinkkaan mielenkiintoisesta kirjasta, joka tuo uutta asennetta elämään ja tuulettaa pinttyneitä ajatusmalleja.

Hurraa-huuto Rhonda Byrnen kirjalle The Secret – Salaisuus, hurraa-huuto elämälle! 😉

Kirjan voi ostaa esim. täältä:

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951033782X

Rhonda Byrnen The Secret -nettisivusto, jolta voi tilata myös viikoittain ilmestyvän piristysruiskeen sähköpostin muodossa:

Official Website of The Secret, www.thesecret.tv

Ajatusrikasta, myönteistä päivää toivottelee:

-Vesta

Apua lastenkasvatukseen

Yksi parhaista lastenkasvatusvinkkejä sisältävästä nettisivusta, johon olen netissä törmännyt. Lyhykäinen ja selkeä. Esimerkkitapaukset ratkaisuineen kruunaavat kaiken. Kerro ongelma, kirjoittaja kertoo vastauksen. Eri mieltä olen lähinnä lapsen ruumiillista kuritusta koskevissa asioissa. Sen soisin olevan kiellettyjen listalla aina ja ehdottomasti! Tosin nykyään lakikin taitaa fyysisen kurituksen onneksi kieltää. Mutta, soisin tämän muilta osin olevan sen kaltaista viisautta, joka periytyisi sukupolvelta toiselle, äidiltä lapselleen tämän tullessa äidiksi tai isäksi – miksei isältä jälkikasvulleen yhtä kaikki – tai mikä vielä parempaa, mikäli se vain olisi mahdollista, imeytyä meihin jo äidinmaidossa. 😉 Ja lisättäköön nyt vielä, sen sijaan paras lastenkasvatusta käsittelevä opus, joka lähestyy aihetta melko erilaisesta näkövinkkelistä ja eri konstein, on mielestäni Pamela Druckermanin kirjoittama teos: Kuinka kasvattaa bébé – vanhemmuus Pariisin malliin. Suosittelen!! Menee omasta mielestäni vielä näiden netistä löytyneiden ohjeidenkin edelle. Ranskalainen kasvatusmalli on kannustavaa, hyväksyvää, lasta kunnioittavaa, lempeää ja järkevää lastenkasvatusta parhaimmillaan!

Etsin jotakin tietoa lasten kasvatukseen liittyen – en enää tarkalleen muista mitä – ja satuin törmäämään netissä tällaiseen sivustoon. Linkitän blogiin sillä mielestäni tämä on yksi parhaimmista ohjeista, joita olen lukenut. Mikäli muutamat tekstin joukossa olevat uskonnolliset viittaukset (raamattuun) eivät kiinnosta, jätä ne huomiotta, teksti on  kokonaisuudessaan silkkaa asiaa, ja mikä parasta: TOIMIVAA! 🙂 Vaikken ehkä itse aivan joka kohtaa ja näkemystä täysin sellaisenaan allekirjoitakaan, olen varma että näistä ratkaisuista on apua jokaiselle, elleivät ne ole jo onnistuneesti käytössä. Mutta silloinhan mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan! 🙂

APUA LASTEN KASVATUKSEEN (Lastenkasvatus vanhemmat vanhemmuus lapset nuoret perhe-elämä)

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen.html

LUKU1 – Osoita hyväksyntää!

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen1.html

LUKU2 – Jos esiintyy käytösongelmia

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen2.html

-Vesta

Puuhaa lapsille joulupyhien ajaksi

Joulupyhinä puuhaa taitaa riittää mukavasti muutenkin, mutta tässä vielä vinkkejä lapsille ja lapsenmielisille siitä, mitä kaikkea hauskaa ulkoilun lisäksi voi keksiä. Kokosin alla olevalle sivustolle pitkän listan linkkejä, joiden takaa löytyy erilaisia pelejä, verkkoseikkailuita, lastenmusiikkia, pulmatehtäviä, askarteluohjeita, tietoa ja lisää ideoita kaikenlaiseen hauskaan ja riemukkaaseen tekemiseen.

Puuhaa pikkuväelle:

Emmin & Annan sivut

https://domesticgoddezz.wordpress.com/emmin-annan-sivut/

Aikuisille tutkittavaksi mielenkiintoinen tulevaisuuden teknologisiin visioihin liittyvä sivusto, jonka sain itseasiassa työelämän kautta ja jossa tuntuu olevan mukana ripaus Scifi-meininkiä:

The Far Future – Predictions

http://www.futuretimeline.net/the-far-future.htm

Kokkausintoisille vinkiksi aivan ihana ja upea kakkusivusto:

Belle Baie

http://bellebaie.blogspot.com/.

Mukavaa joululomaa,

Vesta

Maailman kamalin ja ihanin koira

Maailman kamalin ja ihanin koira

 Katsoin äsken elokuvan ”Marley and me”. Suosittelen ehdottomasti! Ihana elokuva, joka saa hymyilemään.

Elokuva ja kirja ihmisen parhaasta ystävästä

”Marley and me” – tai ”Marley ja minä” – on kauniisti, lämpimästi, huumorintajuisesti ja hykerryttävän suorasukaisesti kuvattu tarina hallitsemattoman vauhdikkaasta labradorinnoutajasta. Itkettävä ja naurattava kertomus maailman kamalimmasta koirasta, joka oikeasti ei ole maailman kamalin, vaan omistajilleen se maailman paras koira.

Saman tunteen voi jakaa varmasti lähes jokainen koiran omistaja. Se juuri tekee elokuvasta niin herkullisen. Pureskeltavan herkullisen, sanoisi Marley ehkä. 😉 Vaikket omistaisi koiraa, mutta jos sinulla on sydän paikallaan ja olet joskus tavannut yhdenkin nelijalkaisen karvaturrin, joita ihmisen parhaaksi ystäväksi kutsutaan, ehdotan ettet jätä elokuvaa väliin.

Elokuva pohjautuu saman nimiseen kirjaan. Se on aivan yhtä hulvaton kuin filmikin. Suosittelen.

Roosa

Itselleni Marleystä tuli useassa kohtaa elokuvaa mieleen oma koirani Roosa. Ehkä maailman hyväntuulisin, intomielisin, suurisydämisin ja energisin vehnäterrieri, jonka koskaan olen tavannut. No olkoonkin, että Roosa ei ollut trimmattu kuin paras näyttely-yksilö. Ei, sen turkki leikattiin kotona suhteellisen säädyllisesti niin, että sen oli helteellä hieman viileämpi ja talvella lumi ei tarttunut sen pitkiin karvoihin jaloissa, mahassa ja kuonossa. Olkoonkin että koirakoulu jäi kangertelevan alkunsa jälkeen meiltä kesken ja kasvatimme koiran itse. Olkoonkin että sillä oli muutamia huonoja tapoja, jotka onneksi iän myötä jäivät pois kun koira hieman rauhoittui. Katsoo asiaa sitten kuinka päin tahansa, Roosa oli koira, joka toi elämäämme sanomattoman paljon iloa ja naurua. Se valtasi oman, sille kuuluvan paikkansa elämässämme ja loi muistoja, joita aikakaan ei voi haalistaa.

Roosan kanssa on koettu yhtä jos toista kommellusta. Onpa tuo karvakuono ollut erään aamuisen karkureissunsa päätteeksi yhden arkipäivän Valtion painatuskeskuksessa vierailevana tähtenä, käynyt Helsingin keskustan Stockmannin herkkuosastolla, matkustanut putkikassissa pyöräni tarakalla useampaankin otteeseen (älä kysy miten, lapsena keinot keksitään laukun – ja koiran – kiinnittämiseksi polkupyörään, mutta tärkeintä ehkä on että Roosa nautti noista reissuista).

Roosa on käynyt kesäteatterissa, jossa Peppi Pitkätossun hevosen ilmestyminen aiheutti haukkuvan katkoksen näytelmään. Se on matkustanut pitkiä matkoja autossamme, tyytyväisenä siitä että on päässyt mukaan kesälomareissuille. Se on käynyt Lapissa ja saaristossa, kiertänyt Suomea. Se on ollut veneessä, lossissa, junassa, linja-autossa, metrossa ja raitiovaunussa, nukkunutpa jopa riippumatossa.

Sopivan – lue valvomattoman – hetken tullen se on syönyt mm. kolmasosan synttärikakusta, mahtavan lautasellisen lettuja, ja pentuna vasemmanpuoleisen kengän lähes jokaisesta silloisesta äitini kenkäparista. Se tuntui olevan aina valmis retkiin, leikkeihin ja muihin seikkailuihin, joita olimme keksineet. Kuitenkin tarpeen tullen se osasi olla hyvin lempeä ja rauhallinen, tulla aivan viereen ja istua siinä hiljaa, kuin lohduttaen ja rauhoittaen. Se tuntui ymmärtävän paljon enemmän kuin pienen koiran olisi edes tarvinnut maailmasta ja elämästä ymmärtää. Se oli maailman paras kuuntelija, jolta salaisuudet eivät päässeet eteenpäin.

Lähes kaikki tapahtumat, joita muistan lapsuudesta, ovat sellaisia, joissa Roosa on ollut mukana. Koiran hauskat sattumukset ja edesottamukset värittävät omia lapsuus- ja nuoruusmuistojani.

Kuten Marleyn kohdalla, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös Roosasta on aika jättänyt jo vuosia sitten, kuten hulvattomasta Marleystakin.

Kaikki kunnia ihmisen parhaille ystäville, hienoille koirille, joita meillä on ollut ja tulee olemaan kunnia ja etuoikeus tuntea ja rakastaa.

-Vesta

Sweet, sweet surrender

Sweet, sweet surrender

Kirja jota vasta luen, mutta jolla on jo nyt alkanut olla hienoisia vaikutuksia ajattelutapaani, avioliittooni ja elämääni. Lyhyesti sanottuna, kuinka tulla tyytyväiseksi, lakata murehtimasta turhia, saada unelmiensa avioliitto ja löytää puolisostaan taas se ”unelmien mies”, jonka aikoinaan tapasi. Asiaa myös kuukupista.

Mielenrauhaa, miessuhteita ja naiseuden iloa

Alkuun haluan todeta etten ole antifeministi, feministi, vanhanaikaisen avioliittomallin (tyyliin ”nainen on miehensä palvelija”) kannattaja tai mitään muutakaan vastaavaa, pikemminkin päin vastoin. Olen melko pitkälle sitä mieltä että kun nainen ja mies ovat tasaveroisessa suhteessa toisiinsa, kummallakin osapuolella on mahdollisuudet olla tyytyväinen.

Sitten itse asiaan.

Satuin kuulemaan kirjasta, jota olen parhaillaan lukemassa.

 

The Surrendered Wife
by Laura Doyle

– A step-by-step guide
to finding intimacy,
passion and peace
with a man

 

Kuulostaako innostavalta? Niin minustakin. 😉

Mm. kirjan ”Miehet ovat marsista, naiset venuksesta” kirjoittaja John Gray on kuvannut kirjaa sanoin ”Practical and valuable”, siis käytännöllinen ja rakentava. Kyllä, minunkin mielestäni kirja on asiantunteva ja lajissaan arvokas.

Kirja voi olla helpottavaa luettavaa

  • sellaiselle, joka joskus on suhteessaan kärsinyt liiallisesta, turhauttavan säännöllisestä tai turhan suuret mittasuhteet saavuttavasta asioista kiistelystä, riitelystä ja siitä seuraavasta turhautumisesta
  • sellaiselle, joka joskus on tuntenut olonsa vastuiden taakan näännyttämäksi tai ylikuormitetuksi perheen, töiden ja oman, puutteellisen (tai puuttuvan) vapaa-ajan keskellä
  • sellaiselle, joka joskus on murehtinut etukäteen tai huolestunut asioiden nykytilasta tai tekemättömien asioiden yhä kasvavasta listasta
  • sellaiselle, joka joskus on ollut turhautunut miehensä tapaan tehdä asiat (tai jättää ne tekemättä) tai kritisoinut miehensä tekemisiä, valintoja, päätöksiä, jne.
  • sellaiselle, joka kaipaa rauhallisia, leppoisia koti-iltoja perheen kesken, ilman turhaa kinaamista ja sen seurauksena kireäksi käyvää ilmapiiriä
  • sellaiselle, joka kaipaa omaa aikaa, jolloin ehtisi huolehtia itsestään, harrastaa ja tavata ystäviä
  • sellaiselle, joka on suhteessa miehen kanssa, on joskus ollut tai suunnittelee joskus olevansa

 

Kirja tarjoaa
joukon rohkeita, mutta
ajatuksia herättäviä mielipiteitä,
osuvia ja joskus
nauruhermojakin kutkuttavia
esimerkkejä
ja radikaaleja,
toisinaan ristiriitaisiakin tunteita
herättäviä ratkaisumalleja.

 

Vielä en osaa sanoa, mikä tulee olemaan oma päätökseni asian suhteen kirjan lukemisen jälkeen. Silti olen varma, että jonkinlaista muutosta tapahtuu. Sen verran kyllästynyt olen asioista ja niiden tekemistavoista kiistelyyn ja turhanpäiväiseen jahkaamiseen ja väittelyyn, ja joskus edellisistä sukeutuviin riitoihin.

Luulen että vaikka oman suhteen tilanne ei olisi yhtä pahassa jamassa, kuin kirjan kirjoittajan suhde, kirjasta voi olla suhteen eteenpäin kehittämiselle huomattavaa hyötyä. Tai ainakin näin toivon (oma lehmä ojassa).

Kirjan ajatusmallia ei kannata pelästyä ja hylätä kirjaa sen perusteella samoin tein. Vakuutan, että itselläni oli huomattavan suuria ennakkoluuloja ja epäilyksiä opuksen suhteen ennen kirjan lukemisen aloittamista. Olen saanut useampaan kertaan yllättyä positiivisesti. Kaikkea en silti sentään purematta niele. 😉 Vaikka ei haluaisikaan kirjan esittämän vaimon roolimalliin, kirjasta löytyy paljon rakentavia palasia oman suhtautumisen korjaamiselle miestä, suhdetta ja itseasiassa koko elämää kohtaan.

Kaikkia käytäntöjä tuskin tarvitsee toteuttaa täsmälleen kirjan esittämällä tavalla, saadakseen aikaan myönteisiä vaikutuksia omassa suhteessaan. Kirja antaa silti rutkasti ajattelemisen aihetta. Itse ainakin olen jäänyt jo useampaa otteeseen lukemisen ohessa pohtimaan, mitä oikeastaan todella tahdon ja mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä.

Enempää en osaa vielä sanoa, kannattaa lukea kirja itse. Itselläni on tuo vaahtokylpy-kantinen versio kirjasta, se on mielestäni hauska. Käsittääkseni Bookplussan tarjoama kirja, jossa on ruusu kannessa, on täsmälleen sama opus.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että netistä löytyy myös Laura Doylen vastaavanlainen kirja sinkuille.

 

Mikä ihmeen kuukuppi

Asiaa nerokkaasta, ekologisesta ja kuukautissotkuista vapauttavasta kuukupista.

Tämä on toinen uusi asia, josta olen innostunut. Raskauden ja imetyksen aikana sain nauttia menkattomasta ajasta. Kun kuukautiset sitten imetyksen vähentyessä ilmestyivät takaisin, totesin etten ollut muistanut kuinka karmaisevaa kuukautisaika voi toisinaan olla. Sen tuloksena kokeilin uudelleen läpi erilaisia side- ja tampoonimerkkejä, todeten lopulta etten ollut tyytyväinen mihinkään vaihtoehtoon.

Muistin joskus lukeneeni kuukautiskupista, lyhyemmin kuukupista. Homma oli aiemmin tuntunut ylettömän hankalalta ja jotenkin epäilyttävältä. Nyt olen hankkinut oman kuukupin, mutta en ole vielä päässyt sitä testaamaan ”tositilanteessa”. Kuukuppeja on vaikka mitä mallia (esittelyjä mm. Kuukuppi.fi- ja Kuukuppikunta.net-sivustoilla, linkit jutun lopussa). Kuppimerkkien välillä on eroja. Usein joka merkissä on kaksi kokoa: pieni ja iso. Itse ihastuin LadyCupiin, niitä saa eri väreissä, joten valinnanvaraa löytyy.

Netistä laajasti lukemieni kommenttien ja kokemusten perusteella juuri kukaan ei ole katunut kuukupin hankkimista. Se ei siis voi olla kovin paha juttu. Joku jopa kirjoitti että pahin ongelma kuukupin kanssa on se, että menkat unohtuvat. Mikä ihana vapaus!

Kuukuppia on tyhjennettävä vain pari kertaa päivässä ja sen kanssa voi täysin huoletta harrastaa uintia ja urheilua, eikä se näy millään tavalla päälle päin. Kuukuppia ei myöskään tarvitse käydä vaihtamassa uinnin tai urheilun jälkeen. Kuukuppi ei myöskään haise (kuten siteet tai tamppooni), koska kupissa oleva veri ei pääse hapettumaan kehon sisällä. Homma ei siis ole käytännössä yhtään niin epämiellyttävää kuin siteiden ja tampoonien kanssa temppuilu.

Terveysriskeihin nähden
kuukupilla on myös
etuja sekä tampooniin 
että siteisiin nähden,
se on siis riskittömämpi vaihtoehto
.

Kuukuppi on myös paljon
ekologisempi tapa
käsitellä menkkoja kuin
kertakäyttöiset kuukautissuojat.
Ympäristötietoiset ottavat
kuukupin varmasti
innoissaan vastaan!

Miksi sitten kuukuppi ei ole mahtavassa suosiossa? Ehkä sen tunnettuus on vielä melko pieni. Koska yksi kuukuppi kestää käyttäjänsä käytössä vuosia, sen valmistajat ja markkinoijat eivät voi haalia sen myynnin avulla yhtä suuria summia kuin kertakäyttöisten kuukautissuojien tuottajat, joten todennäköisesti heillä ei ole käytettävissään suuria summia tuotteen mainostamiseen ja markkinointiin. Käsittääkseni kuukuppi on hiljalleen yleistymässä naisten keskuudessa, sitä mukaa kun tutut ja ystävät suosittelevat kuppia toisilleen. Aion nyt liittyä tämän jutun myötä kupin suosittelijoihin, tosin vielä puolinaisiin, enhän ole vielä kokeillut asiaa itse.

Mikäli homma kiinnostaa, netistä löytyy suomenkielinen kupittelijoiden oma keskustelupalsta (jonne linkki jutun lopussa) ja käsittääkseni aiheeseen vannoutuneiden keskuudessa on jossain päin maailmaa jopa tapaamisia. Kuukuppi on siis saanut jo oman hypetysporukkansakin.

Kannattaa lukea itse lisää. Kuukuppeja voi ostaa mm. Kuukuppi.fi-sivustolta (nettikauppa, linkki jutun lopussa, itse hankin kupin täältä). Myös erilaiset eko- ja luontaistuotekaupat myyvät kuppia. Ruohonjuuresta saa kuukuppeja, tosin ei muistaakseni LadyCupia, mikäli päätyy tuollaiseen ”suloisen” värikkääseen kuppiin.

Linkkivinkit

http://www.bookplus.fi/kirjat/doyle,_laura/the_surrendered_wife-4429581

http://www.kuukuppi.fi/

http://www.kuukuppikunta.net/

http://www.ladycup.eu/

http://www.surrenderedwife.com/

 

 

 

Ihanaa syksyä kaikille,

Vesta ❤