Onni on olotila

Me ollaan sankareita kaikki… Arki on parasta extremeä ja me olemme sen supersankareita, huipputyyppejä!

Linkin takaa aukenevan kirjoituksen alku kuulostaa juuri sellaiselta päivältä, jonka toivoisin voivani järjestää miehelleni syntymäpäivälahjaksi, jos voisin.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305939851510

Arki on kuitenkin vaikeinta – ja parasta – extremeä, kuten kirjoituksessa sanotaan! Joten mennään nyt kuitenkin tänä vuonna arkisen mukavilla ”extreme”-synttäreillä ja nautitaan luksuslomasta myöhemmin. 😉

Meillä onneksi keittiöön paistaa aamuaurinko ja kahvi tuoksuu hyvälle, vaikka onkin eri merkkiä kuin yllä mainitussa blogitekstissä… Kyllä aamu on päivän paras hetki!

Varsinkin kun uninen pikku-blondi kajauttaa hymyillen hyvät huomenet, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Ja kun unihiekkaa silmistään hierova, liikuttavan söpö vesirokko-pisamainen ”pääsiäisnoita” heiluvine maitohampaineen kiiruhtaa laittamaan Pikku kakkosen pyörimään. Ja kaksi melutasoa ja entropiaa lisäävää energistä mini-ihmistä aloittaa mekastuksensa… Joukon jatkona aina yhtä malttamaton ja aamunälkäinen Hemmo kerjää kupillaan ruokaa. Ja varsinkin kun ihana mies ihailtavan rauhallisesti suhtautuu kaikkeen tuohon epäjärjestykseen, viheltelee ja hyräilee itsekseen aamuaskareita tehdessään ja pohtii hauskoja parisuhteen rikastuttamiskeinoja kaiken kiireen ja hulinan sivussa. Ihanuutta! Minulla on ihana perhe.

Tajuan sen taas kerran. Saan olla paljosta kiitollinen. Ja ymmärrän taas kerran, että onni on asenne, ei tavoite. Se löytyy ihmisen itsensä sisältä, eikä tule jostain ulkopuolelta tai kovan työn, sattumuksen tai taikatempun avulla. Onni on olotila, itse valittu ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin, ihmisiin ja elämään. Onni ei riipu muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Itse me päätämme miten ihmisiin ja tapahtumiin suhtaudumme tai miten annamme niiden vaikuttaa itseemme. Itse valitsemme miten päätämme ajatella asioista, negatiivisesti vai positiivisesti. Itse teoillamme vaikutamme ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Vaikutamme asenteellamme ilmapiiriin ja siihen miten ympäristö vaikuttaa takaisin meihin itseemme. Siten vaikutamme itse osaltamme siihen, millaiseksi oma elämämme muodostuu ja millaisena sen itse kukin näemme. Vaikutamme valitsemalla miten kohtelemme muita ja miten näemme tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet: pessimistisesti vai optimistisesti. Kiitos, valitsen optimismin, se on paljon hauskempaa!

Onnellisuus on mielentila.
Onnelliset asiat elämässä
ovat vain kuorrutus kakun päällä,
mutta kakku on onnellisuus.
Minä valitsen kakun.

Sadesäälläkin voi nauttia pisaroiden ropinasta ja raikkaasta ilmasta, odotella hyvillä mielin pian koittavaa auringonpaistetta, vaaleansinistä poutataivasta ja upeaa sateenkaarta. Odota, ne tulevat!

Siispä hurmaavan positiivisella asenteella kohti uusia seikkailuja. Iloista pääsiäistä kaikille!

-Vesta

Keskisuuren perheen arkea

Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Kyllä se on aika paljon, muttei niin paljon. Riittävästi kuitenkin siihen että menoa ja meininkiä riittää, varsinkin meille, näiden suloisten, pienten, hassujen ja vilkkaiden vintiöiden vanhemmille.

Viimeisen viikon saldoa: entinen hieno puuvati on säpäleinä (no se olikin vasta 15 vuotta vanha ja olin vaalinut sitä tuholta, mutta ehkä pärjään jotenkin ilmankin), lastenhuoneen patterista löytyi kakkaa (ilmeisesti nuorimmaisen taaperon vaipasta, luojan kiitos sitä ei löytynyt mistään muualta, pyyhin läpi lopulta koko lastenhuoneen kaikkine pintoineen ja tarkistin koko kodin läpi, ihan varmuuden vuoksi) ja olohuoneen sohvapöytälevyssä on 1,5cm kolo. Kyllä, luit oikein, siis kolo. Toisin sanoen klommo. Ei, sitä ei ollut siinä eilen. Ja ei, se ei ole lainkaan sellaisessa paikassa että sen voisi peittää jotenkin. Pidän varmana ratkaisuna kuitenkin sitä että mies saa korjattua pöydän suunnilleen entiseen kuntoonsa, jotenkin. Enempää ei nyt tule mieleen, mutta kyllä niitä muitakin vähäisempiä juttuja oli…

Kaksi kissaa päättivät osallistua talkoisiin ja syödä muutaman huonekasvin ja leikkokukan ja oksentaa kissapuuhun sekä matolle. Toinen kissa vielä päälle päätteeksi kevätriemuissaan päätti merkata sekä keittiön että eteisen maton, ja mikä parasta: miehen nahkakengät. Aivan ennenkuulumatonta! Tässä vaiheessa olkkarin matto joka tapauksessa rullattiin pois parempaan talteen. Jäin vain pohtimaan kissan ja koiran eroa – kummastakin on kokemusta – koiralle riittää että osoittaa tiukasti että tehty asia on väärin ja hyvin todennäköisesti, ainakin oman kokemuksen mukaan, koira parantaa tapojaan. Mutta kissa, kissalle et voi tehdä muuta kuin näyttää ”ihanan tuoksuisia”, kusisia kenkiä ja torua (josta kissa ei todennäköisesti ymmärrä halaistua tavunpalastakaan), nostaa kissa huomionarvoisena vinkkinä omaan kissanvessaansa ja koota kengät turvapaikkaan eteisen kaapin ovien taakse.

Mutta loppukaneettina todettakoon: hienoa, kerrassaan hienoa! Olen silti suunnattoman riemuissani siitä, että minulla on tämä remonttitrio sekä Team Ahma eli kissat siihen päälle päätteeksi. Toisinaan kyllä unelmoin vaihtavani ne kaksi pitkähäntäistä karvakasaa yhteen selväjärkisempään koiraan. Ja palkkaavani osa-aikaisen lastenhoitajan. 😀 Saahan sitä unelmoida.

Tsemppiä kaikille pikkulapsiperheen arkea pyörittäville mammoille ja ukonpahasille – kyllä me kaikki tästä selvitään, nehän ovat vain koloja pöydässä ja yleensä pestävissä olevia mattoja, korvattavissa olevaa materiaa joka ei ole niin kovin tärkeää. Siispä nauran koko härdellille, kaadan itselleni kupillisen kahvia ja surffaan hetken netissä. Sen jälkeen siivousurakka, tiskisavotta ja pyykin viikkaustalkoot odottavat, kera kaikkine, suloisine, normaaleine lastenhoitohärdelleineen siihen päälle.

Mukavaa kesää!

-Vesta