Lastenruokia taaperoille

Sivulla http://www.piltti.fi/index/syomaan/Reseptit/ on pikkuväelle sopivia ruokareseptejä.

Toinen hyvä sivusto, jolla on ruokaohjeita vauvan ruokien valmistamiseksi on http://www.reseptit.com/category/ruokaohjeet/ruokaa-vauvalle/.

Pienten ruokailuun liittyvää tietoa ja lista Piltti-ruoista löytyy linkin http://www.piltti.fi/index/syomaan/Reseptit/reseptit_jalkiruoat takaa.

Päivitetty 18.10.2009 kommentin perusteella linkki uuden Pilttipiiri-sivuston resepteihin: http://pilttipiiri.fi/reseptit/reseptipankki. Kiitos Kriistiina!

Meillä lemppariruokia tällä hetkellä tuntuvat olevan jauheliha-spaghettikastike, banaani ja persikka-jogurtti-pirtelö.

Tytöstä kaikkein hauskinta on syödä banaani niin että se annetaan hänelle isona palasena, josta voi itse pitää kiinni ja haukata paloja. Siis sotkuista syömistä, mutta tytöstä tosi hauskaa! Muovinen, kourullinen Babybjörnin ruokalappu on varsinkin tässä ruokalajissa kätevä. Kun banaaninpalaset putoavat vauvan kädestä, vauva voi itse poimia ne uudestaan ruokalapun kourusta ja jatkaa syömistä. 🙂

Viime viikolla hankimme tytölle nokkamukin. Se on nykyään tuttipullon sijasta ruokailussa mukana. Tyttö voi aina halutessaan hörpätä vähän vettä nokkamukista ruokailun aikana aina kun janottaa.

Hampaiden hoidon takia juotan tytölle pari kulausta vettä myös aterian lopuksi.

Vauvalle tarjottava vesi kannattaa keittää ja jäähdyttää, jotta se sopii vauvan herkälle vatsalle.

Vauvalle voi tarjota soseutettua kotiruokaa, kunhan siinä ei ole suolaa eikä mausteita ja se on jäähdytetty haalean lämpimäksi ennen syömistä. Myöskään sokerisia ruokia en tytölle syötä. Itse vahdin todella tarkasti ettei tytön syömissä ruoissa ole lisäaineita eikä keinotekoisia makeutusaineita. Erityisen tarkkana olen pakkausselosteissa mainittujen E-koodien kanssa (lue artikkeli E-koodien terveysriskeistä, https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/10/vaaralliset-e-koodit/). En halua kerryttää niitä hänen elimistöönsä.

Jostain luin että pakastevadelmia ei suositella pienille lapsille, kuten ei raskaana olevillekaan. Jättäisin siis pikkulapsille pakastemarjoista vadelmat tarjoamatta. Muutenkin olen vauvan ruoan kanssa melko tarkka ja tarjoan yleensä tuoretta ja tuoreista raaka-aineksista valmistettua ruokaa.

Kalaa on suositeltavaa syöttää saman verran kuin lihaakin. Esimerkiksi niin että päivän toinen lämmin ateria sisältää lihaa ja toinen kalaa. Niiden lisäksi voi tarjota hedelmäisiä aterioita välipalaksi. Itse korvaan osan liha- ja kala-aterioista kasvisaterioilla niin että vauva tottuu myös kasvisruokiin. Lisäksi imetän ennen jokaista ateriaa.

Mielestäni valmiit vauvanruoat ovat todella käteviä ja laadukkaita. Niiden laatua valvotaan tarkasti eikä ylimääräisiä haitallisia aineita pitäisi löytyä. Vauvanruoat kulkevat myös reissuilla helposti mukana kätevien purkkiensa ansiosta. Niistä vauvan syöttäminen onnistuu kätevästi. Kaikkia ruokia ei tarvitse lämmittää ja avaamattomat purkit voi säilyttää huoneen lämmössä, joten siinäkin mielessä ne ovat varsin loistavia tuotteita kun vauvan kanssa liikkuu kodin ulkopuolella.

Valikoin kaupassa käydessä vauvanruokahyllystä ruokia mahdollisimman monipuolisesti. Tarkoitus on yrittää maistaa jokaista vauvan ikäkauteen suositeltua purkkiruokaa, niin että vauva tottuu erilaisiin makuihin eivätkä meidän vanhempien omat ruokatottumukset pääse vaikuttamaan vauvan makumieltymysten kehittymiseen. Monipuolinen ruokavalio myös edistää terveyttä.

Siinä tämänkertainen ”asiapläjäys”.

-Vesta

Petos lautasella

Lisäys artikkeliin ”Vaaralliset E-koodit”,
https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/10/vaaralliset-e-koodit/.

Artikkelissa mainittu kirja, Petos Lautasella, Mats-Eric Nilsson, suom. Tuulikki Valta, WSOY 2008.

Bookplussan sivuilla olevasta kuvauksesta,
http://www.bookplus.fi/product.php?&isbn=9789510345399
poimittua:

”Hänen kirjansa paljastaa, mitä kaikkea meille syötetään tietämättämme. Yhdeksän kymmenestä lisäaineesta muuttaa ruoan väriä, koostumusta tai ulkonäköä. Teollisessa leivässä voi olla jopa 16:ta kemikaalia. Viranomaisille näyttää olevan pääasia, ettei ruoka ole suoranaisesti vaarallista terveydelle. Teollistuneissa maissa keskivertokuluttaja syö vuosittain 6-7 kiloa lisäaineita. Ruoka on kuitenkin elämän suurimpia nautintoja, siksi Nilsson nostaa esille myös hyviä vaihtoehtoja, joilla voimme välttää ylenpalttista E-aineiden syöntiä ja jopa ruokaväärennöksiä.
— Kirjan osto-oppaassa on 64 ruoka-aineen tiedot, taulukko 66 tuoretuotteen sesongeista, kymmenien Suomen luomu- ja lähiruoan tuottajien tiedot sekä luettelo ja selvitys jokaisesta EU:n hyväksymästä 316 E-numeroidusta lisäaineesta.”

-Vesta

Vaaralliset E-koodit?

Voi kun kaupan seinään tai hyllyn reunaan saisi listauksen E-koodeista vaikutuksineen! Luulisi kiinnostavan useampaa muutakin kuluttajaa.

Viime aikoina E-koodien terveellisyys – tai oikeammin haittavaikutukset ja kyseenalainen turvallisuus – ovat puhuttaneet yhä enemmän. Aihe on saanut huomiota myös eri medioissa.

Jokin aika sitten on ilmestynyt mielenkiintoinen kirja E-koodeista: Petos lautasella, Mats-Eric Nilsson. Tietoa kirjasta
www.kotiliesi.fi/kirjat/arkisto/2008/9/19/mats-eric-nilsson.aspx

Se kertoo elintarvikkeisiin lisätyistä säilöntä-, väri- ja muista lisäaineista. Kaikki lisätyt keinotekoiset aineet eivät aina ole täysin välttämättömiä tuotteessa. Esimerkiksi joillakin pyritään parantamaan ruoan ulkonäköä.

Kirjassa on lueteltu eri E-koodit, kerrottu mitä vaikutuksia milläkin E-koodilla elintarvikkeeseen on ja valaistu myös kunkin E-koodin osalta, minkälaisia mahdollisia haittavaikutuksia sillä saattaa olla ihmisen terveyteen.

Kirjaa voi ostaa mm. Bookplussasta, http://www.bookplus.fi/.

(Lisäys 11.2.2009: lisätiedot kirjasta,
https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/11/petos-lautasella/)

Mikä sitten on E-koodi?

E-koodeja löytyy elintarvikkeista, yleensä pakkauksessa tuotteen ainesosalistauksesta, jossa ne näkyvät muodossa E 123. E-koodilla merkitään elintarvikkeiden lisäaineita, jotka viranomaiset ovat määritelleet Euroopan unionin alueella sallituiksi.

E-koodeja ei ole pelkästään valmisruoissa. Niitä löytyy tätä nykyä lähes kaikista tuotteista.

Itse kiinnitän tätä nykyä paljon huomiota pakkausten tuoteselosteeseen. Mm. leipähyllyltä valikoituvat mukaan ne leivät, joissa E-koodeja ei ole. Maustehyllyltä poimin yleensä yksittäisiä mausteita, en maustesekoituksia, jotka sisältävät usein E-koodien lisäksi myös tarpeettoman paljon suolaa, jota me suomalaiset laitamme tutkimusten mukaan ruokiin edelleen liian paljon (ja tämä lisää mm. sydän- ja versisuonitautien, ym. riskiä). Mehuhyllyllä keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetut ja E-koodeja sisältävät tuotteet jäävät hyllyyn. Valitsen mieluummin E-koodittoman mehun, näitäkin löytyy vielä!

Keinotekoisia makeutusaineita kartan siitä syystä että olen kuullut paljon niiden syöpää aiheuttavista tekijöistä ja muista riskeistä. Jonkun tietolähteen mukaan – olisiko ollut tiedelehti tai joku muu tieteellinen julkaisu – keinotekoiset makeutusaineet itseasiassa vain lisäävät makeanhimoa, jolloin ihmisen tekee mieli kaikenlaista makeaa entistä enemmän – ja hän turvautuu ehkä taas keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuihin tuotteisiin – ja oravanpyörä on valmis!

Sen sijaan terveellisten ainesosien – kuten probioottiset bakteerit, d-vitamiini, ym. – lisäämistä elintarvikkeisiin en vastusta. Mutta nehän onkin lisätty terveysvaikutusten takia.

Jos en löydä E-kooditonta tuotetta, tuote jää joskus kokonaan ostamatta. Tosin jos aivan välttämättä tarvitsen kyseistä elintarviketta, valitsen tuotteen, joka sisältää vähiten E-koodeja. Eri E-koodien vaikutusten ja terveysriskien välillä on eroja, mutta koska en muista (ainakaan vielä) mitä mikäkin E-koodi tekee, tyydyn valitsemaan mahdollisimman ”vähä-E-koodisen” tuotteen.

E-koodien vaikutuksista, etenkin haittavaikutuksista, on monenlaista mielipidettä. Lisää tästä aiheesta

http://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/tutkiva/jutut/vartikkeli_005.shtml.

Lisätietoa E-koodeista

http://fi.wikipedia.org/wiki/E-koodi

http://www.palvelu.fi/evi/files/55_519_355.pdf

E-koodilistaus

http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/elintarvikkeet/e-koodit.htm

E-koodien määrä tuotteissa huolestuttaa kovasti! Omille lapsilleen – kuten itselleenkään – ei halua syöttää kovin pitkälle jalostettua ja erilaisilla lisäaineilla ryyditettyä ruokaa. Ties minkälaisia terveysvaikutuksia pitkälle jalostetusta ruoasta on tuleville sukupolville myöhemmällä iällä. Minkälaiset määrät eri säilöntä- ja lisäaineita heidän elimistöönsä tällä menolla kertyy?

Pidän tärkeänä opettaa myös nuoremmille sukupolville aidon kotiruoan merkityksen. Niin että myös he oppivat arvostamaan itse valmistetun ruoan laatua, ja pääsevät oppimaan ja nauttimaan ruoan valmistuksen saloista ja nikseistä, yhdessä kokkaamisen riemusta ja aterioimisesta saman pöydän ääressä.

Yhdessä tekeminen ja perheen keskinäinen aika kunniaan! Samoin perheateriat takaisin sille sijalle, jolle ne kuuluvatkin! Perheen yhteinen ruokailuhetki on hyvää aikaa kiireen keskellä hetkeksi rauhoittumiselle, keskustelulle ja kuulumisten vaihtamiselle. Ranskalaiset tuntuvat osaavan vielä tämän kiireettömän aterioinnin ja yhdessä ruokapöydän ääressä ajan viettämisen hienon taidon! Me suomalaiset voisimme ottaa tästä keski-eurooppalaisesta kulttuurista tässä asiassa vähän oppia!

Tiivistän tämän kirjoituksen näin lopuksi yhteen lauseeseen: mielestäni parhainta ruokaa koko perheelle on perinteinen kotiruoka, mahdollisimman jalostamattomista perusraaka-aineista itse valmistettuna ja koko perheen voimin yhdessä nautittuna!

Mukavaa viikon alkua kaikille. Ja samoin paljon kokkausintoa! 😛

(Lisäys 21.2.2009: Koirablogissa on juttu koiranruokien lisä- ja väriaineista, ks. http://koirablog.blogspot.com/2009/02/tiedatko-mita-syotat-koiralle.html.)

-Vesta