Toscanalainen sitruunakana

Ohjeen innoittajana on toiminut Tessa Kirosin keittokirjasta ”Twelve – A Tuscan Cook Book” löytyvä ohje ”Pollo al limone”. Padan sijasta valmistan kanan uunissa matalareunaisessa uunivuoassa ja olen tehnyt muutamia muitakin muutoksia reseptiin. Alla oma versioni tästä suositusta ruokalajista. 🙂

4 hengelle

1-1,5 kg kanaa (esim. kanan koipireisiä)
2 kokonaista valkosipulia (valkosipulin kynnet kiinni toisissaan)
1 sipuli
2 porkkanaa
1,5 dl vettä
1,5 dl kuivaa omenasiideriä (esim. Happy Joe)
reilu ripaus suolaa
muutama reiluhko ripaus mustapippuria
pieni ripaus valkopippuria
3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna (tai 3 tl kuivattua persiljaa)
1 rkl tuoretta salviaa silputtuna (tai 1 tl kuivattua salviaa)
2 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna (tai 2 tl kuivattua rosmariinia)
1 rkl tuoretta timjamia silputtuna (tai 1 tl kuivattua timjamia)
1,5 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200C. asteeseen.

Laita kanat vuokaan.

Leikkaa valkosipuli-”kukkasen” yläreunasta sen verran pois että jokaisen kynnen kärki paljastuu. Jos haluat voit kuoria kerroksen kuivaa kuorta valkosipulin ympäriltä, mutta varo etteivät kynnet erkane toisistaan, kynsien on tarkoitus olla omissa ”pusseissaan” paiston ajan. Aseta valkosipuli vuokaan paksu kanta alas päin ja leikattu puoli ylös päin. Tee samoin toiselle valkosipulille.

Kuori ja pilko sipuli ja porkkanat isohkoksi silpuksi ja laita vuokaan. Kaada päälle vesi ja omenasiideri. Ripottele päälle suola, pippurit ja yrtit. Halkaise sitruunat ja purista päälle sitruunamehu. Valele päälle hieman oliiviöljyä.

Paista 200C. asteisessa uunissa n. 55 minuuttia. Käännä sitten uuni kuumalle (250C. astetta) ja jos uunissasi on grillivastukset, käännä ne päälle ja paista vielä 5-10 minuuttia.

* Kanan lisukkeeksi sopivat suorastaan loistavasti juustoiset Ardennien perunat, https://domesticgoddezz.wordpress.com/2013/10/21/loistavat-ardennien-perunat/, joiden paistolämpötila on sama ja paistoaikakin lähes sama kuin kanalla.

* Alkuperäisessä Tessa Kirosin ohjeessa kana ruskistetaan pannulla oliiviöljyssä ja haudutetaan sen jälkeen kypsäksi suuressa padassa liedellä muiden ainesten kanssa. Valkosipulin, salvian, rosmariinin ja timjamin sijasta Kirosin ohjeessa käytetään varsiselleriä ja laakerinlehtiä, ja siiderin sijaan taas valkoviiniä.

* Vinkkinä tuoreiden ja kuivattujen yrttien käyttöohjeista ja määristä:

Hyvä nyrkkisääntö on että 1 dl tuoretta yrttiä vastaa n. 1 tl kuivattua yrttiä. 🙂

Ks. nettilinkki Santamarian sivuille

http://www.santamariaworld.com/fi/Mausteet/yrttiopas/maustaminen-yrteilla/

Limoncello-resepti Sorrentosta

Italian Sorrentosta kotoisin oleva Limoncello on sitruunalikööriä. Siinä on vahva sitruunan väri ja maku, mutta ilman sitruunan kirpeän katkeraa makua. Vaikka kyse on likööristä, se ei ole kovin makeaa eikä ollenkaan imelää. Olen sitä mieltä, että jos on joskus maistanut limoncelloa, sitä ei unohda. Tämä siis hyvässä mielessä. Limoncello tekee hyvää esimerkiksi raskaan aterian jälkeen, se jollakin tapaa keventää olon. Tässä näppärä resepti ihanan kesäisen ja herkullisen Limoncellon valmistamiseen… Täällä haaveillaan jo kovasti kesästä! 😉

6 luomusitruunaa

0,5 l vodkaa (tms. vahvaa alkoholia, mieluiten n. 80%)

1 l vettä

60 g sokeria

ripaus jauhamatonta sahramia

Kuori sitruunat kuorimaveitsellä. Laita sitruunankuoret ja 0,5 l vodka purkkiin. Anna maustua tiiviissä, suljetussa purkissa 8 päivän ajan.

Keitä vesi, sokeri ja sahrami. Viilennä. Sekoita sitruunankuori-alkoholiseokseen. Anna tekeytyä tiiviissä, suljetussa astiassa 15 päivän ajan.

Siivilöi ja pullota. Viilennä. Säilytä viileässä, esim. jääkaapissa. Tarjoillaan viileänä.

Säilyy juomakelpoisena arviolta max. puoli vuotta. Avattu pullo säilyy hyvänä jääkaapissa muutaman viikon.

Limoncello-pulloja Amalfissa

Pari tarkennusta:

– Käytän luomusitruunaa, koska niiden kuorissa ei ole säilöntäaineita

– Limoncellon tekoon käytettävän alkoholin kannattaa olla vahvaa, esim. 80%. Valmiin limoncellon katsotaan olevan parhaimmillaan n. 31,5 – 32 %:na.

– Jos sitruunankuorten kanssa haluaa olla tarkka, voi kuorimisen jälkeen irrottaa kuoren suikaleisiin kiinni jääneen valkoisen osan raaputtamalla ne pois terävällä veitsellä (jos tähän ei aina jaksa ryhtyä, ilman tätäkin juomasta tulee oikein hyvää)

– Käsittelen lasipurkit, pullot, siivilän ja pullotussuppilon ennen käyttöä kiehuvalla vedellä (siis täytän kiehuvalla vedellä ja annan liota hetken), ravistelen suht kuivaksi ja jäähdytän ne

– Sitruunat kannattaa kuoria kuorimaveitsellä, jotta vain keltainen osa tulee mukaan (valkoinen osa kuoresta tekee juomasta happamampaa)

– Purkkia kannattaa ravistella kevyesti muutaman kerran maustumisen aikana

– Jotkut antavat sitruunankuorten lillua alkoholissa 8 päivän sijaan 2 kk ja vahtivat ettei neste tai kuoret ala ruskistua, jolloin mausta tulee liian kitkerä. Toiset riiputtavat kuorimattomia sitruunoita juustoverkossa alkoholin yläpuolella, tällöin purkin on oltava paitsi suuri, myös hyvin, hyvin tiivis ja maustumisajan n. 8-9 viikkoa.

– Käytän tosi pienireikäistä siivilää (teesiivilän kaltaista mutta isompaa), jolla siivilöin juoman suppilon avulla suoraan pulloihin

– Tarjoillaan viileänä joko sellaisenaan, jäiden ja sitruunaviipaleen kanssa, aperitiivina tai pienenä lorauksena maustamassa esim. soodavettä tai samppanjaa. Sopii mm. juustokakun, meren herkkujen, kastikkeiden, ym. mausteeksi tai ruoan kyytipojaksi

Olen löytänyt netistä myös pari muuta hyvältä vaikuttavaa reseptiä, joista ainakin toisessa alkoholia on puolet enemmän kuin vettä, eikä toisin päin, lisäksi juoman annetaan maustua huomattavasti kauemmin ja sitä siivilöidään useamman kerran ja vähän eri systeemillä.

Pitänee ehkä kokeilla joskus jotain toista reseptiä ihan vertailun vuoksi. Yllä mainittu Elle-lehden resepti on joka tapauksessa aito Sorrentolainen ja saatu paikalliselta, italialaiselta ravintolakokilta. 🙂 Ja lisäksi ihanan helppo ja herkullinen! 😛

Lisätietoa limoncellosta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Limoncello

-Vesta

P.S. Totesin juuri että olen näemmä jo aiemmin postannut tämän samaisen ohjeen tänne blogiini. https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/07/01/limoncello/ Linkki reseptiin löytyy myös reseptikirjasta. 🙂

Urheile, se pitää nuorena! Oikeasti.

Liikunta pitää nuorena ja vireänä. Oikeasti. Ratkaisevan suuressa määrin. Merkittävän radikaalilla tavalla. Nyt se on todistettu hiirillä. Tulokset olivat yllättävän voimakkaita. Urheilulla on ratkaiseva merkitys elämässä.

Nuoruuden lähde

Liikunta muuttaa ikääntymisen kurssia, pitää hiukset päässä ja sukupuolirauhaset kunnossa.

Aamu_Balilla

10 km juoksulenkki, 50 minuutin painojen nostelu tai muuta aerobista, raskasta liikuntaa kolmesti viikossa. Sillä solujen mitokondrioiden toiminta pysyy kunnossa, vaikuttaen siten kehon lihasten, kuten sydämen terveyteen.

http://well.blogs.nytimes.com/2011/03/02/can-exercise-keep-you-young/

-Vesta

P.S. Kesälomasta ja matkustelusta unelmoiville suosittelen elokuvaa Eat Pray Love (Omaa tietä etsimässä). Omaa itseä, omaa tietä ja elämän tarkoitusta etsiessä siinä vieraillaan Italian Roomassa ja Napolissa, Intian Ashramissa ja Indonesiassa sijaitsevan Balin Ubudissa.

Italiaa voidaan syystä pitää ruoan mekkana, Napolia pizzan kotina. Roomaa puolestaan kuvaa sana seksi, ainakin leffassa esiintyvien roomalaisten mukaan. Roomasta tulee mieleen myös rakkaus, onhan sana toisin päin amor. Intia on samaan aikaan meluisan, saasteisen hektinen ja seesteisen, puhdistavan rauhallinen. Ja Bali, tuo viimeinen maanpäällinen paratiisi…

Jos jokaiselle kaupungille, paikalle ja ihmiselle on olemassa oma sana, mikä mahtaa olla sinun sanasi? Traversiamo? Let’s cross, ylittäkäämme, joka leffassa viittaa heittäytymiseen, uskallukseen, vapautumiseen, toisiin luottamiseen, siihen ettei jättäydy paikalleen, yksin ”omaksi saarekseen”, vaikka suhteet toisiin ihmisiin joskus horjuttavatkin omaa sisäistä tasapainoa ja mielenrauhaa? Vai kenties lause ’Dolce far niente’ (suloinen joutilaisuus)? Minun sanani on selkeästi ja ehdottomasti lena! Se tarkoittaa italiaksi samaa kuin englannin kielen sanat energy, pulse ja stamina, siis energiaa, voimaa, tarmokkuutta, kestävyyttä, sitkeyttä, sisua. Valitsin sanan, koska tätä nykyä tunnen yhä useammin olevani energinen, sisukas ja toimelias. Täynnä virtaa, liikunnallinen, päättäväinen. Jatkuvasti uusia ideoita, näkökulmia ja kokemuksia etsivä, sellainen ilopilleri! On se kyllä vähän elämänohjeenakin. 😉

Risotto di pesce e la peperonata

Ah quello bella Italia e la cultura culinaria, tai jotain sinne päin.

Tein tänään merellistä risottoa, tosin ilman simpukoita ja ohjetta hieman soveltamalla. Lisukkeena tarjosin perheelle paprikahöystöä. Molempien ruokien ohjeet löytyvät Tessa Kirosin kauniista keittokirjasta Venetsia – ruokaa ja unelmia.

Venetsia - ruokaa ja unelmia

Ruoan kanssa olin kattanut pöytään sipulifoccaccia-leipää, jonka ohje löytyy Sanna Miettusen keittokirjasta Aamiainen – päivän paras hetki. Leikkasin jokaisen lautasen reunalle vielä kurkkuviipaleita ja tarjoilin koko komeuden kurkulla maustetun veden kanssa. Innoitus makuveteen tuli edellä mainitusta Aamiainen-kirjasta.

Kokkaaminen oli hauskaa. Pääsin kokeilemaan ”kuuluisaa” ondaa eli aaltoa, jolla italialaiset kokit mantecaren avulla taitavasti heilauttaen sekoittavat ruoan sen valmistuksen lopuksi.

Ohjeissa oli sen verran tekemistä että ruoanvalmistusprosessista todella pääsi nauttimaan, kun rauhakseen odotteli eri välivaiheiden valmistumista. Italialaista musiikkia vain taustalle soljumaan ja pian sitä voi melkein kuvitella siirtyvänsä romanttiseen Venetsiaan… 😉

Lopputuloksena tuli kerrassaan loistavaa ruokaa! 😛 Jos yllämainitut teokset sattuvat löytymään omasta hyllystä tai lähikirjastosta, suosittelen kokeilemaan kirjojen reseptejä! Jos kaikkia aineksia ei ole omassa keittiökaapissa – kuten itsellä kävi meriravun, simpukoiden ja hopeasipulin kanssa (käytin risotossa katkarapuja ja tavallista sipulia, ja paprikahöystössä puna- ja tavallista sipulia) – voi ainekset mielestäni korvata jollain vähän tavallisemmalla ruoka-aineella. Resepti on sen verran hyvä!

Jos totta puhutaan, itse jätin konjakilla liekittämisenkin väliin. Tietysti edelliset vaikuttavat melkolailla lopputulokseen, mutta erinomaista ruokaa saa tehtyä ruokaohjeen avulla vähemmilläkin aineksilla. Juhla-aterian tai päivällisvieraiden kohdalla reseptin valmistus onkin sitten vähän eri juttu, ja siihen valmistautuisin kunnon kauppareissulla.

Mikä parasta, itse sain reseptin pohjalta korvan taakse taas uusia ideoita, joita voin hyödyntää omassa arkikokkaamisessa. Siten omat arkiruoat taas ”uudistuvat” ja ruoanlaittotaito jalostuu entistä paremmaksi. Aivan helpoilla, pienillä paranteluilla tai lisäyksillä arkiruoasta saa loistokasta. Arkiruoankaan ei tarvitse olla mitä tahansa tavallista ”mössöä”, ainakaan useimmiten. Tähän voi todeta vain, että parempi ruoka tuo hyvän mielen. Elämän pieniä ylellisyyksiä. 🙂

Italialaiset osaavat tehdä ruoanlaitosta taidetta! Suomalaisena ei tarvitse silti väheksyä itseään. Meiltä löytyy omat suomalaiset ruokaperinteemme. Tästä hyvänä muistutuksena sopii vaikkapa syventyminen Tessa Kirosin toiseen keittokirjajulkaisuun – maailman kauneimmaksi keittokirjaksi sanottuunHillasoilta oliivilehtoihin (Falling cloudberries).

Hillasoilta oliivilehtoihin

Venetsialainen ruoka vaikuttaa melkoisen terveelliseltä. Kuuluisat kanavat ja kaupungin merellinen sijainti, siis veden läheisyys, on tuonut selvästi leimansa venetsialaiseen ruokaan. Kirosin Venetsia-kirjassa käytetään paljon meren herkkuja ja tuoreita yrttejä, mikä tekee ruoasta terveellistä.

Tytölle ruoka oli jälleen uusi, jännittävä maistelukokemus, ja hän söikin aivan kiitettävällä ruokahalulla.

Mukavia kokkaushetkiä,

-Vesta

Pastakeot

Pastakeot

siis pastaa hauskassa ja nopeasti valmistuvassa muodossa!

1) Keitä pasta al denteksi. Sekoita siihen
– oliiviöljyä
– suolaa
– reilu ripaus mustapippuria
– tuoreyrttejä (tai esim. hiukan kuivattua basilikaa tai rosmariinia)

2 ) Kuumenna uuni 160c. Painele pasta pieniin, uunin kestäviin muotteihin. Paista uunissa 4 minuuttia.

3) Kumoa lautaselle. Tarjoa heti, esim. jonkin italialaisen liharuoan lisukkeena!