Taivaallisen hyvä italialainen pizza!

Maailman paras pizzaohje. 😉 Pohja on Tessa Kirosin ”Falling cloudberries”-kirjasta ja pomodorokastike (=tomaattia) Lucinda Edmondsin ”Lucinda’s Rustic Italian Kitchen”-kirjasta. Sen jälkeen on lähes sama, mitä täytettä pizzaan laittaa, kunhan siitä löytyy (kohtuullisesti) mozzarellaa. Aina meinaa kieli mennä mukana. 😛

Olen tästä kirjoitellut, mutta vihdoin on aikaa päivittää ruokaohje blogiin. Siis aivan älyttömän hyvä italialaistyyppinen pizza.

Tässä se tulee:

3 ohutta pizzaa:

1. Pyöräytä pizzataikina (Ohje: Tessa Kiros: Hillasoilta oliivilehtoihin/Falling Cloudberries):

0,5 pussia kuivahiivaa tai 25g tuorehiivaa
1 tl juoksevaa hunajaa
n. 7,5 dl (500g) vehnäjauhoja
reilu loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa
3 3/4 dl vettä

Sekoita edelliset kulhossa ja vaivaa hetki.
Jätä kohoamaan.

(Jos paistamatonta pizzataikinaa jää yli, voit säilöä sen jääkaapissa kannellisessa rasiassa ja pyöräyttää pizzoja vielä seuraavana tai sitä seuraavanakin päivänä; jääkaappi pitää pizzataikinan hyvänä parikin päivää ja se itseasiassa vain parantaa pizzapohjan makua.)

2. Tee tomaattinen pomodoro, aivan ehdoton pizzan perusaine, tavallinen tomaattimurska tai -pyre ei tosiaankaan aja samaa asiaa, voin vakuuttaa! (Ohje: Lucinda Scala Quinn: Lucinda’s Rustic Italian Kitchen, ”Spaghetti Pomodoro” -ohjeen kastike, jota italiassa käytetään monen monituisissa ruoissa, mm. pizzoissa)

riittää kolmeen pizzaan (jos kaipaat mehevämpiä pizzoja, tee alla oleva kastike 1,5-kertaisena)

2 rkl neitsytoliiviöljyä
2 hienoksi silputtua valkosipulin kynttä
Hyppysellinen cayennepippuria
400g tuoreita, hyvin kypsiä tomaatteja tai 1 tölkillinen murskattuja tomaatteja, soseutettuna (sauvasekoittimella)
0,5 tl suolaa
Reilu hyppysellinen rouhittua mustaa pippuria
Pikku hyppysellinen sokeria
1 tuoreen basilikan verso tai hyppysellinen kuivattua basilikaa

Oliiviöljy ja valkosipulimurska pannuun keskilämmölle, kuullota 30s.
Lisää cayennepippuri, sekoita.
Lisää tomaattisose, suola, mustapippuri ja sokeri, kiehauta sekoittaen.
Jätä kiehumaan hiljalleen 20-30 minuutiksi, ei vähempää eikä enempää!
Lisää basilika 5 min ennen valmistumista.

(Jos käytät pomodoro-kastikkeesta vain osan, säilö loput jääkaapissa kannellisessa astiassa.)

3. Pizzan pyöräytys, kyllä, näin simppeliä se on:

3 pakettia mozzarellaa
oliiviöljyä
valitsemiasi pitsan täyteaineita (ks. esimerkit alempana)
tuoretta rucolaa ja basilikaa
(tuoretta oreganoa, korianteria)

Myös kuivatut versiot yrteistä käyvät mutta eivät ole kyllä yhtään niin hyviä. Panosta vaikka yhteen, kuten tuore rucola tai basilika.

Laita uuni kuumenemaan n. 240 C:een. Mitä kuumempi, sitä parempi, käytä 250 C jos uskallat. Alalämpö ja kiertoilmauuni ovat pizzan paistossa parhaita. 😉
Levitä loraus oliiviöljyä uunipellille.
Kauli tai taputtele kolmasosa taikinasta pellille.
Levitä päälle kolmasosa pomodorokastikkeesta.
Leikkaa paketillinen mozzarellaa 0,5 cm viipaleiksi, asettele pizzapohjalle.
Laita 1-4 erilaista haluamaasi täytettä pieniksi kasoiksi pizzapohjan päälle.
Ripsauttele päälle hieman oliiviöljyä.
Paista uunin alatasolla 8-15 minuuttia.

Ripottele halutessasi päälle tuoretta (tai kuivattua) basilikaa, oreganoa, rucolaa, korianteria, tms. ja syö kuumana!

Itse tuppaan laittamaan täytteet mozzarellapalojen kylkeen, niin että valmis pitsa on kauniisti täplittynyt niin mozzarellasta, tomaattikastikkeesta kuin täyteaineksistakin. Olen huomannut, että italialaistyyppisessä pizzassa sitä parempi on lopputulos, mitä kohtuullisempi on täytteiden lukumäärän kuin annosmääränkin kanssa. Aiemmin olen suosinut amerikkalaistyyppisempää, täytteistä pursuavaa pizzaa, mutta tämä versio on lyönyt ne kyllä mennen tullen laudalta! 😉

Pizza(täyte)ehdotuksia:

Varoituksena, seuraavat täytteet eivät ehkä ole aivan siitä tavallisimmasta päästä, mutta saaneet innoituksensa edellämainituista kokkauskirjoista ja ne on havaittu meillä loistaviksi.

Täytteiden määrän kanssa kannattaa olla kohtuullinen. Italialaistyyppinen pitsa on melko ohut ja kevyt. Makuasioita tietysti kaikki. Jos suosit amerikkalaistyyppistä pizzaa, suosittelen silti kokeilemaan. Itse yllätyin, enkä vaihtaisi takaisin vanhaan pitsaohjeeseen enää mistään hinnasta!

1) pomodoro-kastike (levitä pitsapohjalle), mozzarella-siivuja, lohta (käytä kypsää, uunissa aikaisemmin kypsytettyä lohta; raakaa lohta en ole kokeillut joten en osaa sanoa ehtiikö kypsyä yhdessä pitsapohjan kanssa), pirskota päälle hieman oliiviöljyä, ja paiston jälkeen: tuoretta rucolaa, oliiveja ja höysteeksi guacamolea, creme freshiä (tabascoa)

2) pomodoro-kastike (levitä pitsapohjalle), mozzarella-siivuja, sardiinia (purkissa), pirskota päälle hieman oliiviöljyä, ja paiston jälkeen: tipoittain puristettua sitruunaa, tuoretta rucolaa ja höysteeksi creme freshiä (tabascoa)

3) pomodoro-kastike (levitä pitsapohjalle), mozzarella-siivuja, ilmakuivattua kinkkua tai tavallista kinkkua (siivuina, hennosti rypistettynä), artisokan sydämiä (purkissa tai tuoreena), pirskota päälle hieman oliiviöljyä, ja paiston jälkeen: tuoretta rosmariinia, basilikaa tai rucolaa, punasipulia

4) pomodoro-kastike (levitä pitsapohjalle), mozzarella-siivuja, kinkkua (siivuina, hennosti rypistettynä), pirskota päälle hieman oliiviöljyä, ja paiston jälkeen: tuoreiden kirsikkatomaattien siivuja, tuoretta basilikaa tai rucolaa (mustapippuria)

5) pomodoro-kastike (levitä pitsapohjalle), mozzarella-siivuja, aasialaisittain tai miedosti tai tulisesti maustettua, paistettua kanaa, ananasta, pirskota päälle hieman oliiviöljyä, ja paiston jälkeen: aurajuustoa tai muuta sinihomejuustoa, tuoretta basilikaa, oreganoa tai rucolaa

6) pomodoro-kastike (levitä pitsapohjalle), mozzarella-siivuja, kinkkua (siivuina, hennosti rypistettynä), pilkottua pepperonia tai salamia (sipulia kuullotettuna tai tuoreena), pirskota päälle hieman oliiviöljyä, ja paiston jälkeen: kapriksia, tuoretta basilikaa, oreganoa tai rucolaa (tabascoa)

Ole ennakkoluuloton itse tehtyjen kalapitsojen kanssa! En ole itse koskaan liiemmin välittänyt pitserioiden kalapitsoista. Frutti di mare menettelee mutta en yleensä koskaan tilaa sitä, vaan otan jotain, jossa on kinkkua, salamia tai pepperonia. Lapset taas ovat syöneet kinkku- tai jauhelihapitsaa.

Mutta uskokaa tai älkää, kotona tehdessä varsinkin lapsille menevät parhaiten juuri kalapitsat! Kinkkukin on ’ihan hyvää’ ja muut eivät juuri kiinnosta. Kalapitsaa tehdään siten meillä nykyään aina kun pitsaa pyöräytetään.

Vaikka aineksiin saattaa upota jonkin verran rahaa, on se ainakin meillä huomattavasti vähemmän kuin mitä pitserian lasku olisi ollut. Eikä kukaan meistä ole vielä koskaan hymyillyt pitseriasta lähdettäessä yhtä levesti, kuin minkälaisen riemun pizzatalkoot kotona saavat aikaan!

Pitsatalkoista on tullut yksi tyttöjen suosikkijutuista, ja tietysti itse pizzojen syönnistä! Olen laittanut tunnelman siivittäjäksi jotain riemukasta tai hempeää italialaista tai espanjalaista musiikkia soimaan. Kaikki pääsevät kokkaamaan yhdessä, ja vaikka keittiö on operaation jälkeen aikamoisessa sotkussa, homma on kaiken sen arvoista! Siivota ehtii operaation jälkeen. Ja varsinkin lasten naamat loistavat kuin hangon keksit, mikä sen ihanampaa! 🙂

Buon appetito!

-Vesta 

"Taivaallisen hyvä italialainen pizza!" by: DomesticGoddezz.WordPress.com (kuvalinkin osoite: https://i2.wp.com/redonline.cdnds.net/main/gallery/4707/1-1368606094-perfect-pizza-laura-edwards__square.jpg)

”Taivaallisen hyvä italialainen pizza!” by: DomesticGoddezz.WordPress.com (kuvalinkin osoite: http://redonline.cdnds.net/main/gallery/4707/1-1368606094-perfect-pizza-laura-edwards__square.jpg)

Risotto di pesce e la peperonata

Ah quello bella Italia e la cultura culinaria, tai jotain sinne päin.

Tein tänään merellistä risottoa, tosin ilman simpukoita ja ohjetta hieman soveltamalla. Lisukkeena tarjosin perheelle paprikahöystöä. Molempien ruokien ohjeet löytyvät Tessa Kirosin kauniista keittokirjasta Venetsia – ruokaa ja unelmia.

Venetsia - ruokaa ja unelmia

Ruoan kanssa olin kattanut pöytään sipulifoccaccia-leipää, jonka ohje löytyy Sanna Miettusen keittokirjasta Aamiainen – päivän paras hetki. Leikkasin jokaisen lautasen reunalle vielä kurkkuviipaleita ja tarjoilin koko komeuden kurkulla maustetun veden kanssa. Innoitus makuveteen tuli edellä mainitusta Aamiainen-kirjasta.

Kokkaaminen oli hauskaa. Pääsin kokeilemaan ”kuuluisaa” ondaa eli aaltoa, jolla italialaiset kokit mantecaren avulla taitavasti heilauttaen sekoittavat ruoan sen valmistuksen lopuksi.

Ohjeissa oli sen verran tekemistä että ruoanvalmistusprosessista todella pääsi nauttimaan, kun rauhakseen odotteli eri välivaiheiden valmistumista. Italialaista musiikkia vain taustalle soljumaan ja pian sitä voi melkein kuvitella siirtyvänsä romanttiseen Venetsiaan… 😉

Lopputuloksena tuli kerrassaan loistavaa ruokaa! 😛 Jos yllämainitut teokset sattuvat löytymään omasta hyllystä tai lähikirjastosta, suosittelen kokeilemaan kirjojen reseptejä! Jos kaikkia aineksia ei ole omassa keittiökaapissa – kuten itsellä kävi meriravun, simpukoiden ja hopeasipulin kanssa (käytin risotossa katkarapuja ja tavallista sipulia, ja paprikahöystössä puna- ja tavallista sipulia) – voi ainekset mielestäni korvata jollain vähän tavallisemmalla ruoka-aineella. Resepti on sen verran hyvä!

Jos totta puhutaan, itse jätin konjakilla liekittämisenkin väliin. Tietysti edelliset vaikuttavat melkolailla lopputulokseen, mutta erinomaista ruokaa saa tehtyä ruokaohjeen avulla vähemmilläkin aineksilla. Juhla-aterian tai päivällisvieraiden kohdalla reseptin valmistus onkin sitten vähän eri juttu, ja siihen valmistautuisin kunnon kauppareissulla.

Mikä parasta, itse sain reseptin pohjalta korvan taakse taas uusia ideoita, joita voin hyödyntää omassa arkikokkaamisessa. Siten omat arkiruoat taas ”uudistuvat” ja ruoanlaittotaito jalostuu entistä paremmaksi. Aivan helpoilla, pienillä paranteluilla tai lisäyksillä arkiruoasta saa loistokasta. Arkiruoankaan ei tarvitse olla mitä tahansa tavallista ”mössöä”, ainakaan useimmiten. Tähän voi todeta vain, että parempi ruoka tuo hyvän mielen. Elämän pieniä ylellisyyksiä. 🙂

Italialaiset osaavat tehdä ruoanlaitosta taidetta! Suomalaisena ei tarvitse silti väheksyä itseään. Meiltä löytyy omat suomalaiset ruokaperinteemme. Tästä hyvänä muistutuksena sopii vaikkapa syventyminen Tessa Kirosin toiseen keittokirjajulkaisuun – maailman kauneimmaksi keittokirjaksi sanottuunHillasoilta oliivilehtoihin (Falling cloudberries).

Hillasoilta oliivilehtoihin

Venetsialainen ruoka vaikuttaa melkoisen terveelliseltä. Kuuluisat kanavat ja kaupungin merellinen sijainti, siis veden läheisyys, on tuonut selvästi leimansa venetsialaiseen ruokaan. Kirosin Venetsia-kirjassa käytetään paljon meren herkkuja ja tuoreita yrttejä, mikä tekee ruoasta terveellistä.

Tytölle ruoka oli jälleen uusi, jännittävä maistelukokemus, ja hän söikin aivan kiitettävällä ruokahalulla.

Mukavia kokkaushetkiä,

-Vesta