Millainen on sinun naurusi?

Mitä nauru sinusta kertoo?

Nauratko usein, vai harvoin? Kovaa ja korkealta, vai hiljaa hihitellen? Mahtipontisesti ilakoiden, vai hyväksyvän empaattisesti? Hirnutko, räkätätkö vai helkkyilet kuin tiukukello? Niin tai näin, nauru pulppuaa hyväntuulisuutta ja hyvää oloa!

Tässä tekstissä en paljasta mitä nauru sinusta kertoo, koska en ole selvännäkijä. Luulen että jokaisen nauru kuvastaa jollakin tapaa häntä itseään, onhan nauru usein täysin spontaani ja hetkessä ilmaistu riemun osoitus! Yhdenlainen nauru ei siten ole toista parempi, vaan jokainen nauraa omalla tavallaan.

Minun nauruni ei taida muistuttaa kenenkään toisen naurua suvussani (WordPressin päivän kysymys), ihmiset nauravat niin eri tavoin. Ehkä lähipiirissä on muutama ystävä, joka nauraa samantapaisesti kuin minä. Voisiko naurutapa muovautua osittain ympäristön vaikutuksesta?

Kulloinenkin naurutapani riippuu joltisenkin verran tilanteesta. Useimmiten nauraa helisyttelen melko riemukkaasti, ennen kuin ehdin pysäyttää itseni. Toisaalta, miksi pitäisikään? Liekö nauruni kertoo minusta, mutta olen hyväntuulinen, optimistinen rohkelikko, ainakin useimmiten, ja etenkin tätä nykyä. Suhtautumistavan voi opetella, jos se ei tule luonnostaan. Ennakkoluulot voi tietoisesti heittää romukoppaan, jos kyynisyyttä ja skeptisyyttä löytyy liiaksi.

Haluaisin olla energinen ilopilleri 100% ajasta, mutta aina se ei tietenkään onnistu. Joskus on hoppu, väsyttää tai on muuten vaan möksötyspäivä. Minun on vielä kehitettävä itseäni ja suhtautumistani asioihin. Asenne ratkaisee.

Sanotaan että nauru pidentää ikää ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Päästä siis naurusi kuplimaan. Siitä on hyötyä niin itsellesi kuin muillekin. Jokaisessa päivässä on jotain ilon aihetta. Siis kuten kolmas klishee hempeästi, mutta järkevästi kuuluu: hymyile, niin maailma hymyilee kanssasi!

Ok. Riittää lätinä tältä päivältä. 😉 Ajattelin laittaa päivän kysymyksestä edelleen kyselyn eteen päin. Here we go!

Hyväntuulinen Vesta

P.S. Toinen päivän kysymys liittyy tärkeimpään viime vuonna aloitettuun asiaan, jonka edistäminen jatkuu tänä vuonna. Onhan noita useampia keskeneräisiä projekteja. Vastaan epähauskasti itseni kehittäminen, etenkin näillä alueilla: täsmällisyys, tyyneys, taloudellisuus. ❤

Äitiys on rankka juttu! :)

Naisena olemisen peruskysymyksiä.

Tänään aamulla herätessäni, pyysin väsyneenä miestä nousemaan tällä kertaa lasten kanssa ylös, jotta saisin nukkua hieman pidempään ja saada vähän univelkoja pois. Mies kysyi kirkkain silmin: ”Mikset ilmoittanut tästä aikaisemmin, niin olisin osannut paremmin varautua?” En vastannut mitään.

Mutta kyllä nauratti sisäisesti, vaikka en päästänyt naurua kuplimaan ulos. Se ilmoitus taisi tulla silloin reilut 2 v. ja toisen kerran yli 9 kk sitten, kun tiesin olevani raskaana. 😉

Mutta jäin unisena pohtimaan, miksi se on niin, että lastenhoidon osalta päävastuu kääntyy aina naiselle? Onko se jotain vuosituhatperuista alitajuista olettamusta vai tuleeko se jo geeneissä? 😉 En muista että itsellä olisi koskaan ollut edes oikeutusta kysyä vastaavaa. Olettamushan on että minä nousen lasten kanssa ylös, oli kello sitten 9.00, 7.00 tai vaikkapa 5.00!

Toinen hyvä tekosyy on se, että mieshän on kesälomalla! Ei kai silloin tarvitse raataa ja rehkiä? Ehkei, mutta loma se on minullakin nyt samoihin aikoihin, kun mieskin on kotona. Itseasiassa tämän seurauksena totesin, ettei meillä naisilla taida olla äitiys”lomalla” ja hoitovapaalla lomia, kahvitaukoja tai vapaa-aamuja, paitsi erikseen sovittaessa. Ei, vaikka se oikeutettua välillä olisikin. Vaikka olisi sunnuntai, sitä herää vaikka ennen kukon laulua, jos pienet, virkeät, biodynaamiset vekkarit (=lapset) niin sanovat!

Nyt tulisi hyvään tarpeeseen kaikille aviomiehille ojennettava kirja, jossa käsitellään naiseutta, äitiyttä ja vaimoutta. Sen lisäksi että olen äiti ja vaimo, olen yhtälailla ja edelleen täysipainoisesti nainen. Itsellinen yksilö, jolla on myös omat tarpeet (huomio huomio). Naiseus ei poistu minusta naimisiin menon tai lapsen saannin myötä. Minusta ei tule toista henkilöä. En uusiudu ja luo nahkaani kuin käärme. En astu ulos kurpitsasta kuin Cinderella ikään. Ei, vaikka paremmasta super-minästä on ihana unelmoida.

On kylmästi tunnustettava se rankka ja arkipäiväinen totuus, että olen yhä edelleen se vajavainen ja epätäydellinen itseni, joka olen ollut koko ikäni. Voin yrittää kehittyä ihmisenä – ja sillä tiellä koko ajan ollaan – mutta muutos ei tapahdu yhden yön aikana. Jos isyys ottaa miehille välillä koville, on hyvä muistaa että helppoa ei ole meillä naisillakaan. Äitiys on rankka juttu! Niin hyvässä kuin pahassa. 😉 Pois en sitä vaihtaisi, mutta helpolla se ei varmasti päästä ketään!

Ja siinä silmän räpäyksessä pieni, sisäinen kodin hengetär nostaa minussa päätään. ”Periksi ei anneta”, se sanoo päättäväisesti. Minä pystyn ja jaksan. Muuta minun ei tarvitsekaan tehdä. Muitahan ei pysty muuttamaan, vain itsellä on merkitystä. Jos käytän aikani itseni kehittämiseen, ei minulle jää aikaa ja syitä toisten arvosteluun! Sitä paitsi useinhan tässä maailmassa on nähty, että hieno esimerkki vetää mukaansa rutkasti seuraajia.

Joten sitten kun olen saanut kehitettyä itsestäni sen super-minän, voin alkaa huhuilla mieheni suuntaan, missä se Super-man viipyy. 😉

Mukavaa päivää kaikille arkiolettamusten kanssa eläville äideille, meille todellisille super-naisille!

-Vesta

P.S. Pitäisiköhän perustaa uudet kategoriat ’Lastenhoidon pidempi oppimäärä’ ja ’Miesten suusta’, saattaisi olla käyttöä myöhemminkin…

Salaisuuksia ilmassa…

Ajatuksia herättävä kirja ja elokuva.

Oletko jo kuullut kirjasta Salaisuus – The Secret? Tai nähnyt saman nimisen elokuvan? Kannattaa ehdottomasti katsoa. Itse sain niistä paljon ajattelemisen aihetta.

Elokuva kertoo asiasta mielenkiintoisella termillä ’vetovoiman laki’. Ajatus sen takana on yksinkertainen ja järkeenkäypä. Maailma – ja elämä – on täynnä mahdollisuuksia. Jokaisesta itsestään riippuu, mihin niistä tarttuu, mistä unelmoi ja mitä tavoitteidensa saavuttamisen hyväksi tekee. Kirjan ja elokuvan tärkein viesti on: usko itseesi ja mahdollisuuksiisi, ymmärrä saavuttamiesi asioiden arvo ja toivo menestystä kaikille ympärilläsi. Tärkeintä on tajuta että ansaitsee sen kaiken hyvän, jota maailmassa on meille tarjolla. Ymmärtää että kiitollisuus siitä mitä on jo saanut – ja mitä on tulevaisuudessa saamassa – on avain onnellisuuteen. Ja että jaettu onni on moninkertainen onni.

Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää. Jokainen ihminen on oikeasti ja todella kaiken sen hyvän arvoinen, jota maailma on pullollaan. Jokainen on oikeutettu ripaukseen – tai itse asiassa moneen ripaukseen – onnea, hyvään elämän. Maailma on upea paikka, ja meillä on onni ja etuoikeus nauttia siitä. Kaikkea on niin paljon, ettei toisen onni ole toiselta pois. Maapallo on täynnä käyttämättömiä resursseja ja mahdollisuuksia, eikä olisi tarkoituksenmukaiseta ettei meidän olisi tarkoitus hyödyntää niitä. Meidän on tarkoitus hyödyntää niitä, tehdä elämästä niin täysi ja monipuolinen kuin vain haluamme. Pitää vain ensin päättää mitä haluaa.

Oli se sitten pitkää ikää, terveyttä, vaurautta, rakkautta, mielenrauhaa, ystäviä, turvallisuutta, opiskelu- tai uramenestystä… Parempi kuitenkin yksilöydä tavoitteensa tarkemmin. Liian ympäripyöreät unelmat eivät saa ihmistä toimimaan. Se mistä ihminen unelmoi, saa hänet tahtomaan tavoitteen toteutumista. Tahto taas saa meidät tekemään päätöksiä. Päätökset vaikuttavat tekoihin. Ja edelleen, tekojen kautta muodostuvat yksittäiset tapahtumat, jotka määrittävät millaiseksi elämämme muodostuu. Kannattaa siis miettiä tarkasti mitä tahtoo. 😉 Hieman kuin mielikuvaharjoittelua, jota mm. huippu-urheilijat käyttävät kilpailumenestystä saavuttaakseen.

Kirjan tekijä Rhonda Byrne on kirjoittanut myös toisen kirjan, ’Power’ (voima), joka käsittelee samaa asiaa. Tästä en osaa sanoa sen enempää, sillä en ole itse tutustunut kirjaan.

Jos mielenkiinto heräsi, lisää aiheesta voi lukea virallisilta nettisivuilta, http://www.thesecret.tv/, joilta löytyy myös työvälineitä itsensä tsemppaukseen.

Menestyksekästä päivää kaikille! Ja erittäin energistä loppukesää ja jo aluillaan olevaa syksyä! Nyt on hyvä aika aloittaa uusia projekteja, joten hihat heilumaan ja talkoisiin! 😉

-Vesta

P.S. Yksi salaisuus on nyt paljastettu, nimittäin rakkaan ”Pikkukakkosemme” nimi. Tytöstä tuli Anna. Emmi on pikkuisen ylpeä isosisko! ❤