Hyvää joulua!

Taas on aika aloittaa jouluvalmistelut.

Blogi on elänyt hiljaiseloa syksyn kiireiden keskellä. Samalla olen malttamattomana odottanut jouluaskareiden aloittamista. Olen pakahtua innosta kun vihdoin viimein on aika päästä kaiken joulutekemisen pariin. Joulussa riittää mukavaa puuhaa ja aherrusta kokkailusta askarteluihin ja lahjojen suunnitteluun.

Niiden lisäksi on hyvä muistaa kuitenkin välillä pysähtyä miettimään joulun ajan syvällisempää merkitystä ja muistella mistä kaikesta muusta kuin kaupallisesta hössötyksestä, siivouksesta ja asioiden järjestelystä tässä ihanassa talvisen vuodenajan juhlassa on kyse, ja rauhoittua välillä kaiken hulinan keskellä. Tai hulinaa se ainakin meillä on, siitä pitävät kolme pientä, iloista ja malttamatonta joulun odottajaa huolen. Joulukuu on hyvää aikaa alkaa rauhoittua menneen syksyn kiireistä ja valmistautua talven riemuihin ja vuoden vaihtumiseen.

Päivitän tänne blogiin jouluaiheisia juttuja, jos suinkin kerkiän. Meillä arkeen lisämaustetta tuo pian syntyväksi odotettu masuvauva, josta koko perhe on aika tohkeissaan pienintä vipeltäjää myöten.

Hyvää joulun odotusta! Ja hyvää itsenäisyyspäivää. Toivotaan että lumi pian sataa maahan jäädäkseen ja saadaan mukavat pakkaskelit jouluksi!

Muistakaa myös levätä ja nauttia joulusta! 🙂

– Vesta

Donitsit

Donitsit

 

2 munaa
0,5 dl sokeria
1/4 tl suolaa
2 rkl öljyä (tai sulatettua voita)
4 – 4 1/2 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
3/4 – 1 dl  maitoa
6-8 dl  öljyä uppopaistamiseen

koristeluun:

sokeria
tai tomusokeri-vesi-seosta (maustettuna sitruunalla) ja strösseliä
tai muuta sokeri-, suklaa-, tms. kuorrutetta

Vatkaa munat kevyesti.
Lisää sokeri, suola ja öljy.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.
Lisää jauhot taikinaan vuorotellen maidon kanssa kevyesti sekoittaen.

Taputtele taikinasta jauhojen avulla n. 0,75-1 cm paksu taikinalevy.
Leikkaa pyöreällä muotilla tai kapealla lasilla pyöreitä donitseja levystä, ja tee pienellä korkilla, omenankotaleikkurilla, tms. reikä keskelle.
Voit käyttää myös donitsiapuria apuna, jos sinulta sellainen löytyy, mutta tee tällöin taikinasta hieman löysempi, siis käytä n. 1 dl vähemmän jauhoja.

Kuumenna öljy kattilassa.
Uppopaisto öljyssä on verraten helppoa, mutta tässä varoituksen sana kaiken varalta.
* Öljyn kuumuutta voi testata pienellä määrällä taikinaa.
* Kun takina saa öljyn kevyesti poreilemaan taikinan ympärillä ja taikina alkaa ruskistua kauniisti paistuessaan, öljy on tarpeeksi kuumaa.
* Voit säätää levyn tehoa tässä vaiheessa hieman pienemmälle, niin että saavutettu lämpötila säilyy.
* Varo kuumentamasta öljyä liian kuumaksi, jottei se syty palamaan.
* Siinä tapauksessa peitä kattila kannella, ja odota hetki, kunnes palo tukahtuu.
* Älä missään tapauksessa laita kattilaan vettä, se vain pahentaa tilannetta.
* Liian kylmä öljy taas lisää donitsien paistoaikaa, jolloin ne eivät tahdo ruskistua ja imevät itseensä liikaa öljyä.
* Paisto ei kuitenkaan ole millintarkkaa puuhaa, kokeile niin näet kuinka helppoa se on!

Aseta reikäkauhalla (tai vaikka spagettiottimella, tavallinen ruokalusikkakin käy tarvittaessa) 1-3 donitsia paistumaan kuumaan öljyyn.
Riippuu kattilan koosta montako donitsia mahtuu samanaikaisesti paistumaan.
Käännä paiston aikana varovasti ja paista kunnes donitsit ovat kauniin ruskeita.
Nosta donitsit varovasti reikäkauhalla leivin- tai talouspaperin päälle valumaan.
Paista näin kaikki donitsit.

Anna jäähtyä pienen hetken.
Jos sokeroit donitsit, laita syvälle lautaselle tai kulhoon desi-pari sokeria ja kieritä donitsit sokerissa.
Jos kuorrutat donitsit, tee melko jähmeä tomusokeri-vesiseos, lisää mausteeksi muutama tippa sitruunaa ja halutessasi elintarvikeväriä.
Kuorruta donitsit ja ripottele päälle strösseliä.

Kata pöytään ja syö, donitsit ovat parhaimmillaan heti paiston jälkeen! =)

-Vesta

Emmi 1 vee!!!

Emmi 1 vee!!!

Tyttö täytti tänään 1 vuotta!

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan…

Oli oikein kakkua, jonka yksi kynttilä puhallettiin yhdessä. Melkoista sotkua tuli kun Emmi sai syödä kakkua omin käsin ja omalla lusikalla. Mutta kyllä oli kaiken sotkun arvoista!

Emmi sai lahjaksi hienon nuken, joka on vähän pienempi kuin tavallisen kokoiset nuket ja on tarkoitettu juuri 1-vuotiaille. Mietittiin mikä nuken nimi mahtaisi olla, niin Emmi sitten sanoi jotakin, jonka voi tulkita nimeksi

 

”Ella”

 

Nukesta tuli siis Ella. Ella on ollut jo melkoisessa suosiossa tämän aamun.

 

Toinen lahja on puinen kuvio-palapeli, jonka krokotiili-hahmosta on tullut yksi lempileluista. Emmi esittelee krokotiilia ylpeänä ja toistelee:

 

”Kroko, kroko!”

 

Äitinä ihan paisun ylpeydestä. 26.5. tyttö myös päätti aloittaa kävelyn ilman tukea. Nyt sujuu siis sekä kävelyn että puheen alkeet.

Kohta ollaan lähdössä Korkeasaareen katsomaan eläimiä. Synttärijuhlat pidetään vasta ensi viikonloppuna. Sitten pikku päivänsankari saa syödä lisää kakkua ja varmaan avata lisää lahjoja. 🙂

Itse huomaan muistelevani missä olin tänään vuosi sitten. Kyllä on tyttö kasvanut vuoden aikana! Mutta nyt viettämään ihanaa päivää. Ulkona näyttää olevan upea, aurinkoinen sää! Nyt on ylpeän yksivuotiaan oma päivä. Onnea Emilia!

Linkit

Nukke haettiin Stockmannilta

http://www.stockmann.fi/

My little baby born -nuken valmistajan sivut

http://www.zapf-creation.com/

Nukke

http://www.zapfcreation.com/en/brands-products/baby-born<sup>®</sup>/babyborn-puppenansicht/?id=471

Puisen Djeco-palapelin valmistaja

http://www.djeco.com/

Vesta

Huomenta!

Huomenta!

Tänään ollaan oltu hereillä jo aamu 5.45:stä alkaen!

Kello löi jo kuusi

Ja nyt se on vasta seitsemän ja olen jo ehtiny syödä aamupalan tytön kanssa, siivota, täyttää pyykinpesukoneen ja nyt olen päivittämässä blogia!

Eilinen, ja oikeastaan koko viimeinen viikko, on ollut aikamoista hulinaa.

Äitienpäivä meni ihanasti! Mies ja tyttö suorastaan ylittivät itsensä! Sain ihanan kortin, lahjan ja suklaa-kinuskikakun mansikoilla koristeltuna. Mitä muuta voi oikeastaan enää pyytää? 😉 No ehkä sen että sain loikoa sängyssä kerrankin aamuyhdeksään asti, samalla kun mies ja tyttö puuhailivat aamiaista ja äitienpäiväjuttuja alakerrassa.

 

Totesin että osa
äitienpäivän viehätyksestä
on juuri se odottelu ja
keittiön kolistelun kuuntelu.
Hymyilyttää kun tietää
toisten touhuavan yllätystä,
ja siitä tulee uskomattoman hyvä mieli!

 

Käytiin sitten iltapäivällä kakkukahveilla äidillä ja soiteltiin kauempana asuville äideille, miehen äidille ja omalle mummilleni.

Kevätprojekti on edelleen käynnissä ja etenee joutuisasti. Olen siivoillut ja järjestellyt kaappeja, heittänyt roinaa roskikseen ja varannut tavaraa kierrätykseen ja UFF:n laatikkoon laitettavaksi. Projekti on hyvällä mallilla. Alakerran komerot alkavat olla ”romuvapaita” ja yläkerrassakin on enää joitakin laatikoita ja muutama kaappi siivottavana.

 

Ihanaa!

 

Puutarhakin on saanut osansa. Suunnitelmissa on siistiä kukkapenkit ja istuttaa muutamaan suureen ruukkuun kesäkukkia pari päivää sitten ostamieni sipuleiden avulla. Mies on suunnitellut parin tutun kanssa nurmikon laittamista kuntoon. Hänellä on myös terassikalusteiden öljyäminen ja terassin puuosien maalaaminen omalla TO-DO-listallaan. Onpa haaveillut uuden terassin tekemisestäkin, tosin se tehdään kesällä, tai sitten vasta ensi kesänä.

Tyttö on oppinut monia uusia juttuja. Sanoista tulevat jo hyvin äiti, isi, kissa ja (mi)tä? Muita satunnaisemmin kuultavia ovat nälkä, nanna, öhää, tätn (joka tarkoittaa ilmeisesti jotain tärkeää ja hauskaa, mutta en ole vielä selvittänyt mitä!).

Kygn-kygn tarkoittaa innostunutta selitystä, samoin tä-tä-tät-tät-tää, dla-la-la-lal ja sät-säs-täts-sät ja muut vastaavat. Bruuum-bruum suulla päristellen tarkoittaa useimmiten vahvistettua pyyntöä, esim. silloin jos väsymyksestä on jo ilmoitettu muilla äänteillä ja korvia ja silmiä hieromalla, mutta ne eivät ole tehonneet tarpeeksi nopeasti. Samoin päristelyyn Emmi turvautuu muissa viivytystilanteissa, kuten silloin kun hiukoo ja pahasti!

Erilaista päristelyä kuuluu välillä pienellä, punaisella muovitraktorilla leikkiessä tai suurella mopolla ajaessa. Muita tavuja ja vahingossa tullleita sanoja on erilaisia joka päivä. Niiden merkitystä Emmi ei taida vielä itse tietää.

Emmi osaa myös nauraa, joko kikattamalla tai sanomalla ”hahahaa”. Siinä rupeaa yhtä jos toista naurattamaan!

Kävely kalusteista kiinni pitäen, ja välillä vahingossa ilman tukeakin, sujuu jo loistavasti. Vauhti on hurja ja välillä ’kolareilta’ ja muksahduksilta ei voi välttyä.

Emmi osaa jo esitellä löytämiään tavaroita muille, nostamalla tavaran kädessään korkealle ilmaan, selostamalla vauvakielellä ponnekkaasti jutun jujua ja katsomalla kuulijaa samalla tarkasti silmiin, jotta varmistuu että asia tulee varmasti ymmärretyksi. 😉

Tukkakin on jo kasvanut jonkun verran. Lyhyt se on vieläkin, mutta tätä nykyä päässä on suloisia haituvia, pisimmät niskassa.

Kaikki kaapit ja laatikot kiinnostavat tätä nykyä. Mm. eilen sain juosta tytön perässä keräämässä muutamaan otteeseen eteisen kengät takaisin kaappiin, keittiön pannunaluset ja piparkakkumuotit takaisin kaapin alahyllylle ja olohuoneen lehdet takaisin tv-tason ylähyllylle. Huh! Kovasti yritän tyttöä kieltää, mutta aina kun silmä välttää, on kaapeilla ja laatikoilla uudestaan. Kai se kuuluu tähän ikään.

Siivouskaappikin kuului ennen mielenkiinnon kohteisiin, kunnes – tytön suureksi harmiksi – suljimme sen oven ovistopparilla. Keittiön kaapin oviin ja laatikoihin on vielä tarkoitus asentaa stopparit. Totesimme sen helpommaksi kuin jatkuvan kieltämisen. Niitä kieltämisen kohteita ja vanhempien tottelemisen harjoittelua löytyy tarpeeksi kyllä muualtakin. 🙂

Nyt lähden takaisin ahkeroimaan, siivoamaan ja touhuamaan tytön kanssa. Mukavaa päivää itse kullekin!

Toivottelee aamuvirkku,

Vesta

Korkkareissa kokkareissa

Korkkareissa kokkareissa

Eli juttu juhlista ja juhlapynttäytymisestä asiaankuuluvine tuskasteluineen, aina rinnoista kiristävine jakkuineen, piukkoine housuineen ja niin edespäin. Toteamus: ennen ja jälkeen raskauden tarkoittaa muitakin lisäyksiä kuin vauva; se tarkoittaa myös yhtä kokoa liian pieniä vaatteita kaapissa ja yhtä hermokimppua köyhempää naista peilin edessä.

Sievänä ja suittuna – ja koossa 38!

Pääsinpäs pitkästä aikaa tälläytymään ja juhlimaan tyylillä oikein olan takaa! Oltiin tänään isommassa juhlatilaisuudessa juhlistamassa miehen ikään päässyttä sukulaista. Nyt voin sen todeta: aikamoinen homma on saada itsensä, siippansa ja jälkikasvunsa suituksi ja puleeratuksi juhlatällinkiin. 😀 Huh, sanonpa vaan! Näin jälkikäteen on helppo hymyillä. 😉

Nyt juhlista kotiin päästyä on mukava kaataa itselleen lasi chileläistä punaviiniä – ovat tänä vuonna superhyvää vuosikertaa, etten sanoisi – rentoutua ja nautiskella rauhallisesta illasta. Toki olisi ollut kiva jäädä juhlimaan pidemmäksikin aikaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että tuli vauvan ansiosta lähdettyä juhlista parhaimpaan aikaan: silloin kun ilo oli ylimmillään mutta kaikki vielä suht’koht’ ajokunnossa. 😉

Eilen illalla sovittelin mekkoja, jakkuja, hameita ja muita juhlavaatteita tuskastunut hiki otsalla.

 

”Miten nämä
pari strategista
ylimäärä-kiloa
oikein ovat päässeet
kotiutumaan vartaloon?”

 

Koon 34 ja 36 vaatteet sai hylätä suoralta kädeltä (kyllä, olen normaalisti mukavan minikokoinen). Koko 38:kin kiristi toisissa vaatekappaleissa ikävistä kohdista. Ja ilouutisena mainittakoon että kokoa 40 ei löytynyt kuin viime kesäinen punakukallinen ohut juhlamekko, jota käytin (huom!) juuri synnyttäneenä tytön ristiäisissä! Great!

Pitkällisen tuumailun jälkeen totesin että mustat suorat housut näyttivät ihan hyviltä. Ottaen huomioon sen että housut istuivat napakasti takamuksesta ja reisistä, joka voi tuottaa sen mielikuvan että haluan pukeutua seksikkäästi, mikä ei ehkä ihan ollut tavoitteena, koska baari-illasta ei kuitenkaan ollut kyse, vaan vähän hienostuneemmasta tilaisuudesta. Mutta menköön! Musta jakku ei imetyksestä johtuen ihan mennyt kiinni rintojen kohdalta, mutta näytti avonaisena oikein tyylikkäältä. Alle strassikoristeinen musta toppi, jalkaan sievät korkkarit ja voilá, mission completed!

Kaivoin korulippaan pohjalta vielä helmet korviin ja uskaltauduin laittamaan huomenlahjakorun kaulaan, ja näytin ihmeteltävän tyylikkäältä, huomioiden sen etten ole uusinut juhlavaate-arsenaaliani sitten… Täytyypä oikein miettiä. No, juu. Totesin että hyvännäköisiä vaatteita kaapista kyllä löytyy, mutta minun on ehdottomasti pudotettava muutama kilo, jotta pääsen jälleen hyödyntämään vaatekomeron aarteita! Onneksi mitään kovin suurta painonlisäystä raskauden jälkeen ei ole tapahtunut, vaan olen lähes samoissa mitoissa kuin ennenkin.

 

”Kunnonkohotuskin
– tai pikemminkin -P.A.L.A.U.T.U.S. –
on lähtenyt liikkeelle
upeasti!”

 

Make-up!

Meikkaussessio – todella nimensä mukaisesti – kesti tavallista kauemmin, johtuen siitä etten viime aikoina ole paljon tullut asiaa harrastaneeksi. Onneksi homma luonnistui vanhalla rutiinilla, ja sain illan aikana jopa kehuja, joten ei voinut mennä kovin pahasti pieleen. Minun sanottiin jopa kaunistuneen! En kehdannut sanoa että johtuisiko siitä että minut on viimeisen vuoden aikana nähnyt yleensä vähemmän tälläytyneenä ja suittuna? 😀 Mitä sitä puleeraamaan ja pynttäytymään kun on töissä kotona?

 

 

”Kotiäidillä jakut ja korkkarit
ovat melkoisen vähässä käytössä!”

 

”Ihmisillä on lyhyt muisti.
Vaikka mikäs siinä,
pyöräytän vielä pari mukeloa lisää,
vanhenen tyylikkäästi 
ja sen kuin kaunistun vaan
päivä päivältä. 😉
Odotettavissa ruusuinen tulevaisuus…”

 

No joo, täytyy myöntää että otsatukka ja blondimpi lookki saattavat ehkä vaikuttaa asiaan jonkun verran. Mutta onhan niitä jo nähty! Siis minulla.

Taidan ottaa illan kohteliaisuudet vaan riemulla vastaan, enkä analysoi niitä sen tarkemmin. Ne nimittäin tulivat ihmisiltä, jotka eivät ole tyhjän puhujia. Se tässä ihmetyttää.

Ehkä minä sitten olen kaunistunut. 🙂 🙂 🙂

 

Pikku-rimprenza (lue: prinsesssa) ja mies

Emmille oli helppo valita vaatteet. Hän nyt näyttää niin somalta jo ihan muuten vaan. Myönnettäköön että useampia söpöjä mekkoja on tullut hankittua tytölle, joten niistä oli hyvä valita.

Miehenkin vaatteet löytyivät helposti. Sopiva puku roikkui eteisen komerossa siististi henkarissa, valmiina käyttöön. Oli jäänyt sinne miehen edellisistä kokkareista. Ei tosin ollut käynyt välissä pesulassa, mutta enpä kyllä havainnutkaan mitään tahroja. Puku ei kaivannut edes tuulettamista! Sopiva valkoinen paitakin löytyi – yllätys, yllätys – puhtaana vaatekaapista.

 

”Tätä kohtaa kyllä vähän ihmettelen,
tuntien omat rajoitteeni
taloudenhoidollisissa taidoissa.”

 

Tosin valkoista pyykkiä tulee pestyä harva se päivä, joten ehkei ole ihme että miehen juhla-kauluspaidat ovat menneet siinä samassa rytäkässä pesuohjelman läpi.

Fiinisti fiiliksellä

Pääsimme paikalle juhlataloon mukavasti: tarpeeksi ajoissa, järjestyksessä ja lahjat, kukat ja kortit mukana. Sitten pääsikin siemailemaan samppanjaa, kilisyttelemään kahvikupposta ja maistelemaan suolaisia ja makeita kakkuja ja muita herkkuja, joita oli karjalaiseen tapaan – no nyt tulivat ne perimmäiset sukujuuretkin esiteltyä – hyvin runsaasti tarjolla. Konjakkiakin näytti olevan saatavilla, tosin jätimme sen toisten juhlavieraiden nautittavaksi, minä vauvan, mies auton takia. Hyvä oikeastaan niin, vaikka olisi tainnut olla aika laadukasta tavaraa. 😛

Populaakin oli runsaasti. Sanoisin että taloon ei olisi enempää porukkaa mahtunut, paitsi jos yläkerta olisi otettu käyttöön.

Juhlaväki oli pukeutunut hienosti, ellen sanoisi jopa että uskomattoman tyylikkäästi. Tarkemmin ajatellen olisin voinut laittaa päälleni vaikka punaisen juhlaleningin, enkä olisi erottunut joukosta! Tosin olisikohan tuo mahtanut mahtua päälle… Kiitos kuitenkin klassisen tyylikkään mustan jakkupuvun, sulauduin hyvin joukkoon!

 

”Taas se on tullut todettua:
jotakin mustaa 
tai jakkupuku,
kumpikin aina varma valinta!
Tähän voisi enää lisätä:
tai laita se pikkumusta,
jokaisen naisen kallein aarre!”

 

No, jokohan riittää tämä samppanjan- ja punaviininhuuruinen sepustus? No joo, ehkei nyt sentään ihan huuruinen, sillä ei lasillisella samppanjaa ja toisella punaviiniä taida saada edes hiprakkaa aikaan, varsinkin kun ne on nautittu viiden tunnin aikavälillä. 😀

Linkitystä ilman lisäsepustuksia

http://korundi.blogspot.com/

http://materialdearth.blogspot.com/

http://beyondcontemporary.blogspot.com/

Hyviä öitä kaikille muillekin kauniille ja ihanille naisille! 😉

Vesta

P.S. Vieläkään yhdessäkään kuvassa en ole minä itse, yritän saada omia kuvia blogiin lähitulevaisuudessa, siihen asti näitä linkitettyjä otoksia tekstiä värittämään.