Onni on olotila

Me ollaan sankareita kaikki… Arki on parasta extremeä ja me olemme sen supersankareita, huipputyyppejä!

Linkin takaa aukenevan kirjoituksen alku kuulostaa juuri sellaiselta päivältä, jonka toivoisin voivani järjestää miehelleni syntymäpäivälahjaksi, jos voisin.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305939851510

Arki on kuitenkin vaikeinta – ja parasta – extremeä, kuten kirjoituksessa sanotaan! Joten mennään nyt kuitenkin tänä vuonna arkisen mukavilla ”extreme”-synttäreillä ja nautitaan luksuslomasta myöhemmin. 😉

Meillä onneksi keittiöön paistaa aamuaurinko ja kahvi tuoksuu hyvälle, vaikka onkin eri merkkiä kuin yllä mainitussa blogitekstissä… Kyllä aamu on päivän paras hetki!

Varsinkin kun uninen pikku-blondi kajauttaa hymyillen hyvät huomenet, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Ja kun unihiekkaa silmistään hierova, liikuttavan söpö vesirokko-pisamainen ”pääsiäisnoita” heiluvine maitohampaineen kiiruhtaa laittamaan Pikku kakkosen pyörimään. Ja kaksi melutasoa ja entropiaa lisäävää energistä mini-ihmistä aloittaa mekastuksensa… Joukon jatkona aina yhtä malttamaton ja aamunälkäinen Hemmo kerjää kupillaan ruokaa. Ja varsinkin kun ihana mies ihailtavan rauhallisesti suhtautuu kaikkeen tuohon epäjärjestykseen, viheltelee ja hyräilee itsekseen aamuaskareita tehdessään ja pohtii hauskoja parisuhteen rikastuttamiskeinoja kaiken kiireen ja hulinan sivussa. Ihanuutta! Minulla on ihana perhe.

Tajuan sen taas kerran. Saan olla paljosta kiitollinen. Ja ymmärrän taas kerran, että onni on asenne, ei tavoite. Se löytyy ihmisen itsensä sisältä, eikä tule jostain ulkopuolelta tai kovan työn, sattumuksen tai taikatempun avulla. Onni on olotila, itse valittu ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin, ihmisiin ja elämään. Onni ei riipu muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Itse me päätämme miten ihmisiin ja tapahtumiin suhtaudumme tai miten annamme niiden vaikuttaa itseemme. Itse valitsemme miten päätämme ajatella asioista, negatiivisesti vai positiivisesti. Itse teoillamme vaikutamme ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Vaikutamme asenteellamme ilmapiiriin ja siihen miten ympäristö vaikuttaa takaisin meihin itseemme. Siten vaikutamme itse osaltamme siihen, millaiseksi oma elämämme muodostuu ja millaisena sen itse kukin näemme. Vaikutamme valitsemalla miten kohtelemme muita ja miten näemme tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet: pessimistisesti vai optimistisesti. Kiitos, valitsen optimismin, se on paljon hauskempaa!

Onnellisuus on mielentila.
Onnelliset asiat elämässä
ovat vain kuorrutus kakun päällä,
mutta kakku on onnellisuus.
Minä valitsen kakun.

Sadesäälläkin voi nauttia pisaroiden ropinasta ja raikkaasta ilmasta, odotella hyvillä mielin pian koittavaa auringonpaistetta, vaaleansinistä poutataivasta ja upeaa sateenkaarta. Odota, ne tulevat!

Siispä hurmaavan positiivisella asenteella kohti uusia seikkailuja. Iloista pääsiäistä kaikille!

-Vesta

Pölliäinen arkiaamuna

Se tunne kun vispipuuron jämät odottavat kattilassa jääkaappiin laittoa, munavoi lämpenee ruokapöydällä yhdessä karjalanpiirakoiden ja pannukakkujen kanssa ja korjaamattomat aamiaisastiat odottavat nekin vuoroaan, vauva on jumppatuokionsa päätteeksi pulauttanut jättipalautukset niin että puuhamatto, vauvan koko pää ja puoli kehoa bodeineen, potkareineen päivineen on yltäpäältä maitosoosissa, esikoinen kitisee kuin hyeena barbin kaulaan jumittunutta toppia ja joutuu pylly-pissi-huutelun ja rymistelyn seurauksena jäähylle (ulisemaan) samalla kun keskimmäinen tenava ryntäilee ympäri huushollia kuin päätön kana, ärjyen leijonan karjahduksia: ”Tää metsästää!” (kyseenalaista, onko jälkikasvu ehtinyt nähdä telkkarista jotain hieman liian vakavaa luontopätkää), toteat että ulkoilu olisi nyt paikallaan mahdollisimman nopealla aikataululla toteutettuna (mahdotonta!) ja että päikkärit jäävät tänään väliin koska lääkäriajan silmätulehduksen hoitoon sai vain ja ainoastaan juuri lasten päikkäriajalle, huomaat taas unohtaneesi aamulla soittaa hammaslääkäriin siitä hampaasta jossa paikka on jo päivien ajan ollut jotenkin huonosti, tietoisuus siitä että tänä aamuna hampaiden pesu ei onnistu koska keskimmäinen remureeta on päättänyt pureskella kaikkien hammasharjat käyttökelvottomiksi (se siitä kariesbakteerin tarttumisen ehkäisystä), kahvinkeitin napsahtaa automaattisesti pois päältä ennen kuin olet ehtinyt kaataa kupillistakaan, makuuhuoneen sängyllä odottaa miestä korkeampi kasa viikkaamattomia vaatteita ja jotenkin tuntuu mahdottomalta uskoa että jokainen vaatekappale olisi mitenkään mahdollista lajitella, viikata ja saada sullottua siististi kaappeihin ennen kuin ne päätyvät takaisin päälle ja käyttöön, ja vauvaa pesulle viedessä kuulet kuinka joku tunkee lisää roinaa sisään postiluukusta.

Huomenna uudestaan, ja sen jälkeen ja sen jälkeen joka päivä ja joka ikinen hetki (koska sitä on jatkuvasti kiinni lapsilaumassa eikä ole viettänyt sitä varsinaista Omaa Aikaa sitten viime vuoden, jolloin viimeksi sai nauttia parin tunnin ajan ajasta kokonaan irrallaan muusta perheestä – vaikka ihania ovatkin, tekee välillä erittäin hyvää pääkopalle – tosin niin että vauva oli masussa mukana), kunhan ensin tulee ilta ja yö, käydään läpi iltarutiinit ja väsymyskiukuttelut, herätään yöllä pottakäynnille ja yösyötöille ja hyvässä lykyssä lohduttelemaan lisäksi pahaa unta nähnyttä taaperoa tai vaihtamaan kastuneet lakanat ja yöpuku, voidakseen herätä aamulla rättiväsyneenä mutta yllättävää kyllä aivan hykerryttävän onnellisena siitä että sinua on siunattu tällä ihanalla perheellä.

Ja se tunne kun muut kokevat tarpeelliseksi kertoa sinulle, joskin sangen hyväntahtoisesti ja pelkkää hyvää tarkoittaen, kuinka rutiinit ja logiikka kasvatuksessa ovat kaiken a ja o ja vanhemman tulee huolehtia että ne toteutuvat aina ja joka hetki. Ja kun joku purnaa siitä ettet soittele tarpeeksi tai tule käymään kylässä (milloin, millä resursseilla ja rahkeilla? Anteeksi nyt vaan, ymmärrän kyllä että ulkopuolisen on välillä vähän vaikea ymmärtää). Ja kun joku loukkaantuu siitä että olet toiminut niin kuin toimit ja takaraivossa muodostuu itsepintainen ajatus siitä että aina joku loukkaantuu, tekipä mitä hyvänsä, joten sitä voi hyvin tehdä aivan mitä huvittaa. 😀 Juu yritys on hyvä ja uskokaa tai älkää, meillä pyritään toteuttamaan näitä kaikkia edellisiä toiveita, neuvoja ynnä muita niin paljon kuin mahdollista, tosin oman perheen lähtökohtien kautta, tietenkin. Luulisin että parhaiten homma toimisi niin että jokaiselle perheelle annetaan tilaa toimia niin kuin toimivat, jokaiselle vanhemmalle tilaa olla itsenäisesti se vanhempi lapselleen, joka hän oikeutetusti on ja ohjata ja neuvoa silloin kun neuvoa pyydetään. 😉 Oikeasti. Tuntuu toisinaan että ainakin itse hukun neuvoihin, ohjeisiin ja hyvää tarkoittaviin sanoihin.

Ihminen tuntee nahoissaan oman ja omien kykyjensä rajallisuuden toisinaan hyvinkin rankasti. Evoluutio on kuulemma kehittänyt naisen tähän(kin) tehtävään, mutta ei se taida tehdä hommasta yhtään kevyempää. 😀

Ja se tunne kun neuvolassa joku tajuaa vihdoin kysyä: miten jakselet? 😀

Aurinkoista kevätpäivää (lumista huolimatta se kesä tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin) ja tsemppiä arkiruljanssin pyörittämiseen, te kaikki teräsmammat ynnä muut keväässä kärvistelijät! 🙂

-Vesta

P.S. Hörpin sen ”aamukahvin” (kylmänä ja ilman sokeria), samalla kun rustasin tämän ja odottelin että vanhemmat tenavat saavat taisteltua vaatteet päällensä. Nyt pääsemme ulos! 🙂

P.P.S. Pölliäinen on lastenkieltä ja tarkoittaa pörriäistä eli keltamustaa siipiveikkoa elikkäs perinteisemmin: mehiläistä.

Uuden vuoden rennot tuulet

Meri on aina rauhoittanut minua. Rauhoittumista tarvitsee välillä jokainen. Liiallinen kiire, suorittaminen ja kuluttaminen ei ole kenellekään hyvästä. Se ei voi olla elämän tarkoitus. Mutta mikä sitten on?

Musiikkia rentoutumiseen

Lähes jokaisen blogin, mainoksen ja julkaisun nurkalla tunnutaan puhisevan laihduttamisesta, kuntoilusta, ynnä muusta projektien aloittamisesta uuden alkaneen vuoden kunniaksi, joten päätin tehdä vastaiskun. Minun blogini ensimmäinen kirjoitus tänä vuonna käsittelee rentoutumista. Taitoa, jonka me kiireiset nykymaailman tehosuorittajat tuppaamme unohtamaan liiankin herkästi.

Linkin takaa löytyy tuokio Caribian rannikon leppoisia aaltoja. Kyseessä on oikeastaan video, joten vaaleahiekkaiseen rantaan rauhallisesti vyöryviä, turkoosin sinisiä aaltoja voi myös katsella. Sekin on rauhoittavaa, ainakin minusta.

Ja seuraavan linkin takaa löydät Feng Shui -musiikkia, aiheena meri.

Nämä ovat niin kauniita, että tuntui mukavalta ajatukselta linkittää ne tänne blogiin.

Se pyörii sittenkin!

Välillä on hyvä irrottautua hetkeksi kaikesta kiireestä ja varata itselleen oma rauhallinen, hiljainen hetki. On hyvä muistaa (ja huojentavaa – joskin ehkä vaikeaa – tunnustaa), että maapallo pyörii sittenkin, vaikka itse ei ihan joka hetki yrittäisikään kontrolloida kaikenlaisia arkipäiväisiä (ja väliin aika turhanpäiväisiäkin) asioita, jotka suttaantuvat kuitenkin sitten ihan itsestään. Vaikka asiat eivät välttämättä menisi aivan juuri siten kuin itse olisi toivonut, ellei itse niitä tee, ei se kaada maailmaa.

Olen alkanut huomata että rento ja iloinen mieli on paljon ihanampi asia, kuin se miten joku pikkujuttu on tehty. Oman kullan kainalossa on paljon mukavampi kuherrella ja kiherrellä maailman kauneudelle ja hassunkurisille sattumuksille, kuin rasittaa päätään (ja muidenkin hermoja) vaikkapa huomauttamalla siitä, mistä päästä hammastahnaa nyt kuuluikaan puristaa, tai mikä vielä pahempi, on joskus aikaisemmin yhdessä sovittu puristettavan. Tai jotain muuta aivan yhtä tyhjänpäiväistä ja yhdentekevää perheonnen ja maailmanrauhan kannalta, kuten astioiden järjestys tiskikoneessa, tai kenen vuoro seuraavaksi on päättää mitä televisio-ohjelmaa katsotaan. Mieluummin kiinni koko toosa! Sieltä tulee aina ja jatkuvasti jotain mielenkiintoista, jota voi seurata, vaikka pääosa ohjelmasta taitaa todellisuudessa kiinnostaa useimpia vain puolittain. Silti tv saattaa roikkua päällä tuntikausia, taustamelun luojana. Mutta palatakseni takaisin arkiaskareisiin ja muihin ”pikkukiviin”, siis niihin ei-niin-tärkeisiin asioihin elämässä: pääasia että joku on ne tehnyt, ettei itse tarvitse yrittää suoriutua aivan kaikesta yksin. Jokaisella toivoisi olevan useampia sellaisia läheisiä ihmisiä, jotka tekevät elämästä helpompaa, ja ennen kaikkea hauskempaa.

Ajatus tuntuu nyt pomppivan sen verran, että kirjoitus juoksee asiasta seuraavaan. Postauksen punainen lanka taitaa sentään olla vielä näkyvissä, ainakin langan pää. Tärkein sanoma joka tapauksessa on: pidä huolta myös itsestäsi! Ja, koko maailmaa ei tarvitse kantaa hartioilla. Sen lisäksi, muista rentoutua. Ja nukkua. =)

Vesta

P.S. Ai niin, tein tänä vuonna itselleni viisi uuden vuoden lupausta: 1. lisää kipinää suhteeseen 2. lisää naurua perheeseen 3. syyttäminen ja syyllistäminen kielletty 4. ulkoilen joka päivä lasten kanssa enemmän kuin vain ”tarpeeksi” 5. trimmaan kroppani takaisin huippukuntoon.

Edellisten tarkoituksena on tuoda hauskuus takaisin elämään. Minkään ei tule olla liian vakavaa. Ei suhteen siippaan tai lapsiin, kuten ei arkielämänkään. Ei myöskään kasvatuksen. Lapsista ei ole tarvis kasvattaa nykyajan Einsteineja. Riittää että jälkikasvu tajuaa mistä elämässä todellisuudessa ja pohjimmiltaan on kyse. Perheen yhteinen aika takaisin sille kuuluvaan arvoonsa. Kuten oma aikakin, jota on aina välillä oikeus vaatia itselleen.

Olen sitä mieltä että lupaukset kannattaa ja pitää julistaa kuuluviin, teki sen sitten verbaalisesti tai rustaamalla ne jopa blogiin. Niitä kannattaa itseasiassa kuuluttaa ainakin itselleen jokainen päivä. Siten lupaukset – jotka todellisuudessa ovat henkilökohtaisia tavoitteita – eivät pääse unohtumaan! Siten tavoitteet on helpompi saavuttaa. Kun tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä, ne todennäköisimmin myös toteutuvat. (Päivitys 6.1.: kirjoitin tämän muuten ennen kuin luin Minimalistin blogipostauksen, jossa käsitellään samaa aihetta, uuden vuoden lupauksia ja niiden julistamista kaikelle kansalle, jotta lupaukset eivät unohdu heti kun uuden vuoden tinat on heitetty roskiin. Tämä on mielestäni tosiaan hyvä tapa saada potkua lupausten pitämiseen ja toteuttamiseen. Pätee siis muihinkin kuin vain uuden vuoden lupauksiin. Oikeastaan kaikkiin tavoitteisiin elämässä.)

Vähemmän on enemmän

Hidas elämä. Slow life. Downshifting. Minimalistinen kuluttaminen. Pienet asiat. Pehmeämmät arvot. Kevyempi elämä.

Näin joulumainostulvan aikaan ylenpalttinen kulutushysteria on saanut minut takajaloilleni. Myönnän että taidan joissain suhteissa olla jonkin asteinen materialisti. Silti en suostu lokeroitavaksi, en kyseisenlaiseen ryhmään.- Joukkoon jonka elämän tarkoituksena tuntuu olevan mahdollisimman hienojen hyödykkeiden ja turhakkeiden hankkiminen ja sitä kautta mahdollisimman suuren omaisuuden kerääminen.

Tätä kautta törmäsin muutamaan blogiin, jotka käsittelevät kyseistä aihetta mielenkiintoisella tavalla. Kaikkea blogeissa kirjoitettua en allekirjoita, mutta mielenkiintoisia näkökohtia ja viisaita ohjeita oman kulutushysteriansa hillitsemiseksi niistä voi poimia.

Jospa sitä itse kukin alkaisi sen sijaan pyrkiä kohti hieman hitaampaa, minimalistisempaa ja pienempää elämää? Kohtuus kaikessa. Kunnianhimossakin – tai rahanhimossa – mikä meitä kutakin sitten ajaa eteen päin. Teemme töitä elääksemme, emme elä tehdäksemme töitä. Sama pätee ruokaan, urheiluun, unen määrään, ihan kaikkeen. Paitsi rakkauteen. 😉 Ja onnellisuuteen. Luulen että mitä enemmän rakkautta ja iloa, sen parempi. Koskaan ei voi hymyillä tai halata liian usein. Eikä liiaksi nauraminen taida olla mahdollista. Mutta muuten, ihmiselle taitaa olla hyväksi sopiva määrä kutakin asiaa; töitä, harrastuksia, hyödykkeitä, ylellisyystuotteita, ruokaa, kahvia, kiirettä, joutilaisuutta, omaa aikaa, perheen yhdessä oloa, unta, liikuntaa, yhteistä aikaa ystävien kanssa, yksin oloa, ulkoilua, sohvalla loikoilua…

Me suomalaiset olemme usein niin kilpailuhenkistä kansaa, että joskus tuppaa unohtumaan että sopivasti on aivan tarpeeksi, ja ylenpalttisesti voi olla liikaa. Pieni elämä on aivan riittävää. Vaikkakin, hitaiden ja minimalististen elintapojen lopputuloksena ei taida olla ”riittävä elämä”, vaan ennen kaikkea ”hyvä elämä”, kun muut, aineettomat asiat nousevat takaisin niille kuuluvaan arvoonsa.

Kas tässä:

http://pientaelamaaetsimassa.blogspot.com/

http://minimalistisuus.blogspot.com/

Rauhallista joulunalusaikaa ja maltillisia joululahjaostoshetkiä toivotellen,

Vesta