Hyvää joulun odotusta

Joulukuu on alkanut. Joulukalenterin ensimmäisen luukun sai vihdoin avata, sitä on meillä kovasti odotettu pienten toimesta. Luntakin on jo saatu, vaikka ainakin meillä maa odottaa jälleen kuraisena, syksyisenä ja paljaana uutta lumikerrosta satavaksi.

Eteisen seinälle kotiutui lasten ja aikuisten riemuksi ilmapuntari, joka näyttää myrskyääkö vai onko aurinkoinen sää. Ilmapuntarin hankintaa on meillä harkittu verkkaisesti ja hartaasti, ja pitihän sellainen lopulta saada kun Muumilaaksossakin on omansa.

Jouluvalojen ja koristeiden laitto sekä huopakankainen, taskullinen joulukalenteri ovat tänä vuonna saaneet toistaiseksi odottaa joulurompelaatikoissa, poissa muuton tieltä. Yksi aikakausi on päättymässä, edessä on muutto vanhasta kodista uuteen. Se tuo niin aikuisille kuin lapsille pakkaamisen, suunnittelun ja tekemisen lisäksi paljon puntaroitavaa ja mieltä askarruttavia kysymyksiä, joille on hyvä varata rauhallista aikaa yhdessä turinointiin, jotta uudet edessä olevat asiat eivät alkaisi jännittää ketään liian kanssa.

MLL:n sivuilla on hyviä vinkkejä lapsiperheelle muuttotouhujen pyörteissä:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/perhe_muuttaa/

Jouluaiheisia artikkeleita, mm. vinkkejä piparien, glögin, rosollin, laatikoiden, saaristolaisleivän, karjalanpaistin ja jouluoluen tekoon ja tietoa erilaisista perinneruoista ja ruokien säilytysvinkeistä,  löytyy täältä:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/category/kodin-hengetar/joulumuorin-muistikirja/

Mukavaa joulun odotusta ja toivotaan kimaltavan lumisia, paukkuvia pakkaskelejä! 🙂

Pölliäinen arkiaamuna

Se tunne kun vispipuuron jämät odottavat kattilassa jääkaappiin laittoa, munavoi lämpenee ruokapöydällä yhdessä karjalanpiirakoiden ja pannukakkujen kanssa ja korjaamattomat aamiaisastiat odottavat nekin vuoroaan, vauva on jumppatuokionsa päätteeksi pulauttanut jättipalautukset niin että puuhamatto, vauvan koko pää ja puoli kehoa bodeineen, potkareineen päivineen on yltäpäältä maitosoosissa, esikoinen kitisee kuin hyeena barbin kaulaan jumittunutta toppia ja joutuu pylly-pissi-huutelun ja rymistelyn seurauksena jäähylle (ulisemaan) samalla kun keskimmäinen tenava ryntäilee ympäri huushollia kuin päätön kana, ärjyen leijonan karjahduksia: ”Tää metsästää!” (kyseenalaista, onko jälkikasvu ehtinyt nähdä telkkarista jotain hieman liian vakavaa luontopätkää), toteat että ulkoilu olisi nyt paikallaan mahdollisimman nopealla aikataululla toteutettuna (mahdotonta!) ja että päikkärit jäävät tänään väliin koska lääkäriajan silmätulehduksen hoitoon sai vain ja ainoastaan juuri lasten päikkäriajalle, huomaat taas unohtaneesi aamulla soittaa hammaslääkäriin siitä hampaasta jossa paikka on jo päivien ajan ollut jotenkin huonosti, tietoisuus siitä että tänä aamuna hampaiden pesu ei onnistu koska keskimmäinen remureeta on päättänyt pureskella kaikkien hammasharjat käyttökelvottomiksi (se siitä kariesbakteerin tarttumisen ehkäisystä), kahvinkeitin napsahtaa automaattisesti pois päältä ennen kuin olet ehtinyt kaataa kupillistakaan, makuuhuoneen sängyllä odottaa miestä korkeampi kasa viikkaamattomia vaatteita ja jotenkin tuntuu mahdottomalta uskoa että jokainen vaatekappale olisi mitenkään mahdollista lajitella, viikata ja saada sullottua siististi kaappeihin ennen kuin ne päätyvät takaisin päälle ja käyttöön, ja vauvaa pesulle viedessä kuulet kuinka joku tunkee lisää roinaa sisään postiluukusta.

Huomenna uudestaan, ja sen jälkeen ja sen jälkeen joka päivä ja joka ikinen hetki (koska sitä on jatkuvasti kiinni lapsilaumassa eikä ole viettänyt sitä varsinaista Omaa Aikaa sitten viime vuoden, jolloin viimeksi sai nauttia parin tunnin ajan ajasta kokonaan irrallaan muusta perheestä – vaikka ihania ovatkin, tekee välillä erittäin hyvää pääkopalle – tosin niin että vauva oli masussa mukana), kunhan ensin tulee ilta ja yö, käydään läpi iltarutiinit ja väsymyskiukuttelut, herätään yöllä pottakäynnille ja yösyötöille ja hyvässä lykyssä lohduttelemaan lisäksi pahaa unta nähnyttä taaperoa tai vaihtamaan kastuneet lakanat ja yöpuku, voidakseen herätä aamulla rättiväsyneenä mutta yllättävää kyllä aivan hykerryttävän onnellisena siitä että sinua on siunattu tällä ihanalla perheellä.

Ja se tunne kun muut kokevat tarpeelliseksi kertoa sinulle, joskin sangen hyväntahtoisesti ja pelkkää hyvää tarkoittaen, kuinka rutiinit ja logiikka kasvatuksessa ovat kaiken a ja o ja vanhemman tulee huolehtia että ne toteutuvat aina ja joka hetki. Ja kun joku purnaa siitä ettet soittele tarpeeksi tai tule käymään kylässä (milloin, millä resursseilla ja rahkeilla? Anteeksi nyt vaan, ymmärrän kyllä että ulkopuolisen on välillä vähän vaikea ymmärtää). Ja kun joku loukkaantuu siitä että olet toiminut niin kuin toimit ja takaraivossa muodostuu itsepintainen ajatus siitä että aina joku loukkaantuu, tekipä mitä hyvänsä, joten sitä voi hyvin tehdä aivan mitä huvittaa. 😀 Juu yritys on hyvä ja uskokaa tai älkää, meillä pyritään toteuttamaan näitä kaikkia edellisiä toiveita, neuvoja ynnä muita niin paljon kuin mahdollista, tosin oman perheen lähtökohtien kautta, tietenkin. Luulisin että parhaiten homma toimisi niin että jokaiselle perheelle annetaan tilaa toimia niin kuin toimivat, jokaiselle vanhemmalle tilaa olla itsenäisesti se vanhempi lapselleen, joka hän oikeutetusti on ja ohjata ja neuvoa silloin kun neuvoa pyydetään. 😉 Oikeasti. Tuntuu toisinaan että ainakin itse hukun neuvoihin, ohjeisiin ja hyvää tarkoittaviin sanoihin.

Ihminen tuntee nahoissaan oman ja omien kykyjensä rajallisuuden toisinaan hyvinkin rankasti. Evoluutio on kuulemma kehittänyt naisen tähän(kin) tehtävään, mutta ei se taida tehdä hommasta yhtään kevyempää. 😀

Ja se tunne kun neuvolassa joku tajuaa vihdoin kysyä: miten jakselet? 😀

Aurinkoista kevätpäivää (lumista huolimatta se kesä tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin) ja tsemppiä arkiruljanssin pyörittämiseen, te kaikki teräsmammat ynnä muut keväässä kärvistelijät! 🙂

-Vesta

P.S. Hörpin sen ”aamukahvin” (kylmänä ja ilman sokeria), samalla kun rustasin tämän ja odottelin että vanhemmat tenavat saavat taisteltua vaatteet päällensä. Nyt pääsemme ulos! 🙂

P.P.S. Pölliäinen on lastenkieltä ja tarkoittaa pörriäistä eli keltamustaa siipiveikkoa elikkäs perinteisemmin: mehiläistä.

Relationship games… <3

Seksi. Se vaiettu mutta jokaiselle tuttu asia. Sitä voi olla aina ei-sopiva-määrä. Onhan kyseessä kahden individuaalisen ihmisen välinen kahdenkeskinen toiminta, ja jokaisella on yksilöllinen käsitys niin kyseisen toiminnan ideaalista määrästä kuin suoritustavastakin. Olettaen ettei puhuta masturbaatiosta. 😉

Kirjoitan tästä aiheesta, koska se kuuluu osaksi naisen ja miehen suhdetta, ja siten osaksi tätä blogia. Kirjoitan, vaikka aihe saattaa olla varsinkin meille käytännöllisille ja jäyhille suomalaisille hieman arka ja vaikea asia, ainakin julkisesti. Aiheesta vaietaan tai puhutaan melko niukalti neuvolassa, äitiyspakkauksen ohjemateriaalissa, ynnä muissa tahoissa. Eihän siitä ole kovin sovinnaista puhua julkisesti. Saati sitten että rustaa kirjoitelman blogiinsa, varsinkin jos se muilta osin on jotakuinkin sivistynyt ja kunnollinen. Mutta näin minä aion tehdä.

Lapsiperheessä tämä aikuisten ajanviete ja yksi suhteen suurista kulmakivistä vaatii päivittämistä. Enää ei olla kaksin. Oma ja kahdenkeskinen aika on yllättäen kutistunut minimiin, ainakin vauvaperheen arjessa. On muita henkilöitä, jotka on aina ja kaikessa otettava huomioon ennen omia tarpeita: lapset. Miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti, joskus tuntuu että hyvinkin pitkälti ensisijaisesti. Naiseus – ja miehisyys – siintää jossain sen ihanan, mutta kaiken muun alleen nielevän perhearjen takana.

Perhettä perustava saattaa olla täysin tietämätön näistä häntä odottavista haasteista suhderintamalla. Ainakin minulle asiain uusi tila valkeni kokonaisuudessaan ja pikkuhiljaa sitä myötä kuin vauva-arki alkoi rullata ja tajusin että se minkä olin luullut olevan väliaikainen tilanne, tulisikin olemaan paljon pysyväisempää laatua. Vaikka olin osannut jotain tuon suuntaista uumoilla, olin uumoillut täysin eri mittakaavassa!

Lapsiperheistä puhuttaessa puhutaan usein paljon perheen yhteisestä ajasta. Puhutaan velvollisuuksista, oikeuksista ja tarpeista. Puhutaan omasta ajasta. Puhutaan suhteen hoitamisesta, sen toisen puoliskon muistamisesta, huomioimisesta ja huomioon ottamisesta. Se mikä ennen on hoitunut kuin itsestään, tuottaa nyt yllättäen ylimääräistä päänvaivaa ja vaatii lisäenergiaa, jota ei muutenkaan tunnu olevan tarpeeksi tarjolla. Kahvikuppi tuntuu olevan jatkuvasti tyhjä, tai vähintäänkin puolityhjä.

Kuitenkin, jollain konstilla kaikki edellinen olisi saatava tasapainoon, jotta arki toimisi. Jotta suhde toimisi. Jotta lapsilla olisi turvallinen, huolehtiva ja rakastava koti. Jotta kaikki jaksaisivat. Ja ennen kaikkea: jotta kaikilla olisi edelleen hauskaa. Hauskuus ei saa unohtua elämästä! Silloin kaikki käy liian vakavaksi, ja pahimmassa tapauksessa tulee vaikeuksia. Joko omassa jaksamisessa, lasten hyvinvoinnissa tai parisuhteessa.

Kullan kanssa makuukammariin vetäytyminen ei käykään enää niin helposti, nopeasti ja yksinkertaisesti, varsinkin jos samassa huoneessa seisoo tukevasti pinnasänky. Romantiikka saattaa muutenkin olla välillä kaukana maidon tiputellessa rinnoista ja tuoksuessa jokaisessa vaatteessa, hiuskarvassa ja iholla, taustallaan vauvan pulautusten ödööri, joka – vaikka onkin rakkaan, söpön kullannuppusen aiheuttamaa – ei välttämättä ole se tehokkain parin välinen kiihotuskeino seksuaalisessa mielessä. Vauvan herätessä uniltaan ”juuri oikeaan aikaan” ja yöimetysten tummentamien silmänalusten yhä tummentuessa mieleen alkaa väistämättä hiipiä pelko: tätäkö se sitten on hamaan keski-ikään saakka? Siihen päälle liivinsuojilla varustetut rintsikat – olivatpa kuinka seksikkäät tahansa – ja peilistä katsova nainen, joka näyttää erehdyttävästi samalta kuin itse jotakuinkin 9 kk aikaisemmin oli, mutta tukka pystyssä, meikittä ja hajuvesittä, enemmän ja vähemmän rynttyisissä kotivaatteissa ja mielessä unelma siitä että maha – tai ainakin vatsanahka – jo pian kutistuisi täysin entiselleen (kyllä se useimpien kohdalla kutistuukin, ei hätää!). Joillekin tähän päälle tulevat vielä raskausarvet. Hyvää jatkoa ja onnea tulevaisuudelle. 😉 Sitä kyllä tarvitaan. Samoin kärsivällisyyttä. Paras lohdutus on se, että tilanne on todellakin ohimenevä. Kunhan jaksaa odottaa vähän aikaa, tilanne helpottaa, joskaan ei koskaan varmaankaan palaa täysin ennalleen.

Luulen että vauvaperheessä naisen ja miehen seksuaaliset tarpeet eivät muutenkaan täysin kohtaa, saahan äiti vauvaa hoitaessaan niin paljon vastavuoroista läheisyyttä ja hellyyttä suoraan vauvalta. Vaikka se onkin täysin eri asia kuin puolisolta saatava hellyys ja hellittely, voi käydä niin ettei nainen välttämättä koe enää ”tarvitsevansa” tämän päälle seksuaalisia huomionosoituksia mieheltään, ei juuri nyt, ei juuri tänään. Varsinkin kun sata muuta asiaa odottavat tekemistä. Nainen toteuttaa parhaillaan pitkän evoluutiokierron meihin leimaamaa roolia: äitiyttä. Päällimmäisenä unelmissa siintää kyllä sänky, mutta nukkumista varten. Miehestä tulee yllättäen se ”kolmas pyörä”, mutta on hyvä muistaa että vain hetkellisesti. Nainen ei ole lakannut rakastamasta. Eikä mies kiinnostamasta, tai jos näin tuntuu päässeen käymään, niin ei ainakaan lopullisesti. 😉

Toisaalta, kun nainen tiedostaa tämän suhteessa ja parin välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä tapahtuneen muutoksen, voi hän siihen itse yrittää vaikuttaa. 🙂 Vaikkei peiton heiluttelu juuri sillä hetkellä innostaisi itseä niin paljon kuin se joskus innosti, kumppani ja hänen tarpeensa on hyvä muistaa ottaa huomioon, vaikka hieman panostamalla asiaan oman innokkuuden tasosta riippumatta. Silloin kipinä pysyy yllä suhteessa. Usein voi käydä niinkin että huomaa homman olevan ihan hauskaa, kun siihen vain jaksoi ryhtyä. 😉 Ja päivä päivältä, mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sen paremmaksi tilanne jatkuvasti muuttuu.

Tämän artikkelin kipinä sai alkunsa parisuhdepelistä nimeltä Relationship Games. Se on netistä löytyvä hupaisa, parisuhteessa eläville tarkoitettu peli, johon linkki tässä:

http://rela.east.fi/fbapp/.

Kannattaa mielestäni ehdottomasti kokeilla, ihan huvin vuoksi! 🙂 Sain ainakin itse houkuteltua miehen tähän mukaan. Ja onhan tuosta hyötyä myös juuri miehisestä näkökulmastakin katsottuna, vaikka mies ensin epäileväisellä kannalla olisikin. ❤

Linkki peliin löytyy Helistin.fi-sivujen lisäksi Facebookista

http://apps.facebook.com/relationshipgames/

Feissarissa myös pelin fanisivu

http://www.facebook.com/RelationshipGames

mikäli mielii ryhtyä faniksi.

Sulokasta päivää kaikille pienten ja isojen äideille, isille ja muille hottiksille ikään, sukupuoleen ja suhdestatukseen katsomatta! Ylös ja ulos joka iikka, ihmisten keskelle. Rinta rottingille ja hymy suupieleen! Ollaan kaikki ihania, muistetaan myös se!

Mukavaa maanantaita,

Vesta