Apua lastenkasvatukseen

Yksi parhaista lastenkasvatusvinkkejä sisältävästä nettisivusta, johon olen netissä törmännyt. Lyhykäinen ja selkeä. Esimerkkitapaukset ratkaisuineen kruunaavat kaiken. Kerro ongelma, kirjoittaja kertoo vastauksen. Eri mieltä olen lähinnä lapsen ruumiillista kuritusta koskevissa asioissa. Sen soisin olevan kiellettyjen listalla aina ja ehdottomasti! Tosin nykyään lakikin taitaa fyysisen kurituksen onneksi kieltää. Mutta, soisin tämän muilta osin olevan sen kaltaista viisautta, joka periytyisi sukupolvelta toiselle, äidiltä lapselleen tämän tullessa äidiksi tai isäksi – miksei isältä jälkikasvulleen yhtä kaikki – tai mikä vielä parempaa, mikäli se vain olisi mahdollista, imeytyä meihin jo äidinmaidossa. 😉 Ja lisättäköön nyt vielä, sen sijaan paras lastenkasvatusta käsittelevä opus, joka lähestyy aihetta melko erilaisesta näkövinkkelistä ja eri konstein, on mielestäni Pamela Druckermanin kirjoittama teos: Kuinka kasvattaa bébé – vanhemmuus Pariisin malliin. Suosittelen!! Menee omasta mielestäni vielä näiden netistä löytyneiden ohjeidenkin edelle. Ranskalainen kasvatusmalli on kannustavaa, hyväksyvää, lasta kunnioittavaa, lempeää ja järkevää lastenkasvatusta parhaimmillaan!

Etsin jotakin tietoa lasten kasvatukseen liittyen – en enää tarkalleen muista mitä – ja satuin törmäämään netissä tällaiseen sivustoon. Linkitän blogiin sillä mielestäni tämä on yksi parhaimmista ohjeista, joita olen lukenut. Mikäli muutamat tekstin joukossa olevat uskonnolliset viittaukset (raamattuun) eivät kiinnosta, jätä ne huomiotta, teksti on  kokonaisuudessaan silkkaa asiaa, ja mikä parasta: TOIMIVAA! 🙂 Vaikken ehkä itse aivan joka kohtaa ja näkemystä täysin sellaisenaan allekirjoitakaan, olen varma että näistä ratkaisuista on apua jokaiselle, elleivät ne ole jo onnistuneesti käytössä. Mutta silloinhan mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan! 🙂

APUA LASTEN KASVATUKSEEN (Lastenkasvatus vanhemmat vanhemmuus lapset nuoret perhe-elämä)

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen.html

LUKU1 – Osoita hyväksyntää!

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen1.html

LUKU2 – Jos esiintyy käytösongelmia

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen2.html

-Vesta

Taltuta uhmaikäinen leijona!

Mitä tehdä kun lapsi kiukuttelee? Lehdestä ja netistä poimittuja neuvoja uhmaikäisten vanhemmille.

Tärkein asia kuitenkin on

           itse

                        pysyä

                                     rauhallisena.

🙂

I. Uhkaavan tilanteen lähestyessä (tilanne ei vielä päällä)

– ehdota liikuntaa
– kysy haluaisiko lapsi juotavaa
– juo itsekin lasi vettä tarvittaessa rauhoittuaksesi
Liikkuessa/juodessa on hankala riehua samalla.

II. Kysy: ”Mikä hätänä?”

– ota lapsi syliin
– kuuntele ja lohduta
– hyväksy lapsen tunteet
– mieti mitä lapsi oikeasti haluaa?
– anna periksi jos mahdollista
– kiellä vain jos asia on vaarallinen
– anna lapsen kokeilla jotain uutta

III. Kyykisty lapsen tasolle

– sano rauhallisesti: ”Rauhoitu, nyt riittää, näin pitää olla, tee näin.”
– kerro mitä lapsi tuntee, lapsi oppii tunnistamaan tunteensa ja käsittelemään niitä
– kerro miten itse käsittelet tunteitasi ja rauhoitat mielesi

IV. Kiellä se mistä lapsi kieltäytyy

– sano rauhallisesti: ”Sitten et saa [tekeminen]. Tämä onkin hyvä vaihtoehto, tehdään [vastakkainen tekeminen] koko päivä.”
– tee oma olosi korostetun mukavaksi
– lapsen innostuttua pian tekemään asia, jatketaan vailla vähäisintäkään voitonriemua
– esim. ei halua kävellä, sano: ”Sitten et saa mennä kotiin. Tämä onkin hyvä paikka, tähän jäädään koko päiväksi.”

V. Jos lapsi ei rauhoitu

– poistu julkiselta paikalta, sinulla on kranaatti josta on jo sokka irti, pelasta siviilit
– ole lapsen lähellä kunnes ”manaaja” poistuu
– jatkakaa hauskaa tekemistä heti kun kiukku on laantunut

VI. Lähde ulos

– lähtekää yhdessä ulos mahdollisimman ripeästi
– raitis ilma ja liikunta tekevät kaikille hyvää
– huonolla säällä kierrä kortteli reippaasti kävellen ja laita lapset liikkumaan

VII. Hanki omaa aikaa

– pyydä joku toinen katsomaan lapsia
– tee jotain mukavaa yksin tai yhdessä puolison kanssa
– muistele puolison kanssa miksi alunperin päätitte hankkia lapsia
– tee/tehkää jotain mistä ennen nautitte, menkää vaikka pelaamaan tennistä, käykää leffassa tai syömässä

”Rauhoitu uhma, rauhoitu mieli, laitetaan taskuun surut sulta.”

Linkkivinkit:

http://www.vauva.fi/artikkeli/kasvatus/1295/5_keinoa_uhman_kasittelyyn?ref=lk_vv5

http://www.vauva.fi/artikkeli/kasvatus/41/apua_uhmaika_?ref=lk_vv_1

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/kasvatus/1748/perhehepulit_nain_niista_selviat?ref=lk_vv5

Älä hermostu!

Lasten kasvatus tuottaa toisinaan tilanteita, joissa hermo alkaa kiristyä uhkaavasti. Tärkein ohje on: pysy rauhallisena! Hengitä syvään. Alla muita konsteja, jotka tepsivät.

Katse omaan toimintaan

Vanhempi toimii itse roolimallina lapsilleen: korjaa ensin oma toimintasi, ennen kuin vaadit samaa lapsilta! Lapset kopioivat käytöstäsi omaan toimintaansa, sillä heillä on käsitys että näin kuuluu toimia, jos äiti ja isäkin näin toimivat.

Pysy rauhallisena kaikissa tilanteissa: säilytä arviointikykysi tilanteen ja oman käytöksesi suhteen. Hengitä syvään ja sano itsellesi ”hallitsen tilanteen itsekunnioitukseni ja arvokkuuteni säilyttäen”, ota tarvittaessa aikalisä.

Jäähypenkki: aikalisä toimii myös lapsen suuntaan. Kun lapselle toisen kerran huomauttaa samasta asiasta, voi kertoa että seuraava kerta johtaa jäähyyn. Ota käyttöön jäähypenkki tai laita lapsi omaan huoneeseensa rauhoittumaan (ovi kiinni, mutta muista valot, tarkoitus ei ole pelotella vaan rauhoittaa!). Kun kolmannen kerran on huomautettava asiasta, vie lapsi jäähylle. Jäähyn pituus on niin monta minuuttia kuin lapsella on ikää. Alle kaksivuotiasta ei voi laittaa jäähylle, hän ei vielä ymmärrä sen tarkoitusta! Kerro lyhyesti yhdellä lauseella miksi viet lapsen jäähylle, ei haittaa vaikka lapsi ei kuuntelisi. Kun jäähyaika on kulunut, kertaa miksi hän oli jäähyllä ja pyydä lasta pyytämään anteeksi. Lisäksi meillä lyöminen, huitominen, ym. johtaa välittömästi jäähyyn, samoin tavaroiden heittely, ellei kyse ole pallosta tai leikistä.

Jos lapsi uhkaa olla jäähyllä jatkuvasti, voi oman kurinpidon ankaruutta arvioida. Lasta ei tarvitse kieltää kaikesta. Meillä on periaatteena että kaikesta, mikä ei suoranaisesti ole vaarallista, pyritään olemaan kieltämättä ja sallia se. Koti on silti perheen yhteinen paikka, joten toiset on otettava huomioon. Huonoa käytöstä ei tietysti hyväksytä. Mitä tahansa ei voi tehdä, mutta jäähyä ei käytetä näissä lievemmissä tapauksissa, vaan yritetään että päivässä olisi jäähyjä väliltä 0-3. Mitä vähemmän, sen parempi! Liika jäähyllä istuskelu myös laimentaa sen tehokkuutta.

Jätä lapselle peräytymistie: älä aja lasta nurkkaan sillä lapsikin tarvitsee tilaa, kuten sinäkin. Mieti esim. miten nurkkaan ahdistettu eläinkin käyttäytyy. Yhdessä tekemisen lisäksi lapsi tarvitsee omaa aikaa tutkia maailmaa ja keksiä rauhassa omia leikkejä. Opeta lasta myös odottamaan, kaikki ei aina tapahdu aivan heti kun lapsi haluaa, eikä aina siten kuin lapsi haluaa.

Johdonmukaisuus, johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus: äänen korottamisen sijaan puhu aina rauhallisesti. Jos lapsi huutaa, odota hiljaa kunnes hän rauhoittuu ja kerro sen jälkeen korostetun rauhallisesti ettei huutaminen ole oikea tapa toimia. Sano sitten mitä olit sanomassa. Tarvittaessa tarkenna. Sano mitä tarkoitat ja myös tarkoita mitä sanot. Sama pätee omaan käytökseesi, tee niin kuin opetat. Turha uhkailu on turhaa, tee siis niin kuin sanot. Älä uhkaile sillä, mitä et voi toteuttaa, tai lapsi oppii ettei sinua tarvitse uskoa!

Toista kunnioittavat, läheiset välit lapsen kanssa mahdollistavat toimivan yhteyden lapsen ja vanhemman välillä. Jos haluat ettei lapsi kiihdy vihastuessaan kolmessa sekunnissa nollasta sataan, älä itsekään anna tunteidesi räjähtää pintaan! Lapsen kanssa kannattaa rupatella välillä pidempiä keskusteluita, silloin lapsi saattaa ottaa esille hänelle tärkeitä tai vaikeitakin asioita, kuten mikä pelottaa, jännittää tai harmittaa.

Ylläolevat on kirjoitettu Iltalehden artikkelin innoittamana

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010123112937789_pr.shtml

Seesteistä päivää,

Vesta

P.S. Varsinainen päivän juttu mielenkiintoisesta tapausesta nimeltä Wikileaks on vielä työn alla kirjoituspöydällä. 😉 Joten julkaisen sen piakkoin, kunhan se valmistuu. Juttu liittyy WordPressissä eilen julkaistuun topiciin, joten julkaisen sen eilispäivän päivämäärällä. Teksti löytyy siten ennen tätä juttua kun saan sen valmiiksi.

Tarkoin suunnitelmin tavoitteeseen!

Mikä tavoitteesi sitten onkaan, pilko se osiin tai välietappeihin. Kirjaa ylös tavoitteesi, ja edistymisesi! Luo etukäteissuunnitelma ja aikatauluta se! Pysy suunnitelmassa. Muuta ei tarvita!

Hyvä suunnittelu varmistaa tavoitteeseen pääsyn

”Mikään ei ole niin hauskaa kuin suunnittelu!” Ainakin minusta tämä pätee lähes aina. Suunnittelu on valtavan mukavaa!

Mutta suunnitelma ilman toteutusta on kuin päiväuni. Toteutus ilman sen kummempia etukäteissuunnitteluita taas kuin painajainen! Näin sanoo vanha sananlasku ja tämä pitää usein hyvin paikkansa.

Kerron seuraavassa, minkälainen suunnittelu saa omat tavoiteprojektini onnistumaan.

Suunniteluvaihe

Suunnittelussa voi lähteä liikkeelle kirjaamalla tavoitteensa. Mitä minä haluan saavuttaa? Sitten miettimällä onko mahdollista listata välitavoitteita, joita kutsun tässä välietapeiksi. Miten tavoitteeseen päästään? Mitä välietappeja on suoritettava? Mitä tehtäviä on tehtävä? Käytä välietappien ja niihin sisältyvien tehtävien määrittelyssä tarvittaessa apuna vaikkapa mindmapia eli käsitekarttaa. Mind mapista lisätietoa: http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sitekartta.

Sen jälkeen pääseekin jo aikataulun kimppuun. Minkä aikarajan asetan päätavoitteen saavuttamiselle? Milloin välietapit luulisi olevan mahdollista saavuttaa? Entä tehtävät? Näin syntyy päivämääriä, kellonaikoja ja muuta aikadataa, jolla olet mittaamassa tavoitteeseesi pyrkimistä.

Ole maltillinen aikataulun määrittelemisessä. Jätä mieluummin hieman reilummin pelivaraa, näin vältyt turhilta pettymyksiltä (ja turhalta stressiltä). Pettymykset syövät vain motivaatiota.

Takaiskuja ja odottamattomia lisämutkia tulee usein eteen väistämättäkin, hyvästä suunnitelmasta huolimatta. Jos aikataulussasi on hieman ylimääräistä pelivaraa, sinun ei tarvitse turhaan huolehtia, vaan voit pysyä suunnitelmassasi.

Kun aikataulu on määritelty, ota kukin välietappi erikseen käsittelyyn. Kirjaa keinot, joilla välietappiin päästään. Listaa tehtävät siinä järjestyksessä, jossa ne tulee suorittaa jotta välietapin tavoite täyttyy. Voit tarvittaessa aikatauluttaa tehtävätkin.

Kun olet käsitellyt yhden välietapin, hyppää seuraavan kimppuun, kunnes olet käynyt läpi kaikki välietapit. Nyt sinulla on kirkkaana mielessäsi kartta siitä, mitä sinun on tehtävä. Tavoitteeseen pääsy tuntuu jo nyt helpommalta, kun tietää tarkalleen mitä on tehtävä, ja milloin ja miten mikäkin on tehtävä.

Tee lukujärjestys

Edellisestä kannattaa piirtää lukujärjestyksen tyyppinen kaavio, josta välitavoitteet ja tehtävät käyvät selkeästi ilmi. Kun ne ovat tarvittaessa helposti nähtävillä, tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä! Älä anna itsellesi lupaa heittäytyä laiskaksi, olet ansainnut enemmän! =)

Toteutusvaihe

Seuraavaksi on kyse vain itsekurista. Noudata suunnitelmaasi. Keskity vain yhteen välietappiin tai tehtävään kerrallaan, kunnes olet suorittanut sen. Älä turhaan murehdi muusta.

Älä lipsu. Älä epäröi. Älä ryhdy epäuskoiseksi. Sen sijaan: ole tarmokas, ole määrätietoinen, usko itseesi! Siinä kaikki, muuta ei tarvita!

Paitsi se mukavin homma: jokaisen onnistuneesti suoritetun tehtävän ja välietapin suoritetuksi kuittaaminen. Ja itsensä onnitteleminen siitä, että taas on yksi tehtävä tai välietappi vähemmän ylitettävänä!

Jos epäonnistut, älä lannistu. Päivitä tavoitekaavio tarvittaessa välitavoitteiden, tehtävien tai aikataulun osalta uuden suunnitelman mukaiseksi. Jatka siitä mihin jäit.

Jos jokin tehtävä tai välietappi jää suorittamatta, suorita se jälkikäteen, merkitse suoritetuksi ja palaa alkuperäisen suunnitelman aikatauluun. Jos tämä ei ole mahdollista, päivitä suunnitelmasi aikataulua.

Älä anna itsellesi lupaa pinnata tehtävien suorittamisesta. Mitään hyviä tekosyitä ei ole olemassa! Sitä paitsi laiskottelusta seuraava morkkis on luultavasti tuhat kertaa kamalampaa ja pitkäkestoisempaa, kuin itse tehtävän tai välietapin suorittaminen. Varsinkin jos tavoite laiskottelemisen vuoksi lipsuu kauemmas. Tätä kannattaa pohtia etukäteen, niin pysyy motivoituneena, ja suunnitelmassa!

Tiivistettynä:

1. Kirjaa päätavoite

2. Listaa välitavoitteet siinä järjestyksessä kuin ne on suoritettava

3. Aikatauluta suunnitelma

4. Kirjaa välitavoitteiden sisältämät tehtävät siinä järjestyksessä kuin ne on suoritettava ja aikatauluta ne tarvittaessa

5. Tee tarvittavat tarkennukset siitä, miten kukin tehtävä suoritetaan

6. Piirrä halutessasi lukujärjestyksen tyyppinen kaavio koko ”projektistasi” ja sijoita se paikkaan, jossa se on helposti nähtävillä tai saatavilla

7. Noudata suunnitelmaasi. Keskity vain yhteen välitavoitteeseen tai tehtävään kerrallaan, niin koko urakan kuorma ei paina niskassasi.

8. Kun saat tehtävän tai välitavoitteen suoritettua, merkitse se heti suoritetuksi. Muista onnitella itseäsi. Siten huomaat edistyväsi, ja se jos mikä on hyvä kannustin.

9. Jos epäonnistut, päivitä tavoitekaavio uuden suunnitelman mukaiseksi ja jatka siitä mihin jäit.

10. Käytä tarvittaessa ”papukaijamerkkejä”, toisin sanoen palkitse itsesi jokaisen saavutetun välitavoitteen osalta jollakin projektiisi liittymättömällä mukavalla asialla (mielellään sellaisella, joka ei huononna projektissa saavutettuja tuloksia tai vie projektin päätavoitetta etäämmäs ja saavuttamattomiin).

Muista hauskuus!

Monilla, myös itselläni toisinaan, jäävät omat tavoiteprojektit kesken, sillä niitä ei ole aivan ”pakko” suorittaa. Osa projekteista kaatuu juuri siihen, ettei kunnollisia välitavoitteita ole määritelty. Alkuinnostus hiipuu, motivaatio laantuu, projektista tulee suorittamista. Ei ole enää hauskaa.

Hauskuuden saa tuotua takaisin määrittelemällä itselleen palkintoja matkan varrelle. Jotakin kivaa, jonka saa kun välitavoite on saavutettu. Joskus pelkkä lopputavoitteet ajattelu tai jo näkyvissä olevat, saavutetut tulokset eivät riitä kannustimeksi. Silloin on hyvä turvautua itselle sopiviin lisäkannustimiin. Mitä ne sitten ovatkin. Keksi itse. 🙂

Tämä systeemi toimii pääpiirteissään kaikkeen, siivousrutiineista kunnon kohotukseen. Jos kyseessä on vaikkapa arkinen päivärutiini, jonka kanssa kamppailet lastesi kanssa, tai viikosta toiseen saman tavoitekasan saavuttaminen, tuloksia ei välttämättä tarvitse kirjata ylös. Kunhan muistaa olla ylpeä itsestään.

Liikaan kaavamaisuuteen ei sentään kannata ryhtyä. Elämän tulee olla hauskaa! =)

Lasten kasvatus on jotain aivan muuta

Lasten kasvatukseen edellinen tavoitemalli ei sitä vastoin sovi mitenkään päin. Lastenhoidossa ei päivän päätteeksi tule kukaan yleensä kehumaan, kuinka loistavaa työtä olet päivän aikana tehnyt. Se ei välttämättä edes näy missään. Ei muulla tavoin kuin esimerkiksi tyytyväisinä lapsina, siistinä kotina ja iloisena mielenä. Ja seuraavana päivänä on kaikki sama uudestaan edessä.

Joskus tulee hassu tunne siitä, ettei oikeastaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Mutta turhautuminen on turhaa. Lapsista näkee miten sinä päivänä on itse onnistunut. Tyytyväinen lapsi, tyytyväinen vanhempi.

Lasten kasvatus poikkeaa siten ”projektina” melkoisesti kaikista muista tavoiteurakoista. Sitä ei voi yhtä suoraan mitata. Jotkut tulokset näkee vasta huomattavasti myöhemmin, jotkut jopa vasta kun lapsi on aikuinen. Mutta eihän lapsi sinällään olekaan mikään projektin kohde. Tärkeintä on että hänen kanssaan on. Hellittelee, välittää ja täyttää hänen tarpeensa. Lastenkasvatuksen kulmakiviä ovat mielestäni huolenpito, rajat ja rakkaus. Ja se että antaa lasten kasvaa: tutkia maailmaa, keksiä ja löytää uusia asioita, hassutella, oppia uutta.

Mukavaa päivää kaikille, niin kasvattajille, kuin tavoiteprojektien kanssa painiskeleville,

Vesta

P.S. Jos on kyse luku-urakasta esim. opiskeluissa, edellisen apuna kannattaa lukemisen aikana käyttää niinkin yksinkertaista apuvälinettä kuin purukumia. Purkan syönnin on todettu tehostavan aivotoimintaa. Liika ei tässäkään tosin ole hyväksi. 😉