Pehmeät ciapatat täysjyväspeltistä

5,5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 tl hunajaa tai sokeria
4 rkl ruokaöljyä
1 dl spelttihiutaleita (tai leseitä, kaurahiutaleita tai vehnäjauhoja)
2 dl täysjyväspelttijauhoja (tai graham-jauhoja tai vehnäjauhoja)
4 dl puolikarkeita ydinspelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)
5 dl vehnäjauhoja

Tee taikinan juuri: sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja odota hetki kunnes seokseen muodostuu hieman kuplia, jolloin sekoita joukkoon suola, hunaja, öljy, spelttihiutaleet, täysjyväspelttijauhot ja ydinspelttijauhot. Anna tekeytyä lämpimässä, vedottomassa paikassa liinan alla 30 min.

Vaivaa huolellisesti joukkoon vehnäjauhot ja jatka hetki vaivaamista, mieluummin liikaa kuin liian vähän. Taikina saa olla hyvin löysää.

Jätä taikina kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan liinan alle 1-2 h ajaksi ja painele taikina kerran kasaan kohoamisen puolivälissä ja jatka kohottamista. Kannattaa sijoittaa liinalla peitetty kulho tiskialtaaseen, jossa on lämmintä vettä, niin taikina kohoaa paremmin.

Muotoile lempeästi jauhojen avulla kaksi pitkulaista leipää ja nosta ne varovasti leivinpaperin päälle kahdelle uunipellille. Älä vaivaa jauhoja taikinaan ja varo painelemasta taikinaa kasaan! Kohota leipiä 15 minuuttia ilman liinaa.

Laita pellit leipineen kylmään uuniin ja uuni lämpenemään 250c asteeseen. Paista 25-35 minuuttia kunnes leipä ”kumisee” pohjaan koputettaessa, jolloin se on myös sisältä kypsä. Alenna uunin lämpötilaa paiston lopussa jos leipien pinta tummuu liikaa. Voit myös vaihtaa peltien paikkaa keskenään paiston lopulla, jotta kummankin leivän pinta saa kauniin värin, mutta älä avaa uunin luukkua ennen kuin leivät ovat paistuneet vähintään 20 minuuttia, jotta ne eivät lässähdä.

Parhaita vastapaistettuina!

~~~~~~~~~~

  • Perinteisesti ciapattataikina saa kohota pitkään, kolmekin tuntia, jotta leipään tulee runsaasti makua ja kuohkeutta. Malttamattomammille riittää tuo 1-2 tunnin kohotus. Itse jätän leivän kaulitsemisen väliin. Samoin suihkepullolla veden suihkutuksen uuniin paiston aikana, sillä 250-asteiseksi kuumentuva uuni paistaa leivän pinnan tarpeeksi rapeaksi. Lisää rapeutta saa suihkuttamalla vettä tai sijoittamalla uunin pohjalle pellin jossa on vettä.

 

  • Vaihtelua ciapattoihin saa vaivaamalla taikinan joukkoon hienonnettua valkosipulia tai yrttejä, joko tuoreena tai kuivattuna. Tai voit ripotella oliivin, kirsikkatomaatin tai fetan palasia tai vaikkapa pestoa tai juustoraastetta ciapatan päälle ja pirskottamalla päälle oliiviöljyä ennen paistoa.

 

  • Voit myös jakaa taikinan kahteen leipävuokaan ja paistaa leiviksi samalla tavoin kuin ciapatat. Vuoissa paistettaessa leivän paistoaika saa olla 5-10 minuuttia pidempi.

 

  • Taikinan nostatuksen jälkeen leipiä muotoillessa, vaivaamalla taikinan joukkoon n. 0,5 dl jauhoja ja painelemalla rivakasti ilmat taikinasta pois, saa tehtyä patonkeja. Muotoile tällöin pellille pari pitkulaista leipää ja kohota hyvin.

Tymäkkä toast

Tämä näpsäkkä toast on helppo ja nopea tehdä. Terveellisyydestä tämän ruokalajin kanssa saa jonkin verran tinkiä, joten se ei sovellu ihan jokaisen päivän välipalaksi.

2 kokojyväpaahtoleipää
1 kananmuna
pekonia (tai siivu kinkkua, pepperonia, tms.)
pari viipaletta kovaa cheddaria, gruyereä tai muuta juustoa
tomaattiviipale
tuoretta basilikaa, rucolaa, salaatinlehti, tms.
oliiviöljyä paistamiseen
rasvaa

Paista pekonit pannulla ja nosta lautaselle. Kypsennä kananmuna pannulla häränsilmäksi (älä riko keltuaista, se saa jäädä sisältä hieman löysäksi) ja nosta lautaselle. Voitele leipien toinen puoli. Laita toinen leipä öljytylle paistinpannulle voipuoli alaspäin, päälle siivu juustoa, paistettu kananmuna, rapea pekonisiivu, kasvikset, toinen viipale juustoa ja päällimmäiseksi toinen leipäviipale voipuoli ylöspäin. Paahda kokoamaasi toastia hetki pannulla öljyssä, käännä varovasti ja paahda vielä hetki. Jos toast ei tunnu pysyvän koossa, voit paistamisen aikana painaa toastia varovasti lastalla littanammaksi. Nauti välittömästi. :O)

TSI-tonnikalaleivät

Tee-se-itse-tonnarileivät

6-8 leipää

valmiita leipiä tai nopeat, omatekoiset leivät (16-20 ”sämpylää” = 32-40 leivän puolikasta):

(leipäohje modifioitu marttojen Pikasämpylä-ohjeesta)

2,5 dl vettä
2,5 dl maitoa
50 g voita
2-3 porkkanaa
1 pss kuivahiivaa (tai 50g tuoretta hiivaa)
4 dl kaurahiutaleita
7,5 dl spelttijauhoja (tai 7 – 7,5 dl vehnäjauhoja)
1 tl suolaa

Lämmitä vesi, maito ja voi kädenlämpöiseksi mikrossa tai levyllä kattilassa.
Laita muut ainekset sillä välin toiseen kulhoon.
Kaada vesi-maito-voi-seos muiden ainesten päälle ja sekoita tasaiseksi.
Levitä leivinpaperin päälle pellille ja jätä kohoamaan n. 5-10 minuutiksi.
Jaa ruuduiksi taikinapyörällä.
Paista 250 c uunissa n. 10 minuuttia.

kuumat leivät:

6-8 leipäviipaletta tai sämpylän puolikasta
rasvaa leivän päälle (omatekoinen levite, voi, margariini, tms.)
ketsuppia
1 prk tonnikalaa
1-2 tomaattia
juustoa
muskottipähkinää
1 valkosipulin kynsi silputtuna tai valkosipulirouhetta
oreganoa
mustapippuria
(tabascoa)

Voitele sämpylän puolikkaat tai leivät.
Pursota päälle ketsuppia.
Ripottele päälle valkosipulirouhe, muskottipähkinä ja oregano.
Jaa tonnikala leiville.
Ripottele päälle mustapippuri.
Laita kullekin leivälle 1-2 tomaattiviipaletta ja muutama viipale juustoa.
Paista leipiä 200 c uunissa 15 minuuttia tai kuumenna mikrossa muutama minuutti.
Ripottele päälle oreganoa.

Risotto di pesce e la peperonata

Ah quello bella Italia e la cultura culinaria, tai jotain sinne päin.

Tein tänään merellistä risottoa, tosin ilman simpukoita ja ohjetta hieman soveltamalla. Lisukkeena tarjosin perheelle paprikahöystöä. Molempien ruokien ohjeet löytyvät Tessa Kirosin kauniista keittokirjasta Venetsia – ruokaa ja unelmia.

Venetsia - ruokaa ja unelmia

Ruoan kanssa olin kattanut pöytään sipulifoccaccia-leipää, jonka ohje löytyy Sanna Miettusen keittokirjasta Aamiainen – päivän paras hetki. Leikkasin jokaisen lautasen reunalle vielä kurkkuviipaleita ja tarjoilin koko komeuden kurkulla maustetun veden kanssa. Innoitus makuveteen tuli edellä mainitusta Aamiainen-kirjasta.

Kokkaaminen oli hauskaa. Pääsin kokeilemaan ”kuuluisaa” ondaa eli aaltoa, jolla italialaiset kokit mantecaren avulla taitavasti heilauttaen sekoittavat ruoan sen valmistuksen lopuksi.

Ohjeissa oli sen verran tekemistä että ruoanvalmistusprosessista todella pääsi nauttimaan, kun rauhakseen odotteli eri välivaiheiden valmistumista. Italialaista musiikkia vain taustalle soljumaan ja pian sitä voi melkein kuvitella siirtyvänsä romanttiseen Venetsiaan… 😉

Lopputuloksena tuli kerrassaan loistavaa ruokaa! 😛 Jos yllämainitut teokset sattuvat löytymään omasta hyllystä tai lähikirjastosta, suosittelen kokeilemaan kirjojen reseptejä! Jos kaikkia aineksia ei ole omassa keittiökaapissa – kuten itsellä kävi meriravun, simpukoiden ja hopeasipulin kanssa (käytin risotossa katkarapuja ja tavallista sipulia, ja paprikahöystössä puna- ja tavallista sipulia) – voi ainekset mielestäni korvata jollain vähän tavallisemmalla ruoka-aineella. Resepti on sen verran hyvä!

Jos totta puhutaan, itse jätin konjakilla liekittämisenkin väliin. Tietysti edelliset vaikuttavat melkolailla lopputulokseen, mutta erinomaista ruokaa saa tehtyä ruokaohjeen avulla vähemmilläkin aineksilla. Juhla-aterian tai päivällisvieraiden kohdalla reseptin valmistus onkin sitten vähän eri juttu, ja siihen valmistautuisin kunnon kauppareissulla.

Mikä parasta, itse sain reseptin pohjalta korvan taakse taas uusia ideoita, joita voin hyödyntää omassa arkikokkaamisessa. Siten omat arkiruoat taas ”uudistuvat” ja ruoanlaittotaito jalostuu entistä paremmaksi. Aivan helpoilla, pienillä paranteluilla tai lisäyksillä arkiruoasta saa loistokasta. Arkiruoankaan ei tarvitse olla mitä tahansa tavallista ”mössöä”, ainakaan useimmiten. Tähän voi todeta vain, että parempi ruoka tuo hyvän mielen. Elämän pieniä ylellisyyksiä. 🙂

Italialaiset osaavat tehdä ruoanlaitosta taidetta! Suomalaisena ei tarvitse silti väheksyä itseään. Meiltä löytyy omat suomalaiset ruokaperinteemme. Tästä hyvänä muistutuksena sopii vaikkapa syventyminen Tessa Kirosin toiseen keittokirjajulkaisuun – maailman kauneimmaksi keittokirjaksi sanottuunHillasoilta oliivilehtoihin (Falling cloudberries).

Hillasoilta oliivilehtoihin

Venetsialainen ruoka vaikuttaa melkoisen terveelliseltä. Kuuluisat kanavat ja kaupungin merellinen sijainti, siis veden läheisyys, on tuonut selvästi leimansa venetsialaiseen ruokaan. Kirosin Venetsia-kirjassa käytetään paljon meren herkkuja ja tuoreita yrttejä, mikä tekee ruoasta terveellistä.

Tytölle ruoka oli jälleen uusi, jännittävä maistelukokemus, ja hän söikin aivan kiitettävällä ruokahalulla.

Mukavia kokkaushetkiä,

-Vesta

Banaanimyslileipä

Alkuperäinen ohje kulkee nimellä mysli-banaanileipä.

1 leipä

3 kananmunaa
1 dl hedelmäsokeria (käytin tavallista sokeria)
2,5 dl maustamatonta jogurttia
0,5 dl rypsiöljyä
1 banaani
1 dl kuivattuja aprikooseja (käytin säilykepersikoita, ei vetistänyt leipää)
1 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja (käytin spelttihiivaleipäjauhoja)
2 dl mysliä (käytin spelttihiutaleita)
2 tl leivinjauhetta
1 tl piparkakkumaustetta (käytin 0,3 tl kanelia, 0,3 til neilikkaa, pari ripausta kardemummaa ja ripauksen inkivääriä)

Vuoan voiteluun:
voita ja grahamjauhoja

Kuumenna uuni 180 C asteeseen. Sekoita kulhossa munat, sokeri, jogurtti ja öljy. Hienonna banaani ja sekoita joukkoon. Kuutioi aprikoosit. Sekoita keskenään graham- ja vehnäjauhot, mysli, leivinjauhe, piparkakkumauste ja aprikoosit, lisää muihin aineksiin, sekoita nopeasti tasaiseksi. Voitele ja jauhota leipävuoka. Kumoa taikina vuokaan ja tasoita pinta. Paista uunissa n. 45 min.

(Ohje Sanna Miettusen kirjasta: Päivän paras hetki – aamiainen, WSOY)

* Laitoin sulkeisiin itse käytetyt muunnokset aineista, koska vaikuttaa varmaan vähän leivän makuun, joten oma mielipide perustuu siten oikeastaan banaanispelttihiutaleleipään. =)

* Tyttö tykkäsi tästä leivästä aivan mielettömästi, mikä johtuu ehkä siitä että banaani kuuluu suosikkiruokiin. 😛