Apua lastenkasvatukseen

Yksi parhaista lastenkasvatusvinkkejä sisältävästä nettisivusta, johon olen netissä törmännyt. Lyhykäinen ja selkeä. Esimerkkitapaukset ratkaisuineen kruunaavat kaiken. Kerro ongelma, kirjoittaja kertoo vastauksen. Eri mieltä olen lähinnä lapsen ruumiillista kuritusta koskevissa asioissa. Sen soisin olevan kiellettyjen listalla aina ja ehdottomasti! Tosin nykyään lakikin taitaa fyysisen kurituksen onneksi kieltää. Mutta, soisin tämän muilta osin olevan sen kaltaista viisautta, joka periytyisi sukupolvelta toiselle, äidiltä lapselleen tämän tullessa äidiksi tai isäksi – miksei isältä jälkikasvulleen yhtä kaikki – tai mikä vielä parempaa, mikäli se vain olisi mahdollista, imeytyä meihin jo äidinmaidossa. 😉 Ja lisättäköön nyt vielä, sen sijaan paras lastenkasvatusta käsittelevä opus, joka lähestyy aihetta melko erilaisesta näkövinkkelistä ja eri konstein, on mielestäni Pamela Druckermanin kirjoittama teos: Kuinka kasvattaa bébé – vanhemmuus Pariisin malliin. Suosittelen!! Menee omasta mielestäni vielä näiden netistä löytyneiden ohjeidenkin edelle. Ranskalainen kasvatusmalli on kannustavaa, hyväksyvää, lasta kunnioittavaa, lempeää ja järkevää lastenkasvatusta parhaimmillaan!

Etsin jotakin tietoa lasten kasvatukseen liittyen – en enää tarkalleen muista mitä – ja satuin törmäämään netissä tällaiseen sivustoon. Linkitän blogiin sillä mielestäni tämä on yksi parhaimmista ohjeista, joita olen lukenut. Mikäli muutamat tekstin joukossa olevat uskonnolliset viittaukset (raamattuun) eivät kiinnosta, jätä ne huomiotta, teksti on  kokonaisuudessaan silkkaa asiaa, ja mikä parasta: TOIMIVAA! 🙂 Vaikken ehkä itse aivan joka kohtaa ja näkemystä täysin sellaisenaan allekirjoitakaan, olen varma että näistä ratkaisuista on apua jokaiselle, elleivät ne ole jo onnistuneesti käytössä. Mutta silloinhan mitään varsinaista ongelmaa ei olekaan! 🙂

APUA LASTEN KASVATUKSEEN (Lastenkasvatus vanhemmat vanhemmuus lapset nuoret perhe-elämä)

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen.html

LUKU1 – Osoita hyväksyntää!

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen1.html

LUKU2 – Jos esiintyy käytösongelmia

http://www.jariiivanainen.net/apualastenkasvatukseen2.html

-Vesta

Koulupuvut Suomeen

 

Koulupuvut Suomeen

Radio Novassa keskusteltiin perheen kulutustason vaikutuksesta merkkivaatteiden käyttömahdollisuuksiin ja sitä kautta muodostuvasta ongelmasta: nuorten keskinäisestä eriarvoisuudesta. Juontaja ehdotti että koulupuku otettaisiin useiden Euroopan maiden ja esimerkiksi USA:n koulujen tavoin myös Suomeen käyttöön.

Yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta

Mielestäni hyvä idea. Kyllä, olen sitä mieltä että

 

”Koulupuvut
myös Suomeen!”

 

Kuten ohjelmassa mainittiin, aamulla ei olisi ongelmaa, mitä lapsi laittaa päälleen sinä päivänä, eikä kenenkään tarvitsisi hävetä vaatteitaan tai tuntea vaatteista johtuvaa alemmuutta muihin nähden.

Nuorilla on yleensä taipumus haluta kuulua johonkin ryhmään. Tuntea yhteenkuuluvuutta. Koulupuvut auttaisivat tässä asiassa.

Koulupuvusta kulutuksen hillitsijä?

Kulutus on nyt muodissa. Vaikkakaan se ei ole kovin ympäristöystävällistä. Ei kehitä ihmisen henkistä puolta eikä huomioi henkisiä, emotionaalisia ja älyllisiä lahjoja. Ei opeta arvostamaan sisäistä kauneutta. Kouluvaatteiden avulla korjattaisiin myös tätä puolta. Olisiko koulupuvusta siten apua myös syvällisempien arvojen opettamisessa lapsille?

Koulupuvun ei mielestäni tarvitsisi kuitenkaan näyttää tylsältä. Laadukkaalla, nuorten tarpeet huomioon ottavalla suunnittelulla voitaisiin saada asialliset, mutta nuorien hyväksymät koulupuvut. Suunnittelukilpailu vaan pystyyn ja valitsijamiehiksi koululaiset itse (tietyin ehdoin, jottei lopputulos ole aivan mitä tahansa).

Luulisi että niin nuoret kuin vanhemmatkin ottaisivat koulupuku-idean mielihyvin vastaan. Rahaa ei kuluisi arki- ja käyttövaatteiden hankintaan kun koulussa pärjäisi koulupuvulla. Varoja säästyisi muihin, mielenkiintoisempiin asioihin kuten harrastuksiin, lomiin, laadukkaampiin muoti- ja merkkivaatteisiin (joita olisi hankittava vähemmän kun niitä kerran pidettäisiin vähemmän – ehkä useammalla olisi siten varaa pitää vapaa-aikanaan himoitsemiaan merkkivaatteita?)

Vaatteet ovat aatteet, vapaa-aikanakin

Toisaalta, vaatteiden avulla yksilö voi korostaa omaa persoonallisuuttaan. Vievätkö kouluvaatteet tämän mahdollisuuden pois? Mielestäni eivät, ainakaan liiaksi. Persoonallisuuttaan ehtii korostaa vapaa-aikanakin, vai mitä?

Koulupuvun myötä koululuainen saattaisi kokea että vapaa-aikana olisi entistä tärkeämpää voida korostaa omaa yksilöllisyyttään, myös vaatteiden avulla. En koe tätä kuitenkaan pahana. Koulussa opiskelu on pääasia, vapaa-aikana sitten muut jutut, kuten harrastukset, kaverit, vaatteet, jne.

Kommentteja, mitä mieltä olette, eikö koulupuku olisi aikamoisen hyvä juttu!

Asialliset linkit

Kuluttajatutkimuskeskuksen tekemän tutkimuksen tulokset:

http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/?132_m=1026&s=4

Radio Nova:

http://www.radionova.fi/page.php

Vesta

Hillitkää koiranne, kärttyisät kaupunkimummot ja karjuvat lapsenne, kiitos!

Nyt on näköjään niin että minun kohdallani helmikuu on ”tilityskuukausi”. Yleensä sangen korrektina ja ystävällismielisenä henkilönä pidän mölyt mahassani, sillä koen ettei avautuminen useimmiten auta ketään, yleensä vähiten itse avautujaa. Avautuminen on lisäksi ylettömän tyylitöntä.

Yleensä tilanne on se, ettei minulla edes ole mitään avautumisen syytä, sillä tapaan useimmiten ajatella ihmisistä hyvää. 🙂 Helmikuu on näköjään tässä määrin kuitenkin poikkeus, sillä päätän nyt toistamiseen avautua, ja tilittää eräästä yhteiskunnallisestikin laajasta ilmiöstä.

Busseissa, junissa ja muissa julkisissa liikennevälineissä tapaa tavan takaa lapsia, joiden äidit antavat heidän vapaasti karjua, kiukutella ja mekastaa niin paljon kuin sielu sietää. Tämä on mielestäni uskomatonta piittaamattomutta ja toisten kanssamatkustajien huomiotta jättämistä! Siis suurta ja totaalista itsekkyyttä. Tai kyvyttömyyttä, en tiedä kummasta kunkin vanhemman kohdalla on kyse.

Olen sitä mieltä että lapsen ei saa antaa terrorisoida äänellään tai käyttäytymisellään ympäristöään. Jokaisella ihmisellä on oikeus matkustaa rauhassa julkisilla kulkuvälineillä ja liikkua vapaasti julkisilla paikoilla, ilman että tarvitsee kuunnella koko lähitienoon peittävää lapsen kirkumista.

Tiedän kyllä että lapsia on välillä vaikea saada rauhoittumaan, mutta asiaa on joka kerran edes yritettävä. Ja toisaalta olen sitä mieltä että lapsen kanssa liikkuessa ei saa koskaan olla niin kiire, ettei voisi jäädä pois bussista tai mennä johonkin rauhallisempaan paikkaan hetkeksi istumaan, niin että lapsi saa rauhoittua. Huudollaanhan lapsi selvästi ilmoittaa tyytymättömyytensä nykyiseen olotilaan tai että hänellä on jokin hätä, toisin sanoen jokin perustarve vaatii täyttämistä. Oli se sitten nälkä, jano, vessahätä, syli-ikävä, läheisyyspula tai jokin muu syy.

Vanhempi on se, joka määrää ja kertoo säännöt. Rajat ja rakkaus – siinä mielestäni onnellisen lapsen eväät. Kun on rajat, lapsi tietää mitä vastaan kapinoida. Ilman rajoja lapsesta kehittyy vain epävarma tai yltiöpäiseen täydellisyydentavoitteluun pyrkivä aikuinen, sillä hän tuntee että hänen täytyy pitää huolta asioista kun vanhemmat eivät sitä tee.

Tällä asialla on mielestäni syvempiäkin taustasyitä. Ainakaan itse en ole kokenut saavani neuvolasta tarpeeksi tukea ja ohjeita vauvan hoitoon. Luulen että samoin on laita vanhempien lasten kanssa. Liekö sitten kiireen syy – mikä ei saisi kelvata tekosyyksi – vai mistä johtuu, mutta neuvolassa ei tunnuta ehdittävän keskittyä yhteen lapseen tarpeeksi, vaan kysymyksiin tulee helposti ympäripyöreitä vastauksia tai käteen annetaan aihetta käsittelevä esite, jos kumpaakaan.

Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia? Ehkä neuvoloihin tarvittaisiin lisää resursseja työtehtävien hoitamiseksi kunnollisesti.

Toinen asia ovat sinne tänne kuseksivat koirat (anteeksi kielenkäyttö, mutta mielestäni laimeampi ilmaus ei kuvaisi asiaa yhtä nasevasti). Olen useampaan otteeseen havainnut lumihangessa pissaa ja koiran kakkaa keskellä jalkakäytävää tai jollakin muualla keskeisellä liikkumaväylällä. Kesällä lunta ei ole, joten pissatilanteesta en tiedä, mutta kakkaa löytyy keskeltä kulkuväyliä ympäri vuoden.

Uskomatonta! Kuka antaa koiransa pissata tai kakata keskelle katua? Itseasiassa ajatuskin keskellä asfalttitietä kykkivästä koirasta alkaa naurattaa!

Tai miksei niitä kakkoja voisi edes siirtää tien pientareelle tai viedä roskapönttöön? Jos ette viitsi korjata koirienne jätöksiä roskikseen, voisitteko vahtia että koiranne kakkivat tien pientareelle, kuten ennen vanhaan? Itselläni on aikaisemmin ollut koira, joten tiedän ettei asia ole niin monimutkainen tai vaikea etteikö siitä selviytyisi.

Toinen ärsyttävä tekijä on koko päivän jatkuva koiran haukunta, ulina ja räksytys. Jokaiselle ohikulkijalle räksyttävän koiran vielä jotenkuten sietää, mutta jatkuva, yksinäisen koiran mellastus menee yli sietorajan jos se jatkuu omistajien koko työssäolo ajan. Kirjastoissa on koirankoulutusoppaita, joista varmasti on apua ongelmaan, jos se jatkuu pidemmän aikaa, eikä parannusta asiaan ole havaittavissa. Myös erilaisia koiran koulutus- ja psykologipalveluita on maailma pullollaan. Jos koira on liian yksinäinen, on keksittävä muita ratkaisuja: koiran hoitaja, lyhennetty työaika tai vaikkapa toisen koirakaverin hankkiminen seuraksi.

Meillä lasten ja lemmikkien – laitan nämä nyt samaan kategoriaan, vaikka yleensä kuuluvat keskenään aivan eri luokkiin – huoltajina on vastuu holhokeistamme, ja samalla myös niiden käyttäytymisestä. Älkää siis antako lastenne, koirienne, kissojenne ja muun sekalaisen seurakunnan riekkua, raivota ja rellestää aivan miten tahansa. Joku roti siinäkin on oltava! Vai kumpi teistä on raivostuttavampaa pitkällä aikavälillä: lapsen karjunta vai koiran räksytys? Minusta kumpikin. Ottakaamme kasvattajina itsellenne takaisin se valta, joka meille on annettu ja kuuluu, ihan velvollisuuteen asti.

Kolmas asia, josta haluan näin sivumennen mainita, ovat kärttyisät vanhukset. Tunnutte niin innolla sättivän teini-ikäisiä ja nuorisoa, vaikka omat käytöstapanne kaipaisivat välillä syyniä.

En kiellä, etteivätkö jotkut nykyteineistä ole villiintyneet vähän liiankin kanssa. Vanhemmilla ei enää tunnu olevan nuorille ja lapsille tarpeeksi aikaa, eikä heille enää nykyään tunnuta asettavan tarpeeksi rajoja, joten ei ole nuorten syy etteivät he tiedä miten kuuluu käyttäytyä tai mikä missäkin tilanteessa on sopivaa tai kohteliasta.

Mutta asiaa tuskin auttaa perään ”mulkoilu” ja sarkastisilla kommenteilla maustettu pahansuopa kyyläys, jota vanhempi ikäpolvi tuntuu tätä nykyä harrastavan yhä enemmän. Mieluummin toisenlaiset keinot käyttöön, kiitos. Miksei itse kukin voisi omalla ystävällisellä, mallikkaalla ja toiset huomioon ottavalla käytöksellään olla esimerkkinä muille?

Hmm… Taidan minäkin täten sulkea sanaisen arkkuni ja esittää pahoitteluni, jos olen pahoittanut jonkun mielen kirjoituksellani. Mutta totta toinen puoli. Mielestäni tällä artikkelilla on tärkeä pointti, enkä ole löpissyt turhia. Vai mitä mieltä olette..?

Eläkää rauhassa ja antakaa muidenkin elää, pyydän vaan. 🙂

-Vesta