Carpe Diem!

Asiaa kevätväsymyksen selättämisestä ja imetyksestä.

Pian kevät on täällä taas ja arjen piristykseksi on mukava aloittaa kaikenlaista uutta projektia. On loistava aika syynätä omia tottumuksiaan ja elämäntapojaan, ja pohdiskella voisiko niitä jotenkin parantaa. Se lisää jaksamista ja antaa mukavasti tsemppiä valoisampien ja lämpimämpien aikojen odotteluun.

Noin vuosi sitten postasin blogiin tähän liittyvän artikkelin:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2014/04/02/kevatvasymykselle-kyytia/

Kuopustani imettävänä äitinä vinkkaan taas itselle ajankohtaisesta aiheesta, imetyksestä:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/19/imetys-todella-terveellista-ja-pahimmillaan-suuri-riski-vauvalle/

Ja jos joku muukin suunnittelee raskauskilojen tai muuten vain kehoon kummallisesti kerääntyneiden ylimääräisten kilojen karistamista tai kropan kevätremonttia, tässä boostia tempaukseen:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2014/01/16/kesaksi-kuntoon-2/

Pirteää kevättä!

-Vesta

Taikalaatikon lumoissa

Hyvä, paha TV.

Jäin tässä päivänä muutamana pohtimaan TV:n ja kaikenlaisen hömppäviihteen merkitystä ihmisen elämässä. Olkoonkin että moni tv-sarja on melkoista soopaa, mutta ihmeen tehokkaasti ne toisinaan koukuttavat katsojan seuraamaan sarjaa jakso toisensa perään.

Tulee TV:stä onneksi kaikenlaista asiapitoisempaakin ohjelmaa, toisinaan. Uutiset, historia-, luonto- ja muut dokumentit, ajankohtaisohjelmat, jne. eivät ole onneksi jääneet kokonaan paitsioon alati lisääntyvien reality-ohjelmien alle. Niitä puolestaan alkaa olla minun mielestäni jo aivan tuskastuttavissa määrin, tosielämää riittäisi aivan tarpeiksi asti muutenkin.

Mutta ei asiaohjelmiakaan jaksa aina katsoa, varsinkaan pikkulapsiperheen kiireisen kotiäidin väsymyksen sumentamin silmin illalla kello 22.00 jälkeen kun sitkeinkin pikku sissi on vihdoin taintunut nukkumatin maille.

Silloin on ihana käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan tallenteita nauhalta. Nauhalta siksi että ainakaan itse en ehdi – tai väsymykseltäni jaksa – katsoa ohjelmaa juuri sen esitysaikaan. Ja vaikka joskus ihmeen kaupalla ehtisinkin, iskee jollain mini-ihmisistä kuitenkin vessahätä, jano, paha uni tai muu kiireellistä toimintaa vaativa kriisi juuri kaikkein parhaimmassa/pahimmassa kohdassa.

Omaan ehdottoman koukuttavaan hömppään kuuluvat tällä hetkellä Villi Pohjola, Revolution ja Mentalist. Muita parhaimmistoon kuuluvia ovat mielestäni Frendit, Tanskalainen maajussi, Hyvät ja huonot uutiset, Kohde, Olipa kerran, Grand Designs, McLeodin tyttäret, Sinkkuelämää, Uutisvuoto, … Reality-ohjelmat eivät ole koukuttaneet ainakaan toistaiseksi mitenkään pahasti, lukuun ottamatta Australian MasterChefia, vaikka sitä katson vain jos satun TV:n ääreen sopivalla hetkellä, nauhalle se ei ole vielä päätynyt. Kun alkaa miettiä, ohjelmia löytyy siinä määrin että sitä alkaa jo itsekin pohtia, onko sittenkin joutunut taikalaatikon pauloihin aivan liiaksi asti? Helpottava havainto on kuitenkin se, että Elisa Viihteen tallenteille varattu tila uhkaa meillä jatkuvasti täyttyä eli ohjelmia ei ehditä katsoa sitä tahtia kuin niitä kertyy nauhalle. Sen seurauksena on jo muutamaan kertaan toteutettu tallennetilan ruoppaus, jossa yli 50% vanhoista katsomatta jääneistä tallenteista poistetaan surutta. Muutama kansio on ns. pyhää maaperää, mm. lasten – ja minun – rakastama Muumilaakson tarinoita, jotka säilytetään hamaan tulevaisuuteen saakka. 🙂

Tv:stä tulee paljon viihdyttävää katsottavaa ja jokaiselle jotakin, ja joskus tuntuu ettei sieltä tule yhtään mitään järkevää. Hyvä, paha TV, koukuttava, sohvaperunoittava ja viihteellinen, joskus sivistäväkin. Ilman sitä en haluaisi olla, mutta toisinaan tekisi mieli laittaa koko rakkine boikottiin, etenkin lapsilta, joiden kohdalla katseluaikaa onkin rajattu aika rankasti melkein pelkästään Pikku kakkoseen, mielestäni kaikkien aikojen ehdottomasti parhaimpaan lastenohjelmaan. Mutta pienillä on niin paljon puuhaa, eskaria, kerhoa, harrastusta, kaverikyläilyä ja touhuttavaa ulkona ja sisällä ettei TV:n ääreen juuri ennätä. Jokaiseen päivään mahtuu – ja tarvitaan – myös sellaista aikaa, jolloin lapsi ehtii keskittyä rauhassa omiin juttuihin, leikkeihin ja ajatuksiin, ilman järjestettyä ohjelmaa tai kiirettä. Silloin ei telkkaria tarvita. Sama koskee itseä. Ja hyvä niin. 🙂

Mukavaa syksyä kaikille taikalaatikon ja ihanan, pirteän, kirpeän – ja luojan kiitos helteettömän – syksyn lumoihin kietoutuneille!

-Vesta

 

Mitä mies haluaa – unelmien nainen

Millainen on täydellinen nainen miehen mielestä? Sanonta ”Show naked, bring food” taitaa osua aika lähelle.

Linkitän tähän Mtv3:n sivuilla julkaistun hauskan artikkelin: Näin huijaat miehen luulemaan että olet täydellinen:

http://www.mtv3.fi/helmi/rakkaus/artikkeli.shtml/2011/01/1250711

Lyhyesti edellistä lainaten, millainen on täydellinen nainen miehen mielestä:

– ole kodin hengetär

– kokkaa miehen lempiruokia

– pukeudu seksikkäästi, esim. kokatessa pieneen seksikkääseen essuun (tiedän, kuulostaa hupaisalta!)

– ystävysty miehen ystävien kanssa

– suo miehelle ”poikien iltoja” ja muita vastaavia rientoja vastaan mukisematta (muista kuitenkin myös itse vaatia toisinaan samoja oikeuksia itsellesi, tyttöjen iltoja tarvitaan yhtälailla!)

– pidä hiukset auki, ja jos ne vieläpä sattuvat olemaan pitkät ja hulmuavat, sen parempi

– suosi kirkkaan punaista huulipunaa

– käytä korkkareita

– liiku itsevarmasti, lantiotasi keinutellen

– puhu tuhmia, yksityisesti ja toisinaan julkisestikin kuiskuttelemalla miehen korvaan

– katso hänen kanssaan pornoa (kyllä, näin tuolla artikkelissa lukee!)

– hurmaa suikkarilla (tämän tarkemmin en suostu tätä blogiin kirjaamaan), ja muista vaatia vastapalveluksia dominan elkein

Vakavasti puhuen, jos olet saanut pyydystettyä sen ”täydellisen miehen” (oikeasti täydellistä ihmistä ei ole olemassakaa, taidamme kaikki olla toivottoman epätäydellisiä, joten älä vaadi täydellisyyttä mieheltäsikään, vaan keskity sen sijaan mieluummin itsesi kehittämiseen), älä silti unohda itseäsi! Ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää myös vaimolle, avovaimolle ja tyttöystävälle, ehkä jopa tärkeämpää kuin sinkulle! Ainakin pitäisi olla. Miksi ei ilahduttaisi miestään pukeutumalla kauniisti ja huolehtimalla ulkonäöstäni? Vaikka se ei olekaan välttämätöntä? Eikö varsinkin rakkaitaan halua ilahduttaa? Tuntemattomilla ei ole niin paljon väliä. Sitä paitsi mikä tärkeintä, kun itse pitää peilistä näkyvästä kuvasta, se hivelee myös omaa sisintä, ja hymy irtoaa herkemmin. 😉

Suhteessa tarvitaan kipinää ja elämässä hauskuutta! Kumppanin muistaminen, kuunteleminen ja huomioon ottaminen on tärkeää, samoin hänen ja hänen mielipiteidensä arvostus, joka ulottuu myös miehen lähipiiriin. Muista vaatia – tai mieluummin pyytää – samoja oikeuksia myös itsellesi.

Vesta

P.S. WordPressin tämänpäiväinen kysymys oli, mistä haluat itsesi muistettavan. Suuri kysymys, hankala vastata suoralta kädeltä. Tuli mieleeni kirjoittaa paremmasta ihmisyydestä. Sekin on melko laaja aihe, joten supistin aiheen hyvään äitiyteen ja ”vaimouteen”, jotka ovat tällä hetkellä itselleni erityisen ajankohtaisia. Hyvästä äitiydestä olen kirjoittanut blogissa laajemmin ja useammin kuin hyvästä vaimoudesta, joten valitsin tämän postauksen aiheeksi jälkimmäisen. Aihe jalostui edelleen lukemani artikkelin pohjalta. Se inspiroi minua, joten ajattelin että siitä voisi olla hupia, ja ehkä jotain hyötyä, myös teille muille.

Uuden vuoden rennot tuulet

Meri on aina rauhoittanut minua. Rauhoittumista tarvitsee välillä jokainen. Liiallinen kiire, suorittaminen ja kuluttaminen ei ole kenellekään hyvästä. Se ei voi olla elämän tarkoitus. Mutta mikä sitten on?

Musiikkia rentoutumiseen

Lähes jokaisen blogin, mainoksen ja julkaisun nurkalla tunnutaan puhisevan laihduttamisesta, kuntoilusta, ynnä muusta projektien aloittamisesta uuden alkaneen vuoden kunniaksi, joten päätin tehdä vastaiskun. Minun blogini ensimmäinen kirjoitus tänä vuonna käsittelee rentoutumista. Taitoa, jonka me kiireiset nykymaailman tehosuorittajat tuppaamme unohtamaan liiankin herkästi.

Linkin takaa löytyy tuokio Caribian rannikon leppoisia aaltoja. Kyseessä on oikeastaan video, joten vaaleahiekkaiseen rantaan rauhallisesti vyöryviä, turkoosin sinisiä aaltoja voi myös katsella. Sekin on rauhoittavaa, ainakin minusta.

Ja seuraavan linkin takaa löydät Feng Shui -musiikkia, aiheena meri.

Nämä ovat niin kauniita, että tuntui mukavalta ajatukselta linkittää ne tänne blogiin.

Se pyörii sittenkin!

Välillä on hyvä irrottautua hetkeksi kaikesta kiireestä ja varata itselleen oma rauhallinen, hiljainen hetki. On hyvä muistaa (ja huojentavaa – joskin ehkä vaikeaa – tunnustaa), että maapallo pyörii sittenkin, vaikka itse ei ihan joka hetki yrittäisikään kontrolloida kaikenlaisia arkipäiväisiä (ja väliin aika turhanpäiväisiäkin) asioita, jotka suttaantuvat kuitenkin sitten ihan itsestään. Vaikka asiat eivät välttämättä menisi aivan juuri siten kuin itse olisi toivonut, ellei itse niitä tee, ei se kaada maailmaa.

Olen alkanut huomata että rento ja iloinen mieli on paljon ihanampi asia, kuin se miten joku pikkujuttu on tehty. Oman kullan kainalossa on paljon mukavampi kuherrella ja kiherrellä maailman kauneudelle ja hassunkurisille sattumuksille, kuin rasittaa päätään (ja muidenkin hermoja) vaikkapa huomauttamalla siitä, mistä päästä hammastahnaa nyt kuuluikaan puristaa, tai mikä vielä pahempi, on joskus aikaisemmin yhdessä sovittu puristettavan. Tai jotain muuta aivan yhtä tyhjänpäiväistä ja yhdentekevää perheonnen ja maailmanrauhan kannalta, kuten astioiden järjestys tiskikoneessa, tai kenen vuoro seuraavaksi on päättää mitä televisio-ohjelmaa katsotaan. Mieluummin kiinni koko toosa! Sieltä tulee aina ja jatkuvasti jotain mielenkiintoista, jota voi seurata, vaikka pääosa ohjelmasta taitaa todellisuudessa kiinnostaa useimpia vain puolittain. Silti tv saattaa roikkua päällä tuntikausia, taustamelun luojana. Mutta palatakseni takaisin arkiaskareisiin ja muihin ”pikkukiviin”, siis niihin ei-niin-tärkeisiin asioihin elämässä: pääasia että joku on ne tehnyt, ettei itse tarvitse yrittää suoriutua aivan kaikesta yksin. Jokaisella toivoisi olevan useampia sellaisia läheisiä ihmisiä, jotka tekevät elämästä helpompaa, ja ennen kaikkea hauskempaa.

Ajatus tuntuu nyt pomppivan sen verran, että kirjoitus juoksee asiasta seuraavaan. Postauksen punainen lanka taitaa sentään olla vielä näkyvissä, ainakin langan pää. Tärkein sanoma joka tapauksessa on: pidä huolta myös itsestäsi! Ja, koko maailmaa ei tarvitse kantaa hartioilla. Sen lisäksi, muista rentoutua. Ja nukkua. =)

Vesta

P.S. Ai niin, tein tänä vuonna itselleni viisi uuden vuoden lupausta: 1. lisää kipinää suhteeseen 2. lisää naurua perheeseen 3. syyttäminen ja syyllistäminen kielletty 4. ulkoilen joka päivä lasten kanssa enemmän kuin vain ”tarpeeksi” 5. trimmaan kroppani takaisin huippukuntoon.

Edellisten tarkoituksena on tuoda hauskuus takaisin elämään. Minkään ei tule olla liian vakavaa. Ei suhteen siippaan tai lapsiin, kuten ei arkielämänkään. Ei myöskään kasvatuksen. Lapsista ei ole tarvis kasvattaa nykyajan Einsteineja. Riittää että jälkikasvu tajuaa mistä elämässä todellisuudessa ja pohjimmiltaan on kyse. Perheen yhteinen aika takaisin sille kuuluvaan arvoonsa. Kuten oma aikakin, jota on aina välillä oikeus vaatia itselleen.

Olen sitä mieltä että lupaukset kannattaa ja pitää julistaa kuuluviin, teki sen sitten verbaalisesti tai rustaamalla ne jopa blogiin. Niitä kannattaa itseasiassa kuuluttaa ainakin itselleen jokainen päivä. Siten lupaukset – jotka todellisuudessa ovat henkilökohtaisia tavoitteita – eivät pääse unohtumaan! Siten tavoitteet on helpompi saavuttaa. Kun tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä, ne todennäköisimmin myös toteutuvat. (Päivitys 6.1.: kirjoitin tämän muuten ennen kuin luin Minimalistin blogipostauksen, jossa käsitellään samaa aihetta, uuden vuoden lupauksia ja niiden julistamista kaikelle kansalle, jotta lupaukset eivät unohdu heti kun uuden vuoden tinat on heitetty roskiin. Tämä on mielestäni tosiaan hyvä tapa saada potkua lupausten pitämiseen ja toteuttamiseen. Pätee siis muihinkin kuin vain uuden vuoden lupauksiin. Oikeastaan kaikkiin tavoitteisiin elämässä.)

Vähemmän on enemmän

Hidas elämä. Slow life. Downshifting. Minimalistinen kuluttaminen. Pienet asiat. Pehmeämmät arvot. Kevyempi elämä.

Näin joulumainostulvan aikaan ylenpalttinen kulutushysteria on saanut minut takajaloilleni. Myönnän että taidan joissain suhteissa olla jonkin asteinen materialisti. Silti en suostu lokeroitavaksi, en kyseisenlaiseen ryhmään.- Joukkoon jonka elämän tarkoituksena tuntuu olevan mahdollisimman hienojen hyödykkeiden ja turhakkeiden hankkiminen ja sitä kautta mahdollisimman suuren omaisuuden kerääminen.

Tätä kautta törmäsin muutamaan blogiin, jotka käsittelevät kyseistä aihetta mielenkiintoisella tavalla. Kaikkea blogeissa kirjoitettua en allekirjoita, mutta mielenkiintoisia näkökohtia ja viisaita ohjeita oman kulutushysteriansa hillitsemiseksi niistä voi poimia.

Jospa sitä itse kukin alkaisi sen sijaan pyrkiä kohti hieman hitaampaa, minimalistisempaa ja pienempää elämää? Kohtuus kaikessa. Kunnianhimossakin – tai rahanhimossa – mikä meitä kutakin sitten ajaa eteen päin. Teemme töitä elääksemme, emme elä tehdäksemme töitä. Sama pätee ruokaan, urheiluun, unen määrään, ihan kaikkeen. Paitsi rakkauteen. 😉 Ja onnellisuuteen. Luulen että mitä enemmän rakkautta ja iloa, sen parempi. Koskaan ei voi hymyillä tai halata liian usein. Eikä liiaksi nauraminen taida olla mahdollista. Mutta muuten, ihmiselle taitaa olla hyväksi sopiva määrä kutakin asiaa; töitä, harrastuksia, hyödykkeitä, ylellisyystuotteita, ruokaa, kahvia, kiirettä, joutilaisuutta, omaa aikaa, perheen yhdessä oloa, unta, liikuntaa, yhteistä aikaa ystävien kanssa, yksin oloa, ulkoilua, sohvalla loikoilua…

Me suomalaiset olemme usein niin kilpailuhenkistä kansaa, että joskus tuppaa unohtumaan että sopivasti on aivan tarpeeksi, ja ylenpalttisesti voi olla liikaa. Pieni elämä on aivan riittävää. Vaikkakin, hitaiden ja minimalististen elintapojen lopputuloksena ei taida olla ”riittävä elämä”, vaan ennen kaikkea ”hyvä elämä”, kun muut, aineettomat asiat nousevat takaisin niille kuuluvaan arvoonsa.

Kas tässä:

http://pientaelamaaetsimassa.blogspot.com/

http://minimalistisuus.blogspot.com/

Rauhallista joulunalusaikaa ja maltillisia joululahjaostoshetkiä toivotellen,

Vesta