Äitiys on rankka juttu! :)

Naisena olemisen peruskysymyksiä.

Tänään aamulla herätessäni, pyysin väsyneenä miestä nousemaan tällä kertaa lasten kanssa ylös, jotta saisin nukkua hieman pidempään ja saada vähän univelkoja pois. Mies kysyi kirkkain silmin: ”Mikset ilmoittanut tästä aikaisemmin, niin olisin osannut paremmin varautua?” En vastannut mitään.

Mutta kyllä nauratti sisäisesti, vaikka en päästänyt naurua kuplimaan ulos. Se ilmoitus taisi tulla silloin reilut 2 v. ja toisen kerran yli 9 kk sitten, kun tiesin olevani raskaana. 😉

Mutta jäin unisena pohtimaan, miksi se on niin, että lastenhoidon osalta päävastuu kääntyy aina naiselle? Onko se jotain vuosituhatperuista alitajuista olettamusta vai tuleeko se jo geeneissä? 😉 En muista että itsellä olisi koskaan ollut edes oikeutusta kysyä vastaavaa. Olettamushan on että minä nousen lasten kanssa ylös, oli kello sitten 9.00, 7.00 tai vaikkapa 5.00!

Toinen hyvä tekosyy on se, että mieshän on kesälomalla! Ei kai silloin tarvitse raataa ja rehkiä? Ehkei, mutta loma se on minullakin nyt samoihin aikoihin, kun mieskin on kotona. Itseasiassa tämän seurauksena totesin, ettei meillä naisilla taida olla äitiys”lomalla” ja hoitovapaalla lomia, kahvitaukoja tai vapaa-aamuja, paitsi erikseen sovittaessa. Ei, vaikka se oikeutettua välillä olisikin. Vaikka olisi sunnuntai, sitä herää vaikka ennen kukon laulua, jos pienet, virkeät, biodynaamiset vekkarit (=lapset) niin sanovat!

Nyt tulisi hyvään tarpeeseen kaikille aviomiehille ojennettava kirja, jossa käsitellään naiseutta, äitiyttä ja vaimoutta. Sen lisäksi että olen äiti ja vaimo, olen yhtälailla ja edelleen täysipainoisesti nainen. Itsellinen yksilö, jolla on myös omat tarpeet (huomio huomio). Naiseus ei poistu minusta naimisiin menon tai lapsen saannin myötä. Minusta ei tule toista henkilöä. En uusiudu ja luo nahkaani kuin käärme. En astu ulos kurpitsasta kuin Cinderella ikään. Ei, vaikka paremmasta super-minästä on ihana unelmoida.

On kylmästi tunnustettava se rankka ja arkipäiväinen totuus, että olen yhä edelleen se vajavainen ja epätäydellinen itseni, joka olen ollut koko ikäni. Voin yrittää kehittyä ihmisenä – ja sillä tiellä koko ajan ollaan – mutta muutos ei tapahdu yhden yön aikana. Jos isyys ottaa miehille välillä koville, on hyvä muistaa että helppoa ei ole meillä naisillakaan. Äitiys on rankka juttu! Niin hyvässä kuin pahassa. 😉 Pois en sitä vaihtaisi, mutta helpolla se ei varmasti päästä ketään!

Ja siinä silmän räpäyksessä pieni, sisäinen kodin hengetär nostaa minussa päätään. ”Periksi ei anneta”, se sanoo päättäväisesti. Minä pystyn ja jaksan. Muuta minun ei tarvitsekaan tehdä. Muitahan ei pysty muuttamaan, vain itsellä on merkitystä. Jos käytän aikani itseni kehittämiseen, ei minulle jää aikaa ja syitä toisten arvosteluun! Sitä paitsi useinhan tässä maailmassa on nähty, että hieno esimerkki vetää mukaansa rutkasti seuraajia.

Joten sitten kun olen saanut kehitettyä itsestäni sen super-minän, voin alkaa huhuilla mieheni suuntaan, missä se Super-man viipyy. 😉

Mukavaa päivää kaikille arkiolettamusten kanssa eläville äideille, meille todellisille super-naisille!

-Vesta

P.S. Pitäisiköhän perustaa uudet kategoriat ’Lastenhoidon pidempi oppimäärä’ ja ’Miesten suusta’, saattaisi olla käyttöä myöhemminkin…

Sweet, sweet surrender

Sweet, sweet surrender

Kirja jota vasta luen, mutta jolla on jo nyt alkanut olla hienoisia vaikutuksia ajattelutapaani, avioliittooni ja elämääni. Lyhyesti sanottuna, kuinka tulla tyytyväiseksi, lakata murehtimasta turhia, saada unelmiensa avioliitto ja löytää puolisostaan taas se ”unelmien mies”, jonka aikoinaan tapasi. Asiaa myös kuukupista.

Mielenrauhaa, miessuhteita ja naiseuden iloa

Alkuun haluan todeta etten ole antifeministi, feministi, vanhanaikaisen avioliittomallin (tyyliin ”nainen on miehensä palvelija”) kannattaja tai mitään muutakaan vastaavaa, pikemminkin päin vastoin. Olen melko pitkälle sitä mieltä että kun nainen ja mies ovat tasaveroisessa suhteessa toisiinsa, kummallakin osapuolella on mahdollisuudet olla tyytyväinen.

Sitten itse asiaan.

Satuin kuulemaan kirjasta, jota olen parhaillaan lukemassa.

 

The Surrendered Wife
by Laura Doyle

– A step-by-step guide
to finding intimacy,
passion and peace
with a man

 

Kuulostaako innostavalta? Niin minustakin. 😉

Mm. kirjan ”Miehet ovat marsista, naiset venuksesta” kirjoittaja John Gray on kuvannut kirjaa sanoin ”Practical and valuable”, siis käytännöllinen ja rakentava. Kyllä, minunkin mielestäni kirja on asiantunteva ja lajissaan arvokas.

Kirja voi olla helpottavaa luettavaa

  • sellaiselle, joka joskus on suhteessaan kärsinyt liiallisesta, turhauttavan säännöllisestä tai turhan suuret mittasuhteet saavuttavasta asioista kiistelystä, riitelystä ja siitä seuraavasta turhautumisesta
  • sellaiselle, joka joskus on tuntenut olonsa vastuiden taakan näännyttämäksi tai ylikuormitetuksi perheen, töiden ja oman, puutteellisen (tai puuttuvan) vapaa-ajan keskellä
  • sellaiselle, joka joskus on murehtinut etukäteen tai huolestunut asioiden nykytilasta tai tekemättömien asioiden yhä kasvavasta listasta
  • sellaiselle, joka joskus on ollut turhautunut miehensä tapaan tehdä asiat (tai jättää ne tekemättä) tai kritisoinut miehensä tekemisiä, valintoja, päätöksiä, jne.
  • sellaiselle, joka kaipaa rauhallisia, leppoisia koti-iltoja perheen kesken, ilman turhaa kinaamista ja sen seurauksena kireäksi käyvää ilmapiiriä
  • sellaiselle, joka kaipaa omaa aikaa, jolloin ehtisi huolehtia itsestään, harrastaa ja tavata ystäviä
  • sellaiselle, joka on suhteessa miehen kanssa, on joskus ollut tai suunnittelee joskus olevansa

 

Kirja tarjoaa
joukon rohkeita, mutta
ajatuksia herättäviä mielipiteitä,
osuvia ja joskus
nauruhermojakin kutkuttavia
esimerkkejä
ja radikaaleja,
toisinaan ristiriitaisiakin tunteita
herättäviä ratkaisumalleja.

 

Vielä en osaa sanoa, mikä tulee olemaan oma päätökseni asian suhteen kirjan lukemisen jälkeen. Silti olen varma, että jonkinlaista muutosta tapahtuu. Sen verran kyllästynyt olen asioista ja niiden tekemistavoista kiistelyyn ja turhanpäiväiseen jahkaamiseen ja väittelyyn, ja joskus edellisistä sukeutuviin riitoihin.

Luulen että vaikka oman suhteen tilanne ei olisi yhtä pahassa jamassa, kuin kirjan kirjoittajan suhde, kirjasta voi olla suhteen eteenpäin kehittämiselle huomattavaa hyötyä. Tai ainakin näin toivon (oma lehmä ojassa).

Kirjan ajatusmallia ei kannata pelästyä ja hylätä kirjaa sen perusteella samoin tein. Vakuutan, että itselläni oli huomattavan suuria ennakkoluuloja ja epäilyksiä opuksen suhteen ennen kirjan lukemisen aloittamista. Olen saanut useampaan kertaan yllättyä positiivisesti. Kaikkea en silti sentään purematta niele. 😉 Vaikka ei haluaisikaan kirjan esittämän vaimon roolimalliin, kirjasta löytyy paljon rakentavia palasia oman suhtautumisen korjaamiselle miestä, suhdetta ja itseasiassa koko elämää kohtaan.

Kaikkia käytäntöjä tuskin tarvitsee toteuttaa täsmälleen kirjan esittämällä tavalla, saadakseen aikaan myönteisiä vaikutuksia omassa suhteessaan. Kirja antaa silti rutkasti ajattelemisen aihetta. Itse ainakin olen jäänyt jo useampaa otteeseen lukemisen ohessa pohtimaan, mitä oikeastaan todella tahdon ja mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä.

Enempää en osaa vielä sanoa, kannattaa lukea kirja itse. Itselläni on tuo vaahtokylpy-kantinen versio kirjasta, se on mielestäni hauska. Käsittääkseni Bookplussan tarjoama kirja, jossa on ruusu kannessa, on täsmälleen sama opus.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että netistä löytyy myös Laura Doylen vastaavanlainen kirja sinkuille.

 

Mikä ihmeen kuukuppi

Asiaa nerokkaasta, ekologisesta ja kuukautissotkuista vapauttavasta kuukupista.

Tämä on toinen uusi asia, josta olen innostunut. Raskauden ja imetyksen aikana sain nauttia menkattomasta ajasta. Kun kuukautiset sitten imetyksen vähentyessä ilmestyivät takaisin, totesin etten ollut muistanut kuinka karmaisevaa kuukautisaika voi toisinaan olla. Sen tuloksena kokeilin uudelleen läpi erilaisia side- ja tampoonimerkkejä, todeten lopulta etten ollut tyytyväinen mihinkään vaihtoehtoon.

Muistin joskus lukeneeni kuukautiskupista, lyhyemmin kuukupista. Homma oli aiemmin tuntunut ylettömän hankalalta ja jotenkin epäilyttävältä. Nyt olen hankkinut oman kuukupin, mutta en ole vielä päässyt sitä testaamaan ”tositilanteessa”. Kuukuppeja on vaikka mitä mallia (esittelyjä mm. Kuukuppi.fi- ja Kuukuppikunta.net-sivustoilla, linkit jutun lopussa). Kuppimerkkien välillä on eroja. Usein joka merkissä on kaksi kokoa: pieni ja iso. Itse ihastuin LadyCupiin, niitä saa eri väreissä, joten valinnanvaraa löytyy.

Netistä laajasti lukemieni kommenttien ja kokemusten perusteella juuri kukaan ei ole katunut kuukupin hankkimista. Se ei siis voi olla kovin paha juttu. Joku jopa kirjoitti että pahin ongelma kuukupin kanssa on se, että menkat unohtuvat. Mikä ihana vapaus!

Kuukuppia on tyhjennettävä vain pari kertaa päivässä ja sen kanssa voi täysin huoletta harrastaa uintia ja urheilua, eikä se näy millään tavalla päälle päin. Kuukuppia ei myöskään tarvitse käydä vaihtamassa uinnin tai urheilun jälkeen. Kuukuppi ei myöskään haise (kuten siteet tai tamppooni), koska kupissa oleva veri ei pääse hapettumaan kehon sisällä. Homma ei siis ole käytännössä yhtään niin epämiellyttävää kuin siteiden ja tampoonien kanssa temppuilu.

Terveysriskeihin nähden
kuukupilla on myös
etuja sekä tampooniin 
että siteisiin nähden,
se on siis riskittömämpi vaihtoehto
.

Kuukuppi on myös paljon
ekologisempi tapa
käsitellä menkkoja kuin
kertakäyttöiset kuukautissuojat.
Ympäristötietoiset ottavat
kuukupin varmasti
innoissaan vastaan!

Miksi sitten kuukuppi ei ole mahtavassa suosiossa? Ehkä sen tunnettuus on vielä melko pieni. Koska yksi kuukuppi kestää käyttäjänsä käytössä vuosia, sen valmistajat ja markkinoijat eivät voi haalia sen myynnin avulla yhtä suuria summia kuin kertakäyttöisten kuukautissuojien tuottajat, joten todennäköisesti heillä ei ole käytettävissään suuria summia tuotteen mainostamiseen ja markkinointiin. Käsittääkseni kuukuppi on hiljalleen yleistymässä naisten keskuudessa, sitä mukaa kun tutut ja ystävät suosittelevat kuppia toisilleen. Aion nyt liittyä tämän jutun myötä kupin suosittelijoihin, tosin vielä puolinaisiin, enhän ole vielä kokeillut asiaa itse.

Mikäli homma kiinnostaa, netistä löytyy suomenkielinen kupittelijoiden oma keskustelupalsta (jonne linkki jutun lopussa) ja käsittääkseni aiheeseen vannoutuneiden keskuudessa on jossain päin maailmaa jopa tapaamisia. Kuukuppi on siis saanut jo oman hypetysporukkansakin.

Kannattaa lukea itse lisää. Kuukuppeja voi ostaa mm. Kuukuppi.fi-sivustolta (nettikauppa, linkki jutun lopussa, itse hankin kupin täältä). Myös erilaiset eko- ja luontaistuotekaupat myyvät kuppia. Ruohonjuuresta saa kuukuppeja, tosin ei muistaakseni LadyCupia, mikäli päätyy tuollaiseen ”suloisen” värikkääseen kuppiin.

Linkkivinkit

http://www.bookplus.fi/kirjat/doyle,_laura/the_surrendered_wife-4429581

http://www.kuukuppi.fi/

http://www.kuukuppikunta.net/

http://www.ladycup.eu/

http://www.surrenderedwife.com/

 

 

 

Ihanaa syksyä kaikille,

Vesta ❤

Opi toteuttamaan itseäsi

 

Opi toteuttamaan itseäsi

 

Eräs juttu netissä sai minut ajattelemaan kuinka itsestäänselvyytenä otamme kaiken ympärillämme. Emme huomaa riemuita kaikesta hyvästä ja kauniista. Hyvin usein unohdamme kuinka ihmeellinen maailma todellisuudessa onkaan! Maailma on kaunis. 

 

 

 

Puhu

Jos maailmassa olisi vain yksi sana, mikä sen pitäisi olla? Mikä siis on tärkein olemassa oleva sana? Mieleen tulee muutamia hienoja. Kiitos. Anteeksi. Rakkaus. Rauha. Lapset. Hymy. Ystävä. Luonto. En osaa sanoa minkä itse valitsisin.

 

Näe – opettele katsomaan

Entäpä maailman kaunein kuva? Ympäriltä löytyy vaikka mitä hienoa näkemisen arvoista, niin läheltä kuin kaukaa, jos vain huomaa pysähtyä katsomaan. Merenranta. Auringonlasku. Rakkaan kuva. Sydän-kuvio. Vastasyntynyt pienokainen. Joukko ystäviä. Koti. Suloinen koiranpentu. Äärettömältä näyttävä tähtitaivas, tumma ja kirkas. Tai…

 

”…vesipisaroista kosteanraikkaaseen ilmaan
auringonsäteiden heijastamana
muodostunut sateenkaari, joka näkyy
kauniina häivähdyksenä taivaalla.”

 

Koe maailma

Maailman kauneimpia asioita voisi miettiä vaikka kuinka. Mikä olisi koko maailman kaunein ääni? Iloinen nauru? Kaunis laulu? Linnun liverrys? Sateen ropina? Oma nimi itselle tärkeän ihmisen lausumana? Leppoisa puheensorina?

Ihanista tuoksuista tulevat mieleen ensi alkuun kahvinpavut, kesäinen merenranta, ruusut, tuoreet kanelipullat, herkullisen ruoan tuoksu silloin kun on oikein nälkä.

Herkullisin maku on sitten ihan makukysymys. Niin kuin kyllä nuo ylempänä mainitut asiatkin. Jokainen kokee elämän ja ympäröivän maailman omalla tavallaan. Siksi erityisiä asioita on niin monenlaisia. Onneksi ei tarvitse valita vain yhtä asiaa, vaan voi riemuita niistä kaikista. On vain pysähdyttävä hetkeksi kiireeltään ja kuunneltava mitä maailmalla on ”sanottavanaan”. Niin kuin se kaunis sanonta menee: ”Hymyile niin maailma hymyilee kanssasi!”

 

Ensin isot kivet, sitten pienet

Luin jokin aika sitten hienon vertauksen siitä, mikä elämässä on tärkeää:

.

 

 

 

”Kuvittele että sinulla on
lasipullo, eri kokoisia kiviä
ja hiekkaa.
Tehtävänäsi on laittaa
kivet ja hiekka pulloon.”

 

 

 

.

Huomaat että jos aloitat hiekasta ja pienistä kivistä, suuret kivet eivät sen jälkeen enää mahdu pulloon. Hiekan ja pienen kivimurskan päälle aseteltujen suurempien kivien väliin jää tyhjiä koloja. Kivet ovat epäjärjestyksessä. Ja lisäksi sinulla on joukko suuria kiviä, joille ei löydy paikkaa ollenkaan. Tiedät että ne ovat tärkeitä, mutta sinulla ei ole mahdollisuutta sijoittaa niitä mihinkään.

Tuskastut, masennut ja hätäpäissäsi yrität uudestaan ja uudestaan järjestää pikkukiviä, hiekkaa ja jopa joitakin isoja kiviä parempaan järjestykseen, aikatauluttaa, suunnitella ja tehdä listoja, mutta aikaa tuntuu tuhrautuvan hukkaan ja kiire ja turhautuneisuus pukkaa päälle. Tiedät että sinun tulisi tyhjentää koko pullo ja aloittaa järjestely alusta, jotta onnistuisit ja saisit jotain merkittävää aikaan.

Jos taas teet asiat oikeassa järjestyksessä: keskityt ensin suuriin kiviin, sen jälkeen pieniin kiviin ja laitat lopuksi hiekan pulloon, huomaat että pikkukivet sujahtelevat isojen kivien lomaan ja hiekanmuruset niihin pikkuruisiin koloihin jotka ovat jääneet täyttämättä, siis sinne mihin mahtuvat. Tyhjiä, turhia aukkoja ei jää. Huomaat että olet saanut kaikki kivet ja hiekan mahtumaan pulloon sen ihmeemmin tuskailematta.

Kuvittele nyt että lasipullo on elämäsi. Suuret kivet ovat asioita, jotka merkitsevät sinulle eniten ja jotka tuottavat sinulle eniten riemua. Pikkukivet ovat välttämättömiä ja tärkeitä asioita. Ja hiekan murut asioita, jotka vain on tehtävä. Kun järjestät aikaa ihmisille ja tekemiselle, joilla on sinulle eniten merkitystä (läheiset, unelmien toteuttaminen, kiinnostuksen kohteet, ym.) ja teet niiden lomassa muut tärkeät asiat (työ, muiden ihmissuhteiden ylläpito, kunnon ylläpitäminen, ym.) ja sitten vasta käytät loput lyhyet hetket asioihin, jotka vain on tehtävä (rutiinihommat, siivous, taloudenhoito, ym.), huomaat että ehdit silti tehdä kaiken haluamasi! Se menee näin, vaikkei uskoisi. Jos jostain on tingittävä tai jätettävä jonkin asian tekeminen myöhemmälle, hiekka eli siivous ja muut arkiaskareet ovat lopulta niitä jotka ehtii tehdä myöhemminkin, kunhan välttämättömät asiat kuten ruoka ja lapsista huolehtiminen ovat kunnossa ja kunhan ne isot kivet, eli läheiset ihmiset ja unelmien toteuttaminen, voivat hyvin.

 

”Siivota jaksaa vaikka kello 6
aamulla ja laskut maksaa illalla
ennen nukkumaan menoa!”

 

Silloin koko päivä jää niille asioille, joita todella haluaa tehdä. Kuntoilunkin voi sijoittaa aamuun, vaikka ennen rutiinisiivousta (aamukuntoilu on muutenkin hyvästä, sillä aamuinen urheilu ja sykkeen kohotus pistää kropan toimimaan aktiivisemmin koko päivän ja kaloreita kuluu!). Tai siivota voi luppoaikana sunnuntaisin kun muut itselle tärkeät asiat on tehty. Silloin koko muu viikko jää kaikille niille asioille, joita oikeasti haluat tehdä. Niille asioille, joiden kautta toteutat itseäsi. 🙂

 

”Kun unelmat ja tavoitteet
on määritelty,
voikin
laittaa hihat heilumaan!”

 

Mielestäni tämä on äärettömän viisas vertaus, ehkä yksi viisaimmista, joita olen lukenut. Loppujen lopuksi elämä ei ole sen kummempaa. Ei sen monimutkaisempaa. Onnistumisesi riippuu pitkälti siitä, miten menettelet.

Menipäs nostalgiseksi. Siinä kuitenkin tämän päivän filosofinen pläjäys! 😉

 

Linkkejä maailmalle

Lopuksi muutama huomionarvoinen linkki maailmasta kiinnostuneille. 😉 Näiden lisäksi netti on tietysti pullollaan hienoja sivustoja, jotka olisivat tutkimisen arvoisia. Tietämykseni on kuitenkin rajallinen ja listaan tähän siis nyt mieleen tulevat linkit sen kummemmin erittelemättä.

Maailman uutiset nopeasti, suurimpien suomenkielisten medioiden uutisotsikot listattuna ilmestymisajankohdan mukaan ja artikkelilinkeillä varustettuna:

http://www.ampparit.com/

Internet Movie Database, kaikki oleellinen mitä ikinä olet halunnut tietää elokuvista ja leffastaroista (no ei nyt ehkä ihan kaikki mutta melkein):

http://www.imdb.com/

Radio Nova, musiikkia päivään:

http://radionova.fi/

Eri kanavien tv-ohjelmalistaus ja ohjelmatiedot nopeasti:

http://www.telkku.com/

Tasokas ja laaja virtuaalinen suomi-englanti-suomi-nettisanakirja:

http://www.virtuaaliyliopisto.fi/?node=vy_sanakirja&efendi

Hae tietoa netistä:

http://www.google.com/

Erilaisia tietolähteitä ja tilastoja netissä:

http://www.virtuaaliyliopisto.fi/vy_tietovarantoja_yleiset_lahteet_fin.asp

Verkostoidu, löydä kaverisi ja pidä yhteyttä:

http://www.facebook.com/

Messenger, chattaile reaaliaikaisesti ystäviesi kanssa:

http://download.live.com/?sku=messenger

Ilmainen nettipuhelin, puhu rajattomasti puhelimessa mihin päin maailmaa tahansa ilman kustannuksia (lisäinfoa: ilmainen lataus, ei käyttömaksua, ei puhelumaksua, sovellus tarvitaan myös kaverin koneelle, Skypellä voi soittaa myös ”tavallisiin” puhelimiin ja myös nämä hinnat voivat olla normaalia halvempia)

(kommentti, lisätty 31.3.2009: kuulin että skype voi varata tietokoneen koko internet-kaistan omaan käyttöönsä, jopa silloin kun sovellus on kiinni, rittää että se on asennettu koneelle, tämä tarkoittaa että muu netin käyttö ei oikein onnistu tai takkuaa kamalasti, ei kovin hyvä juttu, sanoisin, en siis välttämättä kuitenkaan käyttäisi skypeä, todettakoon että on itsellä ollut joskus huomattavan paljon aikaisemmin käytössä ja silloin totesin hyväksi ideaksi mutta en ole tullut asentaneeksi tätä uudestaan koneeseen, ehkä jätän väliin nyt tämän kuultuani):

http://www.skype.com/intl/fi/

Julkaise elämäsi, ammattitaitoinen blogialusta:

http://www.wordpress.com/

Toinen asiallinen blogisivusto luovalle itsensätoteuttamiselle netissä:

http://www.blogspot.com/

Löydä mielenkiintoinen blogi:

http://www.blogilista.fi/

Löydä mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.blogispotti.fi/

Löydä kaikki mielenkiintoinen netissä, vaihtuvia linkkejä ja otsikoita aihealueittain:

http://digg.com/

Karttapalvelu netissä, koko maapallo, voit katsoa myös katutason kuvia:

http://maps.google.com/

http://earth.google.com/

Nasan Worldwind-satelliittikuva-karttaohjelma, jota päivitetään säännöllisesti ajantasalle satelliittien kiertäessä maapalloa, zoomaus onnistuu niin lähelle maanpintaa että jopa autot ja ihmiset näkyvät, tarkimmat kuvat suurkaupungeista:

http://worldwind.arc.nasa.gov/

Surffausiloa ja mukavaa, lumentäyteistä talvipäivää kaikille (tuolla ulkona ikkunalasin takana näyttää olevan lunta kuin Siperiassa jouluna)!

Vesta