Optimistin onnenpäivät

Miksi positiivisuus toimii?

Vinkkaan seuraavasta kirjoituksesta Hidasta elämää -sivustolla:

http://hidastaelamaa.fi/2015/04/15-asiaa-joita-sinun-ei-tulisi-tehda-itsellesi/

Usein ihmiset omilla kielteisillä ajatuksillaan ja itsensä vähättelyllä tietämättään rajoittavat omia mahdollisuuksiaan. Mahdollisuuksia onneen ja siihen elämään, josta he unelmoivat. Me suomalaiset taidamme olla aika hyviä tässä. 🙂

Ja kuten sanonta – nimenomaan suomalainen sanonta – kuuluu: ”Ettei vain ylpistyisi”. Kyse ei ole ylpeydestä tai itserakkaudesta, vaan siitä että rakastaa myös itseään, armollisuudesta omaa itseä kohtaan. Olkapäällä istuva sisäinen kriitikko on lupa hätistää pois latistamasta elämää. Ihminen osaa olla ankara itselleen! Mutta omatunto ei tarkoita itsekriittisyyttä.

Sarkastisen asenteen elämää ja toisten (omannäköisiä) valintoja kohtaan voi hylätä yhtä kaikki. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja elämä on seikkailujen polku. Kuulostaakin jo hauskemmalta kuin pessimistisempi vaihtoehto. Joskus kuulin sanonnan, että ihminen on tullut vanhaksi sillä nimenomaisella hetkellä kun hän päättää alkaa suhtautua asioihin kyynisesti.

Jos näin on päässyt jo tapahtumaan, on mahdollista muuttaa oma ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin. Vaikkapa. Juuri. Tässä. Nimenomaisessa. Hetkessä. Vaikkapa… juuri tänään. Miksei juuri tänään?

Jotkut vanhenevat iältään, mutta eivät mieleltään, vaan pysyvät pirteinä ja iloisina koko elämänsä ajan. Pessimisti höristää hämmästyneenä korviaan, pudistaa päätään ja kohauttaa harteitaan kaikkitietävän tympääntyneenä. Ei mitään uutta auringon alla, hän sanoo. Sanonta ei taida pitää paikkansa, jos totta puhutaan. Totuus on tarua ihmeellisempää. Ja sitä saa mitä odottaa. Miksei odottaisi hyvää, sitä kaikkein parasta mahdollista olemassa olevaa vaihtoehtoa? Tai vielä mieluummin, rajoitteista ja ennakkouskomuksista vapaata, uskomattoman onnekasta vaihtoehtoa, parasta mitä voi kuvitella? Jos se on mahdollista kuvitella, se on mahdollista toteuttaa. Jälleen kerran yhden viisaan ajattelijan lausahduksia jostain historian havinasta…

Kaikki kiteytyy kiitollisuuteen. On mahdotonta olla samaan aikaan kiitollinen siitä mitä on saanut ja kritisoida. On mahdotonta olla kiitollinen saamistaan mahdollisuuksista ja suhtautua tulevaan kyynisesti. On mahdotonta olla kiitollinen siitä mikä ON juuri nyt, ja nurista siitä mitä ei ole. On mahdotonta olla kiitollinen tapahtumista, jotka vaativat sopeutumaan uusiin asioihin ja kasvamaan ihmisenä, ja samalla pelätä muutosta. On mahdotonta olla kiitollinen ympärillään olevista ihmisistä, ja tuomita heidän puutteensa, tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. On mahdotonta olla kiitollinen siitä kuka on, millaiseksi on kasvanut, ja tuomita itsensä vähäpätöisyyteen. On yksinkertaisesti mahdotonta olla kiitollinen ja samalla negatiivinen. Ja nyt tarkoitan: aidosti kiitollinen.

Jokainen päivä tuo mukanaan uuden mahdollisuuden aloittaa se elämä, josta unelmoi. Jokainen päivä antaa mahdollisuuden kasvaa siksi ihmiseksi, jonka unelmoi olevansa. Elämä on Tänään. Kun tänään tekee jotain mistä on kauan unelmoinut, voi huomenna tehdä jotain vielä enemmän.

Joskus vaaditaan oikeanlaista uskallusta ja luottamusta omaan itseen, muihin ihmisiin ja maailmaan, koko elämään ylipäänsä, jotta näkisi kaikki ne mahdollisuudet joita maailma tarjoaa. Mitä hyötyä siitä sitten on, kysyy pessimisti epävarmana. Jotta mahdollisuuksiin voisi tarttua, ne on ensin hahmotettava. Havahduttuaan hereille, ihmisen on mahdollista huomata ihmeet joita elämä meihin tuhlaa. Silloin on mahdollista kutsua unelmat osaksi omaa elämää.

Riittää kun vain hieman luottaa itseensä,
ja myöntää itselleen oikeuden
nauttia elämästä.

Toinen todellisuusko? Rinnakkais-universumi? Haihattelua? Parempiosaisten etuoikeus? Ei, ei ei! Se on olemisen toinen puoli. Jokaisella käden ulottuvilla. Ei tarvitse tulla joksikin toiseksi henkilöksi, tullakseen onnelliseksi. Kyse ei ole muutoksesta. Kyse on kasvusta ihmisenä. 🙂

Positiivista päivää!

-Vesta

Onni on olotila

Me ollaan sankareita kaikki… Arki on parasta extremeä ja me olemme sen supersankareita, huipputyyppejä!

Linkin takaa aukenevan kirjoituksen alku kuulostaa juuri sellaiselta päivältä, jonka toivoisin voivani järjestää miehelleni syntymäpäivälahjaksi, jos voisin.

http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/a1305939851510

Arki on kuitenkin vaikeinta – ja parasta – extremeä, kuten kirjoituksessa sanotaan! Joten mennään nyt kuitenkin tänä vuonna arkisen mukavilla ”extreme”-synttäreillä ja nautitaan luksuslomasta myöhemmin. 😉

Meillä onneksi keittiöön paistaa aamuaurinko ja kahvi tuoksuu hyvälle, vaikka onkin eri merkkiä kuin yllä mainitussa blogitekstissä… Kyllä aamu on päivän paras hetki!

Varsinkin kun uninen pikku-blondi kajauttaa hymyillen hyvät huomenet, vaikka kello on vasta vähän yli kuusi. Ja kun unihiekkaa silmistään hierova, liikuttavan söpö vesirokko-pisamainen ”pääsiäisnoita” heiluvine maitohampaineen kiiruhtaa laittamaan Pikku kakkosen pyörimään. Ja kaksi melutasoa ja entropiaa lisäävää energistä mini-ihmistä aloittaa mekastuksensa… Joukon jatkona aina yhtä malttamaton ja aamunälkäinen Hemmo kerjää kupillaan ruokaa. Ja varsinkin kun ihana mies ihailtavan rauhallisesti suhtautuu kaikkeen tuohon epäjärjestykseen, viheltelee ja hyräilee itsekseen aamuaskareita tehdessään ja pohtii hauskoja parisuhteen rikastuttamiskeinoja kaiken kiireen ja hulinan sivussa. Ihanuutta! Minulla on ihana perhe.

Tajuan sen taas kerran. Saan olla paljosta kiitollinen. Ja ymmärrän taas kerran, että onni on asenne, ei tavoite. Se löytyy ihmisen itsensä sisältä, eikä tule jostain ulkopuolelta tai kovan työn, sattumuksen tai taikatempun avulla. Onni on olotila, itse valittu ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin, ihmisiin ja elämään. Onni ei riipu muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Itse me päätämme miten ihmisiin ja tapahtumiin suhtaudumme tai miten annamme niiden vaikuttaa itseemme. Itse valitsemme miten päätämme ajatella asioista, negatiivisesti vai positiivisesti. Itse teoillamme vaikutamme ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Vaikutamme asenteellamme ilmapiiriin ja siihen miten ympäristö vaikuttaa takaisin meihin itseemme. Siten vaikutamme itse osaltamme siihen, millaiseksi oma elämämme muodostuu ja millaisena sen itse kukin näemme. Vaikutamme valitsemalla miten kohtelemme muita ja miten näemme tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet: pessimistisesti vai optimistisesti. Kiitos, valitsen optimismin, se on paljon hauskempaa!

Onnellisuus on mielentila.
Onnelliset asiat elämässä
ovat vain kuorrutus kakun päällä,
mutta kakku on onnellisuus.
Minä valitsen kakun.

Sadesäälläkin voi nauttia pisaroiden ropinasta ja raikkaasta ilmasta, odotella hyvillä mielin pian koittavaa auringonpaistetta, vaaleansinistä poutataivasta ja upeaa sateenkaarta. Odota, ne tulevat!

Siispä hurmaavan positiivisella asenteella kohti uusia seikkailuja. Iloista pääsiäistä kaikille!

-Vesta

Pölliäinen arkiaamuna

Se tunne kun vispipuuron jämät odottavat kattilassa jääkaappiin laittoa, munavoi lämpenee ruokapöydällä yhdessä karjalanpiirakoiden ja pannukakkujen kanssa ja korjaamattomat aamiaisastiat odottavat nekin vuoroaan, vauva on jumppatuokionsa päätteeksi pulauttanut jättipalautukset niin että puuhamatto, vauvan koko pää ja puoli kehoa bodeineen, potkareineen päivineen on yltäpäältä maitosoosissa, esikoinen kitisee kuin hyeena barbin kaulaan jumittunutta toppia ja joutuu pylly-pissi-huutelun ja rymistelyn seurauksena jäähylle (ulisemaan) samalla kun keskimmäinen tenava ryntäilee ympäri huushollia kuin päätön kana, ärjyen leijonan karjahduksia: ”Tää metsästää!” (kyseenalaista, onko jälkikasvu ehtinyt nähdä telkkarista jotain hieman liian vakavaa luontopätkää), toteat että ulkoilu olisi nyt paikallaan mahdollisimman nopealla aikataululla toteutettuna (mahdotonta!) ja että päikkärit jäävät tänään väliin koska lääkäriajan silmätulehduksen hoitoon sai vain ja ainoastaan juuri lasten päikkäriajalle, huomaat taas unohtaneesi aamulla soittaa hammaslääkäriin siitä hampaasta jossa paikka on jo päivien ajan ollut jotenkin huonosti, tietoisuus siitä että tänä aamuna hampaiden pesu ei onnistu koska keskimmäinen remureeta on päättänyt pureskella kaikkien hammasharjat käyttökelvottomiksi (se siitä kariesbakteerin tarttumisen ehkäisystä), kahvinkeitin napsahtaa automaattisesti pois päältä ennen kuin olet ehtinyt kaataa kupillistakaan, makuuhuoneen sängyllä odottaa miestä korkeampi kasa viikkaamattomia vaatteita ja jotenkin tuntuu mahdottomalta uskoa että jokainen vaatekappale olisi mitenkään mahdollista lajitella, viikata ja saada sullottua siististi kaappeihin ennen kuin ne päätyvät takaisin päälle ja käyttöön, ja vauvaa pesulle viedessä kuulet kuinka joku tunkee lisää roinaa sisään postiluukusta.

Huomenna uudestaan, ja sen jälkeen ja sen jälkeen joka päivä ja joka ikinen hetki (koska sitä on jatkuvasti kiinni lapsilaumassa eikä ole viettänyt sitä varsinaista Omaa Aikaa sitten viime vuoden, jolloin viimeksi sai nauttia parin tunnin ajan ajasta kokonaan irrallaan muusta perheestä – vaikka ihania ovatkin, tekee välillä erittäin hyvää pääkopalle – tosin niin että vauva oli masussa mukana), kunhan ensin tulee ilta ja yö, käydään läpi iltarutiinit ja väsymyskiukuttelut, herätään yöllä pottakäynnille ja yösyötöille ja hyvässä lykyssä lohduttelemaan lisäksi pahaa unta nähnyttä taaperoa tai vaihtamaan kastuneet lakanat ja yöpuku, voidakseen herätä aamulla rättiväsyneenä mutta yllättävää kyllä aivan hykerryttävän onnellisena siitä että sinua on siunattu tällä ihanalla perheellä.

Ja se tunne kun muut kokevat tarpeelliseksi kertoa sinulle, joskin sangen hyväntahtoisesti ja pelkkää hyvää tarkoittaen, kuinka rutiinit ja logiikka kasvatuksessa ovat kaiken a ja o ja vanhemman tulee huolehtia että ne toteutuvat aina ja joka hetki. Ja kun joku purnaa siitä ettet soittele tarpeeksi tai tule käymään kylässä (milloin, millä resursseilla ja rahkeilla? Anteeksi nyt vaan, ymmärrän kyllä että ulkopuolisen on välillä vähän vaikea ymmärtää). Ja kun joku loukkaantuu siitä että olet toiminut niin kuin toimit ja takaraivossa muodostuu itsepintainen ajatus siitä että aina joku loukkaantuu, tekipä mitä hyvänsä, joten sitä voi hyvin tehdä aivan mitä huvittaa. 😀 Juu yritys on hyvä ja uskokaa tai älkää, meillä pyritään toteuttamaan näitä kaikkia edellisiä toiveita, neuvoja ynnä muita niin paljon kuin mahdollista, tosin oman perheen lähtökohtien kautta, tietenkin. Luulisin että parhaiten homma toimisi niin että jokaiselle perheelle annetaan tilaa toimia niin kuin toimivat, jokaiselle vanhemmalle tilaa olla itsenäisesti se vanhempi lapselleen, joka hän oikeutetusti on ja ohjata ja neuvoa silloin kun neuvoa pyydetään. 😉 Oikeasti. Tuntuu toisinaan että ainakin itse hukun neuvoihin, ohjeisiin ja hyvää tarkoittaviin sanoihin.

Ihminen tuntee nahoissaan oman ja omien kykyjensä rajallisuuden toisinaan hyvinkin rankasti. Evoluutio on kuulemma kehittänyt naisen tähän(kin) tehtävään, mutta ei se taida tehdä hommasta yhtään kevyempää. 😀

Ja se tunne kun neuvolassa joku tajuaa vihdoin kysyä: miten jakselet? 😀

Aurinkoista kevätpäivää (lumista huolimatta se kesä tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin) ja tsemppiä arkiruljanssin pyörittämiseen, te kaikki teräsmammat ynnä muut keväässä kärvistelijät! 🙂

-Vesta

P.S. Hörpin sen ”aamukahvin” (kylmänä ja ilman sokeria), samalla kun rustasin tämän ja odottelin että vanhemmat tenavat saavat taisteltua vaatteet päällensä. Nyt pääsemme ulos! 🙂

P.P.S. Pölliäinen on lastenkieltä ja tarkoittaa pörriäistä eli keltamustaa siipiveikkoa elikkäs perinteisemmin: mehiläistä.