Blogikaveri – a blogging buddy?

Jos satut osallistumaan WordPressin Post A Day -kampanjaan, laita kommenttia!

WordPress ehdottaa ”blogging buddyn” eli blogikaverin hankkimista. Blogikavereita voi varmaan olla vaikka useampia. Blogikaverit voivat kannustaa bloggaamaan ahkerammin, käydä kurkkaamassa toistensa blogeja, jättää kommetteja ja palautetta ja kannustaa ”tykkäämällä” posteista, jos niissä on hyvää jutun juurta. Posti päivässä on  kunnianhimoinen tavoite. 😀

WordPressin The Daily Postin sivulla http://dailypost.wordpress.com/ näytti olevan vain englanninkielisiä bloggaajia. Joten laitan blogikaveri-kyselyn suoraan tänne blogiin!

Jos otat osaa PostADay-kampanjaan, niin vinkkaa. 🙂 Tsemppiä bloggaamiseen!

Vesta

P.S. Probloggerilla näyttää olevan samanlainen ohje bloggaajille, http://www.problogger.net/archives/2009/04/20/find-a-blog-buddy/. Blogikaveri innostaa bloggaamaan useammin!

Urho valkealla ratsulla

… oli rohkea!

Arkipäivän rohkeutta

… on monenlaista. Tässä päivän teema by The Daily Post at WordPress.com.

Olen nähnyt ihailtavaa rohkeutta työpaikalla, siis äitiyslomalla kotona, kun Emilia tuli kertomaan että oli vahingossa rikkonut lelun (mikä parasta, onneksi se oli korjattavissa!) ja kun Anna ryömi ensimmäisen kerran tutustumaan kissaan, joka, ihailtavan rohkeasti sekin, pysyi kiltisti aivan hiljaa paikoillaan ja antoi vauvan paijata.

Olen nähnyt ihailtavaa rohkeutta omin silmin, kun sisko lähti vuodeksi Skotlantiin opiskelemaan. Ulkomaille muutto aivan omilleen vaatii rohkeutta. Se on melkoinen muutos.

Olen nähnyt ihailtavaa rohkeutta omassa Prinssi Rohkeassani (miehessäni) kun hän antoi minulle kirjan ”The surrendered wife” (Laura Doyle).

Tarkennus kirjaan liittyen, siltä varalta että kiinnostuit. Mies oli sattunut kuulemaan kirjasta televisiodokumentin kautta. Hän ei arvostanut kaikkia dokumentin (ja kirjan) tarjoamia malleja ihannevaimosta – kuten en totta tosiaan minäkään – mutta kertoi että dokumentissa, ja siten myös varmaan kirjassa, oli monia, hyvältä vaikuttavia ideoita, joilla parisuhdetta voisi kehittää eteen päin ja saada arjesta ruusuisempaa. Kirjan luettuani olen samaa mieltä. Vaikka mieheni jalkavaimoksi en ryhtynytkään, on turhanpäiväinen asioista kiistely jäänyt joiltain osin historiaan, luojan kiitos! Mutta mieheni rohkeutta tässä asiassa en unohda varmaan koskaan! Minut tuntien ei varmasti ollut maailman helpoimmin tehtävä asia. Se vaati uskallusta.

Omakohtaiset, lämpimät muistot omasta rohkeudesta liittyvät valashaihin, hevoseen, korkeaan rakennukseen, alligaattoreihin…

Ensimmäisten kanssa uskalsin hypätä snorklausvälineet ainoana turvanani uiskentelemaan keskellä aavaa merta yhdessä muiden rohkelikkojen kanssa. Upeita otuksia!

Toisen kanssa tuli kokeiltua, miltä kunnon pukkilaukka maistuu. Hevonen ei meinannut pysähtyä millään, ja oma olo oli kuin rodeosankarilla, tosin vellihousuversiolla. 😉 Kun sain vihdoin hevosen pysähtymään, en halunnut nousta pois selästä vaikka melkein tutisutti, en vaikka minulle tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa helpompaan ja rauhallisempaan hevoseen. Tiesin että takaisin selkään nouseminen – minkä tahansa hevosen – olisi ollut sen jälkeen todella haastavaa. Sen sijaan jatkoin sisukkaasti ratsastustunnin loppuun saakka samalla otuksella. Hyvin meni! Siitä ei ole jäänyt huonoja muistoja, pikemminkin hieno tunne omasta onnistumisesta ja uskalluksesta! Nykyään muistelen tuota omapäistä heppakaveria lämmöllä.

Kolmannessa pakottauduin itse laskeutumaan korkean rakennuksen seinää alas pelkän kiipeilyköyden varassa. Hankalin paikka oli katon reuna, jolla seisten piti nojautua selkä edellä maata kohti, kunnes oli lähes vaakatasossa. Sen jälkeen alas ”käveleminen” seinää pitkin onnistui yllättävän helposti, kuin hämähäkkimiehellä ikään. Mutta itse katolta alas päin nojautuminen ei onnistunut ellei ensin päästänyt köydestä irti! Se soti täysin ja täsmälleen omia itsesuojeluvaistojani vastaan. Tein sen, vaikka pelotti järkyttävästi. Sillä tiesin että muuten minua harmittaisi jälkikäteen valtavasti ja pitkään. Itse asiassa kävi niin, että kun pääsin alas asti, olisin halunnut kiivetä heti takaisin ylös ja tehdä homman uudelleen!

Neljänsiä uhmasin päättäväisesti lähtiessäni mieheni kanssa pienellä kajakilla melomaan Meksikon rämeille. Meille vakuutettiin sen olevan turvallista, alligaattorit pikemminkin kaihtaisivat kajakkeja kuin tulisivat niiden lähelle ja olihan opas mukana. Ruskea vesi vain oli niin lähellä kapean ja matalan kajakin kylkeä, että ensi alkuun hirvitti! Retki meni mukavasti. Rämeellä oli kaunista ja rauhallista. Paljon erilaisia lintuja, joista mieheni räpsi välillä kuvia. Emme törmänneet alligaattoriin.

Kannattaa olla rohkea (mutta ei uhkarohkea!). Siitä saa voimaa tulevaisuudessa, silloin kun rohkeutta tarvitaan. Kerran rohkea, aina rohkea! 😉

Vesta

Toivo!

Otsikolla sekä kehotan toivomaan, että rohkaisen uskomaan ettei mikään koskaan missään tilanteessa ole toivotonta. Asiaa myös mielikuvaharjoittelusta, jota mm. huippu-urheilijat käyttävät menestyäkseen.

WordPress kysyy tänään, mikä antaa minulle toivoa?

Vastaan kohtuullisuus. Kaikkea on kohtuudella tässä maailmassa, vaikka välillä muulta tuntuisikin. Kaikkea on itse asiassa yllinkyllin.

Miksi toiset ovat onnekkaampia kuin toiset? Näin ei välttämättä ole. Totuus voi olla toinen vaikka päälle päin muulta vaikuttaisi. Kaikkein onnekkainkin voi olla kaikkein onnettomin, turhautunein, hukassa.

Tässä mammonaa ylistävässä maailmassa kaikkein rikkaimmat ja hyväosaisimmat vaikuttavat toisinaan kaikkein onnekkaimmilta. Mutta heilläkin voi olla seuranaan yksinäisyys, huoli turvallisuudestaan tai jotain muuta. Oletko huomannut että usein kaikkein leveimmin hymyilevät itseasiassa ne, joilla näyttää aineellisesti olevan kaikkein vähiten?

Toisaalta, vaikka raha ei tarkoita onnellisuutta, se voi tarkoittaa kuitenkin turvallisuutta. Pahan päivän varalle kerätyt säästöt voivat antaa mielenrauhaa, ja tarvittaessa avittaa hankalan tilanteen yli. Raha on siinä mielessä hitusen verran hyväksi. Kunhan rahan keräämisestä ei tule elämän itsetarkoitusta. 😉

WordPress kysyy, mitä sitten jos jokin saa minut kyseenalaistamaan toivon olemassa olon?

Asiat voivat toisinaan näyttää täysin toivottomilta. Silti on olemassa toivoa. Vaikka vain pieni ripaus, vain pienen pieni hippunen. Pitää vain osata katsoa, pohtia asiaa monelta kantilta, etsiä ratkaisuja. Koskaan ei pidä lakata uskomasta asiaintilan paranemiseen. Näin tapahtuu jossain vaiheessa vääjäämättä.

Yhtä vääjäämättä kuin tietyt numerot valikoituvat lottokuponkiin pelaajan kynän kärjestä, sillä jotkut numerot on valittava jos aikoo lotota. Se, ovatko ne onnekkaita, riippuu vain putkiloon pompahtelevien lottopallojen kylkeen kirjoitetuista numeroista. Ei sen kummempaa. Lottopallojenkin on valuttava putkiloon, koska näin homma toimii. Jotkut pallot siis vain valikoituvat sillä kerralla.

Elämä on julmaa, ja kaunista. Pakahduttavan onnellista, riipaisevan surullista. Kamalaa ja ihanaa, kamalan ihanaa! 😉

WordPress kysyy, mikä saa minut epäröimään oman kyseenalaistamiseni?

Vastaus tähän taisi tulla jo edellä. 🙂

Mielikuvaharjoitus

Nyt tehdään jotain helppoa ja yksinkertaista (mikäli haluat)! Mielikuvaharjoitus.

Mm. huippu-urheilijat käyttävät mielikuvaharjoittelua apunaan. Nykyään maailman huipulla kilpailevien, huippuunsa trimmattujen urheilijoiden väliset erot ovat niin pieniä, että lopputulos on pitkälti kiinni korvien välistä! Psykologista itseluottamusta siis.

Ennen suoritusta urheilija voi käydä koko suorituksen alusta loppuun läpi mielessään. Nähdä itsensä onnistuvan. Tosipaikan tullen hän siis on jo kertaalleen suoriutunut tehtävästä kunnialla, loistavasti. Sitten riittää että hän luottaa itseensä, takana olevaan pitkäjänteiseen harjoitteluun ja keskittyy suoritukseen (ei murehtimiseen). Tämä pätee itse asiassa kaikkeen elämässä, vaikka kaikki eivät sitä tiedä tai muista.

Tämä on ratkaiseva ero unelmoijien ja menestyjien välillä: unelmoijat toivovat, menestyjät uskovat.

Kokeillaan: toivo jotain. Mitä tahansa. Sano se ääneen: ”Haluan [tähän toivomuksesi]!” Sulje silmäsi ja kuvittele miltä sinusta tuntuu kun toiveesi on toteutunut. Mitä teet, miltä näytät, missä olet. Kuvittele niin tarkasti että voit nähdä itsesi yhtä selvästi kuin jos toive olisi jo toteutunut.

Avaa sitten silmäsi. Jos sinua auttaa, sano ääneen: ”Kiitos.” Tunne oikeaa kiitollisuutta, aivan kuin toive olisi jo toteutunut. Luota siihen että toiveesi toteutuu. Voit myös kirjoittaa toiveen ylös muistiin paperille, mutta kirjoita se muodossa: Haluan [tähän toiveesi]. Kirjoitettu toive voi tuntua konkreettisemmalta. Myös toivetta kuvaava, esim. lehdestä leikattu kuva toivettasi kuvaavasta asiasta tai tilanteesta voi olla inspiroiva.

Sitten vain odottelet.

Odotellessasi voit alkaa tehdä (tai valmistella) niitä asioita, joita tekisit sitten kun toiveesi on toteutunut. Kulkea sen näköisenä kuin kulkisit ja käyttäytyä siten kuin käyttäytyisit sitten, kun toiveesi on toteutunut. Tunne hyvä olo ja ilo sisälläsi! Keskity siihen. Mikset toimisi jo tänään siten kuin haluaisit?

Kun alat elää sen mukaisesti, kuin haluaisit elää, tuot elämääsi huomaamattasi lisää niitä asioita, jotka vievät sinua kohti sitä, mitä haluat. Tuntemuksista syntyy ajatuksia. Ajatuksesi ovat kaikkien tekemiesi päätösten taustalla. Päätökset ratkaisevat sen mitä teet. Ja yksittäisistä teoista muovautuu koko elämä. So simple!

Jos olet malttamaton odotteluajan pituuden suhteen, aloita pienistä, helpommista toiveista, mutta panosta silti mielikuvaharjoitukseen yhtä tiukasti ja täysillä, kuin jos toive olisi mahtava, sinulle elämää suurempi asia!

Jos mielikuva upeammasta sinusta ja uudesta, hienosta elämästäsi alkaa odottelun aikana haalistua, sulje silmäsi ja näe itsesi uudelleen mielikuvaharjoituksen avulla. Paina kuva mieleesi, se olet sinä! Jos voit olla kuvassa sitä, sinun on mahdollista olla samaa myös todellisuudessa.

Vesta

Que sera, sera

WordPressin päivän kysymys on, uskotko että kaikki tapahtuu syystä?

Kyllä ja ei

Uskon ja en. Jokainen voi tiettyyn rajaan asti määrittää melko pitkälle sen, millaisia valintoja tekee, ja millaiseksi elämä niiden kautta muodostuu. Tietyt asiat kuitenkin vain tapahtuvat, syystä tai toisesta, eikä niihin voi vaikuttaa välttämättä kovin paljon. Riittää että tällaiset asiat hyväksyy ja tekee vallitsevasta tilanteesta parhaan mahdollisen, ja keskittyy sitten johonkin mukavaan asiaan, projektiin tai tekemiseen. 😉 Ota kaikken paras irti siitä, mitä sinulla on.

Asiat voi ottaa negatiivisesti tai sitten positiivisesti. Kaikkeen voi suhtautua kielteisesti tai myönteisesti. Asioita voi jäädä murehtimaan ja sureskelemaan, tai sitten voi kerta heitolla miettiä tilanteen läpikotaisin halki ja poikki, hyväksyä asiaintilan, ja kääntää sitten ajatuksensa uusiin juttuihin, hauskoihin juttuihin, keksiä jotain uutta ja mukavaa.

Tämän päivän viestini on: Carpe Diem! Keksi jotain mitä et ole vielä koskaan tehnyt. Mene ja toteuta ideasi. Seuraavana aamuna keksi joku toinen uusi asia, vaikka pienikin. Ja tee se. Toimi näin joka päivä. Elämä on elämistä varten, ei suremista. Tuolla ulkona maailma odottaa että menet kokemaan sen. Älä enää odottele. Anna mennä! Se tekee elämästä hauskempaa. Olet sen ansainnut!

Vesta

P.S. Netissä oli hauska kaavio tähän aiheeseen liittyen. Sen aloituskysymys kuului: Onko sinulla ongelma? Jos vastaus tähän oli ’ei ongelmaa’, tulos oli: ”Älä siis turhaan murehdi.” Jos vastaus oli ’kyllä’, jatkokysymys kuului: Voitko ratkaista ongelman? Jos vastaus tähän oli edelleen ’kyllä voin ratkaista’, tulos oli: ”Älä siis turhaan murehdi.” Jos vastaus oli ’ei, en voi ratkaista’, tulos oli ”Älä siis turhaan murehdi.” Aivan loistava päätelmä minusta! Oli sitten huolia tai ei, ja oli ne mahdollista ratkaista tai ei, on aivan turhanpäiväistä huolehtia etukäteen asioiden järjestymistä. Oli asia sitten niin tai näin, älä turhaan huolehdi!

Muutos on hyvästä

Muutos on jatkuvaa. Ja se on hyvästä.

Hyvät neuvot ovat tarpeen

Huomenta! On ihana aamu! Keittiössä soi rauhallinen musiikki. Kahvi tuoksuu. Lapset puuhailevat omiaan hihkuen. Ja minä päätän kirjoittaa parhaista ohjeista, joita olen muilta saanut.

Ihminen saa elämänsä varrella mitä erilaisimpia ohjeita ja neuvoja kanssakulkijoiltaan.

”Jos olet epävarma muuttaako asioita
vai jatkaako nykyisellään, muuta!
Jos tilanne huononee,
voit aina muuttaa asioita uudelleen!”

”Jos olet harkinnut muutosta,
et ole täysin tyytyväinen nykytilanteeseen
ja pohjimmiltasi kaipaat muutosta,
vaikka se pelottaisikin sinua. ”

”Älä kaada kahvinkeittimeen vettä keittimen omalla pannulla.”

Opettele sanomaan ”Tervetuloa!”

Meitä taitaa olla kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka hieman tai suunnattomasti vastustavat muutosta ja kaikkea uutta suhteessa vanhaan. Heille Status Quo on nykytilana täysin kelpaava ja paras vaihtoehto. Ja sitten on niitä, jotka toivottavat kaiken uuden ja sen tuomat muutokset ilolla tervetulleiksi, jos eivät suorastaan odota vaihtelua. Ihminen on vaihtelunhaluinen, mutta missä määrin, se riippuu jokaisesta itsestä.

Itse kuulun toiseen ryhmään. Olen melko ennakkoluuloton. Kaipaan vaihtelua, se virkistää.

Nyky-yhteiskunta vaatii jatkuviin muutoksiin sopeutumista. Minusta se on toisaalta hyvä. Toisaalta se voi välillä olla väsyttävää. Mutta se on vähemmän väsyttävää, jos uskaltaa riisua omat muutosvastarintapanssarinsa ja ottaa mitä tuleman piti hymyllä vastaan, sillä se tulee joka tapauksessa! 😉 Minusta elämä kannattaa elää niin täysinäisenä kuin mahdollista, käyttäen tarjotut ja eteen tulevat mahdollisuudet hyväksi, kuin elää vain puolittain, osaksi. Elämä on välillä epävarmaa, totuttele siihen. Jalat voi pitää maassa vaikka välillä hyppelisikin! 😉

Kaikki edellinen liittyy yhteen järkevimmistä ja käyttökelpoisimmista neuvoista, jotka olen ikinä saanut:

Jos et ole varma, muuttaako asioita vai jatkaa entiseen tapaan, muuta! Jos olet edes yhden pienen hetken harkinnut muutosta, vaikka vain ajatuksen tasolla, olet tyytymätön nykytilanteeseen. Huonoa, tai edes kohtalaista, nykytilaa ei kannata jatkaa. Ansaitset parempaa! Vaikka muutos epäonnistuisi ja huonontaisi tilannetta entisestään, voit aina muuttaa asioita uudelleen! ❤

Se on lohdullinen ja vapauttava viesti! Itse saan siitä mielenrauhaa. Turha huolehtia, sillä asiat tuppaavat suttaantumaan kyllä hyvin, ainakin lopulta! Silti ei kannata vain ajelehtia virran mukana, vaan tarttua itse härkää sarvista, luoda oma tulevaisuutensa. 😉

Kummallista mutta käytännöllistä!

Sen sijaan kummallisin, omituisin ja hulluin – mutta ehdottomasti yksi käyttökelpoisimmista – neuvo, jonka koskaan olen saanut, on:

Vettä ei tule kaataa kahvinkeittimeen sen omalla kahvipannulla tai astialla, johon valmis kahvi keitetään. Se huonontaa ennen pitkää keittimen toimintaa, ellei lopulta jopa riko sitä! Syynä on se, että vaikka kahvipannun pesisi huolellisesti käyttökertojen välillä, siihen pinttyy silti kahvipapujen rasvaa. Sitä ei pitäisi päätyä keittimen koneiston ”alkupäähän”. Kaada vesi jollain muulla astialla.

Hullu maailma! Miksei käyttää kahvin keittämiseen niitä osia, joita kahvinkeittokoneiston mukana tulee? Siksi että se on typerää, vaikka kuulostaa järkevältä.

Keitän siis kahvini aina kaatamalla vettä tavallisesta vesikannusta, lasista tms. Keitin toimii yhtä loistavasti kuin uutena, eikä ”korise” ja ”pulputa” kuten niin monen muun keittimen olen kuullut tekevän. Korina ja pulputus, vaikka kotoinen ääni onkin, ei kuulu kahvinkeittimen käyttöääniin, ellei keitin ole osittain tukossa.

Luulen että nuo keittimeen pinttyneet kahvin rasvat aikaa myöten alkavat myös vaikuttaa kahvin makuun (huonontavasti). Tuleeko mieleesi joku kamalan makuinen sumppi, jota muuten mukavan näköinen kahvila on sinulle joskus tarjonnut? Luulen että sumpin salaisuus on tässä! 😉

Pirteää päivää kaikille!

Vesta

P.S. Jos kahvinkeitin kuitenkin jo korisee, asiaa voi yrittää auttaa keittämällä keittimestä yhden kerran läpi sellaista vettä (täysi kahvipannullinen), johon on lisätty reilu teelusikallinen ruokasoodaa. Sekoita sooda veteen, jonka kaadat kahvinkeittimeen. Kun soodavesi on keittynyt, pese kahvipannu ja keittimen irtonaiset osat astianpesuaineella. Keitä sen jälkeen muutama täysi pannullinen pelkkää vettä keittimen läpi. Sen jälkeen voit keittää taas kunnon kahvit! Ruokasoodakäsittelyn voi tehdä säännöllisin väliajoin, vaikka kahvinkeitin olisi täysin ”oireeton”. Itse keitän ruokasoodalitkut muutaman kerran vuodessa. Jos tilanne on päässyt pahaksi, eikä korina ota laantuakseen, kaupasta löytyy myös kahvinkeittimen puhdistusaineita. Kannatan itse kuitenkin ruokasoodaa, joka on terveellisempi ja luontoystävällisempi vaihtoehto.