Leppoisaa kesää!

Kesä on vihdoin täällä! 🙂

Meidän kuopus on tänään puoli vuotta! ❤

Hyvä hetki päivittää samalla blogia. Aurinkoinen sää kutsuu ulos nauttimaan kesästä, joten blogissa lienee hieman hiljaisempaa nyt kesäkuukausina.

Itsellä on tiedossa muutama mukava projektin poikanen urakoitavaksi kesän aikana, yksi niistä ei sen vähäisempi juttu kuin kodin remontointia, jonka rinnalla kulkee sitten kaikenlaista muuta pienempää projektia, tuunaamista ja tehtävää.

Kesällä on kuitenkin hyvä aika vaihtaa välillä myös vapaalle, olla ja nauttia vain olostaan sen kummemmin ahkeroimatta, suunnittelematta tai aikatauluttamatta. Aina ei tarvitse suorittaa ja saada aikaan ollakseen olemassa. 😉 Riittää että on ja hengittää, antaa ajatuksen tulla. Pysähtyy kuuntelemaan. Kun olo on rento ja mieli avoin, voi päähän pälkähtää yllättäviä oivalluksia ja unelmia. Silloin ympäröivän maailmankin näkee taas paremmin, kauniimpana kuin oli ehkä kaiken kiireen keskellä muistanutkaan. 😉

Satuin huomaamaan ihanan blogin, My French Country Home, netissä, joten vinkkaan samalla siitä. http://myfrenchcountryhome.blogspot.fi/

Mukavaa lomaa kaikille ja tsempit töissä ahertaville!

Aurinkoisia päiviä toivotellen,

Vesta

Mitä en ole koskaan kertonut…

… oli WordPressin Daily Postin kysymys tänään. No nyt sen kerron ja tunnustan.

Parsakaali, yksi monista terveellisistä superruoista

Oikeasti en ole aina pitänyt parsakaalista! Enkä ruisleivästä! Puhumattakaan pinaattikeitosta ja pinaattiletuista!

Lisää tähän vielä vähärasvainen kalkkunaleike. Niin ja karpalo- ja tyrnimehut. Kirpeät puolukat, porkkana-lantturaaste, nauris, pavut, kaurapuuro, keitetyt vihannekset, kasvisruoat, lehtisalaatti, purjo, selleri, mysli, leseet, tilli, maustamaton jogurtti, viili, piimä, kaikki muut kalat paitsi lohi ja savumuikut, sienet… ja vaikka mitä muuta!

Oikeasti olen välittänyt edellisistä melko vähän vielä kymmenisen vuotta sitten. Hyvä on, olen suoraan sanoen ja suorastaan vihannut ja välttänyt edellisten syömistä, aina kun se suinkin on ollut mahdollista! 😀

Silti en ole ollut nirso. Olen aina syönyt sitä mitä on tarjolla, myös ”vihaamiani” ruokia jos niille ei ole ollut tarjolla muita vaihtoehtoja. Tämän olen oppinut kasvatuksen kautta. Lapsuudenkodissani söimme kiltisti ja mukisematta sitä, mitä meille tarjottiin. Ruoan syönnistä ei ollut lupa kinastella.

Ei muuten ole lupa omilla lapsillanikaan. Tosin erona taitaa olla se, ettei pöydässä tarvitse istua niin kauan että lautanen on tyhjä. Jos ruoka ei maita, sitä ei ole pakko syödä. Mutta esikoinen on jo oppinut sen, että ruoka-aikaan kannattaa syödä, sillä sen jälkeen ei heti tipu välipaloja. Eikä varsinkaan jälkiruokaa. Periaatteeni on, ettei jälkiruokaa voi jaksaa, jos ei pääruokaakaan. 😉

Tervettä ruokavaliota voi oppia rakastamaan

Varsinkin kun huomaa kuinka hyvä olo siitä tulee. Hyvä olo on siten jo ”puoli ruokaa”.

Ruisleipä oli yksi ensimmäisistä vihatuista, joita opettelin rakastamaan, se tapahtui jo varhaisnuoruudessa. Sitä ennen tumma leipä oli minulle ”pakkopullaa”, jota syötettiin joka välissä ennen kuin sain jotain herkullisempaa syötävää.

Nykyään julistan manifestia kaikkiruokaisuudestani ja rakkaudesta terveelliseen ruokavalioon, koska se maistuu niin hyvältä. Oikeasti on vaatinut minulta melkoisen työn, että olen saanut ruuvattua makunystyräni pitämään näistä terveellisistä vaihtoehdoista. Se ei ole tullut minulta luonnostaan, enkä ole perinyt sitä lapsuuden kodista.

Mutta, kun oikein kovasti yrittää, pystyy mihin vain! Tätä nykyä voin sanoa pitäväni edellisistä. Oikeastaan pidän niistä nyt niin paljon, etten voisi enää kuvitella vaihtavani vaikkapa ruisleipää johonkin ”pullahötöjauhoiseen” vaaleaan leipään tai johonkin muuhun epäterveelliseen vaihtoehtoon. Terveellinen ruokavalio on ollut minulla käytössä niin kauan etten enää osaa syödä muuta.

Tietysti syön edelleen vaalea leipää, silloin tällöin. Mutta jos pöydässä on sekä tummaa että vaaleaa, usein valitsen tumman leivän ihan vapaaehtoisesti, pelkästään siitä syystä että minun yleensä tekee mieli enemmän tummaa leipää kuin vaaleata. Leivon edelleen säännöllisin väliajoin erilaisia herkkuja, croissanteista täytekakkuihin. Mutta aina kun mahdollista, lisään ohjeeseen vähän täysjyväviljaa, usein spelttiä, leseitä tai muuta kuituista jauhoa. Jopa pullataikinassa on usein jokin osa terveellisempää viljatuotetta. Jos näin toimii, kuituisempien jauhojen määrän kanssa tulee olla tarkka ja maltillinen, muuten pulla maistuu liikaa sämpylältä (tätäkin on kokeiltu).

Vaikutukset, ne ovat tuntuvia!

Päätös terveempien ravintotottumusten valitsemiseen on tapahtunut ihan itsestään, oman tietomäärän ja tiedostamisen lisääntyessä. Mitään sen kummempia syitä ei itselläni ole sen valitsemiseen ollut.

Mutta seuraukset ovat olleet huomattavat! Yhtäkkiä aikuisiässä ilmestyneet ja melko pahoiksikin äityneet heinä- ja eläinallergiat hävisivät pikku hiljaa aivan huomaamatta.

Lapsena ja nuorena minulla ei ollut minkäänlaisia allergioita. Harrastin ratsastusta, meillä oli kissa ja sen jälkeen koira. Asuimme omakotitalossa, jonka vierestä löytyi metsä. Siis luonnon keskellä, lukuisten eläin- ja siitepölyhiukkasten keskellä.

Allergiat puhkesivat jostain käsittämättömästä syystä aikuisena, vieläpä lukuisassa määrin. Olin muutamat vuodet allerginen lähes kaikelle ulkona kasvavalle joka voi allergisoida (lähinnä keväisin ja kesäisin) ja kaikelle karvaiselle mikä liikkuu.

Mutten enää. Pari kissan koltiaista meillä on edelleen. Harrastan ratsastusta säännöllisen epäsäännöllisesti edelleen. Yöpyminen kodissa, jossa on koiria, ei aiheuta enää kamalaa nenän vuotamista. En syö enää keväisin allergialääkkeitä, eikä minkäänlainen keväinen heinänuha enää vaivaa minua.

En olisi uskonut että ruokavaliolla voi olla minkäänlaista vaikutusta allergioihin. Se ei käynyt edes mielessä. Mutta aloin muuttaa syömistottumuksiani samalla kun kiinnostuin terveemmistä elintavoista. Hurahdin pilatekseen ja kiinnostuin joogasta. Aloin ihailla entistä enemmän kaikkea rauhallista ja rauhaa tuottavaa, kuten purjeveneitä, merta, tuulen huminaa, linnun liverrystä, vihreää teetä… Mainittakoon nyt että kahvista en silti voisi missään nimessä ikinä luopua!

Monipuolisen ruokavalion edut

Hyvä puoli siinä että pitää lähes kaikesta ruoasta, on se että on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja mistä valita. Uusien ruokienkaan maistelu ei ole niin vaikeaa. Niiden maistamatta jättäminen sen sijaan voisi olla. Pelkäisin että hienoja makuelämyksiä jäisi kokematta. Olen siis tätä nykyä hyvin ennakkoluuloton erilaisia ruokia kohtaan!

Samaa asennetta yritän opettaa myös lapsilleni nyt heti pienestä pitäen, jotta he pääsisivät aikuisena helpommalla. Heidät käännyttääkseni syön jopa kaalikääryleitä (joita en vieläkään rakasta, mutta jotka ovat ihan hyviä), jotta he eivät kopioi minun rajoittunutta asennettani. 😉

Terveellisien ruokien ihanuudesta ympäriinsä huutelu johtuu siitä, että toivon että saan käännytettyä ruokien rakastajiksi myös muita ihmisiä. Osa tietysti pitää näistä jo luonnostaan, ja vastaavasti ei pidä jostain, mistä minä olen aina pitänyt.

Mutta uskon että en voi olla ainoa käännynnäinen. Maailma on todennäköisesti meitä heränneitä terveysintoilijoita ja tiedostavia syöjiä pullollaan!

Ruoka on nautinto, miksei siis nauttia siitä kaikin siemauksin?

Mukavaa päivää, älkää nirsoilko, se on turhuutta!

Vesta

P.S. Jos haluat kokeilla jotain uutta reseptiä, vaikkapa eri maalaista, etnistä, eurooppalaista tai jotain muuta, pääset hyvään kokkaustunnelmaan soittamalla kyseisen maan musiikkia. Samaa musiikkia voi soittaa hiljaisella vaikkapa myös aterian taustalla. Tällä hetkellä meillä soi keittiössä useimmiten italialainen, espanjalainen ja ranskalainen musiikki.

Uuden vuoden rennot tuulet

Meri on aina rauhoittanut minua. Rauhoittumista tarvitsee välillä jokainen. Liiallinen kiire, suorittaminen ja kuluttaminen ei ole kenellekään hyvästä. Se ei voi olla elämän tarkoitus. Mutta mikä sitten on?

Musiikkia rentoutumiseen

Lähes jokaisen blogin, mainoksen ja julkaisun nurkalla tunnutaan puhisevan laihduttamisesta, kuntoilusta, ynnä muusta projektien aloittamisesta uuden alkaneen vuoden kunniaksi, joten päätin tehdä vastaiskun. Minun blogini ensimmäinen kirjoitus tänä vuonna käsittelee rentoutumista. Taitoa, jonka me kiireiset nykymaailman tehosuorittajat tuppaamme unohtamaan liiankin herkästi.

Linkin takaa löytyy tuokio Caribian rannikon leppoisia aaltoja. Kyseessä on oikeastaan video, joten vaaleahiekkaiseen rantaan rauhallisesti vyöryviä, turkoosin sinisiä aaltoja voi myös katsella. Sekin on rauhoittavaa, ainakin minusta.

Ja seuraavan linkin takaa löydät Feng Shui -musiikkia, aiheena meri.

Nämä ovat niin kauniita, että tuntui mukavalta ajatukselta linkittää ne tänne blogiin.

Se pyörii sittenkin!

Välillä on hyvä irrottautua hetkeksi kaikesta kiireestä ja varata itselleen oma rauhallinen, hiljainen hetki. On hyvä muistaa (ja huojentavaa – joskin ehkä vaikeaa – tunnustaa), että maapallo pyörii sittenkin, vaikka itse ei ihan joka hetki yrittäisikään kontrolloida kaikenlaisia arkipäiväisiä (ja väliin aika turhanpäiväisiäkin) asioita, jotka suttaantuvat kuitenkin sitten ihan itsestään. Vaikka asiat eivät välttämättä menisi aivan juuri siten kuin itse olisi toivonut, ellei itse niitä tee, ei se kaada maailmaa.

Olen alkanut huomata että rento ja iloinen mieli on paljon ihanampi asia, kuin se miten joku pikkujuttu on tehty. Oman kullan kainalossa on paljon mukavampi kuherrella ja kiherrellä maailman kauneudelle ja hassunkurisille sattumuksille, kuin rasittaa päätään (ja muidenkin hermoja) vaikkapa huomauttamalla siitä, mistä päästä hammastahnaa nyt kuuluikaan puristaa, tai mikä vielä pahempi, on joskus aikaisemmin yhdessä sovittu puristettavan. Tai jotain muuta aivan yhtä tyhjänpäiväistä ja yhdentekevää perheonnen ja maailmanrauhan kannalta, kuten astioiden järjestys tiskikoneessa, tai kenen vuoro seuraavaksi on päättää mitä televisio-ohjelmaa katsotaan. Mieluummin kiinni koko toosa! Sieltä tulee aina ja jatkuvasti jotain mielenkiintoista, jota voi seurata, vaikka pääosa ohjelmasta taitaa todellisuudessa kiinnostaa useimpia vain puolittain. Silti tv saattaa roikkua päällä tuntikausia, taustamelun luojana. Mutta palatakseni takaisin arkiaskareisiin ja muihin ”pikkukiviin”, siis niihin ei-niin-tärkeisiin asioihin elämässä: pääasia että joku on ne tehnyt, ettei itse tarvitse yrittää suoriutua aivan kaikesta yksin. Jokaisella toivoisi olevan useampia sellaisia läheisiä ihmisiä, jotka tekevät elämästä helpompaa, ja ennen kaikkea hauskempaa.

Ajatus tuntuu nyt pomppivan sen verran, että kirjoitus juoksee asiasta seuraavaan. Postauksen punainen lanka taitaa sentään olla vielä näkyvissä, ainakin langan pää. Tärkein sanoma joka tapauksessa on: pidä huolta myös itsestäsi! Ja, koko maailmaa ei tarvitse kantaa hartioilla. Sen lisäksi, muista rentoutua. Ja nukkua. =)

Vesta

P.S. Ai niin, tein tänä vuonna itselleni viisi uuden vuoden lupausta: 1. lisää kipinää suhteeseen 2. lisää naurua perheeseen 3. syyttäminen ja syyllistäminen kielletty 4. ulkoilen joka päivä lasten kanssa enemmän kuin vain ”tarpeeksi” 5. trimmaan kroppani takaisin huippukuntoon.

Edellisten tarkoituksena on tuoda hauskuus takaisin elämään. Minkään ei tule olla liian vakavaa. Ei suhteen siippaan tai lapsiin, kuten ei arkielämänkään. Ei myöskään kasvatuksen. Lapsista ei ole tarvis kasvattaa nykyajan Einsteineja. Riittää että jälkikasvu tajuaa mistä elämässä todellisuudessa ja pohjimmiltaan on kyse. Perheen yhteinen aika takaisin sille kuuluvaan arvoonsa. Kuten oma aikakin, jota on aina välillä oikeus vaatia itselleen.

Olen sitä mieltä että lupaukset kannattaa ja pitää julistaa kuuluviin, teki sen sitten verbaalisesti tai rustaamalla ne jopa blogiin. Niitä kannattaa itseasiassa kuuluttaa ainakin itselleen jokainen päivä. Siten lupaukset – jotka todellisuudessa ovat henkilökohtaisia tavoitteita – eivät pääse unohtumaan! Siten tavoitteet on helpompi saavuttaa. Kun tavoitteet pysyvät kirkkaina mielessä, ne todennäköisimmin myös toteutuvat. (Päivitys 6.1.: kirjoitin tämän muuten ennen kuin luin Minimalistin blogipostauksen, jossa käsitellään samaa aihetta, uuden vuoden lupauksia ja niiden julistamista kaikelle kansalle, jotta lupaukset eivät unohdu heti kun uuden vuoden tinat on heitetty roskiin. Tämä on mielestäni tosiaan hyvä tapa saada potkua lupausten pitämiseen ja toteuttamiseen. Pätee siis muihinkin kuin vain uuden vuoden lupauksiin. Oikeastaan kaikkiin tavoitteisiin elämässä.)