Liian kunnianhimoista?

Posti päivässä on melko kunnianhimoinen tavoite.

Hetken aikaa joka ikinen päivä postattuani, totesin että blogi alkaa vaatia melkoisesti aikaa. Liikaa aikaa. Varsinkin jos itsellä oli mielessä joku jutun juuri, jonka halusi postata  ja sen lisäksi piti vielä naputella juttu WordPressin antamasta otsikkoaiheesta.

Siksi päätin nyt höllentää tahtia, ja postata taas vain silloin kun mieli tekee. Siis säännöllisen epäsäännöllisesti. Blogin rustaamisen on kuitenkin tarkoitus olla hauska harrastus, ei joka iltainen velvollisuus, joksi se pikku hiljaa alkoi muodostua. Elämässä riittää paljon muutakin mielenkiintoista tekemistä – ja niitä velvollisuuksia – kuin koneella kököttäminen. 😉

Kaikki muutkin tv- tai tietokoneruutuun kiinni liimaantuneet lumen pakoilijat: nyt ylös, ulos ja pulkkamäkeen! Ennen kuin sitä taas huomaakaan, ilmat alkavat lämmetä, lumet sulavat ja kesää aletaan odotella yhä kasvavalla innolla. Nyt siis vielä hetken aikaa: pirteää ja energistä talvea kaikille! =)

Vesta

P.S. Sain vihdoin päivitettyä profiilikuvan blogiin. Betty Boop sai siis väistyä. Kuvan myötä paljastuu samalla syy tähän kärvistelyyn ja tuskailuun kotiäitiyden, neulomisen, kodin hengettären, leipomisen, ynnä muun opettelussa: siis, blondi mikä blondi. 😀 Muuttokin on onneksi takana, kylpyhuone upouusi ja hieno, mies saanut keittiörempan valmiiksi ja lapset – ja kissat – alkaneet vihdoin kunnolla kotiutua uuteen kotiin. Ehkä ovat tajunneet että täällä nyt asustetaan, eikä ole vain väliaikainen lomapaikka. 😀 😉

Sunnuntai-aamun ihanuutta

Huomenta! Tai siis päivää.

Tänään nukuttiin ihanan pitkään. Olin aamupuuron keittelytouhuissa vasta puoli kymmenen aikaan. Radio Novalta tuli hyvää musiikkia, joten käänsin volyymin lujemmalle, ja tyttö hytkytteli pitkin poikin keittiötä musiikin tahtiin. Hetkuttelin sitten itsekin aamukamppeissa malliksi pienelle, kun toinen niin tykkää tanssia. Niin eikös naapurin miehet olleet kolaamassa lunta juuri meidän ikkunan takana! Jeh, sunnuntai-aamun hupia naapureille à la Vesta! Mutta hyvä että naapuritkin saivat vähän hupia kun meillä oli niin hauskaa! 😀

Kaikki musiikin ja lumen ja kevään ystävät, nyt on hieno päivä vaikka vähän tanssahdella, hetkutella ja ketkutella, käydä happi hyppelyllä ulkona viiman ja kinosten keskellä ja nauttia mielettömän kirkkaasta kevätauringosta! =) Viikonloppua on vielä runsaasti jäljellä! Mukavaa päivää itsekullekin!

-Vesta

Kiva päivä

Tänään herättiin aikaisin. Aamu meni kuitenkin sählingiksi ja totesin ettei tänään millään ehditä tytön vauvaharrastukseen. Lähdettiin siis ulos kävelemään. Siellä on upea ilma! Pakkasta -4 astetta ja lunta sataa hiljaa kauniina leijailevina hiutaleina.

Mukavalta tuntui kun pari naapuria ja roskakuskikin rupattelivat pari sanaa. 🙂 Ei tietoakaan keskikaupungin tylyydestä, johon olen aikaisemmin saanut tottua. Vieläkin välillä hämmästelen ihmisten ystävällisyyttä ja hyväntuulisuutta, joka tekee täällä asumisesta niin mukavaa!

Voin jo sanoa puolitutuiksi muutamaa vanhusta, jotka vaihtavat pari sanaa aina vastaan tullessa tai heilauttavat kättä ystävällisesti hymyillen. Myös toiset rattaiden ja vaunujen työntäjät ovat automaattisesti ”tuttuja”, vähän kuin kuuluisi samaan tiimiin. Kaikki eivät toki tervehdi mutta osa tervehtii tai nyökkää, mikä tuntuu mukavalta. Entisenä ”kaupunkilaisena” tunnen välillä olevani hieman hukassa siinä, milloin sopii tervehtiä ja milloin jättää tervehtimättä. Paljon on siis vielä opiskeltavaa. 🙂

Välillä kaupungin houkutukset ja se että kaikki on niin lähellä, tuntuu ihanalta ajatukselta. Mutta se on vain hetkellistä. Yleensä riemuitsen jatkuvasti sisimmässäni siitä että saan asua täällä kaukana pakokaasun tupruttamista ruuhkista, stressaantuneista ilmeistä ja kiireisistä ihmisistä.

Nyt hyväntuulinen pikkuiseni ilmoittaa melko pontevasti että olisi päiväuniaika. Silmiä ja korvia hierotaan (kai sitä unihiekkaa on ihan korvissa asti) ja ”unimölinä” on alkanut. Menemme siis hyvin ansaituille päiväunille!

Energistä päivää kaikille! Aurinko paistaa tänäänkin, ja jo se yksistään on hyvä syy hymyillä, vaikka ihan vähäsen. 🙂

-Vesta