Toscanalainen sitruunakana

Ohjeen innoittajana on toiminut Tessa Kirosin keittokirjasta ”Twelve – A Tuscan Cook Book” löytyvä ohje ”Pollo al limone”. Padan sijasta valmistan kanan uunissa matalareunaisessa uunivuoassa ja olen tehnyt muutamia muitakin muutoksia reseptiin. Alla oma versioni tästä suositusta ruokalajista. 🙂

4 hengelle

1-1,5 kg kanaa (esim. kanan koipireisiä)
2 kokonaista valkosipulia (valkosipulin kynnet kiinni toisissaan)
1 sipuli
2 porkkanaa
1,5 dl vettä
1,5 dl kuivaa omenasiideriä (esim. Happy Joe)
reilu ripaus suolaa
muutama reiluhko ripaus mustapippuria
pieni ripaus valkopippuria
3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna (tai 3 tl kuivattua persiljaa)
1 rkl tuoretta salviaa silputtuna (tai 1 tl kuivattua salviaa)
2 rkl tuoretta rosmariinia silputtuna (tai 2 tl kuivattua rosmariinia)
1 rkl tuoretta timjamia silputtuna (tai 1 tl kuivattua timjamia)
1,5 sitruunan mehu
3 rkl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200C. asteeseen.

Laita kanat vuokaan.

Leikkaa valkosipuli-”kukkasen” yläreunasta sen verran pois että jokaisen kynnen kärki paljastuu. Jos haluat voit kuoria kerroksen kuivaa kuorta valkosipulin ympäriltä, mutta varo etteivät kynnet erkane toisistaan, kynsien on tarkoitus olla omissa ”pusseissaan” paiston ajan. Aseta valkosipuli vuokaan paksu kanta alas päin ja leikattu puoli ylös päin. Tee samoin toiselle valkosipulille.

Kuori ja pilko sipuli ja porkkanat isohkoksi silpuksi ja laita vuokaan. Kaada päälle vesi ja omenasiideri. Ripottele päälle suola, pippurit ja yrtit. Halkaise sitruunat ja purista päälle sitruunamehu. Valele päälle hieman oliiviöljyä.

Paista 200C. asteisessa uunissa n. 55 minuuttia. Käännä sitten uuni kuumalle (250C. astetta) ja jos uunissasi on grillivastukset, käännä ne päälle ja paista vielä 5-10 minuuttia.

* Kanan lisukkeeksi sopivat suorastaan loistavasti juustoiset Ardennien perunat, https://domesticgoddezz.wordpress.com/2013/10/21/loistavat-ardennien-perunat/, joiden paistolämpötila on sama ja paistoaikakin lähes sama kuin kanalla.

* Alkuperäisessä Tessa Kirosin ohjeessa kana ruskistetaan pannulla oliiviöljyssä ja haudutetaan sen jälkeen kypsäksi suuressa padassa liedellä muiden ainesten kanssa. Valkosipulin, salvian, rosmariinin ja timjamin sijasta Kirosin ohjeessa käytetään varsiselleriä ja laakerinlehtiä, ja siiderin sijaan taas valkoviiniä.

* Vinkkinä tuoreiden ja kuivattujen yrttien käyttöohjeista ja määristä:

Hyvä nyrkkisääntö on että 1 dl tuoretta yrttiä vastaa n. 1 tl kuivattua yrttiä. 🙂

Ks. nettilinkki Santamarian sivuille

http://www.santamariaworld.com/fi/Mausteet/yrttiopas/maustaminen-yrteilla/

Risotto di pesce e la peperonata

Ah quello bella Italia e la cultura culinaria, tai jotain sinne päin.

Tein tänään merellistä risottoa, tosin ilman simpukoita ja ohjetta hieman soveltamalla. Lisukkeena tarjosin perheelle paprikahöystöä. Molempien ruokien ohjeet löytyvät Tessa Kirosin kauniista keittokirjasta Venetsia – ruokaa ja unelmia.

Venetsia - ruokaa ja unelmia

Ruoan kanssa olin kattanut pöytään sipulifoccaccia-leipää, jonka ohje löytyy Sanna Miettusen keittokirjasta Aamiainen – päivän paras hetki. Leikkasin jokaisen lautasen reunalle vielä kurkkuviipaleita ja tarjoilin koko komeuden kurkulla maustetun veden kanssa. Innoitus makuveteen tuli edellä mainitusta Aamiainen-kirjasta.

Kokkaaminen oli hauskaa. Pääsin kokeilemaan ”kuuluisaa” ondaa eli aaltoa, jolla italialaiset kokit mantecaren avulla taitavasti heilauttaen sekoittavat ruoan sen valmistuksen lopuksi.

Ohjeissa oli sen verran tekemistä että ruoanvalmistusprosessista todella pääsi nauttimaan, kun rauhakseen odotteli eri välivaiheiden valmistumista. Italialaista musiikkia vain taustalle soljumaan ja pian sitä voi melkein kuvitella siirtyvänsä romanttiseen Venetsiaan… 😉

Lopputuloksena tuli kerrassaan loistavaa ruokaa! 😛 Jos yllämainitut teokset sattuvat löytymään omasta hyllystä tai lähikirjastosta, suosittelen kokeilemaan kirjojen reseptejä! Jos kaikkia aineksia ei ole omassa keittiökaapissa – kuten itsellä kävi meriravun, simpukoiden ja hopeasipulin kanssa (käytin risotossa katkarapuja ja tavallista sipulia, ja paprikahöystössä puna- ja tavallista sipulia) – voi ainekset mielestäni korvata jollain vähän tavallisemmalla ruoka-aineella. Resepti on sen verran hyvä!

Jos totta puhutaan, itse jätin konjakilla liekittämisenkin väliin. Tietysti edelliset vaikuttavat melkolailla lopputulokseen, mutta erinomaista ruokaa saa tehtyä ruokaohjeen avulla vähemmilläkin aineksilla. Juhla-aterian tai päivällisvieraiden kohdalla reseptin valmistus onkin sitten vähän eri juttu, ja siihen valmistautuisin kunnon kauppareissulla.

Mikä parasta, itse sain reseptin pohjalta korvan taakse taas uusia ideoita, joita voin hyödyntää omassa arkikokkaamisessa. Siten omat arkiruoat taas ”uudistuvat” ja ruoanlaittotaito jalostuu entistä paremmaksi. Aivan helpoilla, pienillä paranteluilla tai lisäyksillä arkiruoasta saa loistokasta. Arkiruoankaan ei tarvitse olla mitä tahansa tavallista ”mössöä”, ainakaan useimmiten. Tähän voi todeta vain, että parempi ruoka tuo hyvän mielen. Elämän pieniä ylellisyyksiä. 🙂

Italialaiset osaavat tehdä ruoanlaitosta taidetta! Suomalaisena ei tarvitse silti väheksyä itseään. Meiltä löytyy omat suomalaiset ruokaperinteemme. Tästä hyvänä muistutuksena sopii vaikkapa syventyminen Tessa Kirosin toiseen keittokirjajulkaisuun – maailman kauneimmaksi keittokirjaksi sanottuunHillasoilta oliivilehtoihin (Falling cloudberries).

Hillasoilta oliivilehtoihin

Venetsialainen ruoka vaikuttaa melkoisen terveelliseltä. Kuuluisat kanavat ja kaupungin merellinen sijainti, siis veden läheisyys, on tuonut selvästi leimansa venetsialaiseen ruokaan. Kirosin Venetsia-kirjassa käytetään paljon meren herkkuja ja tuoreita yrttejä, mikä tekee ruoasta terveellistä.

Tytölle ruoka oli jälleen uusi, jännittävä maistelukokemus, ja hän söikin aivan kiitettävällä ruokahalulla.

Mukavia kokkaushetkiä,

-Vesta