Kaikki vauvan ruoasta

… lyhyesti. Tai noh, melkein kaikki. Maailman terveysjärjestö WHO muuten suosittaa imetystä aina kahden vuoden ikään saakka, alla olevassa artikkelissa puhutaan imettämisestä puolentoista vuoden ikään. 

http://www.kaksplus.fi/lapsi/vauvanruoka-kalaa-ja-viljaa-viisikuiselle

Meillä kuopus aloitti eilen peruna-porkkana-vellin maistelun. ☺ Meillä ollaan aika ennakkoluulottomasti ja monipuolisesti maistatettu ruokia heti alusta pitäen kun kiinteisiin ruokiin ollaan siirrytty. Kellään ei onneksi ole allergioita. Imetystähän voi, suositellaan ja kannattaa jatkaa kiinteiden syömisen rinnalla. Ravitsemustietoista päivää,

-Vesta

Carpe Diem!

Asiaa kevätväsymyksen selättämisestä ja imetyksestä.

Pian kevät on täällä taas ja arjen piristykseksi on mukava aloittaa kaikenlaista uutta projektia. On loistava aika syynätä omia tottumuksiaan ja elämäntapojaan, ja pohdiskella voisiko niitä jotenkin parantaa. Se lisää jaksamista ja antaa mukavasti tsemppiä valoisampien ja lämpimämpien aikojen odotteluun.

Noin vuosi sitten postasin blogiin tähän liittyvän artikkelin:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2014/04/02/kevatvasymykselle-kyytia/

Kuopustani imettävänä äitinä vinkkaan taas itselle ajankohtaisesta aiheesta, imetyksestä:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/02/19/imetys-todella-terveellista-ja-pahimmillaan-suuri-riski-vauvalle/

Ja jos joku muukin suunnittelee raskauskilojen tai muuten vain kehoon kummallisesti kerääntyneiden ylimääräisten kilojen karistamista tai kropan kevätremonttia, tässä boostia tempaukseen:

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2014/01/16/kesaksi-kuntoon-2/

Pirteää kevättä!

-Vesta

Sivistyneiden lasten salaisuus – eli kuinka kasvattaa bébé?

Jos haaveilet rauhallisesti ja järkevästi toimivasta uhmaikäisestä, koko yön nukkuvasta vauvasta, sosiaalisesta ja hyväkäytöksisestä taaperosta ja omasta ajasta, tämä kirja on ehdottomasti sinulle! Se sisältää nipun järkeenkäypiä lastenkasvatusohjeita (ei sääntöjä!). 

Kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona ollessa sitä törmää jos jonkinlaisiin tilanteisiin ja joskus kovastikin päänvaivaa aiheuttaviin ongelmiin. Lapsia, lapsuutta ja lastenkasvatusta käsittelevät kirjat kiinnostavat. Niinpä satuin törmäämään tähän mielenkiintoiseen opukseen: Pamela Druckerman – Kuinka kasvattaa bébé? Vanhemmuus Pariisin malliin. Havaitsin että se on kirjastossa hyvinkin varattu teos. Sain varausjonosta ”jonotuspaikan” ja odottelin omaa kappalettani useampia kuukausia. Mutta vihdoinkin se on täällä, olen päässyt lukemisen alkuun ja hyvään alkuun päässytkin! Kirjan oppeja on testattu vaivihkaa oman jälkikasvun kanssa ja tulokset ovat suorastaan kutkuttavia…

Nyt olen niin rakastunut kirjaan että harkitsen oman kappaleen ostamista.

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522341487

Kirjan – ja sen mukaan myös ranskalaisen lastenkasvatuksen – kantava voima on ”cadre”, kehys. Kehys tarkoittaa lapselle asetettuja sääntöjä, joita noudatetaan tiukasti ja peräänantamattomasti joka tilanteessa, mutta kehyksen sisällä lapsella on täysi vapaus toteuttaa itseään vapaasti, vapaus löytää maailma ja elämän kauneus.

Pääosa kirjasta kiteytyy termiin ”la pause”, tauko. Se tarkoittaa että lasta kasvatetaan kärsivällisyyteen, odottamisen taitoon, turhautumisen sietämiseen, jokaisesta hetkestä nauttimiseen ja muun maailman huomioon ottamiseen – ei pelkästään omiin tarpeisiin ja toiveisiin keskittymiseen ”kaikki-mulle-tänne-heti”-kamaluuden tapaan – jo pienestä pitäen. Ranskalaiset eivät sano ei, he sanovat: odota. Ei-sana on säästetty todellisiin ongelmatilanteisiin.

Lasta kannustetaan käyttäytymään – ei kiltisti – vaan viisaasti ja tyynesti, rauhallisesti ja järkevästi. Se on hyvä kannuste. Lapsi tietää että hän voi itse päättää käyttäytyä fiksusti. Taito ja tahto tähän löytyy jo valmiiksi hänestä. Jos häneltä kielletään jotain, syy kerrotaan lyhyesti. Turhia kieltoja yritetään välttää. Aikuinen näyttää mallia. Kun hän ei hermostu, huuda eikä vihastu, ei lapsenkaan tarvitse toimia siten. Kärsivällisyys on siis myös aikuisen hyve.

Tämän ohella kirjassa painotetaan todellista keskittymistä lapseen ja aitoa paneutumista hänelle tärkeisiin asioihin, lapsen kuulemista ja huomioimista hänestä aidosti kiinnostuneena, ja hänen hyväksymistään sellaisena kuin hän on. Jokainen on omanlaisensa persoona. Mutta jokaisen tulee ottaa myös toiset huomioon. Kukaan ei voi käyttäytyä miten sattuu.

Lapselle tarjotaan paljon tilaisuuksia kokea ja oppia – mutta pääasiassa omatoimisesti ja itse keksien – ilman että häntä määrätietoisesti sparrattaisiin tai opettamalla opetettaisiin suorittamaan asioita. Lapselle annetaan pikku hiljaa vaativampia ja vaativampia tehtäviä. Hän osallistuu arkipäivän askareisiin ja häntä opastetaan varovasti myös ruoanlaiton saloihin. Kirjassa on perinteisen joguttikakun ohje, kakun, jonka monet ranskalaislapset oppivat valmistamaan jo hyvinkin pienenä. Lasta viedään ravintoloihin ja häntä opetetaan arvostamaan ruokaa ja ruokakulttuuria, ja keskustelemaan siitä. Ranska on herkkusuiden luvattu maa, ja se näkyy myös lastenkasvatuksessa.

Kirjassa puhutaan tasapainosta. On hyvä muistaa pyhittää tarpeeksi aikaa myös muille elämänalueille kuin lapsille, lastenhoidolle ja kasvatukselle, jotta elämä pysyy tasapainossa.

Alla linkki Ylen nettisivulle jossa kirjaa on esitelty. Tuolla joku on tullut kommentoineeksi, etteivät kaikki perheet toimi Ranskassa näin – kuten eivät varmaan toimikaan – eiväthän äidit ja isät Suomessakaan toimi kaikki samalla tavoin. Sama se oikeastaan minulle käytetäänkö tätä mallia Ranskassa vai ei, meillä se toimii. Vanhempi lapsi on vähentänyt höseltämistä, uhmaikäinen karjumista ja kummankin kohdalla uhittelu ja kiukun puuskat ovat vähentyneet. Vauvan olen saanut ilman huutoa ja heräilyä nukkumaan läpi yön, ja meillä nukuttaisiin nyt rauhallisia öitä, ellen olisi päättänyt imettää häntä ”vapaaehtoisesti” kerran yössä. Omasta mielestäni poika on vielä sen verran pieni että imetys kerran yössä on järkevää, tuntuu myös että yöimetys tehostaa merkittävästi maidontuotantoa. Olen siis etsinyt tasapainon yöunien ja toimivan imetyksen välillä.

http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/pamela-druckerman-ja-ranskalainen-kasvatuskaytanto-kuinka-kasvattaa-bebe

Jogurttikakun – Gâteau au yaourt – resepti (kirjan resepti poikkeaa hieman alla mainitusta; sovellutuksia on monia ja kakkutaikinan sekaan voi halutessaan lisätä mainittujen ainesten lisäksi kaikenlaista pakastemarjoista, suklaarouheesta tai persikan palasista sitruunankuoriraasteeseen, tai vaikkapa tilkkasen ranskankermaa; ja mikäli pidät vähemmän makeista kakuista, vähennä rohkeasti sokerin määrää):

http://www.gateau-au-yaourt.info/recette-gateau-au-yaourt.html

Kuten tarkkasilmäiset ehkä huomasivat… 😉 …ohje on ranskankielinen, joten ranskankielentaidottomat voivat käyttää apuna Googlen sanakirjaa (copy-pastella tekstin pätkä siihen ja käännä) tai jotain muuta nettisanakirjaa:

http://translate.google.com/

Pamela Druckermanin kirja on hyvin toisenlainen kuin aiemmin blogiin linkittämäni lastenkasvatusohjeisto Domestic Goddezz – Apua lastenkasvatukseen, johon olin sattunut netissä törmäämään. Kumpikin on antanut rutkasti aihetta ajatteluun ja omien toimintamallien objektiivisempaan tarkasteluun. Kasvatusohjeita on jos jonkinlaisia, eivätkä mitkään niistä ole välttämättä suoralta kädeltä oikeita tai vääriä. Lastenkasvatus ei ole salatiedettä, eikä siitä tiedettä ole välttämätöntä minusta tehdäkään. Ilman kirjoja, oppaita, ohjeistoja, neuvoja, ynnä muita pärjää vallan mainiosti pelkkää maalaisjärkeä ja logiikkaa käyttämällä. Tosin en koe pahaksi toisinaan tuulettaa omia ajatusmalleja, pysähtyä katsomaan asioita eri näkökulmasta ja pohtia voisiko jonkun asian tehdä sittenkin toisin.

Ja vielä vinkki rauhallisiin öihin:

Kun vauva yöllä itkee, kuuntele onko itku oikeastaan pelkkää kitinää (meillä sekin toisinaan varsin kovaäänistä mölinää). Kitinä eroaa itkusta siten että itkussa on häivähdys hätäännystä, kitinässä ei. Kitinä on mölinää, itku parkumista. Kuulet kyllä eron jos maltat keskittyä tarkkailemaan. Jos kyseessä on kitinä, odota. Reagoi siinä vaiheessa kun kitinä muuttuu itkuksi tai parkumiseksi. Mene sitten vauvan luokse. Anna vauvalle tutti, paijaa hieman päätä ja mene takaisin nukkumaan. Toista tarvittaessa. Jos sama jatkuu ja vauva hätääntyy, lohduta ja tuudita tarvittaessa hetki sylissä. Jos vauva ei rauhoitu, syötä hänet. Vauvaa ei siis tarvitse ”huudattaa”, riittää että kuuntelee onko hänellä hätä. Tämä pätee alle 4 kk ikäisiin vauvoihin. Sen jälkeen yöimetyksestä pois tottuminen voi vaatia hieman huudattamistakin (lyhyt hetki itkua/parkua ennen kuin menee vauvan luokse, ei vauvan jättämistä huutamaan), opastaa kirja, vaikka itse en raatsi tällaista ”huudattamista” harrastaa. Olen sitä mieltä, että mieluummin vauva kitisee hieman yöllä, kuin että minä kitisen väsymyksestä pitkin päivää. Samaa kärsivällisyyttä opetetaan myös päivällä. Vauvan luokse ei tarvitse rynnätä salamannopeasti jokaisesta pienimmästäkin inahduksesta. Vauvaakin voi opettaa jo hieman odottamaan pienen pieniä hetkiä, kärsivällisyys on hyve. Pienikin jaksaa jo hetkisen odottaa kun tietää että se kestää vain lyhyen tovin ja odotus aivan kohta palkitaan.

Vauvan tarpeisiin on kuitenkin aina vastattava eikä vauvaa saa jättää yksin itkemään hädissään! Vauvan kohdalla odotustauko on hyvin minimaalinen!! Tässäkin tapauksessa – kuten lastenkasvatuksessa muutenkin – minusta ensi arvoisen tärkeää on empatia, empatia ja empatia!

Leppoisaa kevätpäivää! Jospa lumetkin kohta lähtisivät lopullisesti pois kesän tieltä kuljeksimasta. Kesäkuuhun on enää 52 piskuista päivää!

-Vesta

Älä hermostu!

Lasten kasvatus tuottaa toisinaan tilanteita, joissa hermo alkaa kiristyä uhkaavasti. Tärkein ohje on: pysy rauhallisena! Hengitä syvään. Alla muita konsteja, jotka tepsivät.

Katse omaan toimintaan

Vanhempi toimii itse roolimallina lapsilleen: korjaa ensin oma toimintasi, ennen kuin vaadit samaa lapsilta! Lapset kopioivat käytöstäsi omaan toimintaansa, sillä heillä on käsitys että näin kuuluu toimia, jos äiti ja isäkin näin toimivat.

Pysy rauhallisena kaikissa tilanteissa: säilytä arviointikykysi tilanteen ja oman käytöksesi suhteen. Hengitä syvään ja sano itsellesi ”hallitsen tilanteen itsekunnioitukseni ja arvokkuuteni säilyttäen”, ota tarvittaessa aikalisä.

Jäähypenkki: aikalisä toimii myös lapsen suuntaan. Kun lapselle toisen kerran huomauttaa samasta asiasta, voi kertoa että seuraava kerta johtaa jäähyyn. Ota käyttöön jäähypenkki tai laita lapsi omaan huoneeseensa rauhoittumaan (ovi kiinni, mutta muista valot, tarkoitus ei ole pelotella vaan rauhoittaa!). Kun kolmannen kerran on huomautettava asiasta, vie lapsi jäähylle. Jäähyn pituus on niin monta minuuttia kuin lapsella on ikää. Alle kaksivuotiasta ei voi laittaa jäähylle, hän ei vielä ymmärrä sen tarkoitusta! Kerro lyhyesti yhdellä lauseella miksi viet lapsen jäähylle, ei haittaa vaikka lapsi ei kuuntelisi. Kun jäähyaika on kulunut, kertaa miksi hän oli jäähyllä ja pyydä lasta pyytämään anteeksi. Lisäksi meillä lyöminen, huitominen, ym. johtaa välittömästi jäähyyn, samoin tavaroiden heittely, ellei kyse ole pallosta tai leikistä.

Jos lapsi uhkaa olla jäähyllä jatkuvasti, voi oman kurinpidon ankaruutta arvioida. Lasta ei tarvitse kieltää kaikesta. Meillä on periaatteena että kaikesta, mikä ei suoranaisesti ole vaarallista, pyritään olemaan kieltämättä ja sallia se. Koti on silti perheen yhteinen paikka, joten toiset on otettava huomioon. Huonoa käytöstä ei tietysti hyväksytä. Mitä tahansa ei voi tehdä, mutta jäähyä ei käytetä näissä lievemmissä tapauksissa, vaan yritetään että päivässä olisi jäähyjä väliltä 0-3. Mitä vähemmän, sen parempi! Liika jäähyllä istuskelu myös laimentaa sen tehokkuutta.

Jätä lapselle peräytymistie: älä aja lasta nurkkaan sillä lapsikin tarvitsee tilaa, kuten sinäkin. Mieti esim. miten nurkkaan ahdistettu eläinkin käyttäytyy. Yhdessä tekemisen lisäksi lapsi tarvitsee omaa aikaa tutkia maailmaa ja keksiä rauhassa omia leikkejä. Opeta lasta myös odottamaan, kaikki ei aina tapahdu aivan heti kun lapsi haluaa, eikä aina siten kuin lapsi haluaa.

Johdonmukaisuus, johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus: äänen korottamisen sijaan puhu aina rauhallisesti. Jos lapsi huutaa, odota hiljaa kunnes hän rauhoittuu ja kerro sen jälkeen korostetun rauhallisesti ettei huutaminen ole oikea tapa toimia. Sano sitten mitä olit sanomassa. Tarvittaessa tarkenna. Sano mitä tarkoitat ja myös tarkoita mitä sanot. Sama pätee omaan käytökseesi, tee niin kuin opetat. Turha uhkailu on turhaa, tee siis niin kuin sanot. Älä uhkaile sillä, mitä et voi toteuttaa, tai lapsi oppii ettei sinua tarvitse uskoa!

Toista kunnioittavat, läheiset välit lapsen kanssa mahdollistavat toimivan yhteyden lapsen ja vanhemman välillä. Jos haluat ettei lapsi kiihdy vihastuessaan kolmessa sekunnissa nollasta sataan, älä itsekään anna tunteidesi räjähtää pintaan! Lapsen kanssa kannattaa rupatella välillä pidempiä keskusteluita, silloin lapsi saattaa ottaa esille hänelle tärkeitä tai vaikeitakin asioita, kuten mikä pelottaa, jännittää tai harmittaa.

Ylläolevat on kirjoitettu Iltalehden artikkelin innoittamana

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010123112937789_pr.shtml

Seesteistä päivää,

Vesta

P.S. Varsinainen päivän juttu mielenkiintoisesta tapausesta nimeltä Wikileaks on vielä työn alla kirjoituspöydällä. 😉 Joten julkaisen sen piakkoin, kunhan se valmistuu. Juttu liittyy WordPressissä eilen julkaistuun topiciin, joten julkaisen sen eilispäivän päivämäärällä. Teksti löytyy siten ennen tätä juttua kun saan sen valmiiksi.

WANTED: Haluan suklaata!, Trish Deseine

WANTED:

 

Haluan suklaata!, Trish Deseine

 

Hyvä on, nyt on koittanut se aika että minun on myönnettävä olevani sen verran haksahtanut suklaaseen ja erääseen nimenomaiseen kirjaan, että kirjoitan aiheesta omaan blogiini… 😀 Siis, takana on kuumempaakin kuumempi

Kuumeinen hakuprosessi

… mistä siis oikeastaan tarkalleen ottaen vouhkaan? Kyse on aivan tavalliselta näyttävästä kirjasta

 

”Haluan suklaata!”

 

kirjoittaja Trish Deseine, valokuvat Marie-Pierre Morel, WSOY. Ranskankielinen alkuteos ”Je veux du chocolat!”

Mutta kirjan sisältö on jotain aivan muuta kuin tavanomainen. Jokainen resepti, jota tähän mennessä olen kokeillut, on ollut mahdollista kuvata vain ja ainoastaan sanoilla:

a) syntisen hyvää
b) maailman paras
c) ehdottomasti ihanin
d) suussasulavin
e) herkullisin
f) kielen mennessään vievä
g) enemmän kuin vaivansa väärti
h) pahasti addiktoiva
i) pakko-saada-lisää-tyyppinen herkkusuiden ruoka-ansa
j) jne

Olen eri nettisivuilta, keskustelupalstoilta ja blogeista lukenut muita saman suuntaisia kommentteja. Itse asiassa, mitä enemmän olen asiaa tutkinut, sitä enemmän olen kummissani siitä kuinka laajalle tämä hypetys on levinnyt. Kuinka en ole aikaisemmin kuullut kirjasta tai kirjoittajasta? Miksi, voi miksi kirja ei tullut vastaan silloin kun sitä oli vielä myynnissä kaikissa kirjakaupoissa, tai miksi en silloin mennyt ja ostanut sitä!

Trish Deseinen suklaaherkut kuulemma ovat hurmanneet yhden sun toisen kokkailijan vieraskunnan. Ja nyt minä olen liittynyt joukon jatkoksi. Olen menettänyt lopullisesti sydämeni kirjalle, ja kärsin eittämättä varsin pahasta suklaa-addiktiosta, osin kirjan unelman-ihanien reseptien ”ansiosta”. 😀

Taustatiedoksi mainittakoon vielä, että ymmärtääkseni Trish Deseine on syntyjään Irlantilainen, nyttemmin Ranskan maalla asusteleva ”Ranskan Nigella Lawson”, joka on hurmannut ensin taidokkaasti valmistetuille kokkauksille persot ranskalaiset ja pikkuhiljaa myös muun Euroopan, ja nyt faneja alkaa olla jo muissakin maanosissa.

Kaikki haluavat suklaata!

Olen jo pidemmän aikaa kuumeisesti etsiskellyt omaa kappaletta kirjasta, mutta suomenkielinen laitos tuntuu olevan loppu niin kirjakaupoista kuin nettikaupoistakin.

Antikvariaateissa tilanne näyttää yhtä pahalta: kirjoja 0 kpl.

Kukaan ei myöskään näytä olevan myymässä kirjaa, vaan pikemminkin netissä on tällaisia saman tyyppisiä, surkuhupaisalta kuulostavia raapustuksia, joissa haikaillaan kirjan perään ja kysellään josko joku myisi tai vähintäänkin suostuisi vaihtamaan sen johonkin toiseen erinomaiseen keittokirjaan.

Jos sinulla siis sattuu hyllynkulmalla lojumaan yksi tuollainen käyttämättä jäänyt Deseinen kirja, niin kannattaa varmaan laittaa se myyntiin, siitä saa hyvät rahat! 😀

Kun hieman etsiskelin, tuli vastaan linkki turkulaiseen kirjakauppaan, johon soitin ja josta kävi ilmi että omistajakin oli jo vaihtunut eikä nykyisestä kirjatilanteesta ollut tietoa. Sain selvitettyä uuden omistajan puhelinnumeron ja soitin sinnekin, mutta sain kuulla että hän oli kolunnut jo kaikki hyllyt ja varastot läpi – ilmeisesti moni muukin oli tiedustellut kirjaa aikaisemmin – eikä kirjaa ollut enää myynnissä yhtään kappaletta.

 

”Voihan surkeuden surkeus!”

 

Wsoy:n sivulla on kuvaus kirjasta, mutta ei tietoa sattuisiko se mahdollisesti löytymään jostakin kolmesta WSOY:n kirjakaupasta (kaksi Helsingin keskustassa, yksi Porvoossa). Olen itseasiassa jo 99% varma että kirjaa ei heiltäkään löydy.

Onneksi minulla on turvallisesti yksi kappale kyseistä kirjaa kotona, mutta ikävä kyllä täytyy myöntää että tilanne on täysin väliaikainen. Kirja on nimittäin kirjaston omaisuutta. Olen pitänyt kirjaa hallussani jo hyvän aikaa. Ensin lainasin sen ”tappiin asti” kirjaston verkkosivujen kautta, sen jälkeen kävin uusimassa kirjan paikan päällä kirjastossa, ja nyt on toinen ”tappiin asti”-lainauskierros netin kautta menossa. Montakohan kuukautta siitä yhteensä tulee? Aika monta joka tapauksessa.

 

”Kuinka
epätoivoiselta
ihminen
voi
vaikuttaakaan…”
😀

 

Tätä kirjoittaessani jälkikasvuni viskelee omia opuksiaan alas portaiden lapsiportin välistä. Näin sitä meillä opetetaan kirjojen kunnioittamista pienestä pitäen. 😉 No, olen sitä mieltä että vauvakirjojen tärkein tarkoitus on tutustuttaa lapsi kirjojen maailmaan, niin että kirjat esineinä eivät tunnu hänestä vierailta. Kirjojen yhdessä lukeminen, selaaminen ja kuvien katselu, on sekin mukavaa puuhaa ja kirvoittaa usein monet naurut. Kirjat toimivat (valitettavasti) myös hyvinä puruleluina, monesti suositumpina kuin itse tarkoitukseen valmistetut kumiset ”iennitkuttimet”.

Tulos

Tässä rustaillessani olen edelleen punninnut vaihtoehtoja.

Nyt olen päätynyt seuraavaan uhkarohkeaan valintaan:

 

”Ostan ranskankielisen
alkuperäisteoksen!”

 

Kyllä vaan! 🙂 En tiedä olenko hullu, pimahtanut vai vaan helteestä kajahtanut, mutta päätin että jos on valittava englanninkielisen ja ranskankielisen välillä, satsaan alkuperäiseen teokseen, vaikka ranska taipuukin minulta huomattavasti kankeammin kuin englanti. Alkuperäiskielellä kirjoitettu tuntuu jotenkin hienommalta kappaleelta, sillä lauseet ovat varmasti siinä muodossa, jossa kirjan tekijä on ne tarkoittanut. Ja onhan reseptit joka tapauksessa käännettävä tai ainakin tavattava huolellisesti läpi ettei valmistusvirheitä tule. Samoin mittamuunnoksia todennäköisesti tarvitaan.

Eh bien, oui allors… mitä pitikään vielä sanoa? Hmm. 

 

”Tunnustan,
je veux
du chocolat!”

 

Sen pidemmittä puheitta… Au bientôt!

Jutun linkit

Librarythingissä juttua kirjasta

 http://www.librarything.com/work/1086393

 

WSOY:n kuvaus kirjasta

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-28102-6

 

Booky.fi:ssä loppuun myydyn kirjan esittely

https://www.booky.fi/book.php?book_id=9789510281024

 

  

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Vesta