Yksivuotias vilperi

Yksivuotias vilperi

Emmi-kesakuu

Tyttö ja pikkuisen taidot kasvavat joka päivä hirmuista vauhtia. Tuntuu että joka viikko on koettu ja opittu hurjasti kaikenlaista uutta. 

Hitaasti mutta varmasti

… sujuu kävely.

Ensimmäiset kunnon kävelyaskeleet ilman tukea tyttö otti 26.5., nousipa sitä ennen keskellä lattiaa ihan itse seisomaankin! Toissapäivänä tyttö jo juoksenteli ja kaatua muksahti juoksun päätteeksi isolle lattiatyynylle.

 

”Onnellinen tupsahdus siis!” 🙂

 

Tyttö osaa myös tanssia hytkytellä. Pitää musiikista ihan kamalasti, ja melkein mikä tahansa genre käy, klassistakin kuuntelee ilme vakavana (on tullut muutaman kerran kokeiltua Mozartia, Vivaldia ja Bachia). Olen kuunnellut musiikkia aika laidasta laitaan – kuten yleensäkin teen – mankassa on soinut kaikenlaista Beatlesista, Rock’n’Rollista ja Bob Marleystä nykyisiin purkkapoppibändeihin. Frööbelinpalikat puolestaan on huvittavissa sanoituksissaan sen tyylistä lastenmusiikkia että sitä kestää aikuisenkin korva kuunnella.

Kokosin jokin kuukausi takaperin Emmille neljä cd:llistä lastenmusiikkia. Meille on kertynyt aika läjä cd:itä lahjoina ja itse ostettuina, joten päätin kerätä parhaat kipaleet samalle levylle. Tuli sitten vähän useampi levy kerralla… Mutta nyt hyvä puoli omatekoisissa kokoelma-cd:eissä on, että kappaleet on ryhmitelty tyylin mukaan:

1) perinteiset lastenlaulut (aina 1930-luvulta alkaen taltioituja nostalgisia nauhoituksia)
2) tunnetut lastenlaulut (kaikenlaista jänöjusseista, sammakoista, siileistä, ynnä muista)
3) suositut lastenlaulut (kaikki Röllistä, Taotaosta ja Muumeista Pocahontasiin)
4) hassut lastenlaulut (mm. Saukki ja oravat kuuraketteineen, Frööbelin palikat)

Joka cd:n loppuun olen laittanut pari tuutulaulua siltä varalta että cd otetaan jollekin reisulle mukaan ja autossa tai muualla tarvitaan rauhoittavaa musiikkia.

Tytön itsensä valitsemat lempikappaleet tuntuu olevan Weather Girlsien It’s raining men ja Madonnan Like a virgin. Nuo tulevat melko usein Radio Novalta, joten osa suosiosta johtuu varmaan siitä että ovat Emmille tuttuja, sillä kuuntelen Novaa niin usein. Kappaleiden energinen iloisuus ja menevä rytmikään ei varmasti ole pahitteeksi!

Hiekkalaatikolla on tullut leikittyä viime aikoina joka päivä. Pihalla leikkikavereita piisaa, ja välillä iskee kauhea ujostus, vaikka yleensä tyttö onkin todella seurallinen ja sosiaalinen, jopa siihen asti että yleensä hurmaa joka kerta kahvilassa käydessäni naapuripöydän asiakkaat – kummaltakin puolelta…

 

Sanoja, sanoja

Puhetta tulee kuin pienestä pitäjästä. Suuresta osasta en vieläkään ota selvää, mutta tahti on hirmuinen. Tyttö tahtoo selvästi kuulua joukkoon ja pälisee joukon jatkona samalla kun itsekin rupattelen muiden kanssa. Emmistä taitaa tulla

 

”yhtä puhelias kuin äitinsä…” 😀

 

Sanat äiti, isi, kissa, koira, kirja, kakka (jo vaipassa tai kohta tulossa ja pyytää potalle), ss-sss (pissa), nam-nam (nälkä), tä (mitä, pyytää toistamaan tai sanomaa uudelleen, etenkin jos kehuista on kyse), kroko/roko/joko-joko (puinen lelu-krokotiili) tulevat jo hienosti ja tyttö tietää hyvin niiden merkityksen. Koira-sana tuli erittäin hitaasti ja selkeästi, syvällisellä harkinnalla lausuttuna mm. silloin kun ulkona koira haukkui ponnekkaasti (siis räksytti sekopäisesti) ja Emmi oli hetken kuunnellut haukkumista ikkunan edessä.

 

Korvien ja silmien hieronta puolestaan on merkki väsymyksestä, ja tietysti vanha kunnon haukottelu. Kun tyttö aamulla herää, ei päivä alakaan itkulla, vaan pinnasängystä alkaa kuulua iloinen jutustelu, jossa toistuu paljon sana ”äiti”. Se saa kyllä hymyn huulille vaikka miten väsyttäisi!

 

Kerran nukuin sen verran sikeästi etten heti herännyt tytön verkkaiseen jutusteluun. Kun miehen herätyskello sitten jonkin ajan kuluttua soi ja hän nousi ylös, hän totesi hämmästyksekseen että tyttö selaili pinnasängyssään kaikessa rauhassa vauvakirjaa! Voi meidän pientä yksivuotiastamme, kyllä äiti oli ylpeä! Ja taisi muuten olla isäkin.

 

Tätä nykyä vauvakirjat ovat pinnasängyn vieressä laatikossa, josta tyttö saa niitä kätevästi poimittua pinnojen välistä itselleen. Yleensä herään kuitenkin aika pian kolinaan ja rapinaan kun tyttö puuhaa kirjojen kanssa, ja joinakin aamuina taaperon hirmuinen nälkä tai täysi vaippa lisäävät äidin huuteluun sen verran pontta, että sikeäunisempikin herää onneksi alta aikayksikön. Mukava silti havaita että tyttö on melkoisen kekseliäs. Jos mikään välitön tarve ei uhkaa, mutta uni ei enää paina silmää, tyttö silmittömän karjumisen sijaan keksii jotakin muuta tekemistä, siksi kunnes äiti tulee hakemaan hänet sängystä. Vaikka turvallistahan pinnasängyssä on, samassa huoneessa kuitenkin aamu-uniani tuhisen.

 

Isot tytöt osaavat syödä jo melkein ihan itse

Ruoat maistuvat edelleen hyvin. Nykyään tyttö syö melkein mitä tahansa, mitä hänelle vain uskaltaa syöttää. Yritän välttää kovin suolaisia, sokerisia ja mausteisia ruokia. Lisäaineet ja keinotekoiset makeutus- ja väriaineet ovat samaten pannassa.

 

Imetyskin on loppusuoralla. Imetän enää aamuisin ja iltaisin ennen nukkumaan menoa. Tyttö nukkuu onneksi koko yön syömättä, niin saa itsekin levätä. Ja nykyään päiväunillekin nukahtaa lämpimän lounasaterian jälkeen, niin silloinkaan ei enää ole tarvis imettää. Pieniä taistoja on näissä saatu käydä, jotta imetyskerrat on saanut jätettyä pois, mutta aika pian tyttö on ymmärtänyt uuden käytännön. En ole turvautunut mihinkään ihme kikkoihin, vaan

 

”yksinkertaisesti
vain päättänyt
jonakin päivänä”

 

lopettaa imetyksen tiettynä aikana. Mielestäni helpoin ja nopein tapa kaikille. Parina päivänä oli hieman lohdutonta itkua ja hammasten kiristelyä, mutta jo kolmas päivä meni niin että tyttö vain hymähti tyytymättömänä asialle, ja sen jälkeen homma alkoi luistaa.

 

Olen suunnitellut lopettavani imetyksen todennäköisesti pikkuhiljaa kokonaan syksyllä kun tyttö menee tarhaan. Nykyiset imetyssuosituksethan suosittelevat lapsen terveyttä ajatellen imettämään 1-1,5 vuotiaaksi, vaikka pidempäänkin voi hyvin imettää. Olen kuitenkin ajatellut että tarhaan meno on hyvä kohta lopettaa imetys, samalla kun päiväohjelmaan tulee kaikenlaista muutakin uutta. Iltavelli tuttipullosta pidetään varmaan vielä kauemman aikaa päiväohjelmassa, mutta sitähän voikin syöttää aina kolmivuotiaaseen saakka. Tosin epäilen että haluan siirtyä vellistä iltapuuroon kun tarharutiinit on saatu kunnolla luistamaan.

 

Hampaita tytöllä on… olen jo mennyt sekaisin laskuissa. 😀 11 kpl varmaankin. Kulmahampaat näkyvät ylhäällä ja ensimmäinen kruunuhammaskin on jo tullut, jihuu! Ruokien pureskelu onnistuu nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. Ja kyllä ne ikenet sitten kutiavatkin! Lisää hampaita siis kovaa vauhtia tulossa.

 

Pihalla veden kanssa lutraus on huisin kivaa

Hyvä vinkki kaikille kuumuudesta ja helteestä nauttiville pienokaisille: ota keskikokoinen pesuvati, täytä se lämpimällä vedellä ja kanna ulos, nosta taaperosi istumaan tähän kotitekoiseen lasten mini-uima-altaaseen ja anna pari tilanteeseen sopivaa lelua käden ulottuville. Seurauksena on todennäköisesti rutkasti polskuttelua, sitäkin enemmän läiskyttelyä ja aivan vimmatusti kikatusta roiskuvalle vedelle! Käy hyvästä treenistä kun vauvauintiharrastuskin on kesälomatauolla. Hauskaa riittää – sekä lapsella että vanhemmalla – useamman tovin ajaksi.

 

Laitan vielä seuraavaan postaukseen

 

”limoncello”

 

-ohjeen kaikkien janoisten, Italian makuihin hullaantuneiden iloksi. Huom. nautittava kohtuudella! 😉

 

-Vesta

Huomenta!

Huomenta!

Tänään ollaan oltu hereillä jo aamu 5.45:stä alkaen!

Kello löi jo kuusi

Ja nyt se on vasta seitsemän ja olen jo ehtiny syödä aamupalan tytön kanssa, siivota, täyttää pyykinpesukoneen ja nyt olen päivittämässä blogia!

Eilinen, ja oikeastaan koko viimeinen viikko, on ollut aikamoista hulinaa.

Äitienpäivä meni ihanasti! Mies ja tyttö suorastaan ylittivät itsensä! Sain ihanan kortin, lahjan ja suklaa-kinuskikakun mansikoilla koristeltuna. Mitä muuta voi oikeastaan enää pyytää? 😉 No ehkä sen että sain loikoa sängyssä kerrankin aamuyhdeksään asti, samalla kun mies ja tyttö puuhailivat aamiaista ja äitienpäiväjuttuja alakerrassa.

 

Totesin että osa
äitienpäivän viehätyksestä
on juuri se odottelu ja
keittiön kolistelun kuuntelu.
Hymyilyttää kun tietää
toisten touhuavan yllätystä,
ja siitä tulee uskomattoman hyvä mieli!

 

Käytiin sitten iltapäivällä kakkukahveilla äidillä ja soiteltiin kauempana asuville äideille, miehen äidille ja omalle mummilleni.

Kevätprojekti on edelleen käynnissä ja etenee joutuisasti. Olen siivoillut ja järjestellyt kaappeja, heittänyt roinaa roskikseen ja varannut tavaraa kierrätykseen ja UFF:n laatikkoon laitettavaksi. Projekti on hyvällä mallilla. Alakerran komerot alkavat olla ”romuvapaita” ja yläkerrassakin on enää joitakin laatikoita ja muutama kaappi siivottavana.

 

Ihanaa!

 

Puutarhakin on saanut osansa. Suunnitelmissa on siistiä kukkapenkit ja istuttaa muutamaan suureen ruukkuun kesäkukkia pari päivää sitten ostamieni sipuleiden avulla. Mies on suunnitellut parin tutun kanssa nurmikon laittamista kuntoon. Hänellä on myös terassikalusteiden öljyäminen ja terassin puuosien maalaaminen omalla TO-DO-listallaan. Onpa haaveillut uuden terassin tekemisestäkin, tosin se tehdään kesällä, tai sitten vasta ensi kesänä.

Tyttö on oppinut monia uusia juttuja. Sanoista tulevat jo hyvin äiti, isi, kissa ja (mi)tä? Muita satunnaisemmin kuultavia ovat nälkä, nanna, öhää, tätn (joka tarkoittaa ilmeisesti jotain tärkeää ja hauskaa, mutta en ole vielä selvittänyt mitä!).

Kygn-kygn tarkoittaa innostunutta selitystä, samoin tä-tä-tät-tät-tää, dla-la-la-lal ja sät-säs-täts-sät ja muut vastaavat. Bruuum-bruum suulla päristellen tarkoittaa useimmiten vahvistettua pyyntöä, esim. silloin jos väsymyksestä on jo ilmoitettu muilla äänteillä ja korvia ja silmiä hieromalla, mutta ne eivät ole tehonneet tarpeeksi nopeasti. Samoin päristelyyn Emmi turvautuu muissa viivytystilanteissa, kuten silloin kun hiukoo ja pahasti!

Erilaista päristelyä kuuluu välillä pienellä, punaisella muovitraktorilla leikkiessä tai suurella mopolla ajaessa. Muita tavuja ja vahingossa tullleita sanoja on erilaisia joka päivä. Niiden merkitystä Emmi ei taida vielä itse tietää.

Emmi osaa myös nauraa, joko kikattamalla tai sanomalla ”hahahaa”. Siinä rupeaa yhtä jos toista naurattamaan!

Kävely kalusteista kiinni pitäen, ja välillä vahingossa ilman tukeakin, sujuu jo loistavasti. Vauhti on hurja ja välillä ’kolareilta’ ja muksahduksilta ei voi välttyä.

Emmi osaa jo esitellä löytämiään tavaroita muille, nostamalla tavaran kädessään korkealle ilmaan, selostamalla vauvakielellä ponnekkaasti jutun jujua ja katsomalla kuulijaa samalla tarkasti silmiin, jotta varmistuu että asia tulee varmasti ymmärretyksi. 😉

Tukkakin on jo kasvanut jonkun verran. Lyhyt se on vieläkin, mutta tätä nykyä päässä on suloisia haituvia, pisimmät niskassa.

Kaikki kaapit ja laatikot kiinnostavat tätä nykyä. Mm. eilen sain juosta tytön perässä keräämässä muutamaan otteeseen eteisen kengät takaisin kaappiin, keittiön pannunaluset ja piparkakkumuotit takaisin kaapin alahyllylle ja olohuoneen lehdet takaisin tv-tason ylähyllylle. Huh! Kovasti yritän tyttöä kieltää, mutta aina kun silmä välttää, on kaapeilla ja laatikoilla uudestaan. Kai se kuuluu tähän ikään.

Siivouskaappikin kuului ennen mielenkiinnon kohteisiin, kunnes – tytön suureksi harmiksi – suljimme sen oven ovistopparilla. Keittiön kaapin oviin ja laatikoihin on vielä tarkoitus asentaa stopparit. Totesimme sen helpommaksi kuin jatkuvan kieltämisen. Niitä kieltämisen kohteita ja vanhempien tottelemisen harjoittelua löytyy tarpeeksi kyllä muualtakin. 🙂

Nyt lähden takaisin ahkeroimaan, siivoamaan ja touhuamaan tytön kanssa. Mukavaa päivää itse kullekin!

Toivottelee aamuvirkku,

Vesta

Virvon varvon vitsasella

Tänään on kaikkien suloisten, pikkuisten, pääsiäisnoitien, trullien ja pääsiäispupujen oma päivä! Lapset voi pukea vaikka äidin vanhaan, isoon hameeseen, laittaa huivin päähän ja maalata kajalilla vähän mustia pisamia nenän päälle ja poskille. Tai pukea kaninkorvat tai pupuhatun päähän ja piirtää kajalilla pienet mustat viikset poskille. Pajunoksat kulkevat mukavasti vaikkapa vanhassa, kuparisessa kahvipannussa, johon myös palkaksi saadut pääsiäismunat ja kolikot sopivat.

Runolla rallatellen

Virvon varvon
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks.
Vitsa sulle,
palkka mulle!

Virvon varvon
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuueks.
Vitsa sulle,
palkka mulle!
Muna vai kana?

Virvon varvon vitsasilla
tuorehilla, tervehillä.
Vanhat virvon viisahiksi,
nuoret ylen notkehiksi,
iloisiksi kaikki muut,
kilteiks pienet piimäsuut!

Virvon varvon vitsasella,
tuorehella, tervehellä.
Onni sulle,
palkka mulle!

Virvon varvon vitsasella
rikkaaks, rakkaaks,
ison talon isännäks.
Viikoks velkaa,
vuuveks vappaata,
sinulle vitsa, minulle palkka,
annatko munan vai markan!
Kilteiksi pienet piimäsuut!

Mie se virvon viisahasti
taputtelen taitavasti
rikkahaksi rakkahaksi,
ison talon isännäksi,
viien piian pitäjäksi,
neljän lehmän kaitsijaksi!
Isännälle ihravatsa.
emännälle perä leveä,
veikolle hyvä hevonen,
tyttärelle punaiset posket!
Virvon varvon vitsa on uusi
kaunis kuin kukkiva tuomi,
eläjän onnea toivotan sulle
nöyrästi vaadin palkkaa
mulle!

Uusi vitsa virvoittaa
vanhan kuoren pois päältä kirvoittaa,
En mä paljon palkkaa vaadi,
enkä velkakirjaa laadi,
Kun mä kauniin vitsan kannan.
palkakseni mitä annat!

Virvon viipotan, varvon vaapotan.
survon suklaamunan,
silkistä sametista korpusta kanelista,
ka anna munanen,
ettei kissa nauvu ovellas,
ettei koira hauku unias,
että saisit rauhassa nukkua,
onnea, onnea, onnea!

Mie se virvon viina iest,
muna iest muksuttelen,
raha iest rapsuttelen!

Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.

Virvon, varvon,
tuoreeks, terveeks
tulevaks sunntaiks muna.
Vitsat teille,
muna meille,
voilusikka lehmästäis, kaakkutaikinastais!

Virpoi varpoi
vitsoil selkää,
tuoreeks terveeks,
tulevaks vuuveks.
Liippaat sie,
liippaat sie
viiko päähä velkaa?
Virpoi varpoi
tuoreeks terveeks.
Muna kanastais,
kaakku taikinastais,
voilusikka lehmästäis,
viinapullo pannustais!
Luppaat sie munan,
luppaat sie munan,
luppaat sie munan!

Palkka viikon päästä

Karjalaisen perinteen mukaan virpomispalkka saatiin alunperin vasta viikon kuluttua. Siihen viitataan tuossa viimeisessä mainitsemassani virpomalorussa. Meillä näin tehdään edelleen. =) Hyvää kannattaa odottaa, ja lapsikin oppii odottamisen jujun. On kiva jännätä, mitä sitä palkaksi oikein saa!

Pääasiäiseen kuuluvat pajunoksien, suklaamunien ja -pupujen lisäksi pääsiäismunien maalaus. Keitetyt kananmunat voi maalata vesiväreillä, sormiväreillä tai piirustaa kuoreen kuvioita vaikkapa värikynillä. Rairuoho kasvaa yllättävän nopeasti, kunhan malttaa vähän odotella. Sen ehtii laittaa kasvamaan vielä vaikka tänään, niin saa ensi sunnuntaina nauttia vihreästä, keväisestä ruohosta kukkaruukussa. Kissatkin pitävät rairuohosta! Niille sen voi kierrättää kun pääsiäinen on ohi. 😉 Virpomiseen käyvät pajunoksien lisäksi myös esim. koivunoksat. Vaikka pajunoksat söpöine pajunkissoineen näyttävät maljakossa hauskoilta, kauniita ovat myös keväiset koivunoksat. Kun ne laittaa vedellä täytettyyn maljakkoon ja malttaa odottaa päivän, pari, puhkeaa oksiin pieniä, vaaleanvihreitä silmuja!

Lisää virvontalukuja

Perinteiset virpomislorut

http://www.luovutettukarjala.fi/perinne/vuotuisperinne/paasiainen.htm (selaa sivua alemmas)

Pääsiäistietoutta

http://plaza.fi/ellit/koti/rakas-koti/rakas-koti-paasiaiseksi

Virposunnuntai on palmusunnuntai

http://www.mtk.fi/maaseutu/ajankohtaista_maaseutu/maaseutu_uutiset/maaseutu_uutiset_2006/fi_FI/palmusunnuntai/

Rairuohon istutusohjeet

http://www.kotiliesi.fi/juhla/arkisto/2008/3/1/rairuoho-itamaan-paasiaiseksi.aspx

Mekin lähdemme tästä pääsiäisoksien tekoon. Pikku-Emmi pääsee tänään virpomaan muutamaa tuttua. Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille pikkunoidille ja vähän vanhemmillekin!

Vesta

Suutarin emännän kehtolaulu (”piupali paupali”)

Kiitos aivan mielettömästi Sannalle, joka laittoi Suutarin emännän kehtolaulun sanat viime postauksen kommentteihin! =)

Keitä te ootte te nuoret pojat
kun en mä tunne teitä
piupali paupali, piupali paupali
kun en mä tunne teitä.

Ootteko tulleet, ootteko tulleet
kenkiänne hakemahan
piupali paupali, piupali paupali
kenkiänne hakemahan.

Suutari on mennyt koko viikoksi
kylälle neulomahan
piupali paupali, piupali paupali
kylälle neulomahan.

Tulkaa sitten ensi viikolla
kenkiänne hakemahan
piupali paupali, piupali paupali
kenkiänne hakemahan.

Hyvästi Hyvästi paljon viekää
Miinalle terveisiä
piupali paupali, piupali paupali
Miinalle terveisiä.

Kyseessä on pohjanmaalainen kansanlaulu, jossa lauletaan joskus kaksi lisäsäkeistöä, ensimmäisen säkeen jälkeen ja viimeisen säkeen jälkeen:

2. Toinen teistä taitaa olla
kunnan Miinan poika,
piupali paupali piupali paupali
kunnan Miinan poika.

7. Älkää kaatako maitohinkkiä
porstuassa mennessänne,
piupali paupali piupali paupali,
porstuassa mennessänne!

(lähde: http://www.suomeasavelin.net/laulunsanat/suutarin_emannan_kehtolaulu.htm, sivustolla myös muita kansanlauluja)

Julistettu hakuun: Piupeli paupeli!

Julistettu hakuun:

Piupeli paupeli!

Mielessä on päivän verran soinut vanha, perinteinen lastenlaulu.

Lyriikat hukassa

Olisi hauska lauleskella Piupeli paupelia tytölle, mutta en millään muista enää sanoja. Laulussa lauletaan jotain että

”Piupeli paupeli,
piupeli paupeli,
enpä mä tunne
teitä.. ja kenkiänne
hakemaan.”

Sattuuko joku muistaman tämän laulun sanat? Tai tietäisi mistä ne netistä löytyvät? Yritin googlella etsiä mutta en ainakaan vielä löytänyt.

Päivitys: linkki Suutarin emännän kehtolauluun (”Piupali paupali”)

https://domesticgoddezz.wordpress.com/2009/03/29/suutarin-emannan-kehtolaulu-piupali-paupali/

Vesta