Miksi positiivisuus toimii?
Vinkkaan seuraavasta kirjoituksesta Hidasta elämää -sivustolla:
http://hidastaelamaa.fi/2015/04/15-asiaa-joita-sinun-ei-tulisi-tehda-itsellesi/
Usein ihmiset omilla kielteisillä ajatuksillaan ja itsensä vähättelyllä tietämättään rajoittavat omia mahdollisuuksiaan. Mahdollisuuksia onneen ja siihen elämään, josta he unelmoivat. Me suomalaiset taidamme olla aika hyviä tässä. 🙂
Ja kuten sanonta – nimenomaan suomalainen sanonta – kuuluu: ”Ettei vain ylpistyisi”. Kyse ei ole ylpeydestä tai itserakkaudesta, vaan siitä että rakastaa myös itseään, armollisuudesta omaa itseä kohtaan. Olkapäällä istuva sisäinen kriitikko on lupa hätistää pois latistamasta elämää. Ihminen osaa olla ankara itselleen! Mutta omatunto ei tarkoita itsekriittisyyttä.
Sarkastisen asenteen elämää ja toisten (omannäköisiä) valintoja kohtaan voi hylätä yhtä kaikki. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja elämä on seikkailujen polku. Kuulostaakin jo hauskemmalta kuin pessimistisempi vaihtoehto. Joskus kuulin sanonnan, että ihminen on tullut vanhaksi sillä nimenomaisella hetkellä kun hän päättää alkaa suhtautua asioihin kyynisesti.
Jos näin on päässyt jo tapahtumaan, on mahdollista muuttaa oma ajattelutapa ja suhtautumistapa asioihin. Vaikkapa. Juuri. Tässä. Nimenomaisessa. Hetkessä. Vaikkapa… juuri tänään. Miksei juuri tänään?
Jotkut vanhenevat iältään, mutta eivät mieleltään, vaan pysyvät pirteinä ja iloisina koko elämänsä ajan. Pessimisti höristää hämmästyneenä korviaan, pudistaa päätään ja kohauttaa harteitaan kaikkitietävän tympääntyneenä. Ei mitään uutta auringon alla, hän sanoo. Sanonta ei taida pitää paikkansa, jos totta puhutaan. Totuus on tarua ihmeellisempää. Ja sitä saa mitä odottaa. Miksei odottaisi hyvää, sitä kaikkein parasta mahdollista olemassa olevaa vaihtoehtoa? Tai vielä mieluummin, rajoitteista ja ennakkouskomuksista vapaata, uskomattoman onnekasta vaihtoehtoa, parasta mitä voi kuvitella? Jos se on mahdollista kuvitella, se on mahdollista toteuttaa. Jälleen kerran yhden viisaan ajattelijan lausahduksia jostain historian havinasta…
Kaikki kiteytyy kiitollisuuteen. On mahdotonta olla samaan aikaan kiitollinen siitä mitä on saanut ja kritisoida. On mahdotonta olla kiitollinen saamistaan mahdollisuuksista ja suhtautua tulevaan kyynisesti. On mahdotonta olla kiitollinen siitä mikä ON juuri nyt, ja nurista siitä mitä ei ole. On mahdotonta olla kiitollinen tapahtumista, jotka vaativat sopeutumaan uusiin asioihin ja kasvamaan ihmisenä, ja samalla pelätä muutosta. On mahdotonta olla kiitollinen ympärillään olevista ihmisistä, ja tuomita heidän puutteensa, tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. On mahdotonta olla kiitollinen siitä kuka on, millaiseksi on kasvanut, ja tuomita itsensä vähäpätöisyyteen. On yksinkertaisesti mahdotonta olla kiitollinen ja samalla negatiivinen. Ja nyt tarkoitan: aidosti kiitollinen.
Jokainen päivä tuo mukanaan uuden mahdollisuuden aloittaa se elämä, josta unelmoi. Jokainen päivä antaa mahdollisuuden kasvaa siksi ihmiseksi, jonka unelmoi olevansa. Elämä on Tänään. Kun tänään tekee jotain mistä on kauan unelmoinut, voi huomenna tehdä jotain vielä enemmän.
Joskus vaaditaan oikeanlaista uskallusta ja luottamusta omaan itseen, muihin ihmisiin ja maailmaan, koko elämään ylipäänsä, jotta näkisi kaikki ne mahdollisuudet joita maailma tarjoaa. Mitä hyötyä siitä sitten on, kysyy pessimisti epävarmana. Jotta mahdollisuuksiin voisi tarttua, ne on ensin hahmotettava. Havahduttuaan hereille, ihmisen on mahdollista huomata ihmeet joita elämä meihin tuhlaa. Silloin on mahdollista kutsua unelmat osaksi omaa elämää.
Riittää kun vain hieman luottaa itseensä,
ja myöntää itselleen oikeuden
nauttia elämästä.
Toinen todellisuusko? Rinnakkais-universumi? Haihattelua? Parempiosaisten etuoikeus? Ei, ei ei! Se on olemisen toinen puoli. Jokaisella käden ulottuvilla. Ei tarvitse tulla joksikin toiseksi henkilöksi, tullakseen onnelliseksi. Kyse ei ole muutoksesta. Kyse on kasvusta ihmisenä. 🙂
Positiivista päivää!
-Vesta